Read Ebook: Diderot by Hirn Y Yrj Lehtonen J V Johannes Vihtori Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 59 lines and 17930 words, and 2 pages

Credits: Jari Koivisto

DIDEROT

Kirj.

Yrj? Hirn

Suomensi

Merkkimiehi? el?m?nkertasarja

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1917.

Se el?m?, jota t?m? kirja on kuvaileva, ei ole rikas suurista, seikkailumaisista tapauksista. Jos tahtoisi k?ytt?? pelkk?? luettelevaa esitystapaa, niin voisi mahduttaa sen t?rkeimm?t vaiheet muutamiin lyhyihin lauseihin:

Diderot, Denis, ajattelija ja kirjailija, syntyi Langres'issa v. 1713, toimitti tietosanakirjan, kirjoitti joitakuita teatterikappaleita ja romaaneja, hoiti muutamina vuosikymmenin? taidearvostelua Grimmhn Correspondance litteraire'iss?, k??nsi er?it? filosofisia tutkimuksia ja sepitti niit? itsekin, teki matkan Ven?j?lle ja kuoli 71 vanhana v. 1784.

T?m? kuulostaa varsin v?h?n houkuttelevalta alastomassa asiallisuudessaan, eik? se muutu isosti vieh?tt?v?mm?ksi, vaikka siihen puuttuisi perinpohjaisemminkin. Vain selostamalla laveammin Diderot'n julkaisemia teoksia voidaan h?nen el?m?ns? kulkuunkin saada enemm?n mielenkiintoa. Seuraavassa puhutaankin sent?hden paljon enemm?n kirjoista kuin el?m?st? sanan tavallisessa ulkonaisessa merkityksess?. Mutta joka tapauksessa on v?ltt?m?t?nt?, jos mieli antaa t?ydellinen k?sitys Diderot'n personallisuudesta, aluksi mainita yht? ja toista my?s h?nen el?m?ns? esikirjallisesta kaudesta, s.o. siit? ajasta, jolloin h?nen vaiheensa eiv?t viel? olleet eroittamattomasti liittyneet h?nen kirjoitustensa historiaan.

Tiedoista, joita voidaan poimia h?nen omista teoksistaan ja h?nen yst?v?ins? ja omaistensa ilmoituksista, on sent?hden sommiteltava lyhyt selostus h?nen nuoruutensa tapauksista ja olosuhteista, jotka tekiv?t h?nest? kirjailijan.

Diderot polveutui k?sity?l?issuvusta, mutta t?m? suku oli kunnollaan, ja ahkeruudellaan hankkinut itselleen arvossapidetyn aseman paikkakunnan porvariston keskuudessa. Jo 200 vuotta kerrottiin Diderot'n esi-isien olleen veitsiseppin? Langreshssa, ja riippuiko se sitten vanhempien sukupolvien perinn?st? vaiko omasta uurastuksesta, niin n?ytt?? Denis Diderot'n is? olleen varsin varakas veitsisepp?. H?nen kotinsa, v?itt?? poika, oli aina avoinna apua etsiville, eik? k?yh?n tarvinnut milloinkaan poistua h?nen luotaan ilman lahjaa, eik? yst?v?n ilman hyv?? neuvoa. Tuossa pieness? maaseutukaupungissa kunnioittivat h?nt? ylh?iset ja alhaiset, ja h?nen omassa kodissaan kohdeltiin h?nt? sill? perheenp??lle kuuluvalla arvonannolla, joka viel? meid?n p?ivin?mmekin el?? ranskalaisessa keskiluokassa melkeinp? vanhatestamentillisena hyveen?. Siit? porvarillisesta vanhempain ja lasten suhteissa vallitsevasta syd?mellisyydest?, jota 18. vuosisadan keskivaiheilla niin usein kuvattiin kirjallisuudessa, teatterissa ja kuvaamataiteissa, siit? oli Diderot saanut personallista kokemusta kasvuvuosinaan. Ehk?p? t?st? syyst? puolustikin h?n -- niinkuin pian tulemme n?kem??n -- t?ysi-ik?isen? niin suurella l?mm?ll? Richardsonin romaanien sek? Chardin'in ja Greuze'in taulujen porvarillista s?vy?. Omat muistot sulivat taiteesta saatuihin vaikutelmiin, ja taidevaikutelmat loivat vuorostaan loistetta lapsuuden aikaan. Niinp? onkin kuin n?kisi edess??n jonkun Greuzehn taulun, kun lukee h?nen kuvaustaan siit?, kuinka h?nen kotonaan koko perhe ker??ntyy talvi-illoin takkavalkean ??reen, sen nojatuolin ymp?rille, mihin is? oli asettunut kertoakseen j?lleen yhden noita opettavia tarinoitaan, joita h?n osaa niin mainiosti esitt??. H?n kallistaa p??ns? korkeata selustaa vasten ja h?nen kasvoillaan asuu tyyni ja kirkas ilme. "Ennenkuin alotan", sanoo h?n Annette-tytt?relleen, "suoristahan hieman pielustani, joka on vajonnut liian alas, ja sin?, Denis, kiskaise tiukempaan y?nuttuni liepeet, sill? tuli polttaa jalkojani."

Ei ole kuitenkaan mit??n syyt? otaksua, ett? Diderot olisi jo lapsuudessaan joutunut ristiriitaan uskovaisten omaistensa kanssa. Nuori Denis sai hurskaan kasvatuksen kotiseutunsa jesuiittakoulussa ja 12 v. vanhana merkittiin h?net p??laen ajelemisella kirkon palvelukseen. H?nen opettajansa antoivat h?nelle hyv?n kasvatuksen -- jesuiitathan ovat, kuten tietty, mainioita pedagogeja -- ja he tekiv?t kaikkensa kiihoittaakseen h?nen tiedonhaluaan ja kunnianhimoaan. Diderot'n p??tetty? opintonsa ensin Langres'in, sitten Pariisin jesuiittakoulussa syntyi ensi kerran vakava erimielisyys h?nen ja poikansa opintoja ja vaiheita suurella kiintymyksell? seuraavan is?n v?lille. Kun oli ilmennyt, ettei h?nell? ollut halua jumaluusoppiin, pantiin h?net nimitt?in er??n asianajajan apulaiseksi. Mutta h?n oli liiaksi huvitettu kirjallisuudesta, kielist? ja matematiikasta voidakseen innokkaasti antautua lakitoimiin, ja pianpa katsoikin h?nen p??miehens? olevan syyt? valittaa h?nen huolimattomuuttaan. Sent?hden annettiin h?nelle viimeinen valinnan tilaisuus: h?nen oli, niin kirjoitettiin Langres'ista, suuntauduttava jollekin j?rkev?lle el?m?nuralle -- l??k?rin tai lakimiehen -- ja harjoiteltava sit? vakavasti; muutoin menett?isi h?n kaiken avustuksen kotoap?in. Ja kun Diderot uhkauksesta huolimatta piti parempana jatkaa irrallisia opinnoitaan puoleen ja toiseen, lopetettiin rahal?hetykset, ja nuori mies sai nyt omin neuvoin yritt?? raivata tiens? Pariisissa. Pitk?t ajat oli h?nen oltava ilman is?llist? suopeutta ja kotoista apua -- vaikkakin v?itet??n rehellisen veitsisep?n maksaneen nurkumatta kaikki ne velat, joita poika oli ottanut langresilaisilta tuttaviltaan. Tulee my?skin mainita, ett? rouva Diderot oli liiaksi ?iti voidakseen aivan kokonaan hylj?t? tuhlaajapoikansa. S??st?rahoistaan ker?si h?n kaiken, mit? ei v?ltt?m?tt? tarvinnut ja l?hetti sitten roponsa liinavaatteiden matkassa Pariisiin. Mutta h?n ei k?ytt?nyt postia, vaan kuljetutti lahjansa uskotulla palvelijattarellaan, jonka v?itet??n ei v?hemp?? kuin kolmeen kertaan jalkaisin vaeltaneen tuon 60 peninkulmaa pitk?n taipaleen p??kaupunkiin. Eik? t?m? porvarillisen, vanhanaikaisen perherakkauden kuva ole t?ydellinen, ellei lis?ksi mainita, ett? Diderofn saamat rahasummat olivat kasvaneet niist? lanteista, jotka tuo yksinkertainen palvelijatar oli kenellek??n puhumatta liitt?nyt niihin omista s??st?ist??n.

Ilman muuta on selv??, etteiv?t kahden naisen pienet s??st?t riitt?neet muuhun kuin tilap?isesti huojentamaan Diderot'n huolia. Kymmenen vuotta, sanoo h?nen tytt?rens?, eli h?n k?dest? suuhun satunnaisista tunneista tai pienist? kirjallisista t?ist? saamillaan tuloilla, jotka milloin suoritettiin rahassa, milloin kirjoissa, vaatekappaleissa tai huonekaluissa, ellei vihdoin t?it? j?tetty kokonaan maksamatta. H?n ei pit?nyt itse??n liian hyv?n? suorittamaan k??nn?st?it? siit? surkean pienest? korvauksesta, mit? silloiset kustantajat maksoivat kirjallisille p?iv?palkkalaisilleen; kyh??m??n saarnoja hengenmiehille, jotka eiv?t rohjenneet luottaa omaan kaunopuheliaisuuteensa; tai my?s sepitt?m??n puheita muiden nimiss? juhlallisiin tilaisuuksiin -- v?itet??np? h?nen laatineen paimenkirjeit? piispoillekin. Tuollaisissa kirjavissa toimissa hankki h?n monipuoliset tiedot mit? erilaisimmilla aloilta. H?nen opiskelunsa oli kyll? kaikkea muuta kuin akateemista, mutta ellei h?n milloinkaan saanutkaan j?rjestelm?llist? kouluutusta erikoisissa ammattitieteiss?, niin oppi h?n sensijaan sit? enemm?n k?yt?nn?llist? tiet?. H?n k?vi "luennoilla ja harjoituksissa" siin? vapaassa yliopistossa, joka jakaa opetustaan -- niille, joiden aistimet ovat avoinna ottamaan sit? vastaan -- ulkona kaduilla ja toreilla. H?n harjoitti kirjaopinnoitaan Luxembourg-puiston varjostoissa tai kirjakauppiaiden hyllyjen ja laatikoiden ??ress? Pont Neuf'ill? ja Seine'in rantakaduilla. Lepohetkin??n harhaili h?n Palais Royal'in kaarik?yt?viss? sek? kahviloissa ja viinituvissa, jotka 18. vuosisadalla olivat paljon t?rke?mpi? sivistyskeskuksia kuin nyky??n osataan aavistaakaan ja joissa nuori Diderot luonnollisesti k?vi niin usein kuin h?nen kukkaronsa suinkin sieti kuuntelemassa uutistenmets?st?j?in -- "gasettiers de la bouche" -- ei aina todenper?isi?, mutta aina huvittavia kertomuksia.

Haaliessaan n?in tietovarastoaan kaikkialta, mist? siihen vain saattoi lisi? tulla, perehtyi h?n my?s ulkoiseen todellisuuteen yht? hyvin kuin kirjojen maailmaan. H?nen tulevalle kirjailijan ja sanomalehtikyn?ilij?n toimelleen oli hyvin t?rke?t?, ett? h?n t?ten vaellusvuosinaan p??si katselemaan el?m?? useilta sellaisiltakin puolilta, jotka yleens? j??v?t salaan kamaritutkijoilta. Eduksi oli h?nelle my?s, ett? h?n sai nuoruudessaan kokea kovaa, sill? se teki h?net herk?ksi muiden k?rsimyksille ja se kehitti h?ness? sit? halua osoittaa yst?v?llist? ja veljellist? osanottoaan siin?, "miss? ik?n? oli onneton raukka", mink? takia h?nest? tuli niin tyypillinen 18. vuosisadan tunneherk?n el?m?nk?sityksen edustaja. Mutta toiselta puolen vaikutti tottuminen mustalaisel?m??n Diderot'n luonteen kehitykseen tavalla, joka ei ollut yksinomaan edullinen. Joskin monet ennakkoluulot hioutuivat h?nen mielest??n sin? aikana, jolloin h?n liikkui hylj?ttyn? hylj?ttyjen parissa, saattoi h?n my?s h?d?n painaessa muuttua liian ennakkoluulottomaksi, kun oli kysymys siit?, mit? oli pidett?v? sallittuna p?iv?n v?ltt?m?tt?mien tarpeiden tyydytt?miseksi. Niinp? onkin niiden nuoruudenmuistelmien joukossa, joita h?n on kertoillut tytt?relleen, er?it? juttuja, mitk? varsin hyvin sopisivat johonkin veijariromaaniin. Diderot'lla oli ilmeisesti rehev?, kuriton mielikuvitus, ja h?nell? oli synnynn?isen n?yttelij?n vaistomainen halu esiinty? milloin min?kin ihmisen?. Niinp? saattoi h?n huvikseen ja edukseenkin n?ytell? katuvaista syntist?, joka halusi j?tt?? maailman menn?kseen luostariin, ja sill? n?yttelemisell? onnistui h?nen kerran toisensa j?lkeen houkutella melkoisia rahasummia er??lt? hurskaalta karmeliittamunkilta, joka mets?steli sieluja. Saatuaan t?m?n avulla kaikki velkansa maksetuiksi, tahtoi h?n my?skin hankkia liinavaatteita ja muuta tavaraa, joka olisi tarpeen munkkikuntaan p??semiseksi. Mutta kun h?n huomasi, ettei veli-raukka en?? kyennyt jatkamaan anteliaisuuttaan, ilmoitti h?n t?lle my?s suoraan, ettei h?nell? en?? ollutkaan halua tulla karmeliittamunkiksi.

T?ss? tapauksessa ei petos kuitenkaan johtanut sen vaarallisempiin seurauksiin kuin ett? munkki nosti melun ja ett? Langres'in varakas veitsisepp? sai maksaa kelpo summan poikansa kepposesta. Mutta Diderot oli pian saava onnettomuudekseen kokea, ett? ovelinkin juonittelija voi itse osua ansoihin, joita h?n viritt?? muille. T?ll? kerralla vei h?net satimeen se nuorekkaan rakastumisen sokeus, joka niin usein kykenee panemaan vapaimmankin kulkurin kahleisiin. H?n oli asuntonsa porrask?yt?v?ss? kohdannut nuoren naisen, Anne-Toinette Champion'in, joka asui samassa talossa, el?tt?en itse??n ja ?iti??n neulomisella ja koruompelulla. Kuultuaan naapureilta, ett? nuo naiset eliv?t kokonaan muista erill??n ja ett? he aivan varmaan kielt?ytyisiv?t ottamasta vastaan nuoren miehen k?ynti?, sommitteli h?n sellaisen jutun, ett? h?n aikoi ennen pitk?? menn? hengelliseen s??tyyn ja ett? h?n senvuoksi tarvitsi t?ydellisen hienojen liinavaatteiden varaston. Kun h?nen tilauksensa oli ep?ilyksitt? hyv?ksytty, sai h?n siit? etsim?tt?mi? tekosyit? kerran toisensa j?lkeen poiketa kauniin neulojattaren luo kuulemaan, kuinka ty? edistyi. Ja n?iden asiallisten k?yntien muututtua v?hitellen yh? tihe?mmiksi ja tihe?mmiksi, oli Diderot p??ssyt niin pitk?lle, ett? h?n uskalsi tunnustaa pienen petoksensa. T?ll?in oli h?nen jo onnistunut voittaa tyt?r puolelleen, mutta j?rkev? ?iti ei tahtonut antaa suostumustaan kosintaan, ennenkuin oli kuullut langreslaisten vanhempain mielt?.

Kun ei Diderot kuitenkaan mill??n keinoilla saanut omaistensa suostumusta avioliittoon, tuntui silt?, kuin olisi koko tuo hurskas n?ytelm? n?ytelty suotta. Champion'in rouvasv?ki oli liian ylpe?t? tunkeutuakseen perheeseen, miss? he tiesiv?t olevansa karsaasti katsottuja, ja he katkaisivat sent?hden kaiken seurustelun nuoren miehen kanssa. T?ll? ratkaisevalla hetkell? onnistui Diderot'n kuitenkin saavuttaa tarkoituksensa vetoamalla naiselliseen s??liin. H?n k??ntyi sairaaksi -- min? pelk??n, ettei h?nen tautinsa ollut sen vaarallisempaa laatua kuin oli ollut vakavaa h?nen aikomuksensa papiksi -- eiv?tk? kiltit naiset saattaneet luonnollisestikaan j?tt?? h?nt? virumaan hoidotta yksin?isess? nuorenmiehenkammiossaan. Yhteys solmittiin j?lleen, ja toivuttuaan vihitytti potilas itsens? salaa hoitajattareensa. T?m? tapahtui v. 1747, ja niin tuli loppu Diderot'n kiertelev?st? nuoruudenel?m?st?.

Ei saa kuitenkaan j?tt?? huomauttamatta, ett? kaikki tietomme rouva Diderot'sta perustuvat miehen ja t?m?n yst?vien kertomuksiin. T?m?n onnettoman avioliiton historia saisi ehk? silmiss?mme aivan toisen muodon, jos my?skin vaimo olisi kirjoittanut muistiin kaiken, mit? h?nell? olisi ollut puolestaan sanottavana. Virheit? ei ollut varmastikaan yksin h?nen puolellaan, eik? luultavasti vain miehell? ollut syyt? tuntea katkeruutta. Suuren osan avioliittoaikaansa sai vaimo tyyty? siihen, ett? mies eli kirjoineen ja yst?vineen omissa huoneissaan kerrosta ylemp?n?, ja h?n n?ki t?t? vain niin? lyhyin? hetkin?, jolloin h?n pist?ysi aterialle h?nen kerrokseensa. Diderot oli liian rakastettava suuressa maailmassa enn?tt??kseen ajatella l?hint? ymp?rist???n; ja h?n osoitti kotoisessa el?m?ss??n sit? luonnollisen tiedotonta itsekk?isyytt?, joka on niin usein kuvaavaa hyv?ntahtoisille ja herkille ihmisille. N?iss? olosuhteissa onkin luettava vaimolle ansioksi, ettei h?n, hylj?tyst? asemastaan huolimatta, v?synyt huolehtimaan miehens? parhaasta. Kun h?nen nimens? on j?lkimaailman kuullen liittynyt tuohon usein esitettyyn juttuun siit?, kuinka ankarasti h?n piti tili? miehens? nen?liinoista, niin on vain oikeutettua johtaa mieliin muuan toinenkin tarina, joka antaa kauniimman k?sityksen h?nen merkityksest??n kodissa. Siihen aikaan, kerrotaan h?nen tytt?rens? muistiinpanoissa, jolloin Diderot oli k?yhimmill??n, tyytyi rouva pelkk??n leip??n aina silloin kun h?nen miehens? s?i p?iv?llist? tai illallista ulkona kaupungilla. Ja vaikka perheen varat olivat liian pienet, jotta olisi voitu harjoittaa sellaista ylellisyytt? kuin kahvinjuontia, s??steli vaimo niin taitavasti talousrahojaan, ett? h?n saattoi joka p?iv? antaa kuusi sous'ta herra Diderot'lle, jonka teki mieli menn? nauttimaan kupin kahvia Caf? de la R?gence'iin ja katselemaan shakinpelaajia.

Niinik??n puhuu rouva Diderot'n puolesta se seikka, ett? h?nen onnistui saavuttaa rehellisten appivanhempainsa t?ydellinen suosio. Kun uutinen Diderot'n naimisesta oli saapunut Langres'iin h?ystettyn? tarpeellisilla nuoren rouvan luonnetta selittelevill? juoruilla, havaitsi mies sopivimmaksi kumota panettelut l?hett?m?ll? vaimonsa omassa hahmossaan n?ht?v?ksi. "H?n l?hti eilen", kirjoittaa h?n lyhyesti, "h?n saapuu luoksenne kolmen p?iv?n kuluttua. Te voitte sanoa h?nelle mit? mielenne tekee ja te voitte l?hett??, h?net takaisin heti, kun olette h?neen kyll?styneet." Ensim?inen vastaanotto olikin aika kylm?, mutta ei ollut kulunut p?iv??k??n, ennenkuin rouva oli valloittanut kaikkien syd?met. H?nelle luvattiin se osa perint??, jonka Denis oli menett?nyt tottelemattomuutensa takia, ja h?nt? pidettiin siell? kolme kuukautta. N?m? kuukaudet muodostivatkin luultavasti viimeisen jakamattomasti onnellisen jakson rouva Diderot'n el?m?ss?. Sill? palatessaan Pariisiin huomasi h?n puolisonsa yhtyneen lemmenliittoon rouva de Puisieux'n, kirjoittelevan, mutta kevytmielisen ja nautinnonhimoisen naisen kanssa, joka piti Diderot'ta monet vuodet kahleissaan. Kun h?nen my?hemmin onnistui irtautua h?nen vaikutuksestaan, ei h?nen vaimonsa suinkaan voittanut t?st? vapautumisesta, sill? rouva de Puisieux sai seuraajattarekseen neiti Volland'in, joka varmastikin oli h?nt? paljoa korkeammalla ?lyllisten ja siveellisten ominaisuuksiensa puolesta, mutta jota rouva Diderot'n ei kaiketikaan ollut silti sen hauskempi ajatella.

Saattaa tuntua silt? kuin ei n?ill? kertomuksilla luvallisesta ja luvattomasta rakkaudesta olisi paljoakaan tekemist? kirjailija Diderot'n historian kanssa. Asian oikea laita on kuitenkin se, ett? Diderot'n lemmenseikat merkitsev?t kukin ratkaisevia kohtia h?nen kirjallisella urallaan. Ellei h?n olisi tavannut neiti Champion'ia ja saanut perhett? huollettavakseen, olisi h?n ehk? koko ik?ns? puuhaillut vain yksityistunneissaan ja kirjallisissa kappalet?iss??n. H?nelt? puuttui nimitt?in niin tavattomassa m??r?ss? mieskohtainen kunnianhimo ja kirjailijaturhamaisuus, ett? h?n vain taloudellisen ahdingon pakottamana n?ytt?? urkeutuneen suurempiin kirjallisiin yrityksiin. H?n tyytyi yst?viens? jakamaan suosioon, milloin n?m? kuuntelivat h?nen keskusteluaan tai lukivat h?nen sepittelyj??n k?sikirjoituksista, eik? h?n tunnu v?h??k??n v?litt?v?n suuren yleis?n keskuudessa saavutetusta menestyksest?. Sent?hden alkaakin h?nen julkinen kirjailijatoimensa vasta sitten, kun h?n on kolmenkymmenen i?ss? perustanut oman kodin ja siten joutunut tarvitsemaan s??nn?llisi? ja varmoja tuloja; sent?hden tulikin h?nen tuotantonsa yh? runsaammaksi sitten kun rouva de Puisieux oli liitt?nyt koru- ja neularahavaatimuksensa niihin menoihin, joita perhe tuotti huoltajalleen; ja sent?hden vihdoin ei h?n ole milloinkaan julkisessa tuotannossaan sepitt?nyt mit??n niin yksil?llist?, niin el?v?? ja niin nerokasta kuin ne yksityiset kirjeet, joita h?n l?hetteli neiti Volland'ille, tavattuaan h?ness? vanhana miehen? el?m?ns? suuren rakkauden. On n?ytt?nyt tarpeelliselta tutustuttaa lukijaa n?ihin Diderot'n yksityisel?m?n tapauksiin, ennenkuin siirrymme h?nen nuoruudenvaiheistaan selostamaan h?nen t?rkeimpi? teoksiaan.

Itsess??n ei merkitse niink??n paljoa, ett? parlamentti tuomitsi t?m?n ilman tekij?nnime? ilmestyneen kirjoituksen poltettavaksi roviolla, sill? t?h?n aikaan poltettiin kyll? aivan vahingottomiakin kirjoja. Mutta se merkitsee enemm?n, ett?, jos asettuu kirkon edustajain kannalle, sangen hyvin saattaa ymm?rt?? kirjan her?tt?m?n suuttumuksen. Diderot ei tosin n?iss? "filosofisissa mietteiss??n" hy?kk?? muodollisesti kristinuskoa vastaan, koettaapa h?n innokkaasti kumotakin kaikkia jumalankielt?j?in katsantotapoja. Mutta h?n tunnustaa t?ss? avoimesti n.s. luonnollista uskontoa, h?n tekee armotonta pilaa katolisista ihmetaruista ja h?n huojuttaa rohkeasti itse??n roomalaisen kirkon uskonrakennuksen p??pylv?st?, vaatiessaan ep?ilemisen oikeutta.

Jos ottaa huomioon sen varmuuden, mill? Diderot Filosofisissa Mietteiss??n kehittelee todisteitaan, niin ei voi edellytt?? muuta kuin ett? h?nen ajattelunsa on kypsynyt maailmankatsomukseksi kaikkina niin? vuosina, jotka h?nelt? kuluivat n?enn?isesti suunnitelmattomiin opintoihin ja satunnaisiin kirjallisiin t?ihin. Jos taas siirryt??n h?nen ensim?isist? mietelm?ntapaisista lausunnoistaan h?nen l?hinn? seuraaviin teoksiinsa, niin huomataan h?nen hajanaisessa tiedonhalussaan hankkineen ei ainoastaan laajoja tietoja mit? erilaisimmilla aloilta, vaan my?skin itsen?isen k?sityksen mit? erilaisimpien tieteellisten tutkimusten menettelytavoista. Ei ole syyt? t?ss? selostaa niit? matemaattisia ja fysikalisia kirjoituksia, joita h?n julkaisi 1740-luvun lopulla. Mutta kokonaan ei voida sivuuttaa niit? kahta vuosina 1749 ja 1751 ilmestynytt? merkillist? tutkimusta, jotka k?sittelev?t toinen sokeiden ja toinen kuuromykkien sielunel?m?? ja aistimuksia.

Diderot'n ensim?iset kokemukset vankilael?m?st? olisivat voineet heikompaan mieheen vaikuttaa kerrassaan masentavasti. Saadakseen h?net ilmaisemaan sen kirjanpainajan nimen, jonka painosta tuo vaarallinen kirje oli l?htenyt, pidettiin h?nt? nimitt?in aluksi suljettuna er??seen suuren vankitornin eristettyyn koppiin. Diderot ei kuitenkaan pel?stynyt tunnustuksiin. H?n kykeni kyll? kest?m??n yksin?isyytt?, sill? h?nen oli vangittaessa onnistunut piiloittaa vaatteisiinsa Sokrateen puolustus ja yksi nide Miltonin Kadotettua Paratiisia. H?nelt? kiellettiin kyll? kaikki kirjoitustarpeet, jotka synnynn?iselle kyn?ilij?lle ovat viel? v?ltt?m?tt?m?mpi? kuin kirjat. Mutta Diderot'lla oli k?ytett?v?n??n valkeita paperipintoja Platoninsa ja Miltoninsa reunoissa, ja mustetta valmisti h?n punaviinist?, johon sekoitti lattiapaasista saamaansa hienoksi survoutunutta liusketta. T?m?n menettelyohjeen piirsi h?n hyv?ntahtoisesti sein??n my?hempien tornin asukkaiden varalle. Ja niin kirjoitti h?n k?ytt?en hammastikkua kyn?n??n Platonin vuorokeskustelun k??nn?ksen ja selityksi? Miltonin runoelmaan.

Kun huomattiin, ettei Diderot'ta saatu masennetuksi kopissa, siirrettiin h?net nelj?n viikon kuluttua er??seen itsess??n linnassa olevaan huoneeseen. T??ll? sai h?n k?yskennell? puistossa ja ottaa vastaan vieraita. H?n n?ki vaimonsa luonaan ja h?nt? k?vi my?s tervehtim?ss? Rousseau, joka h?nen kanssaan Vincennes'iss? keskustellessaan valmisti suunnitelman kuuluisaan esikoiskirjoitukseensa taiteiden ja tieteiden turmiollisesta vaikutuksesta siveyteen. Ja yst?vien ja yst?v?t?rten joukossa saapui t?nne my?s tietysti rouva de Puisieux. H?n oli er??n? p?iv?n?, niin kerrotaan, kauniimmin puettu kuin tavallisesti, ja Diderot, joka oli jo kauvan pel?nnyt h?nen pett?v?n rakastajaansa, ei jaksanut uskoa rouvan vain h?nen takiansa noin koristautuneen. H?n kysyikin sent?hden, eik? h?nell? ollut aikomus l?hte? jonnekin, ja sai sen vastauksen, ett? rouva tosiaankin ajatteli menn? er??seen Champigny'ss? vietett?v??n juhlaan. Diderot pani ilmoituksen mieleens?, ja kun oli tullut pime?, hiipi h?n puistosta, kiipesi yli muurien, juoksi Champigny'in ja yll?tti rakastajattarensa er??n onnellisemman kilpailijan seurassa. Paljastus johti v?lien rikkoutumiseen, ja siit? hetkest? katosi rouva de Puisieux n?ytt?m?lt?. Se oli, mik?li voin ymm?rt??, suurin hy?ty, mink? Diderot sai oleskelustaan vankilassa.

Diderot'n aistiviallisten sielutiedett? k?sittelev?t kirjoitukset liittyv?t l?hinn? toisiinsa niiss? kohdissa, joissa on kysymys aistimuksista l?htev?n sieluteorian hyv?ksi tapahtuvista sovellutuksista. Mutta ne siveelliset ja uskonnonfilosofiset mietteet, joilla oli niin suuri merkitys kirjeess? sokeista, on t?ydellisesti ty?nnetty syrj??n kirjeess? kuuromykist?. Siin? ovat sensijaan esteettiset kysymykset, sellaiset kuin esim. kuuromykk?in ja n?yttelij?in elekielt?, runokielt?, runouden ja maalaustaiteen erilaista kuvaamistapaa koskevat etup??ss? kiinnitt?neet tekij?n mielt?. H?n sinkoaa ik??nkuin ohimennen er?it? sen pahempi ep?t?ydellisesti perusteltuja, mutta kuitenkin iskev?n oikeita v?itteit? molempien taiteiden erilaisista ilmaisumahdollisuuksista. N?ine v?itteineen esiintyy h?n Lessing'in, tuon suuren saksalaisen esteetikon edelt?j?n?, joka Laokoon'issaan oli m??rittelev? runouden ja maalauksen rajat ja joka hampurilaisissa teatterikirjeiss??n oli laajassa mitassa k?ytt?v? hyv?kseen Diderot'n suunnittelemia uudistuksia teatterin alalla.

Diderot ei voinut milloinkaan tyyty? etsim??n rajoitetulta alalta korvausta sille, mit? ei voida omaksua muilta aloilta. H?n ei olisi edes jaksanut k?sitt?? niit? nykyaikaisen tieteen erikoisuurastajia, jotka niin suureksi tyytyv?isyydekseen yhdist?v?t henkisess? varustelussaan ahdasrajaisen oppineisuuden laajaan tiet?m?tt?myyteen, jopa toisinaan suorastaan raakalaismaiseen sivistym?tt?myyteen. H?nen avunsa ja puutteensa olivat aivan vastakkaista laatua. Jo h?nen harrastustensa laajuus esti h?nt? syventym?st? mihink??n yksityiskohtaan. H?nell? ei ollut sit? uskollista k?rsiv?llisyytt?, jota vaaditaan tarkasti suoritettaviin tieteellisiin tutkimuksiin. Niinp? olikin h?n enemm?n opettaja ja her?tt?j? kuin tieteilij?. H?n ei osannut kyyristy? mihink??n erikoiseen tiet?misen soppeen, vaan tahtoi h?n vapaasti liikkua yli sen avarain kenttien. Sent?hden tapasikin h?n vasta varsinaisen ty?maansa tullessaan "ensyklopedistaksi", s.o. ryhtyess??n ty?h?n, joka tarjosi h?nelle tilaisuuden saada ja jakaa oppia koko inhimillisen tiet?misen piirist?.

T?ten olemme tulleet teokseen, jota usein, vaikkakin v??rin, on pidetty Diderot'n t?rkeimp?n? kirjallisena suorituksena: siihen suureen sanakirjaan, johon ker?ttiin ajan tietovarasto ja valistusfilosofian aatteet yleistajuiseen muotoon puettuina levi?m??n yli koko sivistyneen Europan. Ensyklopedia, tietosanakirja, tuli l?hes nelj?nnesvuosisadan kest?ess? anastamaan hyv?n osan Diderot'n ajasta ja valtaamaan erinomaisen huomattavan aseman vuosisadan sivistysel?m?ss?.

Sent?hden onkin v?ltt?m?t?nt? omistaa erikoinen lukunsa t?lle suurelle kirjalliselle kokoomateokselle, jonka historia on rikas niin kirjavista vaiheista ja yll?tt?vist? k??nteist?, ett? moisia tuskin tapaa mink??n muun kirjan historiassa.

Ensyklopediaa k?sittelev? luku Ranskan kirjallisuuden historiassa on samalla muuan uudenaikaisen sivistyshistorian suurimpia ja huomattavimpia lukuja. Meist?, jotka katselemme asioita matkan p??st?, tuntuu ainakin silt? kuin olisi tuo yksi ainoa kirja hallinnut vuosisataansa. Se edustaa kaikkea, mik? pyrkii eteenp?in ajassa -- se ei ole ehk? l?hde, josta vallankumouksen vuorivirta sai alkunsa, niinkuin Diderot'n el?m?kerran kirjoittaja Joseph Reinach innostuksissaan sanoo -- ei ainakaan ainoa l?hde, mutta se on itse kuin virta, johon monet suuret ja pienet vedet laskevat. Se kaivaa uoman, joka on niin leve? ja syv?, ett? kaikki sivujoet saavat sijansa sen helmassa. Mik? oli ollut eristetty? ja t?ss? eristyneisyydess??n heikkoa tai piiloutunutta, se saa tietosanakirjassa yhtymisen voiman. Nuo kahdeksantoista vankkaa nidett? kirjavine sis?lt?ineen -- joka vaihtelee aika vahvasti sek? laadultaan ett? arvoltaan -- ovat sen j?rjestelm?n ulkonaisena merkkin?, joka teki valistusfilosofian mahdiksi yhteiskunnassa.

Ensyklopedista, s.o. suuren ensyklopedian, tietosanakirjan avustaja, tuli nimeksi, mik? liitti yhteisty?h?n henkil?it?, joilla ei varhaisemmin ollut toistensa kanssa mit??n tekemist?. Sent?hden onkin usein, varsinkin vanhoillisella taholla, puhuttu jonkinlaisesta salaisesta seurasta, joka olisi ottanut p??m??r?kseen vanhan maailmanj?rjestyksen kumoamisen tietosanakirjan avulla. Sellaisessa puheessa on kuitenkin aika paljon liioittelua. Asian oikea laita oli p?invastoin se, ett? Diderot ja h?nen avustajansa joutuivat yksityisel?m?ss??n hyvin v?h?n kosketuksiin toistensa kanssa. Vain silloin kun he esiintyiv?t yleis?lle, n?ytti heill? olevan yhteisi? tarkoitusperi?. D'Alembert'in sepitt?m?ss? johdannossa mainitaankin siten sanakirja, "er??n kirjailijaseuran ty?ksi"; "Ouvrage d'une soci?t? de gens de lettres". Sanakirjan jokaisen niteen alussa oli my?s luettelo avustajista, ja milloin joku ensyklopedista oli siirtynyt Manan majoille, piirrettiin h?nen muistokirjoituksensa seuraavaan niteeseen samalla tavoin kuin kirjallisen seuran toimituksiin painatetaan muistosanoja kuolleista j?senist?. Niist?, jotka olivat yrityksen ulkopuolella, n?ytti liittym? sent?hden paljoa lujemmalta kuin se todellisuudessa oli. Niill? tahoilla, miss? tietosanakirjan julkaiseminen k?sitettiin uhkaavaksi enteeksi, pidettiin sen avustajia kokonaisena sotajoukkona, joka k?vi hy?kk?ykseen yhteist? johtoa ja sovittua suunnitelmaa totellen. Huvikseen osoiteltiin noiden avustajain joukosta ylip??llik?lt? ja alip??llik?lt?, tavallisia sotilaita ja kuormasta v?ke?, jopa rippi-isi? ja kaupustelijattariakin. T?m?kin oli yht? harhaanjohtavaa puhetta kuin huuto salaisesta yhteiskunnalle vaarallisten vehkeilij?in seurasta. Mutta se vain on varmaa, ett? aivan erikoinen oli laadultaan se kokoelma miehi?, joka ilman kuria ja ilman sitovaa ohjelmaa oli liitt?nyt ponnistuksensa yhteen tehd?ksens? tietosanakirjasta sen, mik? siit? tuli.

Itse asiassa onkin t?m?n tietosanakirjan avustajaluettelo henkil?-yhdistelm?n? lajissaan voittamaton. Yksimielisyys kaikkein n?iden kirjailijain k?rtyis?n heimon edustajain kesken ei tosin ajan pitk??n osoittautunut niin lujaksi kuin oli toivottu, mutta joka tapauksessa oli enn?tys alallaan, ett? niin monta suurta nime? oli saatu yhtym??n samaan yritykseen. Sit? tulosta ei Diderot olisi kyll?k??n kyennyt yksin??n saavuttamaan. 1740-luvun lopullahan oli h?n viel? tuntematon kyn?niekka, joka oli julkaissut muutamia nimett?mi? kirjoituksia, mutta joka ei ollut viel? saanut jalansijaa johtavissa salonkipiireiss? ja jolla lis?ksi ei ollut mink??nlaista virallista asemaa. Edullisinta, mit? Diderot n?iss? oloissa saattoi tehd?, oli sent?hden h?nen liittymisens? tuohon mainehikkaaseen matematikkoon, silloiseen Tiede-Akatemian j?seneen ja sittemmin Ranskan Akatemian alituiseen sihteeriin Jean d'Alembert'iin. T?ss? yhtym?ss? n?ytt?ytyi viel?kin kerran vastakohtien yhteistoiminnan hy?ty. D'Alembert oli nimitt?in kaikessa Diderot'in vastakohta; yht? porvarillinen elintasoissaan kuin t?m? oli ep?s??nn?llinen; huolellinen siin?, miss? toinen hutiloi, jopa oli hiukan sekavakin; kylm?, j?rkev? ja varovainen; ja ennen kaikkea yhteiskunnallista arvoa nauttiva mies, joka oli voittanut asemansa sitke?ll?, j?rjestelm?llisell? ty?ll?.

Niinkuin n?kyy, ei noita kesken??n niin erilaisia kirjoituksia k?ynyt liitt?minen toisiinsa ilman keinotekoista ja v?kin?ist? yhdist?mistointa. Mutta arvosteltaessa historiallisesti tietosanakirjan merkityst? ei tule kiinty? luokittelun j?rjett?myyksiin. Eik? paina my?sk??n ratkaisevasti t?m?n arvostelun vaa'assa se seikka, ett? d'Alembert samoin kuin Diderot'kin monasti erehtyi tieteiden ja taiteiden kehityst? esitt?ess??n. Tietosanakirjan oleellinen luonteenpiirre oli se, ett? toimittajien oli siin? kuitenkin onnistunut -- vaikkakin virheellisten rakennelmien ja luonnottomien yhdistelmien avulla -- j?rjest?? sanakirjan sis?ll?n koko kirjavuus ja moninaisuus yhdist?v?n kokonaisaatteen hallittavaksi. Kuten helposti ymm?rt??, sai teos vain t?ten kirjallista mielenkiintoa ja arvoa; ja lopuksi kykeni se vain t?ten toimimaan v?likappaleena valmisteltaessa uutta aikaa voittamaan vanhaa. Kirjava tieto sellaisenaan ei olisi voinut saada aikaan mit??n kumouksia; mutta siit? tuli el?v? voima heti, kun kaikki nuo erilaiset tiedonsirpaleet -- joista monet olivat l?ht?isin kyll?kin varovaisten ja vaarattomien avustajain kyn?st? -- koottiin sen maailmankatsomuksen helmaan, jota toimittaja ja h?nen yst?v?ns? koettivat istuttaa tietokirjan lukijain mieliin.

Kun on lukenut muutamia n?it? muodoltaan niin viattomia kirjoituksia, niin saattaa tuntua suorastaan vaikealta k?sitt??, kuinka tietosanakirja on kyennyt saamaan aikaan huomattavaa muutosta yleisiss? ajatustottumuksissa. On pakko jonkun verran ponnistamalla asettua ajan k?sityskannalle n?hd?kseen niiden ajatusten uutuuden, joita sanakirja levitti ymp?ri maailmaa. Mutta jos on perehtynyt ennen vallankumousta el?neen yhteiskunnan katsantokantoihin, niin ymm?rt??, ett? noihin melkeinp? jesuiittamaisen varovaisiin lausuntoihin usein k?tkeytyi sy?vytt?v?? arvostelua, joka varmasti vaikuttaen kaivoi monen uskonopillisen p??k?sityksen perustuksia. Jos noista pakostakin varovaisista valtiollisista ja uskonnollisista kirjoituksista siirtyy toisiin teoksen osiin, niin tapaa siell? useita kohtia, joita ei tosin voida suorastaan pit?? kumouksellisina, mutta jotka siit? huolimatta olivat v?lillisesti omiaan raivaamaan tiet? uuden ajan el?m?nkatsomukselle. Erikoisesti huomattavaa on, ett? suuren ja merkitt?v?n osan n?it? aikaansa n?hden kaikkein rohkeimpia kirjoituksia sepitti juuri Diderot.

On nimitt?in kuvaavaa sille hengelle, joka oli vallitsevana tietokirjan suunnitelmaa laadittaessa, ett? p??toimittaja oli itselleen varannut n.s. mekanisten taiteiden osaston, tai niinkuin me sanoisimme: k?sity?n ja teollisuuden eri haarat. Paremmin kuin kukaan muu ajallaan osasi Diderot antaa tunnustusta inhimillisen ty?n vaatimattomille muodoille, joista kansan hyvinvointi pohjimmalta riippuu. Kun h?n siis kirjoituksissaan k?sitteli mekanisia taiteita, puolusti h?n parhaalla kaunopuheisuudellaan niiden arvoa henkil?it? vastaan, jotka eiv?t tahtoneet kuulla puhuttavan mist??n muusta kuin vapaista ja kauneista taiteista. "Kuinka kummallisesti arvostelemmekaan asioita!" huudahtaa h?n Art-kirjoituksessaan. "Me vaadimme, ett? on toimitettava jotakin hy?dyllist?, mutta me halveksimme hy?dyllisi? ihmisi?." -- "Suokaamme taiteiden harjoittajille kaikki se oikeus, mit? me olemme heille velkaa. Vapaat taiteet ovat kylliksi kehuneet itse??n; ne voisivat nyt sopivasti k?ytt?? sit? ??nt?, mik? niill? on, mekanisten taiteiden ylist?miseksi. Vapaiden taiteiden asiana on kohottaa mekaniset taiteet siit? alennuksesta, miss? ennakkoluulot ovat niit? niin kauan pit?neet; kuningasten suojelevan vallan asiana on vapauttaa ne siit? k?yhyydest?, miss? ne yh? kituvat. K?sity?l?iset ovat pit?neet itse??n halveksittavina, koska heit? on halveksittu; opettakaamme heit? ajattelemaan parempaa itsest??n; se on ainoa keinomme saada heilt? parempia tuotteita."

N?iss? lausunnoissa on yht? ja toista, joka viittaa my?hempien aikojen k?sitystapaa kohti. En tied?, vaikka ehk? sis?llytt?isin liian paljon merkityst? sanoihin, mutta minusta n?ytt?? silt?, kuin olisi Diderot aavistanut sen suuren ja ihanteellisen -- joskin uusimpien oppien mukaan liian ep?k?yt?nn?llisen -- ajatuksen taiteen yhtymisest? k?sity?h?n ja taiteen jalostavasta ja vapauttavasta vaikutuksesta k?sity?h?n, joka on ollut John Ruskin'in ja William Morris'in innostuneen toiminnan pohjana. Tuosta monipuuhaisesta filosofista olisi aivan varmaan tullut uuras taideteollisuuden harrastaja, jos h?n olisi el?nyt meid?n p?ivin?mme. Ja yht? hartaasti olisi h?n my?skin museoistamme ja kirjallisuudestamme ryhtynyt tutkimaan sit? uudenaikaista tiedett?, joka teknillisten menettelytapojen kehityksess? n?kee t?rke?n osan ihmishengen historiaa.

Diderot'lla ei ollut enemp?? kuin kell??n muullakaan h?nen aikalaisellaan k?ytett?viss??n niit? nykyajan menetelmi?, joiden avulla teknikan edistysten tutkiminen voidaan tehd? rikkaaksi ja syvemm?ss? mieless? hedelm??kantavaksi. Miten herk?sti h?n liekin aavistellut my?hemm?n ajan k?sityksi?, niin ei h?n kaiketikaan viel? ymm?rt?nyt, kuinka kehitysaate saattaa puhaltaa vieh?tt?v?n, ja tahtoisin sanoa, suorastaan filosofisen sis?ll?n yksinkertaisimmankin ty?kalun historiaan. Mutta elleik??n h?n viel? kyennyt kehitysopillisesti kouluutetun tiedemiehen tavoin n?kem??n alkeellisten ty?neuvojen ja monimutkaisten koneiden v?lill? vallitsevaa yhteytt?, niin oli h?nell? sensijaan k?sity?l?iskodissa kasvaneen miehen melkein synnynn?inen kiintymys kaikkeen siihen el?m??n, joka ilmenee py?rien, hihnojen ja vipuvarsien liikkeiss?. K?yt?nn?llisen mielens? v?sym?tt?m?ll? tiedonhalulla heitt?ytyi h?n -- sana ei ole liian voimakas -- tutkimaan mekanisia taiteita. T?ll?in oli h?nell? se varmaankin h?nen mielest??n arvaamattoman t?rke? etu, ett? h?n sai alottaa tutkimuksensa suoraan todellisuudesta. Ennen h?nt? ei ollut olemassa mink??nlaista mainitsemisen arvoista kirjallisuutta k?sity?l?isammateista, ja Diderot oli sent?hden yht? pakotettu kuin halukas mieskohtaisesti k?ym??n tehtaissa haastattelemassa ty?miehi? ja heid?n puheittensa mukaan kirjoittamassa kuvauksensa ty?tavoista. Kun ty?miehet osoittautuivat usein kykenem?tt?miksi selitt?m??n, miksi he menetteliv?t niin tai n?in, valmistutti Diderot itselleen konemalleja, joita h?n itse k?ytti ja joiden osat h?n otti erilleen voidakseen sitten antaa lukijoilleen selke?n ja helpon k?sityksen koneiden rakenteesta ja toiminnasta. T?llaisten kokeellisten tutkimusten perusteella sepitti h?n teknillisi? asioita k?sittelev?t kirjoituksensa, joiden luku l?henteli tuhatta ja jotka olivat usein yht? laajoja kuin pienet tieteelliset teokset. Puhtaasti asiallinen henki vallitsi n?iss? kirjoituksissa, mutta jonkunlainen kansanvaltainen tarkoitteluhalu k?tkeytyi kuitenkin teollisuudenhaarojen yhteiskunnalle niin t?rke?n merkityksen tehostamiseen. Ty?miesten toiminnalle annettuun tunnustukseen sis?ltyi sanoiksi pukeutumatonta niiden olojen arvostelua, joissa he eliv?t. Ja er?iss? yksityisiss? tapauksissa saattoi arvostelu puhua aivan kuuluvallakin ??nell?. Niin oli laita siin?kin kuuluisassa kirjoituksessa, miss? Diderot m??ritteli p?iv?palkkalaisen k?sitett?: "Mies, joka tekee ty?t? k?sill??n ja jolle maksetaan palkka p?ivitt?in. T?llaiset ihmiset muodostavat suurimman osan kansakuntaa; heid?n kohtalostaan tulee hyv?n hallituksen ensi sijassa pit?? huolta. Jos p?iv?palkkalaisen on paha olla, niin on my?s paha olla koko kansakunnan."

Niin ty?l?st? kuin meid?n onkin joskus kuulla tuota kuiskausta, niin oli uhatun j?rjestelm?n edustajilla tarkemmat korvat kuin meill?, ja he ymm?rsiv?t kaiken olevan vaarassa niin pian kuin joku heid?n opinkappaltensa kohta alkoi horjua. Sent?hden ryhdyttiinkin pian kirkon ja hallituksen taholta vastustamaan tuota suurta sanakirjayrityst? kaikilla niill? mahtikeinoilla, joita viel? 18. vuosisadalla oli hallitsevain k?ytett?v?n?.

Nyt alkoi koettelemuksen aika suuren yrityksen kaikille avustajille, mutta l?hinn? h?nelle, joka johti ty?t? ja joka oli ponnistanut kaiken tarmonsa p??st?kseen p??m??r??ns? kaikista vastuksista huolimatta. Mutta Diderot'llekin koitti aika, joka osoitti, mik? h?n oli miehi??n, ja mik? j?rk?ht?m?t?n, sitke? sisu h?ness? asui. Seuraavina vuosina nousi Diderot'n hahmo valtavaan voimaan, ja h?n kohosi yli aikalaistensa n?ytt?ess??n kerta kerralta, mihin kaikkeen h?n kykeni oman onnensa nojaan j?tettyn?. Vastoink?ymisiss? eli Diderot toimintansa kunniakkaimman vaiheen. H?nen luonteessaan oli paljonkin vikoja, mutta h?n kesti arvokkaasti suuren, ratkaisevan yksin?isyyskokeen, johon me joudumme silloin, kun yst?v?t hylk??v?t meid?t ja kun katkeruus ja pettymykset j?yt?v?t elinvoimaamme. Silloin n?hd??n, mist? voimakkain personallisuus on etsitt?viss?: niiden monien joukostako, jotka v?istyv?t, tai siit? ainoastako, joka pysyy paikallaan kaikkien muiden taakka kasattuna hartioilleen ja pelkurien halveksunnan painaessa mielt?.

Aikaisemmin on jo mainittu, ett? Voltaire oli d'Alembert'in v?lityksell? joutunut ottamaan osaa sanakirjayritykseen. H?nen n?hd?kseen edusti juuri d'Alembert t?t? yrityst?, ja h?n vaati sent?hden k?sikirjoituksiaan takaisin v?h?n senj?lkeen kun h?nen yst?v?ns? oli eronnut toimituksesta. H?n asettui nyt samalle kannalle kuin aikaisemminkin vaihtaessaan tietokirjan ensim?isen niteen liiallista varovaisuutta. Ilman vapautta, sanoi h?n, ei ty?t? voitu suorittaa loppuun, ja Diderot'n pit?isi sent?hden olla yht? viisas kuin h?nen virkaveljens?kin, s.o. luopua ty?st?, jonka sorto teki melkein mahdottomaksi. Tai jos h?n itsep?isesti halusi jatkaa, niin tulisi h?nen ainakin julkaista sit? muualla kuin Pariisissa. Voltaire itse ehdotti Lausanne'ia, Fredrik Suuri kutsui tietokirjaa Berliiniin ja Katariina tarjosi pietarilaiset kirjapainonsa sen k?ytett?v?ksi.

Mutta Diderot ei huolinut enemp?? varoituksista kuin houkutuksistakaan. H?n tahtoi p??tt?? ty?ns? ja h?n tahtoi p??tt?? sen juuri Pariisissa. H?nt? sitoi tunne, jota eiv?t h?nen aikalaisensa viel? voineet t?ysin k?sitt??: se velvollisuudentunto, joka on perusaineksena nykyaikaisen kirjallisen ammattimiehen siveysopissa ja jonka sisimp?n? olemuksena on sopimuksen pyhyyden kunnioittaminen. Kustantaja ja ty?miehet olivat riippuvaisia h?nest?; sent?hden ei h?nell? ollut oikeutta v?sy? kesken. Ja sent?hden ei h?n masentunut, vaan j?tti viranomaisille lakkaamatta valituskirjoituksia ja vaati oikeuttaan. Kun vihdoin uusi hallituksen antama k?sky koetti pakottaa kustantajaa suorittamaan takaisin tilausmaksut, sai Diderot h?net olemaan tottelematta. H?n alkoi salaa valmistella kymment? j?lell?olevaa tekstinidett?, voidakseen sitten sopivalla hetkell? l?hett?? ne tilaajille yht'aikaa yhdentoista kuvia ja piirroksia sis?lt?v?n niteen mukana. H?n teki uuden sopimuksen, joka antoi kaikki edut kustantajalle ja kaikki vaivat toimittajalle. Ja niin oli h?n kes?ll? 1759 taas t?ydess? ty?ss?, ik??nkuin ei mit??n olisi tapahtunut. Samaan aikaan kuin paavi julisti h?nen yrityksens? pannaan, alkoivat kirjanpainajani koneet ty?skennell?. Se oli rohkeata, mutta Diderot tunsi hallituksensa ja tiesi, ettei ollut niin hirve?t? olla hiukan tottelematon.

Todellisuudessa ei asia ollutkaan niin toivoton kuin Diderot'n aputoimittajat olivat luulleet, 18. v. s:n Ranskassa saattoi tapahtua, ett? kirjailijat, joita sensuuri ahdisti, voivat saada apua itselt??n ylipainoasiamiehelt?. Hallituspiireiss? vallitseva kurittomuus teki hallituksen heikoksi. Silloin t?ll?in oli pakko antaa per??n jesuiitoille ja kielt?? er?it? kirjoja, mutta kiellot annettiin useinkin vain silm?n lumeiksi, ja jesuiittoja vihattiin liiaksi, jotta olisi kauvankaan pidetty voimassa t?llaisia v?kin?isi? toimenpiteit?. T?ss? keskin?isen kilpailun ja kateuden peliss? saattoi kest?v? mies, joka osasi odottaa, toivoa joskus tapahtuvan suotuisiakin k??nteit?. Eik? Diderot v?synytk??n, vaan taisteli ja neuvotteli samalla kertaa, siin? sivussa lis?ten kahdenkertaiseksi ty?ns? vauhdin. H?n ei ollut nyt yksinomaan ainoa julkaisija ja toimittaja, vaan tarkasti h?n my?s itse kaikki k?sikirjoitukset, lukipa korjausvedoksetkin. Samalla sepitti h?n hyv?n osan parhaita kirjoituksiaan filosofian, sielutieteen, historian ja valtiotieteen alalta. Se oli voimann?yte, joka pakotti Voltaire'inkin sit? ihailemaan. Diderot oli, kirjoitti Voltaire, samalla kertaa sek? Herakles ett? Atlas, joka yksin??n kantoi tuota suurta yrityst? v?kevill? hartioillaan.

Diderot'in valitus ei ollut kuitenkaan kaikin puolin oikeutettu. Merkitsi tosin menetyst? h?nen tiliss??n, ett? h?n oli ollut niin pitk?n ajan uponneena ep?itsen?iseen julkaisuty?h?n. Mutta h?n oli kuitenkin saanut t?ll? ajalla useita voittojakin, eik? ainoastaan tiet?misess? ja kokemuksessa, vaan my?s ulkonaisissa eduissa. Vaikkeikaan ty? ollut taloudellisesti tuottanut h?nelle suuria rikkauksia, niin oli h?nen yhteiskunnallinen asemansa sen johdosta toki muuttunut aivan toiseksi kuin mit? se oli ollut. Astuessaan tuon suuren yrityksen johtoon oli h?n aivan tuntematon kyn?niekka, jolla ei ollut mink??nlaisia vaikuttavampia suhteita. Mutta sanakirjan kautta tuli h?n tunnetuksi koko kirjallisessa maailmassa. H?n p??si sen seurapiirin j?seneksi, joka m??r?si s?vyn el?m?lle Pariisissa ja koko Europassa. Siten muodostuukin nyt hyv? osa h?nen historiaansa niiden seurapiirien historiaksi, joissa h?n liikkui. Ja huomattavaa on t?ll?in, ett? juuri Diderot'in kirjoituksista saadaan mit? mainiointa ainehistoa n?iden kuuluisain keskuksien tuntemiseksi, joissa uuden ajan el?m?nkatsomusta kehiteltiin ja kypsyteltiin.

Diderot'n runsaassa tuotannossa ei minun n?hd?kseni ole toista teosta, joka voisi mielenkiinnon puolesta kilpailla niiden 139 kirjeen kanssa, mitk? h?n vv. 1759-1774 l?hetti neiti Volland'ille ja mitk? vasta vuonna 1830 tarjottiin yleis?n k?siin painattamalla Pietarin Keisarillisessa Kirjastossa s?ilytetyt alkuper?iset kappaleet. Vain niiden avulla p??semme t?ydellisesti ymm?rt?m??n, miksi h?nen aikalaisensa puhuivat niin suurella ihastuksella h?nen kaunopuheisuudestaan ja h?nen vieh?tt?v?st? olemuksestaan. Tuttavallisesti, usein liiankin tuttavallisesti kirjoitellessaan vuosien mittaan lukijattareile, joka oli samalla kertaa h?nen rakastajattarensa ja h?nen yst?v?ns?, on Diderot tiet?m?tt??n j?tt?nyt olemuksestaan j?lkimaailmalle kuvan, joka el?vyydess??n ja n?k?isyydess??n on voittamaton. Maailmankirjallisuudessa ei luultavasti ole useatakaan kirjaa, jota k?visi kirjailijan personallisuutta paljastavan luonteensa puolesta vertaaminen neiti Volland'ille l?hetettyihin kirjeisiin. Min? tunnen ainakin vain yhden teoksen, jonka haluaisin asettaa niiden rinnalle: James Boswell'in Samuel Johnson-el?m?kerran.

T?m? englantilaisen kirjallisuuden kuuluisin kirjailijael?m?kerta muistuu mieleen Diderot'n kirjeit? lukiessa. Johnson ei ole tosin Diderot'n tavoin lahjoittanut meille suoranaista omatekoista muotokuvaa, sill? h?nen apulaisensahan on merkinnyt muistiin jokaisen sanan, mink? h?n p??sti leve?st? suustaan. Mutta Boswell'in tunnontarkkuus on antanut h?nen merkinn?illeen suorastaan alkuper?isen soinnun, ja meist? on kuin kuuntelisimme viel? nyt omin korvin niit? keskusteluja, joissa tri Johnson johti puhetta mahdikkaalla varmuudellaan. V?lit?n, puhtaasti impressionistinen menettelytapa, joka ei pel?nnyt vuorosanojen piirt?mist? tuoreeltaan lyhennyskirjoituksella vaikkapa kalvosimiin, on puhaltanut Boswell'in teokseen sen kuolemattoman elinvoiman. Ja suuresti ottaen on Diderot'kin k?ytt?nyt samanlaista menettelytapaa kertoessaan heti p?iv?llisen tai illanvieton j?lkeen yst?v?tt?relleen kaikki, mit? oli tapahtunut ja mist? oli puhuttu. H?n on istuutunut kirjoitusp?yt?ns? ??reen, p?? t?ynn? kirjavia vaikutelmia, p??st??kseen poissaolijan ajatuksissaan ottamaan osaa kaikkiin h?nen el?myksiins?. Niin on h?n sukaissut maalaavin sanoin kepeit? hahmopiirroksia illan seurueesta ja antanut kunkin tuoda lis?ns? keskusteluun. Mutta enimmiten ja mieluiten on h?n kirjoittanut itsest??n, sill? kunnon Diderot'kaan ei ole vailla turhamaisuuttansa, ja jos h?n on sattunut keksim??n jonkun onnellisen ajatuksen, pit?? h?nen Sophie'nsa saada tiet?? siit? ennen kaikkia muita. Sent?hden pit?? paikkansa h?nest?kin se, mit? on sanottu tri Johnsonista, ett? "h?n on tullut luoksemme l?pi vuosisatojen puhellen".

Diderot'n keskustelun sanottiin olleen vieh?tt?v?mp?? kuin h?nen kirjoituksensa; h?n oli tuokiosepitt?j?, joka oli paraiten itse??n silloin kun h?n oli v?litt?mimmill??n, ja sent?hden on h?nen kirjeist??n tullut h?nen etevin kirjallinen teoksensa. Niit? lukiessa on kuin saisi aavistuksen h?nen kaunopuheliaisuutensa purkautuvasta luonteesta, tuosta tulivuorenvoimasta, joka Taine'in sanaa k?ytt??ksemme kuljetti katkeamattomana virtana mukanaan kaikkea, mit? mahtui Diderofn p??h?n, "tulta ja hehkuvaa laavaa ja maan uumenista nousevaa jaloa malmia ja kuonaa ja liejua ja lokaa kirjavassa myll?k?ss?". Neiti Volland ei ollut turhan kaino eik? Diderot'kaan ollut arka -- sent?hden onkin kirjekokoelmassa pitki? p?tki?, joita ei k?y k??nt?minen eik? selostaminenkaan. Mutta kaikesta siit?, mik? on n?iss? kirjeiss? mautonta ainakin meid?n aikamme k?sitystavan mukaan, nousee sit? t?ydellisemp?n? sen miehen kuva, jonka virheit? en min? ole suinkaan tahtonut salata enk? lievent??. Ja kaiken sen ohella, mik? vaikuttaa arkip?iv?iselt? tai suorastaan loukkaavalta, on niiden kirjavalla sis?ll?ll? tarjottavanaan mit? yll?tt?vimpi? sattuvan havainnon tai v?r?j?v?n tunteellisuuden aatteita. Siin? on sekaisin arveluttavia kaskuja ja filosofisia mietteit?; siin? on opiskeluajatuksia ja matkamuistelmia, jotka v?liin paisuvat kaihomielisen runollisiksi romanttisen maisemaluonnon kuvauksiksi; siin? on pieni? uutelonkatkelmia siveysopillis-sielutieteellisi? omantunnonkysymyksi? harkitsevien tuumiskelujen rinnalla; siin? on musiikkia ja runoutta ja rakkautta; siin? on lakkaamatta uudistuvia k?rsim?tt?m?n odotuksen ilmaisuja rakastetun kirjeiden viipyess?; ja sen pahempi on siin? my?s melkein yht? usein palaavia valituksia niist? vatsan h?iri?ist?, joita parooni Holbach'in suurilla p?iv?llisill? nautittu liian hyv? ja houkutteleva ruoka on aiheuttanut. Mutta ennenkaikkea on siin? joukko meille arvaamattoman t?rkeit? kuvauksia Diderot'n pariisilaisesta perheest?, h?nen langreslaisesta lapsuudenkodistaan ja niist? kaupunki- ja maalaistaloista, joissa h?n oleskeli yst?viens? vieraana.

Huvittavimmat n?ist? kuvauksista ovat ne, jotka koskevat parooni Holbach'in ja rouva d'Epinay'n kodeissa liikkuvaa seurael?m??. N?iden yst?vien maatiloilla oleskeli h?n vuosittain useampia viikkoja per?per??, ja kumpaisessakin paikassa joutui h?n kosketuksiin samoinajattelevien kanssa, joiden piiriss? h?n viihtyi kuin kotonaan. -- Grandval, Holbach'in asunto, oli suuri ja rikas linna, miss? ??rimm?iseen uskontunnustukseen lukeutuvat filosofit tiesiv?t aina saavansa vieraanvaraisen vastaanoton. Is?nt? esiintyi itsekin kirjailijana, vaikkei h?nen tuotteitaan nyky??n en??n monikaan lukene. Mutta h?nen mieskohtainen vaikutuksensa merkitsi paljon enemm?n kuin h?nen kyn?ilyns?, ja h?nt? muistellaan h?nen hyvien p?iv?llistens? takia paljon enemm?n kuin h?nen kirjojensa. H?n on ruokkinut "die Besten seiner Zeit", ja sent?hden tulee h?n el?m??n kautta kaikkien aikojen. H?nen p?yd?ss??n oli keskustelus?vy vapaampi kuin miss??n muussa salongissa. Pauhattiin "taika-uskoa" vastaan ja vainottiin melkein vihaten sit? jumalaa, johon ei en?? sanottu uskottavan. Holbach'ista oli jumalankielt?minen pyh? asia, ja h?n ilmaisi materialistista maailmank?sityst??n tahallisen kyynillisesti. Mutta huolimatta kaikesta h?nen pakanuutensa ep?miellytt?v?st? asentelusta oli h?n kuitenkin nuhteeton ja s?vyis? mies, jonka hyv?ntahtoisuutta h?nen yst?v?ns? pitiv?t suuressa arvossa. Diderot ei v?syk??n neiti Volland'ille ylist?m?st? Grandvarin miellytt?v?? el?m??, siell? kun ty? ja seurahuvitus teki p?iv?t rikkaiksi ja vaihteleviksi. H?nen kirjeit??n lukiessa saa vieh?tt?v?n k?sityksen siit? voimakkaasta ?lyllisest? el?m?st?, mit? elettiin n?iden tiedonjanoisten ja keskusteluhaluisten ihmisten parissa, jotka aamup?ivisin istuivat kukin h?iriintym?tt?m?ss? ja innokkaassa ty?ss??n -- s?iv?t sitten runsaan aterian -- k?veliv?t ja haastelivat -- kuuntelivat soitantoa illalliseen asti -- ja alkoivat sitten loppumattoman iltapakinansa -- jota jatkettiin viel? kauvan senj?lkeen, kun oli l?hdetty salongista -- k?yt?viss? matkalla ylempien kerrosten makuuhuoneisiin -- ja lopuksi viel? portaissa, miss? seisottiin kynttil?t k?dess? kykenem?tt? eroamaan ennenkuin oli p??sty asian p??h?n. Ja y? kuluu -- ja vaha palaa loppuun kynttil?njaloista, mutta puhetta, puhetta sit? riitt??.

Diderot'n neiti Volland'ille l?hett?neiss? kirjeiss? ei meid?n kuitenkaan tarvitse joutua kosketuksiin niiden sotkuisten juonittelujen kanssa, jotka synkensiv?t niin suuren osan rakastettavan em?nn?n el?m??. Me vain seuraamme n?it? ihmisi? heid?n jokap?iv?isiss? toimissaan tai oikeammin heid?n jokap?iv?isess? toimettomuudessaan, olkoon sitten kysymys vaelluksista puistossa ja k?velyretkist? tai ajelumatkoista ja lemmenleikist? ja pienist? kiistoista, jotka johtavat sovintoon seuraavan p?iv?n auringon paistaessa t?h?n keve??n el?m??n. Ket??n ei unohdeta n?iss? kirjeiss?, ei edes puistolammikon joutsenia eik? pient? Pouf-koiraa, jonka Diderot ikuistuttaa herk?ll? kuvauksellaan. Niin el?v? ja niin t?ydellinen on Diderot'n impressionistinen yksityiskohtain maalailu, ettemme me enemp?? kuin aikanaan neiti Volland menet? juuri mit??n kaikesta siit?, mit? tapahtui La Chevrette'iss? 1750-luvun kes?kuukausina.

Kun nimitt?in monien Diderot'n muiden teosten osaksi on tullut klassillisten suurteosten tavallinen kohtalo: niit? ylist?v?t monet, mutta lukevat harvat, on h?nen kirjoitelmillaan maalauksesta ja kuvanveistosta aina ollut taattu yleis?ns? taiteilijain ja arvostelijain piiriss?. T?ll? en tahdo kuitenkaan sanoa, ett? niit? olisi siell? yksinomaan ihailtu. Kaukana siit?. On kyll? kirjoittajia, jotka ovat kehuneet Diderot'ta uudemman kirjallisuuden ensim?iseksi varsinaiseksi taidearvostelijaksi, kun taas toiset ovat sanoneet h?nen artikkeliensa olevan varoittavia esimerkkej? siit?, kuinka kuvaamataiteiden arvostelua ei tule kirjoittaa. Mutta h?nen menettelytapansa kiitt?j?t ja laittajat ovat kuitenkin siin? suhteessa yksimielisi?, ett? he antavat tunnustuksensa sille suurenmoiselle kirjailijakyvylle, mill? Diderot on hoitanut kirjeenvaihtajatointansa suurista n?yttelyist? puhuessaan. Ja ken huvikseen lukee n?it? pian 200 vuotta vanhoja taidekronikoita, h?nen ei tarvitse niin vakavasti huolehtia siit?, miss? m??rin ne pit?v?t yht? vallitsevien taideteoriojen kanssa, sill? kirja on yh?tikin t?ynn? el?m?nl?mp??, ja se merkitsee lopultakin enemm?n kuin lait ja profeetat.

On muutoin helppo ymm?rt??, ettei Diderot olisi voinutkaan kirjoittaa taidearvosteluansa niiden periaatteiden mukaan, joita k?ytet??n johonkin nykyaikaiseen n?yttelysalonkiin tuotuja taide-esineit? k?sitelt?ess?. Diderot'n kirjoituksethan levisiv?t melkein yksinomaan sellaisen yleis?n keskuuteen, jolla ei ollut tilaisuutta itse n?hd? k?siteltyj? tauluja eik? veistoksia ja jolta ei siis voinut vaatia suurempaa kiintymyst? taideteosten teknillisiin ominaisuuksiin. Niiss? olosuhteissa menetteli h?n kaiketikin vain oikein kun h?n otti teht?v?kseen tarjota lukijoilleen niin tarkkoja ja havaannollisia kuvauksia kuin mahdollista ja el?v?itt?? kuvauksia kertomalla kaikenlaisia juttuja taiteilijoista ja siroittamalla siihen v?liin pieni? mietelmi? esitetyist? aiheista ja lyyrillisi?, usein hiukan elegisi? vuodatuksia villin luonnon kauneudesta eli romanttisen maiseman tenho voimasta. H?nen kirjoitelmansa olivatkin sent?hden useissa tapauksissa n?ytteille asetettujen taideteosten johdosta pikemmin kuin niist? itsest??n syntyneit? pakinoita, ja niinp? onkin k?sitett?v??, miksi h?nen n?yttelykronikoitaan on sanottu huonoiksi malleiksi nykyaikaisille taidearvostelijoille.

Ne, jotka ovat ankarimmin tuominneet Diderot'n kuvaamataidekirjoitelmia, eiv?t ole kuitenkaan ottaneet riitt?v?sti huomioonsa, ett? se maalaustaide, josta h?nen oli puhuttava, houkutteli tunteistelevine, huvittavine tai mahtipontisine aiheineen aivan harvinaisen voimakkaasti k?ytt?m??n puhtaastaan kirjallista tulkintaa. Jos h?n sepitti pikku-uuteloita selitt??kseen Greuze'in ja Chardin'in tai Boucher'n, Fragonard'in ja Baudoin'in tauluja, niin ei maalareilla itsell??nk??n ollut siin? mit??n valittamisen syyt?. Heille oli vain eduksi, ett? heid?n puhtaasti kirjallisia kuvasepitelmi??n tulkitsi arvostelija, joka ehk? suuremmalla oikeudella kuin moni meid?n p?iviemme taidekirjailija olisi saattanut itseens? sovittaa Th?ophile Gautier'n kuuluisan lauseen: "Je suis un homme pour qui le monde visible existe" , Diderot'lla oli nimitt?in enemm?n kuin useimmilla h?nen aikalaisillaan ominaisuuksia, jotka ovat v?ltt?m?tt?mi? taidearvostelijan henkisess? varustuksessa. H?nell? oli silm?n ter?vyys tavallista paljoa suurempi, ja silm?ns? muistin oli h?n kehitt?nyt suorastaan h?mm?stytt?v?n varmaksi. Huolimatta suuresta mieltymyksest??n kertovaan taiteeseen kykeni h?n sent??n arvostamaan sellaistenkin taulujen puhtaasti maalauksellista tunnetta, joista puuttuivat niinkin tyystin kaikki kirjalliset tai kuvittavat ainekset kuin esim. Chardin'in hiljaiselotauluista. Mit? enemm?n h?n askarteli maalauksen ja kuvanveiston kanssa, sit? enemm?n oppi h?n my?s -- ehkei v?himmin sent?hden, ett? h?n oli niin halukas ottamaan vastaan vihjauksia taiteilijoilta itselt??n -- huomaamaan puhtaasti teknillisi? ansioita ja puutteita. H?nen my?h?isemm?t n?yttelykronikkansa ovatkin paljon ammattimaisempia kuin aikaisemmat, ja h?n kasvatti siten yleis???n sit? mukaa kuin h?n itse kehittyi.

Ei sovi kuitenkaan j?tt?? mainitsematta, ett? niin? yli 20 vuotena, joiden kest?ess? Diderot harrasti taidearvostelua, h?nen kirjoituksiinsa tunkeutui v?hitellen yh? enemm?n ja enemm?n moralisoivia aineksia. Entisest? seikkailijasta, joka oli nuoruudessaan joutunut vikap??ksi er??seen ranskalaisen kirjallisuuden s??dytt?mimp??n romaaniin, oli nyt tullut vanha mies, jolla oli oma tyt?r kasvatettavanaan. Sik?li kuin t?m? nuori tytt? varttui vuosiltaan, kasvoi my?skin h?nen is?ns? taipumus tuomita kaikkea ep?siveellist? taidetuotantoa. Sellaisesta hyveintoilusta ei luonnollisesti olisi itsess??n mit??n sanomista, sit?kin v?hemm?n, kun hyv? joukko 1700-luvun naiskammiomaalareita ansaitsi kyll?kin ripityst? irstaista sepitelmist??n. Mutta siit? huolimatta ei ole kuitenkaan j?rjet?n se v?ite, ett? Diderot joutuu huonompaan valoon siveellisyyskiivailussaan kuin jos h?n olisi j?tt?nyt sellaiset asiat syrj??n taidearvostelussaan. H?n eli kevytmielisen? aikana, ja h?nen mielikuvitusel?m?ns? oli, niinkuin olen jo usein huomauttanut, saanut tartunnan yleisest? tapainturmeluksesta. Sent?hden saattaakin h?n keksi? irstaisuutta sellaisissakin taideteoksissa, jotka tavallisesta katsojasta n?ytt?v?t siveellisess? suhteessa t?ysin moitteettomilta. Puhtaasti tarkastelevaa, intohimotonta kuvaamataiteen n?kemyst?, joka saa sekoittumattoman ilonsa viivojen, muotojen, v?rien ja valon yhteissoinnusta, ei h?n kyennyt omaksumaan. H?nen olemuksensa oli liian rauhaton salliakseen h?nen syventy? pelk?st??n esteettiseen nauttimiseen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet