Read Ebook: Laivoja yössä by Harraden Beatrice Suomalainen Samuli Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1146 lines and 33109 words, and 23 pages

-- Mieleni on paha, ett? puhuin teille, niinkuin puhuin, -- sanoi Bernardine avosyd?misesti. - Olipa nurinp?ist? panna mieleen sit?, mit? te sanoitte.

Toinen ei vastannut mit??n neiden omaan huomautukseen ja oli jo l?htem?isill??n omalle suunnalleen, mutta k??ntyi taas ja alkoi astua h?nen kerallaan.

-- Min? olen ollut t??ll? l?hes seitsem?n vuotta, -- puhui h?n, ja h?nen ??ness??n oli palanen surumielisyytt?, vaikka h?n heti korjasi sen entiselleen. -- Jos teit? haluttaa tiet?? jotain t?st? paikasta, niin voin teille kertoa. Jos kykenette k?velem??n, niin saatan n?ytt?? teille joitakuita ihania paikkoja, miss? muut eiv?t teit? h?iritse. Min? osaan vied? teit? lumoavaan lumiseutuun. Milloin tunnette v?symyst? ja pettymyst?, saatte siell? runsaasti lohdutusta. Ei Petershofissakaan kaikki ole pelkk?? surua. Jos hiljaisessa lumisessa mets?ss? kaivatte lunta pois, niin l?yd?tte hentojen umppujen tyyssijoja valkoisilla taimilavoillaan. Ellei aurinko h?ik?ise silmi?nne, niin n?ette kaikkialla korkeita, pilviin peittyvi? vuoria. N?ist? ihmeist? on minulle ollut iloa. Ette te ole niin huono, ett'ei teillekin voisi olla tuosta iloa.

-- Ei minulle saata olla sanottavaksi iloa mist??n, -- vastasi Bernardine puoleksi itsekseen, ja h?nen huulensa vavahtivat. -- Minun on pit?nyt luopua niin paljosta: kaikista t?ist?ni, kaikista pyrinn?ist?ni.

-- Ette te ole ainoa, jonka on ollut pakko tehd? samoin, -- vastasi Juro Herra katkerasti. -- Mit?s siit? melua tekee? Asiat j?rjestyv?t itsest??n, ja lopulti totumme mekin uusiin oloihin. Paljo huolta ja tuskaa, ensimm?inen vaihe; viel? enemm?n huolta ja tuskaa, toinen vaihe; v?hemm?n huolta ja tuskaa, kolmas vaihe; olla tuntematta mit??n, nelj?s vaihe. Min? olen kaikeksi onneksi nelj?nness? vaiheessa. Te olette ensimm?isess?. K?yk?? kiiruusti muut.

Juro Herra k??ntyi ja j?tti h?net. Bernardine l?ksi taas samoilemaan, muistellen h?nen sanojansa ja mietiskellen, mitenk?h?n pitk? aika on kuluva, kunnes h?nkin p??see tuohon v?linpit?m?tt?myyden vaiheesen. H?nen mielest??n oli v?linpit?m?tt?myys aina ollut sielun halvausta, ja halvaus on samaa kuin kuolema, ei, kuolematakin pahempaa. Ja t??ll? oli mies, joka ilmeisesti oli k?rsinyt sek? henkisesti ett? ruumiillisesti, ja t?m? oli h?nelle sanonut, ett? ainoa j?rkev? tie on oppia olemaan v?linpit?m?t?n. Mitenk? h?n voisi oppia sit?! Ik?ns? kaiken h?n oli lueskellut ja tehnyt ty?t? ja kasvattanut omaa itse?ns? joka suuntaan siin? toivossa, ett? saavuttaisi korkean sijan kirjallisuudessa taikka ett? edes saisi el?m?ss??n tehdyksi jotain ilmeisesti parempaa kuin muut ihmiset. Ja juuri kuin kaikki oli h?nen saavutettavissansa, juuri kuin h?nen pyyteens? olivat toteutumaisillaan, silloin h?n oli sairastunut, niin kokonaan murtunut kaikin tavoin, ett? ne, jotka olivat tunteneet h?nt? h?nen terveytens? p?ivin?, tuskin olisivat h?nt? nyt sairaana samaksi tunteneet. L??k?rit puhuivat hermoston liiallisesta rasituksesta, tuosta nykyajan ruttotaudista. He puhuivat levosta, toiminnan ja olopaikan muutoksesta, vahvistavasta ilman-alasta. Kenties h?n elpyy; kenties ei. Niitten, jotka ovat pelanneet uhkapeli? oman itsens? kanssa, t?ytyy maksaa sakkoa. H?n johdatti mieleens? koko historiansa, h?n surkutteli syv?sti itse?ns? ja tuli vihdoin inhimillisell? tavalla siihen p??t?kseen, ett? h?n oli kurjin ihminen mailmassa, ja ett? h?n se vain yksin tuntee, mit? toivojen pett?minen merkitsee.

N?it? seikkoja mietiskelless??n ja tuntiessaan olevansa per?ti onneton ja marttyrimainen, kuuli h?n jonkun mainitsevan h?nen nime?ns?. H?n vilkaisi ymp?rilleen ja n?ki yhden noista Kurhausin englantilaisista rouvista. Bernardine oli huomannut h?net edellisen? iltana. Rouva n?kyi olevan erinomaisen hilpe?ss? mielentilassa, seurassaan kolme, nelj? herraa, alttiita h?nen k?skyillens?. H?n oli kookas, solakka nainen, yll??n komea, turkiksilla reunusteltu vaippa, ryhdilleen ja liikkeilleen kerrassaan hieno rouva. Bernardine n?ytti h?nen rinnallaan per?ti v?h?p?t?iselt?, ja samanlaisen vaikutuksen teki h?n niihin kahteen herraankin, jotka k?veliv?t Mrs. Reffoldin kanssa. He katsahtivat ensin toiseen n?ist? naisista, sitten toiseen, ja myh?htiv?t toisilleen, niinkuin miehet sellaisissa tapauksissa myh?ht?v?t.

-- Minun tekee mieleni puhutella tuota pient? olentoa. -- Niin oli Mrs. Reffold sanonut kahdelle seuralaiselleen, ennenkuin tulivat l?helle Bernardinea. -- Minun t?ytyy saada tiet??, kuka ja mist? h?n on. Ja aatelkaas, h?n tuli aivan yksin! Sen olen saanut kuulla. Kuinka toivottoman vanhan-aikuinen puku! Ja hattu sitten!

-- Min'en ryhtyisi puhelemaan h?nen kanssaan, -- virkkoi toinen herroista. -- Pian aikaa olette aivan p??sem?tt?miss? h?nest?. Te tied?tte, millainen vastus heist? on.

-- No minun on helppo n?ps?ytt?? pois kenet hyv?ns?, jos vaan tahdon, -- vastasi Mrs. Reffold jotenkin levollisesti.

H?n kiirehti Bernardinen luokse ja ojensi h?nelle sirosormikkaisen k?tens?.

-- Minulla ei ollut tilaisuutta puhella teid?n kanssanne eilen illalla, Miss Holme, -- sanoi h?n. -- Te l?ksitte pois niin aikaisin. Toivoakseni olette lev?ht?nyt matkanne j?lkeen. Te n?yt?tte niin kuihtuneelta.

-- Kiitos, -- virkkoi puhuteltu, luoden ihmettelev?n katseen tuohon kauniisen rouvaan ja kadehtien h?nt?, niinkuin tavalliset naiset konsanaankin solakoita sisariansa.

-- Etteh?n toki ole yksin! -- jatkoi Mrs. Reffold.

-- Olen aivan yksin.

-- Mutta teh?n n?ytte olevan tuttu Mr. Allitsen'in , p?yt?naapurinne kanssa, -- sanoi Mrs. Reffold, -- ja silloin ei teid?n tarvitse tuntea olevanne yksin t??ll?. Onpa suuri etu, ett? on sellainen yst?v? paikkakunnalla.

-- Eilen illalla n?in h?net ensi kertaa, -- vastasi Bernardine.

-- Todellakin? -- sanoi Mrs. Reffold, miellytt?vimm?ll? ??nell??n. -- Te olette saanut loistavan voiton Jurosta Herrasta. Harvoin h?n suvaitsee puhella kenenk??n meid?n kanssa. Ei h?n n?y meit? huomaavankaan. H?n istuu vaan kaikessa rauhassa ja lueskelee. Olisi hyvin intressanttia saada kuulla, mist? asioista h?n puhelee. Minun olisi eritt?in hauska saada tiet??, mist? te haastelitte.

-- Olisipa kaiketikin, -- virkkoi Bernardine tyyneesti.

Mrs. Reffold, haluten salata uteliaisuuttaan, rupesi nyt innokkaasti kuvailemaan el?m?t? Petershof'issa, kertoen vilkkaasti kaikesta, mutta sanallakaan mainitsematta luonnon kauneudesta. Tuokion kuluttua alkoi h?nen tiedustelunsa j?lleen. Mutta, miten ollakaan, nuo Bernardinen kirkkaat silm?t katsoivat h?neen niin l?pitunkevasti, ett? h?n k?vi hiukan h?mille, jopa kenties v?h?n tunkeilevaksikin.

-- Is?nne kaipaa teit? kaiketikin, -- sanoi h?n kaartelemalla.

-- Tuskin vain, -- vastasi Bernardine; -- ei ihminen niink??n v?h?ll? kaipausta j?lkeens? j?t?, tied?tteh?n sen. --: Ja Bernardinen silm?ss? v?l?hti. -- H?nell? on kaiketikin muuta tekemist?, -- lis?si h?n.

-- Mik? teid?n is?nne on? -- kys?isi Mrs. Reffold kaikkein mairittelevimmalla ??nell?.

-- En tied?, mik? h?n on nyt, -- vastasi Bernardine tyyneesti. -- Mutta nero h?n oli. H?n on kuollut.

Mrs. Reffold h?tk?hti, h?n kun alkoi huomata tuon pienen, v?h?p?t?isen olennon tekev?n pilaa h?nest?. Se ei k?ynyt p?ins?, ei ainakaan vieraitten miesten kuullen. H?n kokosi nyt parhaat voimansa ja sanoi:

-- Voi kuitenkin, kuinka kova kohtalo! Ja viel? nero! Kuolema on todellakin julmaa. Ja t??ll? n?kee sit? niin paljon, ett? ellei opi paaduttamaan syd?nt?ns?, niin joutuu alakuloisuuden valtaan. Ah, on todellakin surullista n?hd? kaikkea tuota kurjuutta!

. Senj?lkeen luetteli h?n muutamia kovia keuhkotaudin kohtauksia eik? j?tt?nyt mainitsematta kahta itsemurhaakaan, joita ?sk?tt?in oli sattunut Petershofissa.

-- Toinen heist? oli Ven?l?inen, -- jatkoi h?n. -- Aatelkaas tulla koko tuo pitk? matka Ven?j?lt? t?nne maailmantakaiseen paikkaan! Ja ihmisi? saapuu t?nne aina maailman ??rilt? asti, vaikka paljo t??ll? tietysti on lontoolaisiakin. Te olette kai my?skin Lontoosta?

-- En asu t?ll? haavaa Lontoossa, -- vastasi Bernardine v?ltellen.

-- Mutta tunnettehan sen ep?ilem?tt?, -- jatkoi Mrs. Reffold. -- T??ll? on koko joukko Kensington'ista. Te kohtaatte arvatenkin monta tuttavaa. Ja meid?nkin hotellissa on pari kolme perhett? Lexham Gardens'ista.

Bernardine myh?hti v?h?n pahan-ilkisesti. H?n katsahti ensin rouvan kumpaankin seuralaiseen lystikk??ll? hyv?ntahtoisuudella ja sitten h?neen itseens?. Tuokion kuluttua h?n virkkoi:

-- Joko olette kysynyt kaikki, mit? kysy? aioitte? Jos niin on, saanko min?kin tehd? yhden kysymyksen? Mist? t??ll? saa parasta teet??

Mrs. Reffold tunsi sis?isen hytk?yksen, mutta viittasi somalla k?denliikkeell? v?h?iseen konditoriaan toisella puolen tiet?. Kaikki h?n teki niin sirosti, tuo Mrs. Reffold.

Bernardine kiitti, astui kadun poikki ja pist?ytyi konditoriaan.

-- Nyt olen antanut h?nelle l?ksyn, ett'ei en?? tule sekaantumaan minun asioihini, -- virkkoi Bernardine itsekseen. -- Kuinka kaunis h?n sent??n on!

Mrs. Reffold seuralaisineen astui ??neti tiet?ns?. ??nett?myys katkesi vihdoin.

-- Katsos vaan! -- sanoi pitempi herroista, sytytt?en sikariansa.

-- ?lk??s muuta! -- sanoi toinen ja sytytti h?nkin sikarinsa.

-- Sit? min?kin, -- huomautti Mrs. Reffold. Mutta l?ksytyksen h?n oli saanut.

IV Luku.

W?rli ja Maria.

W?rli, kyttyr?selk?inen postiljoni, mies iloinen luonteellensa, nousi vihellellen yl?s Kurhausin portaita, mukanaan se kallis-arvoinen k??ry sis??nkirjoitettuja kirjeit?, mik? teki h?nest? t?rkeimm?n personan koko Petershofissa. H?n oli kielipukari, oli niinkin, ja osasi puhua murrettua englanninkielt? mit? vieh?tt?vimm?ll? tavalla, niin ett? sit? jokainen mielell??n kuunteli, vaikk'ei sit? muut ymm?rt?neet kuin h?n itse. No niin, h?n nousi vihellellen yl?s portaita, kuullessaan Marian iloisella ??nell??n hyr?ilev?n mieleist?ns? kehruulaulua.

-- Jaa-a, -- virkkoi W?rli itsekseen, -- Maria on hyv?ll? tuulella. Pist?ynp? ohimenness?ni tervehtim??n h?nt?.

H?n korjasi kaulaliinaansa ja silitti suortuviansa ja, p??sty??n k?yt?v?n p??h?n, pys?htyi lasioven kohdalle. Siell? h?n piilokkali katseli, mitenk? Maria kalustohuoneessa puhdisteli kynttil?jalkoja ja lamppuja.

Maria kuuli koputuksen, katsahti ty?st??n ja huomasi W?rlin.

-- Hyv?? p?iv??, W?rli! -- sanoi h?n, pikimm?lt?in vilaisten sein?ll? riippuvaan pieneen, rikkin?iseen peiliin. -- Sin? tuot kaiketi kirjeit? minulle. Sep? hauskaa!

-- Mit?s niist? kirjeist? nyt, -- puheli W?rli, huiskaisten k?dell??n, ik??nkuin haihduttaakseen t?llaisen keskusteluaineen. -- Oli hauska kuulla sinun laulavan niin n?tisti, Maria! Voi sent??n, kuinka usein ennen vanhaan Gr?sh'iss? sai kuulla tuota rukkilaulua! Sin? olet unohtanut ne entis-ajat, mutta muistat sent??n tuon laulun.

-- Anna kirje t?nne, W?rli, ja mene toimiisi taas! -- sanoi Maria ja oli olevinaan k?rsim?t?n. H?nen silm?ns? katselivat kumminkin eritt?in yst?v?llisesti. Noissa kyttyr?selk?isen kasvoissa oli jotain puoleensa vet?v??.

-- Niin, niin, Maria, -- puheli W?rli, ny?kytellen kiharaista p??t??n, -- kyll?h?n min? sinut tunnen: sinua miellytt?? ihminen vain koreissa kansissa. Sellaisillapa ei syd?n aina olekaan korea.

-- Mit? sin? nyt joutavia hupsit, W?rli! -sanoi Maria. -- Otapas ?ljykannu tuolta ja t?yt? t?m? lamppu. Ei niin t?yteen, sin? poropeukalo! Ja t?m? kanssa. Ai, ai, nyt tippuu ?ljy? maahan! No sinusta ei ole muuksi kuin kirjeenkantajaksi. Anna t?nne se kirje nyt!

-- Kas, kuinka kauniita kukkasia! -- puheli W?rli. -- Jos mist??n, niin kukkasista min? justiin tykk??n. Antaisitko sin? yhden noista mulle, Maria? Pist?h?n tuohon napinl?peen, pist? nyt!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet