Read Ebook: Teodora by Diehl Charles

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 440 lines and 45644 words, and 9 pages

TEODORA

Tanssijatar ja keisarinna

Kirj.

CHARLES DIEHL

Tekij?n luvalla ranskankielest? suomennettu

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Kirja, 1927.

SIS?LLYS:

Johdanto.

ENSIMM?INEN OSA: TEODORA TANSSIJATAR

TOINEN OSA: KEISARINNA TEODORA

KOLMAS OSA: HURSKAS TEODORA

JOHDANTO

Teodora, Bysantin keisarinna, joka nousi hippodromin n?ytt?m?lt? Caesarien valtaistuimelle, on kyennyt kaikkina aikoina her?tt?m??n uteliaisuutta ja kiihoittamaan mielikuvitusta. Jo h?nen el?ess??n aikalaiset olivat siin? m??rin tyrmistyneit? h?nen ihmeellisist? vaiheistaan, ett? Konstantinopolin juorukellot niit? selitt??kseen keksiv?t mit? uskomattomimpia juttuja, jotka Prokopios on huolellisesti s?ilytt?nyt j?lkimaailmalle Salaisissa muistelmissaan. Teodoran kuoltua sepitettiin h?nest? yh? lis?? taruja. It?maalaiset ja l?nsimaalaiset, syyrialaiset, bysanttilaiset ja slaavit koristelivat kilpaa h?nen el?m?ntarinaansa romaanimaisilla yksityiskohdilla, ja juuri t?m?n isoisen maineensa vuoksi Teodora onkin ainoa Bysantin valtaistuimella istunut ruhtinatar, joka on yh? edelleen pysynyt tunnettuna, jopa suorastaan kansanomaisena.

San Vitalessa Ravennassa monikin k?vij? koettaa tulkita h?nen alttariholvin alla yksin?isess? kultamosaiikista v?lkkyv?ss? kuvassa n?kyvien kalpeitten ja liikkumattomien kasvojensa arvoitusta. Pariisissa, jonne h?n ilmestyi kolmisenkymment? vuotta sitten Porte-Saint-Martin'in teatterin palkeille, ja jossa h?n viel?kin el?? kuin jumalolentona, h?n kiihoittaa yht?l?isesti taiteilijoitten, n?ytelm?kirjailijain ja historioitsijain sek? v?linpit?m?tt?mienkin uteliaisuutta. Ennen vanhaan, niinkuin Prokopios kertoo jokseenkin yksinkertaisesti, Konstantinopolissa kunnialliset ihmiset v?istyiv?t h?nen tielt??n tavatessaan h?net, koska pelk?siv?t h?nen saastaisen kosketuksensa likaavan heid?t. Meid?n aikanamme ei en?? tunneta sellaista pelkoa eik? sellaisia ennakkoluuloja. P?invastoin Teodoran ymp?rill? leijaileva kevyt h?v?istysjuttujen tuoksu tekee h?net vain kiehtovammaksi. H?n on houkutellut per?kk?in sellaisten maalarien kuin Benjamin Constantin ja Clairin'in sivellint?, kiihoittanut Sardoun luovaa mielikuvitusta ja vieh?tt?nyt Sarah Bernhardtin naisellista kuvittelukyky?. Ei ole kauan siit?, kun luotiin mit? upein ja historian mukaisin n?ytt?m?lleasetus, jotta h?n voisi esiinty? nykyajan n?ht?v?ksi kyllin arvokkaissa kehyksiss?, ja kokonaisen viikon ajan oli Teodoran siveyden pohtiminen eritt?in suosittuna huvina >>hyvin pariisilaisessa>> keskustelussa.

Onkohan sitten niin varmaa, ett? me todella tunnemme t?m?n mainehikkaan keisarinnan, jota monet pit?v?t vain kuuluisana seikkailijattarena? Ja onkohan varmaa, ett? h?n, jos nyt saattaisi puhua, olisi t?ysin tyytyv?inen niihin melko romaanimaisiin piirteisiin, joilla viel? nykyj??nkin -- samoinkuin ennen muinoin -- liian usein koristetaan h?nen kuvaansa? Kuinkahan lienee? On olemassa kaksi Teodoraa, toinen Salaisten muistelmien, toinen historian ilman mit??n lis?nimi?. Edellinen on tunnetumpi, ja h?nen tarinansa on suorastaan arkip?iv?inen, jos h?nelt? poistaa sen turmeltuneisuuden leiman, jonka Prokopios on antanut h?nelle. Se on tarina tanssijattaresta, joka on myrskyisen el?m?n j?lkeen l?yt?nyt itselleen turvatun aseman ja tavattuaan vakavan miehen asettunut avioliiton ja uskonnon suojaan. Sitten on olemassa toinen Teodora, joka on v?hemm?n tunnettu, mutta mielt?kiinnitt?v? ja merkillinen toisella tavalla -- suuri keisarinna, jolla oli Justinianuksen rinnalla huomattava asema ja joka usein otti vaikuttavasti osaa valtakunnan hallintoon, erikoisen ?lyk?s ja voimakastahtoinen, itsevaltias ja ylpe?, v?kivaltainen ja intohimoinen olento, monis?rm?inen ja omituinen, mutta sanomattoman vieh?tysvoimainen.

T?m?n j?lkeen pyyd?n huomauttaa, ett? en lainkaan halua t?ss? vastoin kaikkea todenn?k?isyytt? esitt?? Teodoraa erikoisen kunniallisena ja hyveellisen?. Niinkuin n?hd??n, olen t?ss? teoksessa antanut paljon tilaa Salaisten muistelmien herkullisille yksityiskohdille, joskin olen koko ajan k?sitellyt niit? tarpeellisen varovaisesti. Niin v?h?n minulla on halua kielt?yty? uskomasta niit?, ett? minusta p?invastoin tuntuu silt?, kuin voisi niiden nojalla -- tarkkaavasti perehtym?ll? niihin -- luoda Teodoran sielunel?m?st? h?nen myrskyisin? nuoruusvuosinaan t?ydellisemm?n kuvan kuin t?h?n asti on ollut mahdollista. On joka tapauksessa muistettava, ett? on toisiakin l?hteit? kuin Salaiset muistelmat. Varsinkin viime vuosina on l?ydetty asiakirjoja, joitten perusteella saa viel? selvemm?n k?sityksen t?st? kuuluisasta ruhtinattaresta. Paitsi hiljattain l?ydetty? el?m?kertaa, jonka er?s hurskas munkki on kirjoittanut yhdeks?nnell? vuosisadalla Teodoran sed?st? apotti Teodoros Khoralaisesta, on ilmestynyt >>Pyhien it?maalaisten el?m?kertoja>>, jotka muuan keisarinnan uskottu, piispa Johannes Efesolainen, kirjoitti kuudennen vuosisadan keskivaiheilla, ennen painamattomia katkelmia saman tekij?n Kirkkohistoriasta ja se salanimell? julkaistu kronikka, jonka tekij?ksi mainitaan Sakarias Mytilenel?inen. Muitakin samanaikuisia teoksia, kuten patriarkka Severiuksen ja monofysiittiapostoli Jakob Baradaeuksen el?m?kerrat, on julkaistu tai k??nnetty syyrialaisten k?sikirjoitusten mukaan, joihin ne olivat olleet k?tkettyin? ja unohtuneina, ja ne esitt?v?t per?ti omituisella tavalla sen osan, joka Teodoralla on ollut uskonnollisissa ja valtiollisissa asioissa. N?itten lis?ksi on mainittava muita kirjailijoita, kuten Johannes Lydus, tai Malalaksen uudet katkelmat, mainitsemattakaan keisarikertomuksista, joitten v?sytt?v? sanarikkaus, niin ylen m??rin kuin niiss? viliseekin mielt?kiinnitt?vi? tietoja, on saanut monen menett?m??n rohkeutensa, sek? lopuksi Prokopios itse, joka on onneksi kirjoittanut muutakin kuin Salaiset muistelmat. Ja kaikista n?ist? ilmenee, jos viitsii vaivautua huolellisesti tutkimaan niit?, erin?isi? tosiseikkoja, jotka asettavat Justinianuksen ajan henkil?t hieman toisenlaiseen valaistukseen kuin miss? me olemme tottuneet n?kem??n heid?t.

En mainitse t?llaisia seikkoja saadakseni turhamaisen mielihyv?n loistaa tietorikkaudella. T?m?n teoksen loppuun ei ole liitetty mink??nlaisia selityksi? eik? otteita toisista teoksista; olen ennen kaikkea halunnut kirjoittaa Teodoran romanttisen ja vaiherikkaan el?m?ntarinan. T?m? tarina, jonka olen koettanut esitt?? niin el?v?sti ja huvittavasti kuin mahdollista, on kuitenkin siit? huolimatta tosi. Pyyd?n lukijoitani yst?v?llisesti uskomaan, ett? jokainen yksityiskohta, joka t?ss? mainitaan, perustuu varmoihin todistuskappaleisiin, sek? ett? nekin otaksumat, joita joskus uskallan esitt??, voidaan tarvittaessa tieteellisesti todistaa. Sanalla sanoen en ole tahtonut esitt?? vain Teodoran romaania -- toiset ovat suorittaneet sen, ja suorittaneet erinomaisesti. Mutta koettaessani kuvata niit? eri ymp?rist?j?, joissa h?n eli, levotonta sirkusta, jossa h?n vietti myrskyisen Huoruutensa, kaavamaisen juhlallista ja upeaa palatsia, jossa h?n hallitsi el?m?ns? kukoistusvuosina, levotonta ja monivivahteista kirkkokuntaa, jonka huolet ja menestys kiinnittiv?t voimakkaasti h?nen mielt??n aina h?nen kuolemaansa asti, sek? koettaessani piirt?? niit? henkil?it?, jotka eliv?t ja liikkuivat h?nen ymp?rill??n, h?nen puolisoaan Justinianusta, h?nen suosikkejaan Petrus Barsymesta ja Narsesta, h?nen uskottua yst?v?t?rt??n Antoninaa, h?nen vastustajiaan Johannes Kappadokialaista ja Belisariusta, h?nen suojattejaan Antimusta, Severusta, Johannes Egyptil?ist? ja Jakob Baradaeusta, on minusta tuntunut silt?, kuin pit?isi Teodoran arvoituksellisen ja vastakkaisia ominaisuuksia sis?lt?v?n olemuksen juuri t?ll? tavoin esiinty? oikeissa kehyksiss? ja historiallisesti totuudenmukaisena.

Todenn?k?isesti on t?ss? harvinaisessa tanssijattaressa, josta tuli keisarinna, t?m?n entisen kurtisaanin monivivahteisessa ja monipuolisessa luonteessa, josta tuli ?lyns? ja kunnianhimonsa avulla er?s historian loistavimpia valtiomiesneroja, aina s?ilyv? jotakin tuntemattomana ja selitt?m?tt?m?n?, enk? min? suinkaan itserakkaasti kuvittele ratkaisseeni kaikkia arvoituksia ja valaisseeni kaikkia h?m?ri? kohtia. Kuinka lieneekin, joka tapauksessa t?m? todella etev? nainen, joka lumottuaan kokonaisen kansan ja hurmattuaan Justinianuksen hallitsi kaksikymment? vuotta Bysantin valtijattarena, ansaitsee tulla tunnetuksi muittenkin kuin juoruilevien herjauskirjojen sepitt?jien tai ep?ilytt?vien tarinoiden kuvaamana, jotka perustuvat melkoisen sekaviin kulkupuheisiin. Toistan viel?kin, etten suinkaan koeta puhdistaa Teodoran mainetta. Sellainen yritysh?n hipoo historiallisesti katsoen aina v??r?? ja naurettavaa. Ja Teodora, joka oli juhlittu n?yttelij?t?r ja kuuluisa kurtisaani, ennenkuin h?nest? tuli aikansa suurimman valtakunnan yksinvaltias, voi parhaiten antaa k?sityksen koko siit? ihmeellisest? ja lumoavasta maailmasta, jossa h?n eli.

ENSIMM?INEN OSA

TEODORA, TANSSIJATAR

TEODORAN ENSI ESIINTYMINEN

Kuudennen vuosisadan ensimm?isin? vuosina tunnettiin hyvin koko Konstantinopolissa miimillisen n?yttelij?tt?ren ja tanssijattaren Teodoran huomiota her?tt?v? maine.

H?nen syntym?paikastaan ei ole juuri paljoakaan tietoa. Jotkut vanhanajan kronikankirjoittajat ovat antaneet h?nen synty? Kyprossa, Afroditen intohimoisella ja tulisella saarella, kun taas toiset -- n?ht?v?sti oikeammin -- mainitsevat h?nen synnyinpaikakseen Syyrian. Kuinka t?m?n asian laita lieneek??n ollut, h?n tuli joka tapauksessa jo lapsena Bysanttiin omaistensa mukana, ja t?ss? kevytmielisess? ja perin pohjin turmeltuneessa kaupungissa h?n sai kasvatuksensa ja kehittyi lapsesta neidoksi. H?ness? s?ilyi kuitenkin melko huomattavana atavistisena erikoisuutena koko el?m?nik?ns? kotimaansa leima ja rakkaus synnyinseutuunsa. Justinianuksen, joka oli syntynyt Makedonian karussa vuoristossa, ollessa sisint??n my?ten roomalaisen hengen l?pitunkema Teodora pysyi aina puhdasverisen? it?maalaisena ja rotunsa k?sitystapoihin, mielipiteisiin ja ennakkoluuloihin piintyneen?.

Ei tiedet? varmasti, millaisesta perheest? h?n polveutui. Jonkinlaisesta kunnioituksesta sit? keisarillista arvoa kohtaan, johon h?n sittemmin kohosi, tarina on my?hemmin luonut h?nelle mainehikkaan tai ainakin t?ysin esittelykelpoisen sukupuun ja lahjoittanut h?nelle is?ksi varakkaan ja viisaan senaattorin. H?nen syntyper?ns? n?ytt?? kuitenkin todellisuudessa olleen eritt?in vaatimaton. Jos voi uskoa Prokopioksen Salaisia muistelmia, h?nen is?ns? oli k?yh? Acacios-niminen mies, joka oli ammatiltaan amfiteatterin karhunvartija. H?nen ?itins? oli v?hemm?n hyveellinen nainen kuuluen siihen lajiin, jonka edustajia oli paljon sirkus- ja teatterimaailmassa. T?st? taiteilija-avioliitosta syntyi kolme tyt?rt?: Comito, Teodora ja Anastasia. Toinen j?rjestyksess?, tuleva keisarinna, syntyi luultavasti noin vuonna 500.

Hippodromin vakinaiset vieraat muistivat kauan ne olosuhteet, joitten vallitessa Teodora ensi kerran esiintyi julkisuudessa. Acacios oli kuollut ja j?tt?nyt lesken ja kolme tyt?rt??n ??rimm?iseen k?yhyyteen. Vanhin lapsi ei ollut viel? t?ytt?nyt seitsem?tt? vuottaan. S?ilytt??kseen itselleen vainajan ammatin, perheen ainoan tulol?hteen, ?iti ei keksinyt mit??n muuta keinoa kuin menn? naimisiin toisen miehen kanssa, joka ruvetessaan karhunvartijan toimeen samalla otti huolehtiakseen sek? perheest? ett? el?imist?. T?m?n suunnitelman toteuttamiseen tarvittiin kuitenkin vihre?n puolueen johtajan Asterioksen suostumus. Mutta Asterios oli ottanut rahoja vastaan kannattaakseen toista ehdokasta. Voittaakseen t?m?n ilmeisen huonon onnen Teodoran ?iti p??tti taivuttaa ihmiset puolelleen, ja kun kaupunkilaiset olivat er??n? p?iv?n? koolla sirkuksessa, ilmestyi h?n arenalle ohjaten edess??n kolmea kukin koristettua pikku tyt?rt??n, jotka ojentelivat rukoillen k?si??n kansanjoukkoa kohti. Vihre?t vain nauroivat t?lle liikuttavalle vetoamiselle, mutta toinen sirkuspuolue, siniset, joka oli aina valmis tekem??n kepposen vastustajalleen, kallisti heti korvansa rukoukselle, jonka toinen puolue oli j?tt?nyt kuulematta, ja my?nsi Acacioksen perheelle sen toimen, jonka se oli v?h?? ennen menett?nyt.

T?llainen oli Teodoran ensimm?inen kosketus sen kansan kanssa, jota h?n sittemmin joutui lumoamaan ja lopulta hallitsemaan. H?n ei koskaan unohtanut t?t? muistoa, ja keisarinna antoi vihreitten kalliisti maksaa sen ep?oikeutetun v?linpit?m?tt?myyden, jolla he olivat kerran torjuneet h?nen lapsellisen vetoomuksensa.

Teodora siis kasvoi yhdess? sisartensa kanssa sellaisen ?idin holhoamana, joka oli jokseenkin vapaa siveellisist? tunnonvaivoista, ja siin? verraten kevyess? ilmapiiriss?, joka vallitsi hippodromin kulissien vaiheilla. Sill? tavoin h?n olikin pian aivan luonnollisesti kypsynyt tulevaa kohtaloaan varten. Acacioksen leski, joka oli taipumuksiltaan k?yt?nn?llinen nainen, huomasi kaikki tytt?rens? kauniiksi ja j?rjesti v?hitellen niin, ett? he p??siv?t teatteriin. Comito joutui ensiksi t?lle uralle ja onnistui oivallisesti. Teodora seurasi h?nen j?lki??n. Jo varhain h?n p??si sisarensa ker?ll? n?ytt?m?lle ja n?ytteli h?nen rinnallaan pieni? palvelijatarosia; mutta ennen kaikkea h?n seurasi sisartaan maallismielisiin seuroihin, joissa osattiin eritt?in suuresti antaa arvoa n?yttelij?tt?ren kauneudelle, ja kun Teodora oli t?ll? tavoin aivan nuorena joutunut ylen turmeltuneeseen elostelijaseurapiiriin, sai h?n hyvin pian tutustua kaksimielisiin ja sopimattomiin l?hentelyihin vastaanottohuoneiden sekalaisessa seurassa. Kun h?n oli vuorostaan tullut siihen ik??n, ett? saattoi itsen?isesti esiinty? n?ytt?m?ll?, etsi h?n tietysti onneaan sielt?, mist? h?nen perheens? muutkin j?senet olivat l?yt?neet sen.

H?n oli hyvin kaunis. H?nen ylistelij?ns? vakuuttavat, ett? h?nen kauneutensa oli niin kuninkaallinen ja niin harvinainen, etteiv?t mitk??n sanat voineet kyllin kuvailla sit?. Viel?p? h?nen parjaajansakin my?nsiv?t, ett? h?nen hennossa olemuksessaan oli harvinainen lumousvoima sek? ett? h?nen suuret, ilmeikk??t, vilkkaat ja tuliset silm?ns? valaisivat hohteellaan h?nen vieh?tt?v?t kasvonsa, joitten iho oli tumma ja jokseenkin kalpea. T?st? kaikkivallitsevasta lumousvoimasta, jolla h?n my?hemmin saavutti niin monta voittoa, on kenties jotakin j?ljell? siin? virallisessa muotokuvassa, jota s?ilytet??n San Vitalessa Ravennassa. H?nen jalkoihin asti ulottuvan keisarinnanviitan verhoama vartalonsa n?ytt?? j?yk?lt? ja verraten kookkaalta. Otsaa peitt?v?n raskaan diadeemin ja mustat kiharat miltei kokonaan n?kyvist? k?tkev?n valtavan tekotukan varjostamille hennoille, hiukan alasp?in kapeneville hienopiirteisille kasvoille antaa oman leimansa juhlallinen, melkeinp? surumielinen vakavuus. N?iss? kivettyneiss? kasvoissa on en?? huomattavissa vain yksi ainoa elonmerkki, yhteenkasvaneitten kulmakarvojen varjostamat silm?t, joista Prokopios puhuu, jotka viel?kin s?teilev?t ja joiden hehku n?ytt?? ik??nkuin kuluttavan h?nen kasvojaan.

Jos tahtoo luoda itselleen jonkinlaisen mielikuvan t?st? kuuluisasta kaunottaresta h?nen ihanimpana kukoistuskautenaan, on paremminkin syyt? k??nty? toisille tahoille, nimitt?in niihin muotokuviin, joissa uudenaikaiset maalarit, ennen kaikkea Clairin ja Benjamin Constant, ovat koettaneet manata eloon Teodoran h?vinneit? piirteit? ja onnellisella luomishetkell? osanneet antaa Ravennan mosaiikkimuotokuvan innoittamina t?lle kylm?lle ja liikkumattomalle olennolle hivenen sen entist? lumousvoimaa.

Teodoralla oli sent??n muutakin kauneutensa lis?ksi. H?n oli ?lyk?s, henkev? ja hauska seuraihminen; h?ness? oli draamallista vilkkautta, jota h?n kernaasti k?ytti hyv?kseen niiden n?yttelij?tt?rien kustannuksella, jotka esiintyiv?t yhdess? h?nen kanssaan; ja h?n oli kekseli??n ja hullunkurisen sukkela, mill? ominaisuudellaan h?n osasi lumota huikentelevimmatkin ihailijansa. Hyv?luontoinen h?n ei suinkaan aina ollut, ja h?nen huima riehakkuutensa ei kavahtanut ilkeyksi?, jos ne voivat her?tt?? naurua; mutta jos h?n taas tahtoi olla miellytt?v?, saattoi h?n olla vastustamattoman hurmaava. Rohkeana, yritteli??n? ja julkeana h?n ei viitsinyt odottaa miesten tulemista luokseen, vaan turvautui huimaan ja viekkaaseen uskaliaisuuteensa kiihoittaakseen tai rohkaistakseen heit?. Koska h?nell? ei muuten ollut juuri lainkaan siveellist? vastuuntunnetta -- vaikeahan on kuvitella, mist? h?n olisi sellaista saanut -- ja kun h?nell? sit?paitsi oli ainoalaatuinen ja v?sym?t?n eroottinen tempperamentti, menestyi h?n nopeasti muillakin aloilla kuin teatterissa.

N?yttelij?t?r h?nest? siis tuli, mutta h?nell? ei ollut v?h??k??n halua ruveta toisten tavoin huilunsoittajattareksi, laulajattareksi tai tanssijattareksi. Mieluummin h?n esiintyi kuvaelmissa, joissa saattoi peittelem?tt? n?ytell? kauneuttaan, josta h?n oli niin ylpe?, sek? pantomiimeissa, joissa h?nen iloisuutensa ja koomilliset lahjansa p??siv?t monella tavoin n?kyviin. Konstantinopolin nuorten vetelehtij?iden, jotka olivat kuitenkin t?ss? suhteessa hyvin paatuneita, sanotaan pit?neen suuressa arvossa h?nen rohkeaa tapaansa n?ytell? itse??n lavalla ja h?nen uskaliaisuuttaan jokseenkin kaksimielisten teatterivaikutelmien tavoittelussa, joitten avulla h?n her?tti katselijoiden huomiota. Ja kansa tervehti h?nt? hurjasti riemuiten, kun h?n esiintyi melkein alastomana ja antoi kesyjen lintujensa hyv?ill? kiihoittavasti kaunista ruumistaan. V?hemm?n ei suinkaan her?tt?nyt mieltymyst? se uhmaileva viehkeys, jolla h?n otti k?mpel?iss? pantomiimeissa vastaan tihe?sti satelevat korvapuustit ja antoi yleis?n katsella nauruhermoja kiihottavia ilmeit??n keskell? pahinta myrsky?. Suurimmat voittonsa h?n kuitenkin saavutti yksityisluontoisemmissa kohtauksissa.

K?ytt??ksemme vakavan historiankirjoittajan Gibbonsin kuvaavaa lausetapaa Teodoran hyv?ntekev?isyys oli rajaton, ja pian h?n olikin yli koko Bysantin tunnettu mielett?mist? illallisistaan, vapaasta puhetavastaan ja monista rakastajistaan. H?nest? oli ilmeisesti t?rke?mp?? olla ihailtava kauneutensa kuin h?veli?isyytens? vuoksi. Toisinaan h?n esitti kulissien takana juuri n?ytt?m?lt? p??sseen? ja hyvin kevyess? puvussa vatsatanssin tovereittensa ja l?himpien ihailijainsa katseltavaksi ja oli eritt?in ylpe? t?ss? taidossa saavuttamastaan sulavuudesta. Joskus h?n aterian loppupuolella yleisen lamautumisen vallitessa lasketteli kerrassaan ?llistytt?vi? puheenparsia ja heitt?ytyi mit? rohkeampiin asentoihin, ja tarvittiin Prokopioksen kreikankieli sen tietoa ja kekseli?isyytt? todistavan elinvoimaisuuden kuvaamiseksi, joka ilmeni Teodoran nautinnoissa, sill? h?n oli eritt?in aulis kaikkia, sek? herrasv?ke? ett? palvelijoita kohtaan, ja l?hti ep?r?im?tt? alas keitti?huoneisiin, jos salin puolella oltiin v?h?n v?syneit?. H?nell? oli, niinkuin er?s bysanttilainen kronikankirjoittaja sanoo, uteliaisuuden henki hedelm?llisess? kekseli?isyyskyvyss??n, ja jos voitaisiin yksitellen luetella Salaisten muistelmien pikku seikkailut, todistaisivat ne t?m?n arvostelun oikeaksi. Riitt?nee, kun toteamme, ett? jos voitaisiin uskoa n?m? juorut sanan mukaisesti, niin Messalina olisi Teodoraan verrattuna eritt?in vaatimaton paheellisuudessa, melkeinp? mallikelpoinen tavoiltaan. Teodora joutuikin pian n?itten nautintojensa vuoksi siin? m??rin huonoon maineeseen, ett? kunnialliset miehet tullessaan h?nt? vastaan kadulla v?istiv?t h?nt? pel?ten h?nen kosketuksensa saastuttavan; jo pelkk?? h?nen tapaamistaan pidettiin huonona enteen?.

En tied?, v?littik? Teodora paljoakaan yleisest? mielipiteest?, mutta seikkailevalla el?m?ll??n h?n hankki itselleen joukon muita ik?vyyksi?, jotka olivat h?nelle sangen tuntuvia. Huolimatta siit? varovaisuudesta, jota h?n noudatti v?ltt??kseen sellaista onnettomuutta kuin raskautta, h?n joutui kuitenkin siihen tilaan, ja kaikki yritykset, joita h?n teki ennenaikaisesti vapautuakseen onnettoman sattuman synnytt?m?st? siki?st??n, olivat turhat. H?n synnytti pojan, jolle annettiin nimeksi Johannes, mutta t?t? kiusallista lasta kohtaan h?n osoitti niin suurta vastenmielisyytt? ja valitti niin katkerasti sit? haitallisuutta, mik? lapsesta olisi h?nen omalla urallaan, ett? is? piti parhaana vapauttaa h?net t?st? huolenpidosta, ja kun is?n t?ytyi samoihin aikoihin matkustaa Arabiaan, joko virkatoimissa tai muitten asiain vuoksi, otti h?n pojan mukaansa. T?m? lapsi ilmestyi my?hemmin n?kyviin ja aiheutti keisarinnalle monenlaisia ik?vyyksi?, mutta sill? kerralla oli kurtisaani ihastunut p??stess??n siit? eroon. T?m? l?ksy ei kuitenkaan viel? riitt?nyt h?nelle. Tiedet??n varmasti, ett? h?nell? oli my?hemmin tyt?rkin, jolle h?n n?ytt?? omistaneen suurempaa huolta.

T?m? tapahtui noin vuonna 517. Niihin aikoihin, jolloin Teodorasta oli kauneutensa, sukkeluutensa ja nautinnonhalunsa vuoksi tullut Bysantin puolimaailman t?hti, h?n oli vasta kahdeksantoistavuotias.

BYSANTIN URHEILU- JA HIPPODROMIEL?M?

Konstantinopoli oli harvinaisen turmeltunut kaupunki kuudennen vuosisadan alussa, jolloin Teodora aloitti siell? loistavan uransa. Prostitutsioni rehoitti peittelem?tt?, kaupunki oli t?ynn? ep?ilytt?vi? taloja, jotka menestyiv?t kunnianarvoisien kirkkojen ja luostarienkin suojassa. P??kaupungin nautinnonhimon tyydytt?miseksi hankittiin joka taholta keisarikuntaa onnettomia naisia, joita houkuteltiin ansaan lupaamalla heille runsaasti kauniita vaatteita ja kallisarvoisia koristuksia. Sattuipa sellaistakin, ett? alle kymmenvuotiaat lapset joutuivat lurjusten uhriksi. Monenlaiset naiset, vapaat ja orjattaret, taipuivat t?llaisista houkutuksista, ja kun he ensin olivat joutuneet viettelij?ins? vangeiksi, viel?p? usein allekirjoittaneet sopimuksen, jossa lupasivat olla luopumatta siit? ammatista, johon nyt olivat langenneet, t?yttiv?t he koko Bysantin h?v?istysjutuillaan ja ep?siveellisell? el?m?ll??n. Eik? siin? viel? kylliksi. Kaikkein h?pe?llisimpi? paheita, kuten luonnotonta siveett?myytt?, harjoitettiin julkisesti. Konstantinopoli muistutti Sodomaa. Yht? paljon oli niill? hurskailla sieluilla, jotka pelk?siv?t Jumalan vanhurskasta vihaa, kauhistumisen syyt? my?skin jumalattomuuden, h?v?istysten ja pelihimon t?hden. Kaikkialla pelattiin y?t? p?iv?? sek? julkisissa paikoissa ett? yksityisiss? kodeissa. Muodostui suuria seurueita, joissa pantiin peliin kokonaisia omaisuuksia, ja paha tuli niin yleiseksi, ett? se tarttui kirkonmiehiinkin. Papit k?viv?t usein pelihuoneistoissa ja loivat himokkaita katseita vieriviin kultarahoihin, jotka houkuttelivat ja tahrasivat heid?n k?si??n, silmi??n ja korviaan. Turmeluksen t?rkeimpi? oppilaitoksia olivat kuitenkin ennen kaikkea hippodromi ja teatteri.

Koko Bysantti k?vi teatterissa, yht? hyvin kaupungin kultainen nuoriso kuin rahvaskin, sek? papit ett? maallikot. Ja vaikka soveliaisuuss??nn?t kielsiv?t kunniallisia naisia n?ytt?ytym?st? siell?, eiv?t he suinkaan olleet, jos kohta pitemm?n v?limatkan p??st?, v?hemm?n innostuneita kuin miehet kaikkeen, mik? koski kilpa-ajoja, hevosia ja ajajia. Ei koskaan ole mik??n kansa, eiv?t edes roomalaiset, tuntenut niin valtavaa mielenkiintoa kuin bysanttilaiset kaikkia hippodromin asioita kohtaan. Kilpa-ajojen voittajat olivat p?iv?n kuninkaita, keisari itse piti kunniana heid?n tervehtimist??n, hallitus pystytti heille muistopatsaita, p??kaupungin kaunokirjailijat ylistiv?t puolestaan runos?kein heid?n ansioitaan, vakavamielisemm?t ihmiset selittiv?t, ett? el?m? ilman heit? olisi ilotonta, kansanjoukko tappeli ja jakautui puolueisiin heid?n viittojensa v?rin mukaan. Vihre?t ja siniset herjasivat toinen toisiaan ja taistelivat vuosisatoja kunniansa vuoksi, ik??nkuin olisi ollut kysymyksess? is?nmaan pelastaminen jostakin vaarasta.

Kuvitella saattaa, miten suunnaton henkil?kunta oli v?ltt?m?t?n t?llaisiin n?yt?ksiin. Tarvittiin runoilijoita kirjoittamaan runoja, joita puolueet m??r?p?ivin? lauloivat keisarin kunniaksi, s?velt?ji? sommittelemaan niihin musiikkia, soittoniekkoja huolehtimaan s?estyksest?, orkesterin johtajia johtamaan esityst?, tarvittiin j?rjestysmiehi? yll?pit?m??n j?rjestyst? sirkuksessa, v?liaitain vartijoita, jotka laskivat suojukset alas yleis?n poistuessa teattereista, kaitsijoita pukuhuoneissa vartioimassa ajajien viittoja ja kultakruunuja, tarvittiin tanssijoita, miimillisi? n?yttelij?it?, voimailijoita ja ilveilij?it? v?liaikojen ohjelmaan, tallien kaitsijoita, el?inten vartijoita, r??t?leit? ja ompelijattaria, ja lopuksi ja ennen kaikkea tarvittiin kilpa-ajajia. Kulissien v?liss? ja hippodromin l?heisyydess? vilisi lukematon ihmispaljous, luonnollisesti melkoisen sekalaista seurakuntaa, johon viel? liittyi monenlaisia seikkailijoita ja irtolaisia toivoen keksiv?ns? jonkinlaista huvin tai ansion mahdollisuutta. Koska p??kaupungin hienompi seurapiiri sit?paitsi piti kunnianasianaan kuulua jompaankumpaan vallitsevaan suurpuolueeseen, jotka olivat jonkinlaisia kilpa-ajoklubeja ja joitten teht?v?n? oli j?rjest?? kilpa-ajoja, tapasivat hienostopiirit toisensa sirkuksen kulissien vaiheilla ja sekaantuivat omituisella tavalla t?h?n h?m?r?per?iseen kilpa-ajajista, ilveilij?ist?, pelihuoneistojen hoitajista ja prostituoiduista muodostuneeseen kansanjoukkoon.

Sirkus oli tavallisena puheenaiheena maailmanihmisten kohdatessa toisensa, koko Konstantinopoli puhui p?iv?n suosituimmasta kilpa-ajajasta tai n?yttelij?tt?rest? ja l?i vetoja seuraavista kilpa-ajoista. Vakavimmatkaan miehet eiv?t pit?neet sopimattomana keskustella kilpailujen alkuper?st? ja ajajain v?reist?; he koettivat keksi? niitten vertauskuvallista sis?llyst? ja tekiv?t johtop??t?ksi? puolueitten voiton mahdollisesta merkityksest?. Joka ainoa tiesi, ett? koska vihre? v?ri merkitsi maata, niin sen v?rin voitto ennusti hedelm?llist? vuotta, sek? ett? sininen v?ri oli meren vertauskuva, mink? vuoksi t?m?n v?rin voitto oli takuuna rauhallisesta merenkulusta. Maanviljelij?t kannattivat tietysti vihre?? ja merimiehet sinist?.

Sirkuksessa m??r?ttiin uudet kuosit. Nuoret keikarit, jotka olivat hippodromin vakinaisia vieraita, olivat muusta joukosta erotakseen omaksuneet erikoisen puvun ja hullunkuriset tavat. Heill? oli persialaisten tapaan kokoparta ja hyvin pitk?t viikset; otsapuolelta he ajoivat niinkuin hunnit pois hiuksensa ja antoivat sen takaraivolta valua hartioille pitkin? suortuvina. Heid?n tunikoittensa hihat olivat hyvin ahtaat ranteen kohdalta, mutta yl?p??st? hyvin avarat vaikuttaakseen paisuvilta lihaksilta, kun n?m? keikarit nostivat sirkuksessa tai teatterissa k?sivartensa taputtaakseen k?si??n. Heill? oli samanlaiset housut ja jalkineet kuin hunneilla sek? suuret, runsaasti kirjaillut viitat, ja t?ll? tavoin pukeutuneina, vy?ll??n lyhyt kaksiter?inen miekka he harhailivat y?n aikaan Konstantinopolin kaduilla ahdistaen rauhallisia jalankulkijoita ja haastaen riitaa heid?n kanssaan, ry?st?en heilt? koristuksia ja vaatteita, jopa toisinaan surmatenkin ahdistamiaan ihmisi?, jos n?m? n?yttiv?t aikovan tehd? vastarintaa.

Sininen puolue, joka oli hyviss? v?leiss? hovin kanssa keisari Anastasiuksen kuoleman ja uuden hallitsijasuvun valtaistuimelle nousun j?lkeen, rupesi ensiksi harrastamaan n?it? moitittavia huvituksia. Koska ei kuitenkaan poliisivoima eik? oikeuslaitos tullut v?liin ehk?isem??n niit? ilkit?it?, joitten uhreiksi tavallisesti joutuivat vihre?t, hallituksen vastustajat, niin yltyiv?t kaikki p??kaupungin taskuvarkaat ja rosvot siit? lev?per?isyydest?, jolla rikokset j?tettiin rankaisematta. Kun sitten lopulta vihre?t, joille tehtiin lakkaamatta v??ryytt? ja joita ei koskaan puolustettu, j?rjestiv?t puolestaan itsesuojeluksekseen rosvoliittoja, h?visiv?t pian viimeisetkin j?rjestyksen ja turvallisuuden j?ljet Konstantinopolista.

Pian eiv?t kunnolliset ihmiset en?? uskaltaneet ovistaan ulos y?n aikaan. Rikkaat k?yttiv?t vain kehnoja vaatteita ja v??rennettyj? koruja p??llekarkauksia v?ltt??kseen. V?list? taas vallitsi t?ydellinen sekasorto, jolloin ei v?litetty, oliko selvitt?m?tt?mi? asioita vihreitten tai sinisten kanssa. Velalliset k?yttiv?t sekaannusta hyv?kseen hankkiakseen itselleen kuitteja saamamiehilt??n, orjat pakottaakseen herransa p??st?m??n heid?t vapaiksi, pojat kirist??kseen rahoja isilt??n, rakastajat ry?st??kseen mielitiettyj??n, elostelijat tyydytt??kseen halujaan. Jos jollakulla oli vihollinen, oli helppo l?yt?? murhaajia, jotka maksusta vapauttivat asianomaisen h?nest?. Ihmisi? surmattiin, kirkoissakin keskell? jumalanpalvelusta, ja monesti aivan k?sitt?m?tt?mist? syist?. Oli tullut suosituksi urheiluksi tappaa turvaton yhdell? ainoalla iskulla, koska sellaista pidettiin voiman ja rohkeuden todistuksena. Ja kun poliisi, jos se joskus p??ttikin sekaantua asioihin, ei kertaakaan rangaissut muita kuin vihreit?, ja koska tuomarit pel?ten henke??n siin? tapauksessa, ett? eiv?t noudattaisi puolueen nimenomaisia m??r?yksi?, unohtivat kokonaan oikeudenmukaisuuden, muuttuivat rikokset p?iv? p?iv?lt? yh? pahemmiksi.

Kerran meni muuan nuori nainen puolisoineen laivaan er??ss? Bysantin satamassa matkustaakseen Aasiaan. Er??t nuoret miehet, joitten mielest? h?n oli kaunis, alkoivat ajaa h?nt? takaa ja p??sty??n alukselle pakottivat h?net v?kivoimalla laskeutumaan heid?n veneeseens?. Turhaan mies teki vastarintaa. H?n sai osakseen vain ivanaurua. Pelastaakseen kunniansa ei onnettomalla naisella ollut mit??n muuta keinoa kuin heitt?yty? Bosporiin ep?toivoon joutuneen ja melkein j?rjilt??n olevan puolisonsa n?hden. H?n hukkui. Yht? onnettomiin keinoihin t?ytyi monen muunkin naisen turvautua j?lkeenj??neitten voimatta koskaan saada oikeutta osakseen.

Eniten puuttui viranomaisilta todellista rohkeutta k?yd? k?siksi roistoihin, joitten suojana oli hovissa vaikutusvaltaisia voimia. Kaupungin prefekti oli t?st? esimerkkin?. Er?s tunnettu henkil?, Hypatios, oli murhattu Sofian kirkossa, ja koko kaupunki oli siit? hyvin kuohuksissa. Samoihin aikoihin sattui sinisten vakinainen suojelija Justinianus sairastumaan ankarasti. Ne, joilla oli valittamisen syyt?, p??siv?t nyt poikkeuksellisesti keisarin puheille. T?m? k?ski prefektin k?yd? lujin kourin asiaan k?siksi. Prefekti ei odottanut toista kehoitusta. H?n vangitutti suuren joukon syyllisi? ja mestautti monta, muitten muassa er??n Teodosius Tzikkan, joka oli rikas ja hyvin ylh?ist? syntyper??. T?m? aiheutti prefektin perikadon. Justinianus, joka oli parantunut kuin ihmeen avulla, ei ajatellut muuta kuin yst?v?ins? puolesta kostamista. H?nen toimestaan prefekti haastettiin v??rien syyt?sten perusteella senaatin eteen, erotettiin virastaan, ja karkoitettiin Jerusalemiin, ja lopulta h?nen oli pakko menn? luostariin v?ltt??kseen murhaajien tikareita, jotka uhkasivat h?nen henke??n.

Sill? tavoin hippodromiriidat saivat kaupungissa aikaan peloittavan kuohunnan, joka puhkesi muutamien vuosien kuluttua oikeaksi vallankumoukseksi.

Samoihin aikoihin koettivat t?hdist?lukijat ja silm?nk??nt?j?t, merkkienselitt?j?t ja ennustajat saattaa p??kaupunkia pois henkisest? ja siveellisest? tasapainosta. Er??n? p?iv?n? ennusti muuan hysteerinen nainen Kultaisen Portin luona, ett? meri tulvisi yli ?yr?ittens? ja upottaisi maailman uuteen vedenpaisumukseen, ennen kuin kolme vuorokautta olisi umpeen kulunut. Suuren kauhun valtaamina ihmisjoukot sy?ksyiv?t kirkkoihin ja odottivat alttarien edess? polvillaan pelosta vavisten hirvitt?v?? loppuluhistusta. Toisinaan taas t?hdist?ennustajat n?kiv?t taivaankannella suurten tulvien merkkej?, sekap?iset tiet?j?t juoksivat pitkin katuja kuin haamujen ajamina ja julistivat kauhun valtaamille ohikulkijoille, ett? maailmanloppu oli aivan l?hell?. Ja ihmiset vapisivat varmoina kuulemansa totuudenmukaisuudesta ja t?yttiv?t kirkot valituksillaan ja rukouksillaan. Toiset meniv?t luostariin luopuen omaisuudestaan ja arvokkaasta asemastaan, toiset taas lahjoittivat tavaransa ja rahansa kirkoille ja k?yttiv?t aikansa hyv?ntekev?isyyden harjoittamiseen. Jokainen tahtoi kuolla vanhurskaan kuoleman, ja sekasorto saattoi kest?? viikkokausia keisarin voimatta keksi? mit??n keinoa t?m?n kauhun asettamiseksi, joka muuten oli tarttunut h?neen itseens?kin. J?rkev?t ihmiset olivat tosin sit? mielt?, ett? olisi pit?nyt muitta mutkitta panna telkien taakse nuo rauhanh?iritsij?t, jotka peloittivat koko kaupungin keksinn?ill??n, mutta taikausko oli hyvin syv??n juurtunut ja herkk?uskoisuus laajalti levinnyt.

Naiset tietystikin olivat erikoisen vastaanottavia kaikelle yliluonnolliselle. Jos oli s?ilytett?v? itselleen puoliso tai sidottava itseens? rakastaja, luottivat he v?hemm?n omaan kauneuteensa ja vieh?tyskykyyns? kuin lemmenjuomiin ja taikatemppuihin. T?ss? samoin kuin kaikissa muissakin suhteissa Teodora oli aikansa lapsi. Yhdess? hyvien yst?v?tt?riens? Indaron ja Khrysomallon kanssa h?n valmistutti taikaesineit? ja juomia, joitten piti taata h?nelle ikuinen ja pirullinen vaikutusvalta ihailijoihin. H?n uskoi pahoihin henkiin, noitiin, ennustajiin, unenselitt?jiin ja odotti tulevaisuuteensa luottaen kohtaloaan.

TEODORAN SEIKKAILUJA

Teodora oli huvinhaluinen ja rakasti my?skin rahaa. H?n oli jo enn?tt?nyt koota itselleen melkoisen omaisuuden, kun h?n joutui ep?miellytt?v??n seikkailuun. H?nell? oli niin? aikoina rakastajanaan er?s syyrialainen nimelt? Hekebolos, jolla oli toimi keisarillisen hallituksen palveluksessa. T?m? eritt?in vaikutusvaltainen mies nimitettiin maaherraksi Pentapolikseen Afrikkaan. Teodora p??tti seurata h?nt? tuohon kaukaiseen maakuntaan. Ilmeisestikin h?n oli n?ihin aikoihin v?synyt lyhytaikaisiin suhteisiinsa ja kaipasi pysyv?mp?? liittoa.

Valitettavasti romaani ei kest?nyt kauvoja. Rakastavaiset joutuivat hyvin pian syyst? tai toisesta riitaan kesken??n. Hekebolos ajoi Teodoran h?pe?llisesti luotaan, ja onnettoman t?ytyi rahattomana ja vailla kaikkein v?ltt?m?tt?mimpi?kin tarpeita harhailla kurjassa kunnossa. H?net n?htiin Aleksandriassa, Antiokiassa ja muissakin paikoissa, joissa h?n henkens? pitimiksi harjoitti surkeaa ja tuottavaa ammattiaan, ik??nkuin -- kuten Prokopios sanoo asiantuntevasti ja yksinkertaisen vakavasti -- piru ei olisi sallinut mink??n maailman paikan s?ilyv?n Teodoran saastutukselta. T?m? tapahtui noin vuonna 521.

N?ytt?? silt? kuin se verraten pitk? aika, jonka Teodora oleskeli Egyptiss? ja Syyriassa, olisi antanut h?nen el?m?lleen aivan uuden ja syvemm?n merkityksen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet