Read Ebook: Diderot by Hirn Y Yrj Lehtonen J V Johannes Vihtori Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 59 lines and 17930 words, and 2 pages

Ei sovi kuitenkaan j?tt?? mainitsematta, ett? niin? yli 20 vuotena, joiden kest?ess? Diderot harrasti taidearvostelua, h?nen kirjoituksiinsa tunkeutui v?hitellen yh? enemm?n ja enemm?n moralisoivia aineksia. Entisest? seikkailijasta, joka oli nuoruudessaan joutunut vikap??ksi er??seen ranskalaisen kirjallisuuden s??dytt?mimp??n romaaniin, oli nyt tullut vanha mies, jolla oli oma tyt?r kasvatettavanaan. Sik?li kuin t?m? nuori tytt? varttui vuosiltaan, kasvoi my?skin h?nen is?ns? taipumus tuomita kaikkea ep?siveellist? taidetuotantoa. Sellaisesta hyveintoilusta ei luonnollisesti olisi itsess??n mit??n sanomista, sit?kin v?hemm?n, kun hyv? joukko 1700-luvun naiskammiomaalareita ansaitsi kyll?kin ripityst? irstaista sepitelmist??n. Mutta siit? huolimatta ei ole kuitenkaan j?rjet?n se v?ite, ett? Diderot joutuu huonompaan valoon siveellisyyskiivailussaan kuin jos h?n olisi j?tt?nyt sellaiset asiat syrj??n taidearvostelussaan. H?n eli kevytmielisen? aikana, ja h?nen mielikuvitusel?m?ns? oli, niinkuin olen jo usein huomauttanut, saanut tartunnan yleisest? tapainturmeluksesta. Sent?hden saattaakin h?n keksi? irstaisuutta sellaisissakin taideteoksissa, jotka tavallisesta katsojasta n?ytt?v?t siveellisess? suhteessa t?ysin moitteettomilta. Puhtaasti tarkastelevaa, intohimotonta kuvaamataiteen n?kemyst?, joka saa sekoittumattoman ilonsa viivojen, muotojen, v?rien ja valon yhteissoinnusta, ei h?n kyennyt omaksumaan. H?nen olemuksensa oli liian rauhaton salliakseen h?nen syventy? pelk?st??n esteettiseen nauttimiseen.

Huolimatta kaikista h?nen innostuneista ja kaunosanaisista taulujen ja veistosten ylistyksist??n olisinkin sent?hden sit? mielt?, ettei h?nen suhteensa kuvaamataiteisiin ollut aivan v?lit?n eik? luonnollinen. Maalaus ja kuvanveisto olivat, niin ajattelisin, liian hiljaisia ja kaukaisia ilmaisumuodoiltaan voidakseen kokonaan vallata h?nen mielens?. H?n haaveili kernaasti kauniiden kuvien edess?, h?nt? veti niihin, niinkuin kaikkeen, mik? oli aistillista kauneutta ja havaannollista, kouriintuntuvaa todellisuutta, mutta h?n ei ollut kuitenkaan oikealla alallaan niiden vaiteliaassa ja liikkumattomassa maailmassa. On nimitt?in muistettava, ettei h?n ollut ainoastaan mies, jonka esineellisyystajunta oli erikoisen voimakas, vaan viel? suuremmassa m??r?ss? yhteis?luonne, joka aina sek? tieteess? ett? runoudessa etsi tiet? el?m??n. Sent?hden palvoi h?n ennenkaikkea teatteria, puhtainta yhteis?taidemuotoa, joka liitt?? ihmiset yhteiseen nautintoon, joka antaa runoilijoille ja n?yttelij?ille tilaisuuden puhua suoraan suurille joukoille ja joka tarjoaa heille mahdollisuuden -- j?t?n ratkaisematta, onko t?m? mahdollisuus vain kuviteltu tai todellinen -- v?litt?m?sti vaikuttaa n?iden joukkojen siveelliseen k?sityskantaan ja siveelliseen toimintaan.

N?m? Diderot'n ohjelman kohdat toteutuivatkin ennenpitk?? varsin yleisesti 18. v. s:n n?ytelm?kirjallisuudessa. Diderot saa hyvin suuressa m??r?ss? kantaa edesvastuun kaikista niist? traagillista ylevyytt? puuttuvista murhen?ytelmist? ja koomillista hilpeytt? kaipaavista huvin?ytelmist?, jotka valtasivat eurooppalaiset teatterit 1700-luvun lopussa, siksi kunnes niiden vallan mursivat Goethen ja Schillerin uusantiikinen murhen?ytelm?tyyppi ja se uusi huvin?ytelm?, jonka Englannissa loivat Goldsmith ja Sheridan ja Ranskassa Beaumarchais. Mutta jos "Perheenis?n" ja "Lehtolapsen" antama esimerkki osoittautui siten turmiolliseksi kirjalliselle kehitykselle, niin ei tule unohtaa, ett? paras osa oman aikamme n?ytelm?kirjallisuutta kuuluu juuri sen todellisuustajuisen, vakavan porvarillisen n?ytelm?n alaan, jonka olemusta Diderot koetti tutkielmissaan luonnehtia. Jos t?m?n lajin arvoa aikaisemmin alensivat monet matalat, tunteilevat kappaleet, niin on sen nostanut uudelleen kunniaan suuri nykyaikainen n?ytelm?kirjallisuus, joka on kauvan Diderot'n kuoleman j?lkeen todistanut, ett? h?n kuitenkin oli suuresti katsoen osunut oikeaan aavistellessaan teatterin uusia teht?vi? ja tulevaisuudenmahdollisuuksia.

Niin varovainen mies kuin se d'Alembert, jonka historiasta tunnemme, ei kaiketi voinut muuta kuin v?sy? Diderot'n rohkeista ja hurjina kiit?vist? p??h?npistoista. Mutta toiselta puolen on k?sitett?v? h?net liian viisaaksi ja tietorikkaaksi, jott'eiv?t h?nen ajatuksensa olisi askarrelleet edelleen kaikissa niiss? v?itteiss?, mit? Diderot oli esitt?nyt. Tultuaan kotiin on h?n sent?hden heti vaipunut uneen ja unessa ovat h?nen aivonsa jatkaneet niit? todisteluja, joita oli illan keskustelussa kosketeltu. H?n on unessa pit?nyt el?vist? kuiduista ja ep?elimellisist? ainejoukoista niin hirvitt?vi? yksinpuheluja, ett? h?nen rakastajattarensa on pel?styneen? l?hett?nyt hakemaan l??k?ri? saadakseen selville, onko h?n saanut kuumetaudin tai tullut suorastaan hulluksi. Sellainen on juoni vuorokeskustelun toisessa osassa. Siin? saamme kuunnella haastelevan kesken??n neiti de L'Espinasse'in, joka lukee tri Bordeau'lle, mit? h?n on y?ll? enn?tt?nyt kirjoittaa muistiin d'Alembert'in sekavista puheista, ja tri Bordeau'n, joka lohduttaa h?nt? vakuuttamalla, ettei suinkaan houraus, vaan syv? viisaus puhu uneksijan haaveista. Kun n?in l??k?rin tieteelliset selitykset t?rm??v?t vilkkaassa sananvaihdossa tuon ?lykk??n, mutta filosofisesti kouluttamattoman yst?v?tt?ren yksinkertaista arkiymm?rryst? vastaan, tapahtuu v?list?, ett? nukkuja puuttuu puheluun muutamin uusin haavein, jotka n?ytt?v?t olevan per?isin korkeammasta maailmasta kuin siit?, miss? valveilla olevat ihmiset pohtivat ajatuksiaan. On jotakin tutunomaista ja osittain jopa koomillistakin sen 1700-luvun makuuhuoneeseen sijoitetun laatukuvan sommittelussa, joka nousee silmiemme eteen lukiessamme t?t? kummallista vuorokeskustelua. Mutta samalla on t?ss? kohtauksessa ihmeellinen, melkeinp? ylev? tunnelma, sill? d'Alembert'in kuviteltuun hourailuun on Diderot mahduttanut kaiken, mit? h?nen oma ajatuksensa on osannut aavistaa niist? uusista suurista perusopeista -- luonnossa vallitsevasta yhteydest?, siirtymisest? olotilasta toiseen, elimest? elimeen tai lajista lajiin tapahtuvasta kehityksest? -- joita ovat paljoa my?hemmin tieteellisesti muodostelleet Goethe, Lamarck ja Darwin. H?n on antanut mielikuvitukselleen vapaat ohjat ja kirjoittanut sellaisella vauhdilla ja riemulla, ett? mekin saatamme huomata, kuinka onnelliseksi h?n tunsi itsens? saadessaan el?? aikana, jolloin aatteet uudistuivat ja maailmankuva muuttui uudeksi suurien luonnontieteellisten keksint?jen vaikutuksesta.

T?ss?kin vuorokeskustelussa johtaa yleisesti tunnettu henkil? pakinaa. Nimisankari oli n?et todellinen rappiolle joutunut pariisilais-originaali, joka oli her?tt?nyt huomiota sent?hden, ett? h?n oli kuuluisan s?veltaiteilija Rameau'n sukua. H?nkin oli perinyt hyv?n joukon sit? erikoislahjakkuutta, joka oli tehnyt h?nen sed?st??n Ranskan etevimpi? s?velt?ji?, ja h?nell? oli sit?paitsi ter?v? j?rki ja pureva kieli. Mutta h?nelt? puuttuivat kaikki ne luonteenominaisuudet, joita tarvitaan taiteilijauralla samoinkuin yleens? kaikilla el?m?nurilla menestymiseen. H?n oli laiska ja nautinnonhimoinen ja h?n piti sent?hden parempana el?? loisena perheiss?, miss? h?nelle tarjottiin aterioita h?nen sukkeluuksiensa tuottaman huvin hinnasta. Muutoin maleksi h?n kahviloissa ja kaduilla ja sai yht? ja toista pient? apua niilt?, jotka halusivat kuunnella h?nen l?rp?tyst??n. Sellaiseksi kuvataan h?nt? ajan muistelmissa, eik? sent?hden olekaan vaikeata uskoa, ett? todellinen tapaus on ollut niiden tietojen pohjana, joita esitet??n Diderot'n vuorokeskustelun johdannossa.

Tekij?n kerrotaan nimitt?in er??n? iltap?iv?n? joutuneen Caf? de la R?gence'issa puheisiin Rameau'n kanssa. Kun ei h?nell? sill? hetkell? ollut muutakaan tekemist?, on h?n ryhtynyt kuuntelemaan miehen el?m?nkokemuksia ja periaatteita. Sitten on h?n, niin vakuuttaa h?n lukijalle, merkinnyt muistiin kaiken, mit? on Rameau'lta kuullut, s?ilytt?m?ll? h?nen omat sanansa. Ja niin ovat kaikki tuon rappiolle joutuneen katufilosofin puheet -- tai ehk? paremmin: otaksutut puheet -- saaneet sijansa er??ss? maailmankirjallisuuden ihmeellisimpiin kuuluvassa vuorokeskustelussa, joka n?enn?isen oikullisesti hyp?htelee alalta toiselle -- taiteilijasielutieteen kysymyksist? aina kasvatuskysymyksiin -- mutta joka kaikessa harhailevassa kulussaankin on niin t?ynn? sattuvia huomioita kosketelluista asioista, niin t?ynn? loistavan ?lykk?it? p??h?np?lk?ht?mi? ja niin t?ynn? hullunkurisen haaveellista hirtehishuumoria, ett? on kuin juhlaa lukea sit? uudelleen, kuinka monet kerrat sen ennen liekin lukenut.

Rameau'n kuvaukset siit? yhteiskunnasta, jonka n?ytt?m?koristeiden takana h?n on liikkunut kiertolaisel?m?ns? varrella, muodostuvat nimitt?in kaikkein katkerimpiin kuuluvaksi satiiriksi, mit? on milloinkaan kirjoitettu. H?n on n?hnyt omanvoitonpyynn?n, vallanhimon ja kateuden p?yhkeilev?n kaikissa niiss? taloissa, joihin h?n on poikennut vaelluksillaan. H?n on luullut havainneensa, ett? hyveet tekev?t vain ihmisen onnettomaksi, kun sit?vastoin paheet, petos ja mahtavain kumartelu viev?t h?net menestykseen ja onneen. Ja kun h?n on johdonmukainen ajattelussaan, on h?n, Jean Rameau, laatinut itse??n varten oman filosofian, joka h?nen n?hd?kseen on ansiokkaampi kaikkia siihen asti vallinneita j?rjestelmi?. Kaiken inhimillisen pyrkimyksen pohjana, sanoo h?n, on ensinn?kin saada jotakin sy?d?kseen ja sitten p??st? tyydytt?m??n niin monia muita himoja kuin mahdollista. Ainoa siveellinen vaatimus on sent?hden sy?d? ja pit?? hauskaa niin hyvin kuin suinkin. Ken n.s. siveellisist? syist? pid?ttyy tarttumasta etuun, joka tarjoutuu h?nelle, rikkoo Jean Rameau'n siveysoppia vastaan, sill? h?nelle on hy?tymistaito muuttunut omaksitunnoksi. T?m?n mukaisesti on h?n my?skin kehitellyt sen j?rjestelm?n, jota h?n noudattaa lapsiansa kasvattaessaan. H?n ei suinkaan tahdo ajaa poikansa p??h?n jaloja siveellisi? toimintaohjeita, jotka h?nen kuitenkin olisi ehdottomasti pakko unohtaa, ellei haluaisi p??tt?? el?m??ns? kerj?l?isen?. Mutta h?n harjoittaa h?nt? sensijaan omaksumaan "taivutetun sel?n ihailevan asennon", jonka avulla h?n voi saavuttaa mahtavain suosion; ja h?n opettaa h?nt? ohjaamaan pyrkimyksens? h?nen n?hd?kseen ainoaan oikeaan suuntaan n?ytt?m?ll? niin usein kuin h?n suinkin saa kultarahan k?siins? sit? lapselle hurmaantunein katsein, suutelemalla sit?, kertomalla kaikesta, mit? rahalla voidaan saada ja k?ym?ll? kopein askelin yli lattian antaakseen kasvavan ihmisen jo hyviss? ajoin ymm?rt??, kuinka mahtavasti sopii liikkua miehen, jolla on rahoja taskussaan.

Diderot'n ulkonaisista el?m?nvaiheista t?ll? kaudella ei ole paljon sanottavaa yli sen, mit? on aikaisemmin kerrottu. Tietosanakirjallaan oli h?n hankkinut itselleen taloudellisesti murheettoman aseman ja h?n olisi voinut tyynen? katsahtaa kohti vanhuuttansa, ellei h?nt? olisi painanut tuo ranskalaisen perheenis?n alituinen huoli tytt?rens? my?t?j?isist?. Kun h?nen Ang?lique'insa oli p??ssyt naimaik??n, valmistautui h?n uhraamaan kirjastonsa, jotta ei tytt?ren olisi tarvinnut odottaa miest?. Tarjottuaan muutamia vuosia turhaan kirjakokoelmaansa kaupaksi, sai h?n sen v. 1765 myydyksi keisarinna Katariinalle suuremmasta summasta kuin h?n olisi koskaan osannut pyyt??k??n, ja h?n sai lis?ksi oikeuden pit?? kaikki kirjansa luonaan niin kauvan kuin h?n eli. T?ll? anteliaalla tarjouksellaan oli Ven?j?n hallitsijatar tehnyt Diderot'n j?rk?ht?m?tt?m?n uskolliseksi palvelijakseen. Diderot osti Pariisista taideteoksia keisarinnan laskuun, hoiti h?nen kirjallisia liikeasioitaan, oli h?nen kanssaan kirjevaihdossa ja imarteli h?nt? mauttoman jumaloivin ylistyksin. Kaikella t?ll? alamaisuudellaan ei h?n kuitenkaan, niin hartaasti kuin h?n olisi sit? halunnutkin, voinut p??st? k?ym?st? mieskohtaisesti Pietarissa kiitt?m?ss? keisarillisesta avuliaisuudesta. Niin oli h?nen pakko kuudenkymmenen vanhana tehd? suuri Ven?j?nmatkansa, josta tuli h?nen el?m?ns? merkillisin ulkonainen tapahtuma. Mutta h?nen sis?iselle kehitykselleen ei t?m? retki merkinnyt mit??n. H?n palasi kotiin niin v?syneen? matkan vaivoista, ett? h?nen yst?v?ns? pitiv?t h?nt? murtuneena miehen?. Ja vaikka h?n elikin viel? kymmenen vuotta ja kirjoitti viime hetkeens? asti samalla innolla kuin aikaisemminkin, ei h?nen vanhuudentuotantonsa kuitenkaan jaksa isostikaan kiinnitt?? mielt?mme. On kuin olisi tuo vanha p?iv?ty?l?inen heikontunut henkisesti siin? huolettomassa olossa, mik? tuli h?nen osakseen h?nen vanhuutensa p?ivin?. H?nen kotinsa oli mukava, h?nell? oli varaa pukeutua hienosti ja h?nt? ymp?r?i ylellisyys ja rikkaus -- mutta h?n ei ollut yht? onnellinen kuin kamppailuvuosinaan. Suureksi surukseen menetti h?n yst?v?tt?rens?, neiti Volland'in, h?nen nuoruudenyst?v?ns? olivat poistuneet ennen h?nt?, h?nen suurinta vihamiest??n Rousseau'ta ei ollut en?? el?vien joukossa, ja kun mies on menett?nyt rakastettunsa ja tuimimman vihollisensa, niin on my?skin h?nen el?m?ns? ponnin katkennut. Vain vaimo ja tyt?r kiinnittiv?t h?nt? en?? el?m??n, ja heid?n hoivaamanaan poti h?n viimeisen sairautensa. H?n kuoli tuskattomasti p?iv?llisp?yt?ns? ??reen, vain muutamia silm?nr?p?yksi? sit? ennen viel? keskusteltuaan vaimonsa kanssa.

Ettei Diderot kaikesta t?st? ainutlaatuisesta lahjakkuudestaan huolimatta p??ssyt runoilijana etevinten joukkoon ja ett? h?n vain harvoin loi eheit? mestariteoksia, johtui kaiketi siit?, ettei korkeinta saavuteta kirjallisuudessa milloinkaan yksin lahjakkuuden avulla. H?nen personailisuudeltaan puuttui uskoakseni se syvyys ja se vakavuus, jotka saattavat paljon lahjattomammistakin miehist? tehd? suuria runoilijoita tai mahtavia ajattelijoita. H?nen vehmas ja kirjava tuotantonsa tarjoaa n?ht?v?ksemme enemm?n katkelmia kuin kokonaisuuksia -- disjecta membra poetae -- ja h?n valitti itsekin vanhoilla p?ivill??n ik?ns? kaiken tuhlanneensa leivisk??ns?. Mutta jos h?nen kannaltaan olikin syyt? sellaiseen valitukseen, niin on meid?n asiamme olla kiitollisia noista katkelmistakin. Ja jos, mit? en olekaan tahtonut salata, h?nen luonteessaan voidaan havaita heikkoja puolia, niin on meill? toki enemm?n kuin riitt?v?sti syyt? ihailla h?nen suuria ominaisuuksiaan: h?nen mielens? aulista rikkautta ja h?nen urhean, ep?itsekk??n tahtonsa sitkeytt?, jotka olivat h?nen valtavan kirjailijaty?ns? pohjana.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet