Read Ebook: Isien perintö by Bordeaux Henry Voionmaa Eino Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2172 lines and 51822 words, and 44 pages

-- Pierrette, sanoi ?kki? herra Roquevillard.

Vaimo liikahti. H?n ei ollut niin vanhentunut, kuin murheellinen ja masentunut.

-- Herra Fran?ois, mutisi h?n.

-- Tuossa viisi frangia. Mene kartanoon sy?m??n keittoa.

-- Siin?h?n on kolmesta p?iv?st?, lausui vaimoparka katsellen karkeassa k?dess??n kiilt?v?? hopearahaa; eik? minulle tule kuin yhdelt?.

-- Otahan kuitenkin. Kuinkas tytt?resi laita on?

-- Se on mennyt Lyoniin.

-- Onko h?n siell? t?iss??

Vanhalta vaimolta hervahtivat k?sivarret alas eik? h?n vastannut.

-- H?nen pit?? ruveta ty?h?n.

-- Ei se tuomion j?lkeen saa paikkaa. Varas!

Asiamies selitteli lievent?vi? asianhaaroja:

-- H?n varasti ajattelemattomuuttaan, lapsellisuuttaan, turhamielisyytt??n. Huono h?n ei ole. H?nen i?ll??n voi itsens? parantaa. Mist? h?n el???

-- Jaa mist?k? el??? Miehist? tietenkin.

-- Mist? sin? sen tied?t?

-- Ensi aikoina min? l?hetin sille pienen postivekselin avittaakseni. Se l?hetti sen takaisin ja mukana toisen, ison, jonka min? poltin.

-- Jonka sin? poltit?

-- Niin, herra Fran?ois, h?pe?n rahan.

Ja suuttumus oikaisi ?kki? vaimon, joka ojentaen k?tt??n ruskon heijett? kohti kuin kohtaloa syytt?en sanoi:

-- Min? en k?sit?, mitenk? min? olen sen tehnyt. Meid?n suvussamme on ollut vain kunnon ihmisi?. Nyt min? saan h?vet?.

-- Se ei ole sinun syysi, Pierrette.

T?m? ravisti p??t??n p??tt?v?sti:

-- Se on aina suvun syy, te tied?tte sen hyvin. Tep? sen itse olette sanonut.

-- Min?k??

-- Niin, minun kuulteni Juliennelle ennen tuomiota. Tytt? oli her?tt?nyt minussa levottomuutta. Niinp? toin h?net teid?n puheillenne.

-- Min? muistan. Ja mit? min? h?nelle sanoin?

-- Ett? kun on onni kuulua kunnon sukuun, t?ytyy pit?? itsest??n sit? parempi vaari. Sill? suvulle ja perheelle lasketaan kaikki yhteiseksi, varat ja velat, hyv? k?yt?s ja huono.

-- Ei kukaan voi sinua kivell? heitt??.

-- Heitt?v?t kuitenkin. Ja oikeassa ovat. Onneksi ehti mieheni kuolla ennen.

-- H?n olisi sinua puolustanut.

-- Tappanut olisi tyt?n.

-- Ja sin? rakastat h?nt? yh??

-- H?n on minun lapseni.

-- Niinp?, Pierrette, ?l? masennu. Ei mit??n ole menetetty ennen kuin kuolemassa. Palaa kartanoon; min? menen viel? puristimoon katsomaan ammeita.

-- Kiitoksia, herra Fran?ois.

Pierrette oli kaiket ajat ollut La Vigiess? apuna pyykinpesussa, viininkorjuussa, jopa v?lill? keitti?ss?kin: siit? h?nen tapansa puhutella is?nt?? ristim?nimelt?.

H?nen l?hdetty??nk??n ei herra Roquevillard viel? pit?nyt kiirett?. Hyv?ilev?ll? silm?ll? katseli h?n koko tilustensa piiri? edess??n: riivittyj? viinitarhoja, joiden purppura- tai kultas?vyn h?n tapaisi j?lleen virkist?v?ss? viiniss?, kahteen kertaan niitetyit? niittyj?, hedelm?puutarhoja,- ja kauempana pient? nimet?nt? puroa, joka erottaa Cogninin ja Saint-Cassinin kunnaat, tammi-, py?kki- ja lehmusmets??, jonka syys oli kirjaillut kuin kukkavihoksi. T?ll? eri viljelyslajien maalla h?n ei lukenut t?n? hetken? eri vuodenaikojen, vaan oman sukunsa historiaa. Se ja se esi-is? oli ostanut tuon alan, se ja se istuttanut tuon viinitarhan, ja h?n itse, h?np? oli tunkenut yli kunnanrajan p??st?kseen k?siksi noihin liian tihe?ss? seisoviin puihin, jotka vaativat harvennusta. K??ntyen tilan rakennuksiin p?in katseli h?n vaunuliiteriksi muutettua kantarakennusta, jonka ensimm?iset Roquevillardit, talonpojat, olivat rakentaneet, ja vertasi sit? omaan jyhke??n ja tilavaan asuinrakennukseensa, jota koristi verraton villiviinik?ynn?s. Oli siis yh?kin samoilla paikoilla sama rotu, vain kunniassa, ty?ss? ja toimellisuudessa kuluneen menneisyyden voimistamana aineellisesti ja henkisesti. H?n antoi sen merkitykselle tunnustuksen toistamalla Fauchoisin sanat:

-- Se on aina suvun syy.

H?nen sukunsa oli tosiaan antanut maalle yhteist? asiaa hy?dyllisesti palvelemaan kykenevi? miehi?, niinkuin he olivat hoitaneet omaakin omaisuuttaan. N?in sukupolvet tukevat toinen toistansa yhteiseksi hyv?ksi. Eiv?tk? kaukaisimmatkin esi-is?t olleet valmistaneet h?nen ty?t?ns?? T?m? maa, jota h?n viljeli, oli askarruttanut heid?n ajatuksiaan ennen h?nt?. T?m? n?k?piiri oli ennen h?nt? kiehtonut ja innostanut heit?. Ja h?n k??nsi katseensa vaikkakin v?h?n vastahakoisesti omasta kartanostaan silm?t?kseen sit?, mit? he olivat katselleet, sit? piiri? maisemassa, johon he olivat kiintyneet samaten kuin nyt h?n. Sill? viljelykset voivat muovailla maan v?lit?nt? muotoa, mutta itse luontoa ei ihminen pysty muuttamaan: h?n voi lis?t? siihen vain joitakin liikuttavia muistomerkkej?, talon, joka savuaa ja palauttaa mieleen tulisijan sulouden, tien tai aidan, jotka panevat muistamaan yhteis?el?m??, kellotapulin, joka kuvaa rukousta.

H?nen seisoessaan yksin kummulla lis?si h?nen mieless??n illan kauneutta tyydytys, jota tuottaa kosketus omaan heimoon. H?n tunsi aina h?m?r??n muinaisuuteen saakka t?m?n maakulman merkityksen. H?nen edess??n olevia L?pinen vuorijonoa, jonka yksitoikkoisuuden katkaisee Signalin huippu, reunusti iltarusko. H?nen katseensa lipui alemmaksi, seurasi hetken Echellesin tien siroja mutkia, joille vuorten viimeiset liepeet n?ytt?v?t kummallakin puolen muodostavan saattueita, hipoi taas Corbeletin, Joignyn ja Granierin kylki? palatakseen j?lleen l?hemmille rinteille ja kerrostumille, joiden ??riviivat ovat sopusuhtaisemmat. T?ss? vastakohtaisessa, vuoroin kovassa, vuoroin pehme?ss? luonnossa n?ki h?n edelt?jiens? luonteita: isois?ns? rohkeuden, kun t?m? vallankumouksen aikana toimi armeijain palveluksessa, is?ns? lev?per?isyyden, h?n kun mietiskelyihin vaipuneena antoi varaansa pit?m?tt? pyh?n sukukartanonkin joutua vaaraan.

>>Ei kukaan>>, ajatteli h?n, >>voi t?lt? paikalta sill? tavoin katsella auringonlaskua. Kerran, kun minua ei en?? ole, palaa joku minun lapsistani n?ihin vertailuihin. Lapsistani, jotka jatkavat meid?n ty?t?mme ja joista tulee hyv?n palveluksessa olevia ihmisi?.>>

Menneisyyden nojalla, joka ulottui h?neen itseens?, h?n ajatteli tulevaisuutta turvallisesti. Mietelmiins? vaipuneena ei h?n huomannut naista, joka kartanosta tullen saapui h?nen luokseen. Se oli jo i?k?s nainen, hartioilla tumma liina ja k?dess? keppi, jota h?n v?syneen? ja uupuneen n?k?isen? k?ytti tukenaan. H?nen kasvonsa, joille illan rusko loi heijastusta, olivat aikoinaan varmaan olleet kauniit. Vuodet olivat niit? uurtaneet poistamatta kuitenkaan puhtauden ilmett?, joka heti ensi hetkest? kiinnitti huomiota ja sitten veti puoleensa. Se oli suoran, kaikesta pahasta kirvonneen ja kukaties hiukan mystillisyyteen taipuvan sielun n?kyv? leima.

-- Eiv?tk? he viel? tule? kysyi rouva Roquevillard puolisoltaan.

-- Tulevat, Valentine, tuolla.

Molemmat ymm?rsiv?t puhuvansa lapsistaan. Herra Roquevillard viittasi m?en alle, mist? suurehko joukko juuri alkoi nousta rinnett? yl?s. Etumaisina kaksi pikkulasta, jotka heid?n iso?itins? tunsi:

-- Pierre ja Adrienne. Ne tulevat oikotiet?. En n?e pikku Julienia.

-- Se pit?? kai t?tins? Margueriten k?dest? kiinni. Siit?h?n se ei luovu.

-- Tosiaankin. Min? n?en h?net Margueriten ja h?nen sulhasensa v?liss?. Se erottaa heid?t, paha poika. Mutta miss? h?nen ?itins? on?

-- Heid?n takanaan tyynen? tapansa mukaan, veljens? Hubertin kanssa.

-- Meid?n vanhin poikamme. Erotatko h?nen kunniamerkki??n?

Herra Roquevillard hymyili katsahtaessaan puolisoonsa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet