Read Ebook: Sydänmailta by Korhonen Veikko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 479 lines and 15916 words, and 10 pages

SYD?NMAILTA

Novelleja ja tunnelmia

Kirj.

VEIKKO KORHONEN

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Oy, 1915.

SIS?LT?:

Rikos. Kauppatalo. Huutokauppa. Syvill? juurilla. Hiljainen talo. Aamutunnelma. Verkkom?kin salaisuus. Ikuinen rauha. Pakoon. Armoa anomassa. Kosto. ?inen taistelu. Sudet. Kehr??j?n t?hdet.

RIKOS.

Laajan syd?nmaan keskell?, musta vetisen suon laidassa on r?nsistynyt talo, jossa asuu puutteiden ahdistamana Pentti Ronkanen perheineen.

Asuintuvan akkunaruutuja on paikattu p?reill?, ja portaat ja porstuan permanto ovat kokonaan lahonneet. Rapakoisella tanhualla nuokkuu ulkohuoneita hajallaan, ja rapakoinen kuisti johtaa karjatanhualta takalistolle, miss? Pentill? on pienet, rappiolle joutuneet ty?maansa.

Pentti on itsekin joutunut rappiolle. Laihoilla hartioilla roikkuu repaleinen p??llystakki, jonka auenneista saumoista likanen pumpuli ty?ntyy n?kym??n. Jaloissa on rikkin?iset pieksut, jotka ovat pahasti l?ntistyneet. Laihtuneilla kasvoilla t?rr?tt?? vahva parrans?nki, ja pieniss? vettyneiss? silmiss? on arka, joskus himokas ilme.

Pentti on ik?ns? kaiken kitunut k?yhyydess?. Peloittava on ollut h?nen silm?ins? palo, milloin h?n on n?hnyt parempiosaisten raharikasta el?m??. Pentti liikkuu harvoin naapuritaloissa. H?nen vaimonsa toimittaa siell? t?rkeimm?t talousasiat. Pentti itse k?y puotiasioilla kyl?n kaupassa, ja satuttaa siell? k?yntins? illalla samaan aikaan, kun puodissa luetaan kassa, jossa on paljon paperirahaa, jota Pentti salaa himoitsee, ymm?rt?m?tt? itsek??n rahanhimoaan. H?nelle on parhain nautinto n?hdess??n, kun kauppias ottaa paksun pinkan seteleit? rahalaatikosta ja sormiaan kostuttaen alkaa niit? lukea. Ja kotiin palatessaan pime?? mets?tiet? kertoilee Pentti kauppiaan setelien lukua: <> Ja sateen ropina syksyisess? mets?ss? kuuluu Pentin korviin setelien rapinalta, ja h?n on tuntevinaan sormiensa v?liss? setelit.

Er??n? iltana on Pentti taas ollut puodissa ja kuullut siell? kerrottavan tulipalosta, joka ?skett?in on sattunut jossakin l?hiseudulla. Salaisesti arvelevat miehet kartanon is?nt?? syylliseksi. Kartano on ollut suuresta summasta vakuutettu, vaikka se on ollut jo puoleksi vanha ja rappiolla. Mutta is?nt? on saanut paljon rahaa, niin ett? voi rakentaa uuden, uljaamman kartanon ja maksaa velkojansa.

Pentti on kuunnellut vaieten miesten puhetta, mutta kotiin palatessaan on h?nen p??ss??n syttynyt ajatus, joka saa suonet pullistumaan p??ss? ja syd?men takomaan rajusti.

H?nenkin talor?hj?ns? on vakuutettu siev?st? summasta. H?nkin voisi saada paljon rahaa, jos viritt?isi tulet jonakin y?n? pirtin ullakolla olevaan tuohikasaan. Yksi humaus, ja silloin olisi h?nell? paljon seteleit?... paksu piukka paperirahaa.

Se ajatus saa Pentin seisattumaan keskell? pime?? mets?tiet? ja k?det puristumaan nyrkiksi. Sadepisarain rapina soi taas Pentin korvaan setelien rapinalta ja viimeiset lehdet, irtautuessaan puista ja hiljaa leijatessaan maahan, n?ytt?v?t Pentin silmiss? pienilt? viitosilta...

Kauppias on taas ?sken lukenut myym?p?yd?ll? rahaa ja Pentti on mennyt aivan l?helt? katsomaan. Siin? oli yksi kasa sekaisin kymmenen, kahdenkymmenen ja sadan markan seteleit?, toinen kasa puhtaita viitosia. Pentti seisoi siin? vierell? silm?t j?ykkin? p??ss?. Kauppias kysyi h?nelt? jotain, vaan h?nen kurkustaan ei l?htenyt oikeata ??nt?, jokin sekava m?r?hdys vain. Kauppias korjasi rahat pois, ja Pentti j?i tuijottamaan myym?p?yd?lle. T?n??n viel? sattui niin, ett? h?nell? itsell??n ei ollut penni?k??n kukkarossa, eik? kauppiaskaan antanut velaksi tavaraa. Pentti kyll? tiesi sen puotiin menness??n, ettei h?nell? ollut rahaa, mutta h?n meni muuten vain ja n?hd?kseen taas setelipinkat myym?p?yd?ll?.

Mets?tiell? seisoessaan on Pentti tehnyt p??t?ksen, ja h?n aikoo toteuttaa sen viel? t?n? y?n?. H?n astuu kiireesti rapakoista mets?tiet?, eik? huomaa, ett? tuuli on kiihtynyt myrskyksi, jonka kourissa alastomat puut ruskavat. Pilvet ovat taivaalla ohentuneet, ja kapeina kaistaleina purjehtivat kuun ohi. Pentin syd?n ly? rajusti ja korvissa humisee oudosti. Kasvoille nousee kylm? hiki ja k?det puristuvat nyrkeiksi. Mutta h?n ei n?e muuta kuin setelipinkan, joka kasvaa kasvamistaan h?nen silmiss??n. Pentti koettaa laskea, montako viitosta ja kymppi? h?n tulisi saamaan, jos h?nen tekonsa onnistuisi. Numero nousee kymmeniin, satoihin, ja viimein sekoittuu kaikki h?nen p??ss??n yhdeksi sekavaksi huminaksi.

Pentti saapuu talonsa pihaan ja ensin silm?ilty??n h?t?isesti ymp?rilleen, nousee portaita vapisevin polvin ullakolle, jonne muistaa s?ilytt?neens? kasan kes?ll? kiskomiaan tuohia. Tulitikkulaatikko putoaa vapisevista k?sist? laipion multaukselle, mutta hetken haparoituaan l?yt?? Pentti sen ja raapasee tulen ja pist?? naavaiseen tuoheen, joka ritisten syttyy. Hetken kuluttua leimahtaa koko tuohikasa tuleen. Pentin koko ruumis vapisee h?nen laskeutuessaan portaita alas, ja kylm? hiki juoksee kasvoilta. Porstuan permannolla Pentti seisahtaa kuullakseen, onko tuli varmasti syttynyt, mutta kun liekit leimahtavat jo kattop?reiss?, l?htee h?n horjuvin askelin ulos, jossa silm?ilty??n ymp?rilleen l?htee juoksemaan l?heiseen mets??n, p??st?en menness??in kamalan naurun.

Tuli saa vauhtia kovasta tuulesta, ja pian on katto kokonaan tulessa. Naavaisen kuusen juurella l?heisess? mets?ss? kyyk?tt?? Pentti, ja silm?t kiiluvina, leuka tutisten seuraa h?n tulen nopeata ty?t?. Yht'?kki? h?n muistaa, ett? vaimo ja lapset ovat pirtiss? nukkumassa ja laipio voi pian sortua alas. Pentti l?htee juoksemaan, vaikka jalat tuntuvat mahdottoman raskailta, her?tt??kseen nukkujat pirtiss?. Mutta ennen kuin h?n ehtii pihamaalle, sy?ks?ht?? vaimo lapsineen hurjasti huutaen palavasta pirtist? ulos. Pentilt? takertuu ??ni kurkkuun, ja h?n j?? tuijottamaan tulen ry?ppyihin.

Pentti on mennyt muutaman askeleen p??h?n tihe??n kuusikkoon ja painautunut kuin vaaniva kissa maata vasten. Siin? h?n tuijottaa tyls?sti savuaviin pirtin raunioihin. P??ss? humisee oudosti ja vaatteet ovat m?rk?n? hiest?. Eik? h?n kykene selvitt?m??n itselleen, mit? h?n on tehnyt. Viimein h?nelle selvi??, ett? h?n saa nyt yht? paljon seteleit? kuin kauppiaskin, ja kiireisin askelin l?htee h?n aamuh?m?r?ss? kyl??n, jossa kauppiaalle sammaltavin sanoin selitt?? tulipalosta ja pyyt?? vakuutussummaa.

Unettomat y?t ja harhan?yt kiusaavat Pentti? lakkaamatta. Ei helpoita sek??n, ett? h?nelle on luvattu maksaa vakuutussumma ja rikos on pysynyt salassa. Outo pelko ahdistaa h?nt? lakkaamatta y?t ja p?iv?t. Vaimolleen ei Pentti uskalla ilmaista rikostaan. Yksin on h?nen kestett?v? pitkien ?iden pahat unet ja harhan?yt. P?iv?ll? h?n jo voi olla rauhallisempi ja laskea montako viitosta h?n tulee saamaan. Rahanhimo yltyy uudelleen ja rauhoittaa v?hitellen omantunnon nuhteet ja ankaran pelon, jotka ovat y?n hetkin? pahimmin h?nt? kiusanneet.

Pentin rikos on kumminkin joutunut ilmi. Muutamat kalastajat ovat n?hneet, palatessaan y?ll? verkon laskusta, Pentin hiipiv?n talonsa ullakolle ja hetken per?st? palaavan sielt? oudosti ymp?rilleen katsellen, ovat n?hneet talon syttyv?n ja kuulleet Pentin kamalasti nauravan.

Er??n? p?iv?n? ilmestyy nimismies nokisen saunan ovelle. Pentti on veist?m?ss? kirvesvartta. N?hty??n nimismiehen ovella, h?tk?ht?? Pentti ja kirves putoaa h?nen k?dest??n permannolle.

-- Sin?k? olet Pentti Ronkanen? jyr?ht?? saunan ovella nimismies, joka on huomannut Pentin s?ik?hdyksen ja siit? tehnyt johtop??t?ksen, ett? Pentti on syyllinen.

-- Sinua syytet??n, ett? olet itse talosi polttanut, jyr?ht?? uudelleen nimismies ja etsii taskustaan k?sirautoja.

-- Mi-min? en ollut kotona, sammaltaa Pentti, ja h?nen ruumiissaan k?y outo puistatus, niinkuin joskus ennen vilutaudissa, ja h?n kyyristyy kuin haavotettu el?in saunan penkille.

-- Parasta on ett? l?hdet mukaan, jyr?ht?? taas ovensuusta, jossa nimismies seisoo uhkaavana.

Mutta Pentti ei p??se paikaltaan liikkumaan. H?n yritt?? nousta, mutta painuu takaisin penkille. Jokin outo paino on hartioissa ja jalat juuttuvat saunan siltaan kuin suohon.

Pentille v?l?ht?? mieleen setelipinkka, joka h?nelle kohta oli luvattu toimittaa ja joka nyt aiotaan riist?? h?nelt? kuin luvaton lihapala koiralta. H?n saa ponnistamalla kokoon viimeiset voimansa ja nousee, ja ??ni tulee kumeana kurkusta:

-- Min? en ole polttanut, min?... en ollut kotona y?ll?

-- Sinut on n?hty, kun olet mennyt talosi ullakolle, sanoo nimismies.

Pentti n?kee vain setelipinkan silmiss??n, ja h?n puolustautuu ep?toivoisella voimalla.

-- Se on valhe.. olin mets?ss?.

-- Sin? olet syyllinen, ?l? kiell?, ja sinun on nyt l?hteminen, vaatii nimismies.

Pentti horjahtaa takaperin kuin ankaran iskun saaneena ja tuntee ruumiissaan voimattomuuden, joka pakottaa h?net painautumaan penkille. Pelastumisen toivo on rauennut, ja kirvelev?n? nousee h?nelle kysymys: mit? min? olen tehnyt?

Ja levottomana jatkuvat ajatukset k?r?j?saliin ja sielt? vankilaan, josta takaisin pirtin raunioille ja kauppiaan myym?p?yd?lle, jossa pehmoiset setelit ovat kiehtoneet h?nt?. Rikoksen tunto palaa nyt voimakkaana h?nen mieleens? ja polttaa kuin tuli, ja l?htiess??n astumaan nimismiehen edell?, jupisee h?n hampaittensa lomasta:

-- Kirotut setelit...

KAUPPATALO.

Korkealla j?rveen pist?v?ll? niemekkeell? se seisoo alakuloisena ymp?rist???n katsellen ja niin kuin surren muisteleisi menneisyytt??n. Alakuloiselta se n?ytt??: vainiot ovat auraamatta, multa saroilla syv?lle painunut, hein?sarat juolavehn?n vallassa, kauneimmat pihakoivut ja rantapuut kaadetut, ja rikkaruoho rehoittaa puutarhassa. Talon rappeutumista ei peit? rakennuksien laudoitus ja r?ike?t v?rit. Niiden l?pi kuultaa: t?m? on kauppatalo, unhotettu, unhotettu...

Talon rakensi mets?nk?vij?. Kes?isill? kalaretkill??n soudellessaan p?iv?n, kaksi, ison sel?n rantoja, osui h?nen venheens? tuntemattomaan seutuun, joen uomaan, josta mies sauvoi yl?s ja l?ysi salmen, rauhaisan ja iki-ihanan. Rannikkolehtoja ja kunnaita ja peltomaita, eik? yht??n asujaa, ei n?kyviss? miss??n venhevalkamaa. Mies ihastui, nousi maihin kauneimman niemekkeen k?rkeen, asteli ylemm?, k??nteleikse, katseleikse, ja kauneimman paikan huomasi l?yt?neens?, salmeen pist?v?n niemekkeen, jolla korkea kunnas, parahiksi laaja ja sile?pintainen; rannoilla satavuotisia k?kkyr?m?ntyj?, pohjoispuolella vankkaa kuusikkoa, ja kunnaan keskell? komea koivikko kuin uhrilehto, ja eik? liene uhrilehto ollutkin.

Mies p??tti tupansa tehd? koivikon keskelle, saunansa rannalle ja venhevalkamansa rantam?ntyjen suojaan hietaiselle poukamalle. Ja kun tupansa sai valmiiksi, ojitti ymp?rist?n, rannoille viett?v?n kunnaan, ja kohta kalkahti karjan kellot takalistolla, joka oli jo h?nen omaansa. Niin syntyi talo, ja Rauhaniemeksi mies sen nimitti, ja h?n kiintyi siihen niin kuin kunnon mies voi kiinty? maankamaraan, johon on viimeisenkin hikipisaransa uhrannut.

Talo siirtyi h?nen pojalleen, joka vuorostaan j?tti sen perint?n? pojalleen, josta tuli renttu. Rauhaniemell? oli jo naapureita, monta taloa rinnakkain salmen toisella rannalla. L?heinen kaupunki kasvoi ja tehtaita rakennettiin, yksi Rauhaniemen l?helle. Talon mets? pirstottiin tehtaissa ja mets?n hinta meni kaupunkiin. Ja kun mets?n hinta loppui, tuli talon vuoro. Sekin meni samaa tiet?.

Rauhaniemelle seurasi valoisampi aika. Taloon tuli mies, jonka jokaisesta askeleesta talo kostui ja pellot h?ystyiv?t. Mets? sai rauhassa kasvaa, uusia peltosarkoja lis??ntyi ja talon arvo nousi puolella, vaikka mets? oli h?vitetty. Mutta miehell? ei ollut p??omaa. Velan kirous painoi h?nt? y?t ja p?iv?t. Se seurasi h?nt? painajaisena mets??n, mets?st? kotiin, pelloille, niityille, navettaan ja viimeksi vuoteelle, jossa painajainen riisti unen.

Oletteko n?hneet miest?, jonka koko olento uhkuu maahenke? ja joka leveiden hartiainsa, ja vahvojen k?sivarsiensa voimalla luo uusia peltosarkoja, raivaa niittyj? koskemattomiin korpiin, jalostaa karjansa, taistelee kontunsa puolesta, ja viimein sortuu: velka, voimakkaampi kuin h?nen vuosien kuluessa uhrattu voimansa, ajaa h?net ulos. Oletteko n?hneet velan sortaman miehen katsetta, kun h?n talostaan l?htee ja sille hyv?stit heitt??? Siin? on itkua, s?rkev?? uhmaa, vihlovaa huutoa, vaikka ??nt? ei kuulu. H?n ei voisikaan huutaa tuskaansa julki, h?n ei voi rukoilla korkeuksien jumalaa, jolta h?n on turhaan apua pyyt?nyt. Mutta h?nen syd?mens? vavahtelee polttavassa tuskassa ja h?n on sairas, kuolemansairas.

Oletteko n?hneet h?vityst? t?llaisessa talossa, jota velan kirous painaa ja on saanut omistajan sortumaan. Oletteko katsoneet syvemm?lle. Pinnalta ei mit??n huomaa.

Talossa ei voida h?vi?n edell? en?? mit??n t?it? s??nn?llisesti toimittaa. Kohta seuraa huutokauppa, viimeinen ruoskan isku pois l?htij?lle. Omistajan t?ytyy n?hd? miten h?nelle rakkaiksi k?yneit? esineit? kannetaan pois ja raastetaan kotiel?imi?, ly?d??n niit?, huudetaan ja nauretaan. Se on helvettihetki sille, joka maataan rakastaa.

Talo joutui nyt miehen k?siin, jolle pankeissa luvattiin kultaa. H?n viljeli tilaa herrasmiehen?, siksi ett? oli huvittavaa omata maatila kaupungin l?hell?. Ei h?n liioin omannut maahenke?, eik? liioin viihtynyt peltosaroilla, joilla alkoi rikkaruoho yh? enemm?n voittaa. Sit? pel?ten kylvettiin hein?? peltosarkoihin, jotka voimattomuuttaan jo valittivat. Karjaa myytiin ja tilalle ostettiin uusia, jotka kohta kelpaamattomina myytiin teurastajalle.

Ja sen j?lkeen kohtaa h?v?istys kartanoa. Entinen vankka ja arvokas asuinrakennus puretaan ja sijaan nousee k?mpel?, mauton ja r?ike?v?rinen huvila. Pihapuut kaadetaan ja istutetaan sijaan jalompia puulajeja. H?v?istys jatkuu ulkohuoneisiin, jotka hajotetaan maan tasalle. Ja kun on kaikki vanha saatu h?vi?m??n, h?vi?? sen mukana salaa ja huomaamatta talon hyv?t haltiahenget ja entinen vieh?tys, joka sai virkamiehen harrastamaan maataloutta, mutta johon h?n on nyt kyll?stynyt. Talon kylkeen ly?d??n hintalappu: siit? on vihdoin tullut -- kauppatalo.

Oletteko n?hneet kauppatalon surullista muotoa, joka pilkist?? esiin joka sopesta, vaikka rakennukset komeilevatkin r?ikeiss? v?reiss? ja s??nn?lliset k?yt?v?t kiertelev?t jalompien puiden keskell?, jalompien, kuin Suomen koivu ja pihlaja, kuusi ja haapa. Oletteko n?hneet kauppatalon peltosarkoja, joissa apilas surkastuu jo kev??ll? ja juolavehn? ja kuivunut ruoho rehoittaa? Aurat ja ty?kalut ruostuvat vajassa ja karjahuoneista ammottaa tyhjyys. Kaikki on kuollutta ja h?v?isty?.

HUUTOKAUPPA.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet