Read Ebook: Aunolan perhe by Impola Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1614 lines and 44692 words, and 33 pages

AUNOLAN PERHE

Kertomus merimiehist? ja porvareista Pohjanmaalta

Kirj.

HEIKKI IMPOLA

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1916.

Mastopuu.

Pakkanen oli koko y?n pit?nyt ilvett??n. Se oli takonut nurkkia ja napsutellut seini?. Nyt aamupuoleen oli se pois vet?ytym?ss?. Mutta ennen l?ht???n jys?hytti se viel? pirtin nurkkaan, ett? kartano kajahti. Sit? se itsekin s?ik?hti ja l?hti pakoon, mutta ei malttanut viel? menness??nk??n olla napsahuttamatta piha-aitaan. Sitten alkoi sen ritin? ja rapsutteleminen kuulua talon vierest? mets?st?.

Oli aikainen aamu; kello lie ollut tuossa kolmen tai nelj?n vaiheilla. Taivas oli pilvet?n ja sen laella kiilui lukematon paljous s?dehtivi? t?hti?, jotka h?m?r?sti valaisivat lumisen pihan ja kinosten peitt?m?n talon ymp?rist?n.

Se oli Hirsikankaan talo Pielaveden pit?j?ss?.

Pihalla liikkui turkkiin puetuita miehi?. Vaikka he olivat vasta pirtist? tulleet, oli heid?n turkkinsa kaulus jo k?ynyt valkoiseen kuuraan. Lumi narahteli ja naukui askelen alla, ja jos ryk?si, niin kaikui koko kartano raikkaasti.

Kolme hevosta oli sidottu tallin sein??n. Siin? helisyttiv?t ne pakkasen kynsiss? tiukujaan ja hamusivat huulillaan edess??n olevia heini?.

Miehi? seisoi tallin ovella; mutta he v?istyiv?t siit?, kun muuan vanhanpuoleinen mies talutti sielt? hevosta. H?n oli Hirsikankaan Matti-is?nt?.

Kartanolla kopisteli nuori mies, melkein poika viel?, kirvespohjalla kuuraista ja lumista reke?, mik? oli tavallista jykev?tekoisempi.

Kun Matti toi hevosta tallista, r?s?hti reki ilke?sti, pani aivankuin olisi s?rkynyt. Samassa paiskasi poika sen pystyyn.

-- Eth?n vain reke? s?rkenyt? huusi Matti.

-- Enk? s?rkenyt. S?rkem?tt?kin kaikki t?mm?isess? pakkasessa paukahtelee, vastasi poika.

H?n oli aivan varma, ettei reki s?rkynyt, sill? olihan h?n naputellut sit? varoen.

Nuori mies oli Jaakko, Hirsikankaan poika. Matti talutti hevosen reen viereen ja sanoi uudelleen:

-- Eih?n vain reki mennyt rikki, kun niin r?s?hti?

-- Eik? mennyt. Kyll?h?n min? sen tied?n, kun en niin ly?nytk??n, ett? olisi s?rkynyt.

-- Pit?? tarkastaa kuitenkin, ennenkun aisotetaan. Emme me rikkin?isell? reell? saa mastopuuta mets?st?. Siell? on ik?v? sit? sitten korjata.

-- Mutta eih?n ehe?? reke? tarvitse korjata siell? eik? t??ll?, kivahti Jaakko.

-- Ehe??k?? Kukapa sen takaa, ett? se on ehe?. Niinp? tuo r?s?hti pahasti. Kun et vain s?rkenyt mastopuureke?. Silloin ei huomisesta kaupunkiin l?hd?st? tule mit??n, puheli Matti itsep?isesti. Sitten pudotti h?n suitset k?dest??n ja kallisti reen syrj?lleen, alkaen sit? tarkastella.

-- Uskoohan tuon nyt oikeallakin, ett? ehe? se on, karjasi Jaakko suuttuneena.

-- So, so! Olehan, poika, nyt... Mutta menk??h?n joku noutamaan pirtist? p?rett?, ett? n?kisi! kehotti Matti.

-- Tarvinneeko sit? nyt niin tarkoin tutkia, puuttui puheeseen Latolan is?nt?. Jaakkohan v?itt??, ettei se mennyt rikki.

-- Mit?s Jaakosta. Menk?? vaan p?rett? hakemaan! kehotti Matti.

Kun kaikki n?kiv?t, ettei mets??n l?hd?st? mit??n tule, ennenkuin Matti saa tahtonsa t?yttym??n, k?ski Latolainen renkins? p?rett? noutamaan.

-- Tuollainen hupsu se on aina, ei luota keneenk??n, mutisi Jaakko vihoissaan. Mutta ??neens? ei h?n uskaltanut mit??n puhua, pel?ten is?ns? suuttuvan, eik? sitten p??st?v?n h?nt? mastopuun vientiin Raaheen.

-- Eip? sit? tied? uskoa... Parempi katsoa kuin katua, puheli Matti.

Samassa heilahteli punertava ja h?ilyv? p?resoihtu lumisella pihalla.

Sen valossa tutki Matti sitten tarkoin reke?. Huomatessaan sen ehe?ksi, jys?hdytti h?n sen jalaksilleen ja pisti soihdun hankeen, miss? se sammua tupsahti.

Silloin uskalsi taasen pakkanen palata mets?st? ja k?vi jys?ytt?m?ss? pirtin nurkkaa, ett? kartano kajahti. Sitten napsahutti se hiljemmin navetan puolella ja siirtyi mets??n rytyytt?m??n.

-- Oh hoh! Kyll?p? se nyt paukuttaa, puheli Matti-ukko ja puhalteli kouraansa.

-- Pakkoko oli ruveta reke? kopeloimaan t?mm?isess? pakkasessa, ei Jaakko malttanut olla pist?m?tt?.

-- Nytp? sen tiet??, ett? se on ehe?, sanoi Matti ja talutti hevosen aisojen v?liin.

Jaakkokin nouti tallista hevosen ja valjasti sen jykev?tekoisen takareen eteen. Renki toi h?nen per?ss??n kolmannen hevosen, jolle valjastettiin vain irtonaiset aisat. My?skin kolmella naapuritalon hevosella oli samalla tavalla irtonaiset aisat per?ss??n.

Kun hevoset oli saatu valjaisiin, l?hti matkue kartanosta ja painui talon vierest? alkavaan mets??n. Tiell?, mik? luikerteli puiden v?liss?, oli aivan umpi; hevosten oli vaikea siin? kahlata, samaten miestenkin, joille ei ollut turvaa hevosten per?ss? venyvist? aisoista.

Ainoastaan Matti-is?nn?n hevosella oli reki. H?n ajoi koko jonon etup??ss?. H?nen per?ss??n tulivat reett?m?t hevoset ja kaikkein viimeisen? ajoi Jaakko, istuen takareen tukilla.

N?in mentiin noutamaan mastopuuta kuudella hevosella.

-- Mutta eih?n meilt? lie mit??n unohtunut? huusi yht'?kki? Matti ja pys?hytti hevosensa.

-- Eip? tainnut unohtua. Illallahan jo kaikki l?ht?? varten varustettiin, sanoi renki, joka hevosineen rehki is?nn?n per?ss?.

Matti antoi hevosensa seist? ja tuumaili hetken. Sitten huusi h?n viimeisen? ajavalle Jaakolle:

-- Otitko rekeesi aisat siit? tallin seinustalta?

-- En min? niit? huomannut, huusi Jaakko. Saapihan nuo aisat mets?st?kin.

-- Eip? sielt? pet?jik?st? ole h??vi aisapuuta l?yt??. K??nn?h?n takasin ja aja noutamaan!... Semmoista se on, ett? jos min? en kaikesta pit?isi huolta, niin ei tulisi mist??n mit??n, puheli Matti rekeen juoksevalle Latolan is?nn?lle, joka oli heitt?nyt hevosensa irtaallaan kulkemaan.

Matti oli pyyt?nyt naapuriaan kolmella hevosella mastopuun nountiin ja l?htem??n sitten viem??n sit? Raaheen. Sielt? palatessaan toisivat he suolaa ja muuta tavaraa.

-- Eiv?th?n ne nuoret tahdo niin kaikkea huomata, sanoi Latolainen rekeen p??sty??n. Eth?n sin?k??n kaikkea aina muista.

-- Sin? se viel? noita huolettomia puollat, jurisi Matti.

Siit? heill? juttu jatkui. Samasta asiasta olivat he usein ennenkin v?itelleet. Latolainen moitti Mattia, ett? h?n on liian ankara vaatimuksissaan. Nuoria t?ytyy k?rsi? ja neuvoa. Mutta Matti oli sit? mielt?, ett? jos heilt? ei vaadi t?sm?llisyytt? ja heid?n joka ty?t??n tarkasta, niin heid?n kanssaan ei tule toimeen.

Jaakon t?ytyi palata aisoja hakemaan. Ne kuuluivat h?nen hevoselleen, sill? takareess? olevat aisat tarvittiin sen ohjaamiseen sitten mastopuuta tuodessa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet