Read Ebook: Teodora by Diehl Charles

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 440 lines and 45644 words, and 9 pages

N?ytt?? silt? kuin se verraten pitk? aika, jonka Teodora oleskeli Egyptiss? ja Syyriassa, olisi antanut h?nen el?m?lleen aivan uuden ja syvemm?n merkityksen.

N?ihin aikoihin Aleksandria ei ollut ainoastaan suuri kauppakaupunki, jonka kauppiaat matkustivat aina Ceyloniin asti ostamaan kiinalaista silkki? ja intialaisia mausteita ja jalokivi?, eik? valtavan suuri varastoaitta, josta Niilin laakson vilja ja Levantin tuotteet levisiv?t pitkin V?limeren rantoja. Se ei ollut ainoastaan hieno ja rikas kaupunki, kevytmielinen ja turmeltunut, kuuluisien kurtisaanien kuten Thaiksen ja Krysiksen kotipaikka. Nelj?nnelt? vuosisadalta alkaen Egyptin p??kaupunki oli my?skin koko kristityn maailman p??kaupunkeja. Miss??n eiv?t uskonnolliset riidat olleet ankarampia, jumaluusopilliset v?ittelyt ter?v?mpi? eik? uskonvimma mielett?m?mp??. Miss??n ei suurten munkkikuntien perustajien Antoniuksen, Pakomiuksen, Shnudin ja Serapionin muisto ollut aiheuttanut sellaista luostarien, mystikkojen ja lihansakiduttajien kukoistusaikaa. Aleksandrian ymp?rist? oli t?p? t?ynn? luostareita, ja Libyan er?maassa oli niin paljon erakoita, ett? sit? sanottiin t?ydell? syyll? >>pyhimysten er?maaksi>>.

Libyan vuorten luolissa, hyl?tyiss? luostareissa er?maitten keskell? etsiv?t jalosukuiset miehet sek? ylh?iset ja hienostuneet naiset vapahdusta ja unohdusta palavassa yksin?isyyden, kielt?ymyksen ja ruumiin kiduttamisen kaipuussa. Autuas Tomas kuului ylh?iseen sukuun, h?net oli kasvatettu kuin kuninkaan poika, h?nell? oli rikkauksia ja joukoittain palvelijoita, ja h?n oli -- h?nen pyhyytt??n ylist?v?n naiivin kronikankirjoittajan sanojen mukaan -- niin loistoa rakastava ja turhamainen, ett? h?n pesi kasvonsa ja k?tens? kymmeni? kertoja p?iv?ss?. Kun uskonvainojen myrskytuuli alkoi puhaltaa yli Syyrian, h?n seurasi Amidan pyh?? arkkipiispaa Marasta Egyptiin. Henkens? pitimiksi t?m? ylh?inen mies hankki ansiotuloja palmikoimalla palmunlehdist? koreja, joita m?i. Ollakseen t?ysin varma pelastuksestaan t?m? turhuuden kasvatti halusi hartaasti kuolla maailmalta, ja siin? luolassa, jonka h?n oli valinnut asunnokseen, h?n majaili vuosikausia kiduttaen lihaansa ja lakkaamatta rukoillen ja itkien syntej??n. Lopulta oli h?nen ruumiinsa mustunut ja melkein kuivettunut auringonpaahteesta; h?nen pitk?t takkuiset hiuksensa olivat p?rr?ll??n, ja likaiset riekaleet verhosivat h?nen ruumistaan, niin ett? tuskin h?nen omat yst?v?ns?k??n tunsivat h?nt?. Mutta Tomas oli onnellinen. >>Mit? se haittaa>>, h?n virkkoi, >>vaikka t?m? katoava ruumis h?vi??kin, kunhan vain synnin saastuttama sielu siit? hyv?st? pelastuu ikuisesta tulesta>>.

Patriisimainen Caesaria oli my?skin ylh?issyntyinen ja keisari Anastasiuksen perheen sukulainen. H?nkin oli hyl?nnyt kotinsa ja omaisuutensa el??kseen Aleksandriassa syrj?ss? maailmasta, ja t?m? ylellisyyteen ja loistoon tottunut nainen pani koko maailman ihailemaan hurskauttaan ja kielt?ymyst??n. H?n kielt?ytyi sy?m?st? leip??kin ja maistoi vain joka toinen p?iv? v?h?n vihanneksia, jotka oli maustettu v?kev?sti suolalla ja etikalla, sek? muutamia viiniryp?leterttuja, ja h?n nukkui s?kkiin k??riytyneen? paljaalla maalla. Papitkin moittivat h?nen liiallisia lihan kidutuksiaan ja suostuttivat h?net joskus sunnuntaisin panemaan v?h?n ?ljy? ruokaansa. He koettivat peloitella h?nt? ennustaen sairauden ennen pitk?? tekev?n h?net kykenem?tt?m?ksi suorittamaan uskonnollisia velvollisuuksiaan. Mutta Caesaria virkkoi: >>Toivon, ett? Jumala antaisi minun koko ik?ni olla ruumiillisesti sairaana, jos vain sieluni pelastuisi>>, ja h?n jatkoi lujana katumusharjoituksiaan. Hienosti sivistynyt kun oli, h?n luki uutterasti kirkkoisien kirjoituksia, keskusteli mielell??n siveellisist? ja jumaluusopillisista kysymyksist?, oli n?yr? yksinkertaisimpiakin munkkeja kohtaan ja halukas kuuntelemaan heid?n huuliltaan jumalallisen sanan kaikua. Ennen kaikkea h?n kuitenkin halasi p??st? pakoon maailmasta er?maan rauhaan ja h?n tuli hyvin surulliseksi, kun h?nen neuvonantajansa kehoittivat h?nt? muistamaan ik??ns? ja ruumiillista heikkouttaan. Viidenkymmenen vuoden ajan h?n oli Aleksandriassa kauniina esimerkkin? hurskautensa, hyvient?ittens? ja n?yryytens? vuoksi. Perustamassaan luostarissa h?n tahtoi olla viimeinen sisarten joukossa ja oli kaikille n?yryyden ja alistumisen esikuvana.

Monet muut eliv?t samalla tavoin. Erakko Maras oli varhain ruvennut kiduttamaan lihaansa, valvoi ja rukoili herke?m?tt? suoden tuskin parin tunnin lepoa ruumiilleen. Kun lumikinokset olivat miehen korkuiset, l?hti h?n avojaloin hakkaamaan puita vuorelle, jonne h?nen tiet??n voitiin seurata haavoista valuneitten veritahrain mukaan. P??st?kseen rauhaan ihailijoistaan h?n l?hti vihdoin Egyptiin, jossa h?nest? tuli kuuluisimpien erakkojen opetuslapsi ja jossa h?n her?tti yleist? ihastusta jalolla el?m?ll??n.

Naiset olivat kuitenkin kaikkein verrattomimpia. Pyh? Susanna kielt?ytyi nauttimasta yksinkertaisimpiakaan ravintoaineita ja pyysi vain, ett? h?nelle tuotaisiin joka sunnuntai ruukullinen vett? ja joka toinen p?iv? pieni leip?pala. H?n vietti vuosikausia er?maassa ja taisteli pelottavia, mutta aina voitokkaita kamppailuja pahoja henki? vastaan, niin ett? n?m? lopulta alkoivat kirkua, ettei h?n ollutkaan nainen ja ett? h?nell? oli kivi syd?men paikalla ja ruumis raudasta eik? lihasta. H?n oli verhonnut kasvonsa niin paksulla harsolla, ettei sen l?pi n?kynyt edes nen?np??t?, sill? h?n ei tahtonut n?hd? ainoankaan ihmisen kasvoja eik? itse johtaa ket??n kiusaukseen. Niille, jotka k?viv?t h?nen luonaan, h?n puhui lihan heikkoudesta, maailman turhuudesta ja Jumalan kauheista rangaistuksista. H?n paransi ja virvoitti heid?n sielujaan sek? tuki naapureittensa, munkkien, rohkeutta antamalla heille voimakkaana naisena hyv?n esimerkin siveellisess? ja pyh?ss? kilvoituksessa.

Joka taholta saapui hurskaita ihmisi? pyhien er?maahan pyyt?m??n heilt? neuvoja, esirukouksia ja siunausta, katselemaan heid?n lihankidutustaan ja keskustelemaan heid?n kanssaan pyhist? mysteerioista. Jotkut taas vaelsivat Severuksen, Antiokian karkoitetun patriarkan luokse, joka oli laajalti kuulu jumaluusopillisista tiedoistaan ja kaunopuheisuudestaan. Etenkin naiset kunnioittivat t?m?n prelaatin kasvavaa mahtia. Katumusharjoituksia suorittava Caesaria oli h?nen rippilapsiaan ja s??teli omantuntonsa h?nen ohjeittensa mukaisesti.

Siin? siveellisen turmeluksen aiheuttamassa mielenvaivassa, johon Teodora oli joutunut, h?n ei voinut kauan pysy? tunteettomana sen ymp?rist?n vaikutuksille, johon tapausten kulku oli h?net ohjannut. Aleksandriassa oleskellessaan h?n joutui kosketukseen patriarkka Timoteuksen kanssa, ja t?m? piispa n?ytt?? tehneen h?neen syv?llisen vaikutuksen. My?hemmin Teodora sanoikin h?nt? henkiseksi is?kseen, ja t?m?n arvonimen vuoksi, jota Teodora ei antanut kenellek??n toiselle, saattaa t?ydell? syyll? kysy?, eik? t?m?n Jumalan miehen vaikutuksesta edes hetkiseksi kristillisemm?n ja puhtaamman el?m?n siemen versonut katuvan kurtisaanin mieless?. Niinik??n h?n k?vi Antiokian Severuksen luona, ja ep?ilem?tt? h?n juuri t?m?n opetuksista oli saanut ne tietonsa hengellisist? kysymyksist?, joista h?n my?hemmin antoi niin monta n?ytett?. Joka tapauksessa h?n tunsi l?pi koko el?m?ns? uskollista ja kunnioittavaa kiintymyst? ja rajatonta ihailua suurta monofysiittien mestaria kohtaan. Kun h?n jo varhain esiintyi vainottujen luopioitten suojelijana ja er??n aikalaisen lausunnon mukaan >>Jumalan her?tt?m?n? keisarinnana, jonka teht?v?n? oli suojella ahdistettuja myrskyn raivoa vastaan>>, kun h?n avoimesti osoitti Severukselle ja h?nen yst?villeen luottamusta, otti heid?t vastaan palatsissaan, suosi heid?n sananjulistustaan ja koetti tutustuttaa Justinianusta heid?n mielipiteisiins?, kun h?n innokkaasti antautui ajan jumaluusopillisiin v?ittelyihin, niin ei t?m?, niinkuin my?hemmin saamme n?hd?, tapahtunut yksinomaan valtiollisista syist?, viisaasta ja herk?st? hallitusasioiden ymm?rt?misest?, vaan ep?ilem?tt? my?skin sen uskonnollisen k??nnekohdan vaikutuksesta, jonka h?n oli kokenut Aleksandriassa, ja l?mpim?st? kiitollisuudentunteesta niit? miehi? kohtaan, jotka olivat ottaneet suojaansa langenneen kurtisaanin, opettaneet h?nt? ja parantaneet h?net.

Mutta Teodora oli nainen, yht? oikullinen kuin intohimoinenkin. Sit?paitsi h?n oli kunnianhimoinen ja halukas parantamaan sek? asemaansa ett? omaisuuttaan. Antiokiassa, jonne h?n meni Egyptist?, tuossa suuressa syyrialaisessa kaupungissa, jossa huvinhalu, loiston ja varallisuuden kaipuu sek? alituinen kilpailu sirkuksen ja teatterin v?lill? kuuluivat jokap?iv?isen el?m?n kulkuun, h?n n?ytt?? k?yneen v?hemm?n kirkoissa kuin hippodromissa ja seurustelleen v?hemm?n pappien kuin ennustajattarien kanssa. Er?s tanssijatar, Macedonia, joka kuului sinisten puolueeseen samoin kuin h?nkin, alkoi tuntea mielenkiintoa h?nt? kohtaan, lohdutti h?nt? h?nen hyl?tyss? tilassaan ja ennusti h?nelle loistavia tulevaisuudenkohtaloita. Hiljalleen Teodora antoi tuudittaa itsens? t?llaisiin toiveisiin ja ?isin h?n uneksi palanneensa Konstantinopoliin ja tulleensa henkien ruhtinaan yst?v?tt?reksi, onnistuneensa p??sem??n naimisiin h?nen kanssaan sek? saaneensa siit? p?iv?st? l?htien kaikki maailman rikkaudet haltuunsa.

Macedonia n?ytt?? tunteneen Justinianuksen, ja koska h?n oli sattunut tekem??n t?lle joitakin palveluksia, nautti h?n hovissa jonkinlaista arvonantoa. K?yttik? h?n t?t? valtaansa hyv?kseen suositellakseen mahdolliselle kruununperilliselle yst?v?t?rt??n Teodoraa? Sit? en tied?, joka tapauksessa n?ytt?? silt? kuin Teodora olisi palattuaan takaisin Bysanttiin siihen teatteriin, jossa oli saavuttanut ensimm?iset voittonsa, tullut j?rkev?ksi ja vakavaksi ja kyll?stynyt levottomaan el?m??ns? ja mielett?miin seikkailuihinsa, ehk?p? my?skin ollut halukas sitoutumaan johonkin pysyv?isemp??n yritykseen ja joko vilpitt?m?sti tai m??r?ttyjen laskelmain perusteella koettanut el?? hyvin syrj??nvet?ytyneen? ja sive?sti. Er?s tarina, joka oli viel? yhdennell?toista vuosisadalla yleisesti tunnettu p??kaupungissa, kertoo h?nen Aasiasta palattuaan el?neen sive?n? ja syrj??n vet?ytyneen? yksinkertaisessa pikku talossa, hoitaneen talouttaan ja kehr?nneen villalankaa aivan samoin kuin vanhan hyv?n ajan roomalaiset em?nn?t. Tarina lis??, ett? Teodora ei keisarinnaksi tultuaan suinkaan halunnut unohtaa t?t? el?m?ns? vaihetta, vaan koetti p?invastoin s?ilytt?? sen muiston. Sille paikalle, miss? tuo pikku rakennus oli sijainnut, jossa h?n oli saanut suojan k?yhyytens? ja n?yryytyksens? p?ivin? ja jossa h?n oli k?ttens? ty?ll? hankkinut elatuksen itselleen, h?n rakennutti kirkon pyh?n Panteleimoniuksen kunniaksi. T?m?n pyhimyksen nimi merkitsee armeliasta, ja h?n ansaitsikin tuon arvonimen, jos Teodora h?nen vaikutuksestaan joutui kohtaamaan Justinianuksen.

TEODORA JA JUSTINIANUS

Niihin aikoihin, jolloin Justinianus ensi kerran tapasi Teodoran, luultavasti vuoden 522 paikkeilla, oli keisarikunnan tuleva hallitsija kahdeksannelj?tt? tai nelj?nkymmenen vuoden vanha. H?nell? oli puhdas ja terve iho, kiharaiset hiukset, hienot viikset, jotka olivat jo alkaneet harmaantua, ja ryhdik?s ja kaunis vartalo, joten h?n oli hyvin miellytt?v?n n?k?inen. Kohtelias k?yt?s, yst?v?llinen, sointuva ??ni ja vaatimaton arvokas olemus lis?siv?t h?nen tekem??ns? miellytt?v?? ja vieh?tt?v?? vaikutusta. H?n oli saanut erinomaisen kasvatuksen ja oli hyvin rikas. Sit?paitsi h?n oli sen palatsivallankumouksen j?lkeen, jonka avulla h?nen set?ns? oli kohonnut valtaistuimelle, maan ensimm?isi? miehi?. H?nell? oli kreivin ja patriisin arvonimet, h?n oli Konstantinopolin varusjoukkojen ylin p??llikk?, hiljattain h?n oli loistavasti hoitanut konsulintointa, ja joka p?iv? hallitsijan suosio saattoi h?nt? yh? l?hemm?ksi valtaistuimen portaita. Teodoralle h?n oli houkutteleva saalis.

Kunnianhimoisena ja sulavana Justinianus ty?skenteli p??asiassa oman menestyksens? edist?miseksi. H?ness? oli senverran petollisuutta, ett? h?n oli ymm?rt?nyt toimittaa tielt??n ne kilpailijat, jotka olisivat voineet olla esteen? h?nen uralleen, ja melkein yht? kekseli??sti h?n oli hankkinut itselleen suosiota kaikkien Bysantin yhteiskuntaluokkien keskuudessa. Koska h?n oli hyvin hurskas ja ankaran oikeaoppinen sek? uskonnollisen innokas, pitiv?t kirkonmiehet h?nt? suuressa arvossa. Loiston ja komeuden halunsa sek? suuren tuhlaavaisuutensa vuoksi h?nest? oli tullut suuren yleis?n ep?jumala, mink? lis?ksi h?n viel? oli sek? senaatin ett? ylimyspiirien suosiossa. Kun h?n sit?paitsi tunsi liikeasiat perin pohjin ja oli eritt?in ty?kykyinen sek? harrasti herke?m?tt?m?n innokkaasti hallitusasioita, osoitti keisari h?nelle suurta luottamusta, ja pikemminkin h?nt? pidettiin t?ydell? syyll? valtakunnan todellisena hallitsijana kuin i?k?st? ja hyvinkin keskulaisen lahjakasta yksinvaltiasta. H?n oli eritt?in rauhallinen, osasi ulkonaisesti hillit? itsens? hyvin ja oli itsevaltaisen lujatahtoinen, mink? vuoksi h?nen henkens? tuntui hyvin kypsyneelt? ja luonteensa hyvin kehittyneelt?. T?m? vakava mies, t?m? valtiomies ja diplomaatti rakastui mielett?m?sti Teodoraan.

Heid?n suhteensa, joka sittemmin johti avioliittoon, tuntui aikalaisista niin oudolta ja merkilliselt?, ett? sen selitt?miseksi turvauduttiin yliluonnollisiin asioihin ja pantiin taikajuomain ja noitatemppujen ansioksi se vaikutus, jonka Teodora piankin saavutti rakastajaansa. Mutta ei ole syyt? tehd? tosiasioita t?ll? tavoin monimutkaisemmiksi. Justinianus oli luonteeltaan, niin kerrotaan, hyvin eroottinen ja sit?paitsi h?n, vaikka olikin ulkonaisesti itsevaltainen, oli pohjaltaan ep?r?iv? ja heikko, mink? vuoksi h?n oli aina valmis taipumaan voimakkaan ja horjumattoman tahdon ylivaltaan. Teodora oli kaunis ja huomattavan ?lyk?s, ja h?nen sulava ja vieh?tt?v? k?yt?ksens? sek? henkev? ja puoleensavet?v? olemuksensa pitiv?t kaikkein huikentelevaisimmatkin ihailijat h?nen vaikutusvaltansa alaisina. Ja ennen kaikkea h?nell? oli selv? ja varma arvostelukyky, ja kaikki seikat todistavat, ett? h?n oli luonteeltaan p??tt?v?inen, itsen?inen ja intohimoinen. Ensi hetkest? alkaen ruhtinas kiintyi h?neen kaikesta syd?mest??n ja tunsi Teodoran kuolinp?iv??n asti h?nt? kohtaan sit? rajatonta intohimoa, jonka tuo merkillinen nainen oli nuoruudessaan sytytt?nyt h?nen syd?meens?. Teodora oli h?nelle er??n senaikaisen historiankirjoittajan mukaan >>suloisin hurmio>>, h?n oli, niinkuin Justinianus k?ytt?en Teodoran nimest? muodostettua sanaleikki? itse mielell??n sanoi, >>Jumalan h?nelle antama lahja>>. Niin silmitt?m?sti rakastunut h?n oli, ettei kielt?ytynyt t?ytt?m?st? h?nen pienint?k??n toivettaan. Teodora rakasti rahaa, Justinianus antoi h?nelle ylenm??rin rikkauksia. Teodora himoitsi suosion- ja kunnianosoituksia. K?ytt?en hyv?kseen set?ns? heikkoutta Justinianus hankki Teodoralle ylimysnaisen ylh?isen arvon. Teodora oli kunnianhimoinen ja halusi vaikutusvaltaa, Justinianus kuunteli h?nen neuvojaan, muuttui h?nen n?yr?ksi palvelijakseen ja noudatti h?nen mieltymyksen tai kostonhalun sanelemia ohjeitaan. Aina hippodromissa viett?m?st??n lapsuusajasta alkaen Teodorassa oli s?ilynyt itsepintainen ja leppym?t?n viha vihre?? puoluetta kohtaan. H?nt? miellytt??kseen Justinianus suojeli usein sopimattomiin saakka sinisi?. Aleksandriaan tekemilt??n matkoilta sek? siell? oleskelunsa ajoilta asti Teodora muisteli kiitollisin mielin vainottuja monofysiittej?. H?nt? miellytt??kseen Justinianus luopui osittain ankaroista oikeaoppisista mielipiteist??n ja rupesi luopioitten puoltajaksi.

Perint?ruhtinaan rakkaussuhde tuli pian yleisesti tietoon. Ei kest?nyt kauan, ennenkuin siit? saatiin kuulla p??kaupungin muurien ulkopuolellakin, Syyrian ja Egyptin kaukaisissa seuduissa, ja luultavasti olivat ihmiset hyvinkin h?mm?styneit? kuullessaan, ett? entisest? kurtisaanista, Timoteuksen ja Severuksen katuvasta synnintekij?tt?rest?, oli tullut ylh?inen nainen ja Justinianuksen julkinen rakastajatar. Saadessaan tiet?? t?m?n odottamattoman seikan luulivat sen ajan hurskaat sielut voivansa selv?sti n?hd?, kuinka Jumala ohjasi asioita her?tt?m?ll? kansalleen oikeauskoisen suojelijattaren, ja aivan luonnolliselta tuntui nyt k??nty? Teodoran puoleen, kun koetettiin helpottaa marttyyrien kohtaloa ja vaimentaa vainojen kovuutta. Teodora rupesikin auliisti auttamaan. Amidan arkkipiispa Maras oli karkoitettu pappeineen Petran kaupunkiin Arabiaan. Sopimattoman ilmanalan ja ankaran maanpaon rasittamina n?yttiv?t onnettomat joutuvan varman kuoleman omiksi. Kurjuudessaan he ajattelivat Teodoraa, ja er?s heist?, diakooni Stefanus, matkusti Konstantinopoliin puhumaan Teodoralle tuon pikku seurakunnan puolesta. Heid?n toivonsa ei pett?nytk??n. Teodora ei ainoastaan taivuttanut oikeaoppista rakastajaansa pyyt?m??n keisarilta armoa luopioille, vaan viel?p? tuhlasi rukouksia ja kyyneleit?kin saadakseen Justinuksen suostumaan t?h?n. Ja merkillisint? oli ett? h?n tosiaankin p??si pyrkim??ns? p??m??r??n. H?nen suojattinsa saivat luvan palata Aleksandriaan, jossa he voivat t?m?n j?lkeen el?? turvallisesti uskonveljiens? seurassa. Se oli kaunis voitto ja todistaa selv?sti, kuinka suuri vaikutusvalta Teodoralla oli rakastajaansa.

H?n teki viel?kin enemm?n. Justinianus tuli piankin sille asteelle, ett? tahtoi mist? hinnasta tahansa menn? naimisiin rakastajattarensa kanssa. Hyv?luontoinen keisari Justinus ei n?yt? ep?r?ineen, vaan antoi rakkaalle veljenpojalleen suostumuksensa, eik? h?nen muutoin olisi sopinutkaan panna vastaan. H?n oli vanha sotilas, joka oli hyvin alhaista sukuper?? eik? suinkaan liikoja aatelisten esi-isien rasittama, ja itse h?n oli nainut vanhan orjattaren kuljetettuaan h?nt? pitk?t ajat rakastajattarena mukanaan sotaretkill?. Ja keisariksi tultuaan Justinus oli ep?r?im?tt? kohottanut Caesarien valtaistuimelle t?m?n naisen, joka oli yht? karkea ja sivistym?t?n kuin h?n itsekin. Justinianuksen suunnitelmat kohtasivat vastustusta sellaiselta taholta, josta sit? olisi voinut v?himmin odottaa. Hidasajatuksinen talonpoikaisj?rkinen keisarinna Eufemia -- t?llaisella hienommalla lis?nimell? oli koristettu nykyinen keisarinna, entinen orjatar, kun h?n oli p??ssyt vallan huipuille -- tunsi kauhistusta ajatellessaan, ett? Teodoran tapainen nainen joutuisi h?nen seuraajakseen. Niin kiintynyt kuin h?n olikin miehens? veljenpoikaan ja niin taipuvainen kuin h?n tavallisesti olikin noudattamaan h?nen kaikkia toiveitaan, h?n ei tahtonut mukautua t?ss? asiassa. Onneksi Justinianukselle keisarinna Eufemia kuoli eritt?in sopivaan aikaan vuonna 523, ja t?m?n j?lkeen j?rjestyi kaikki enemmitt? vaikeuksitta. Laki kielsi senaattoreja ja korkeassa asemassa olevia henkil?it? menem?st? naimisiin orjattarien, tarjoilijattarien, n?yttelij?tt?rien ja kurtisaanien kanssa, mutta ollakseen mieliksi veljenpojalleen Justinus kumosi t?m?n lain, koska h?n, kuten selitti, halusi j?ljitell? Jumalan hyvyytt?, joka osoitti armeliaisuutta kaikkia inhimillisi? heikkouksia kohtaan. H?n m??r?si, ett? ne naiset, jotka aikaisemmin n?ytt?m?ll? esiinnytty??n katuivat sittemmin ja luopuivat h?pe?llisest? ammatistaan, saivat menn? naimisiin kenen kanssa halusivat sill? ainoalla ehdolla, ett? pyysiv?t t?t? tarkoitusta varten keisarilta luvan. Mutta koska t?llainen hiukan n?yryytt?v? pyynt? olisi voinut haavoittaa Teodoran ylpeytt?, m??r?ttiin sit?paitsi, ett? ne n?yttelij?tt?ret, jotka olivat keisarilta saaneet m??r?tyn arvomerkin, olivat t?m?n seikan nojalla esteett?m?t menem??n naimisiin ylh?isess? asemassa olevan miehen kanssa, eik? heid?n siis tarvinnut pyyt?? t?t? varten erikoislupaa. Ja j?rjest??kseen kaikki mahdollisimman hyvin keisari m??r?si lopuksi, ett? n?yttelij?tt?rien tytt?ret -- Teodoralla oli tyt?r --, olivatpa n?m? sitten syntyneet ennen tai j?lkeen ?itins? katumuksen ja el?m?nmuutoksen, olivat yht? esteett?m?t p??sem??n naimisiin ilman mit??n rajoituksia.

Justinianus siis meni naimisiin rakastajattarensa kanssa, jonka tulevaisuuden h?n turvasi t?ss? tilaisuudessa runsaalla elinkorolla -- eik? Bysantti n?yt? t?m?n vuoksi joutuneen entist? arveluttavampaan huutoon. Vain jotkut murheelliset sielut, ajatellessaan sit? erinomaista liittoa, jonka kruununperillinen olisi voinut solmia nuoren, hyvinkasvatetun ja puhdassyd?misen tyt?n kanssa, olivat sit? mielt?, uskaltamatta sit? kuitenkaan ??neen sanoa, ett? tuollainen teko ilmaisi hyvin selv?sti Justinianuksen sielunominaisuudet ja siveellisen ryhdin. Ei senaatista, ei sotajoukosta eik? kirkon taholta kuulunut ainoatakaan vastalausetta, ja kansa, joka muisti, kuinka oli ennen osoittanut suosiotaan n?yttelij?tt?relle, osoitti nyt ep?r?im?tt? suosiotaan ja uskollisuuttaan keisarinnalle.

Kun Teodoran el?m? oli n?in julkisesti liitetty perint?ruhtinaan el?m??n, h?n alkoi nauttien vanhan Justinuksen puolelta suurta arvonantoa ja vilpit?nt? kiintymyst?, p?iv? p?iv?lt? yh? rohkeammin puuttua yleisten asioiden kulkuun. Monien vikojensa rinnalla h?nell? oli yksi harvinainen ominaisuus. H?n pysyi aina horjumattoman uskollisena niille, joista piti. Monofysiitit saivat pian kokea t?m?n. Ymm?rt?en alun pit?en sen vaaran, jonka valtakunnalle aiheuttivat It?maitten keskeytym?tt?m?t ja hy?dytt?m?t uskonnolliset riidat, h?n k?ytti taitavasti hyv?kseen asemaansa lopettaakseen v?hitellen vainot. H?n oli yhteydess? patriarkka Severuksen ja suuren harhaoppisen saarnamiehen Tellan Johanneksen kanssa, h?n suvaitsi tutustua niihin eteviin miehiin, jotka n?yttiv?t lahkolaisten joukossa kykenevilt? valmistamaan uskonveljilleen paremman tulevaisuuden. Tunnetuimpia n?ist? oli Jakob Baradaeus, monofysiittisen kirkon tulevaisuuden apostoli ja uudistaja. Monet ylistiv?t h?nen oppiaan, h?nen hurskauttaan, h?nen ankaroita tapojaan, h?nen ylenkatsettaan t?m?n maailman turhuutta kohtaan, niit? ihmeellisi? parantumisia, joita h?n sai aikaan pitk?n v?limatkankin p??st?, ja sen vuoksi ymp?r?i jo tuon nuoren syyrialaisen munkin p??t? mystillinen kunniakeh?. Teodora halusi tutustua h?neen. H?n oli, niin kerrotaan, n?hnyt unessa munkin kantavan kultaisia ruukkuja, ja n?m? ruukut olivat t?ynn? raikasta vett?, jota h?n jakoi Rooman kansalle. Teodora tahtoi tavata h?net todellisuudessa.

Vuoden 527 paikkeilla tuli siis Jakob yhdess? er??n toisen munkin, Tellan Sergiuksen kanssa Konstantinopoliin. H?nen maineensa oli k?ynyt h?nen edell??n. Ihmiset tungeskelivat h?nen ymp?rill??n, miss? h?n vain liikkui, ja ihastuneena h?nen tulostaan Teodora otti h?net ja h?nen seuralaisensa hyvin upeasti vastaan palatsissaan, toimitti heille kaikki, mit? he saattoivat tarvita, ja osoitti julkisesti suojelevansa heit?. Tarvittiin melkoinen m??r? rohkeutta sellaiseen tekoon t?ss? oikeaoppisessa ja tekopyh?ss? hovissa, mutta Teodora tunsi valtansa ja n?ki sen tasaisesti kasvavan.

Naimisiin menty??n oli Justinianuskin yht? mittaa noussut arvossa. Justinus oli tehnyt h?nest? nobilissimuksen, ja huhtikuussa 527 h?nest? tuli julkisesti keisarin kanssahallitsija. Palatsin suuressa juhlasalissa nousi vanha keisari senaatin, kaartinsotilaitten ja sotajoukon edustajien l?sn?ollessa valtaistuimelle ja ilmoitti kansan pyynn?st? tehneens? veljenpoikansa Justinianuksen keisariksi. Yksinvaltiaan oikealla puolella seisova patriarkka Epifanus luki juhlalliset rukoukset, mink? j?lkeen koko joukko yhtyi hurskaaseen ameneen. Sitten painoi Justinus itse kruunun keisarillisen sukulaisensa p??h?n, samalla kuin saapuvilla olevat kohottivat kolminkertaisen el?k??nhuudon uudelle hallitsijalle, t?m?n tervehtiess? k?den eleell? kansaansa ja luvatessa tavan mukaan lahjoja sotilaille. Kolme p?iv?? my?hemmin, p??si?isp?iv?n?, patriarkka siunasi vahakynttil?in kirkkaasti valaisemassa Sofian kirkossa juhlallisesti uuden keisarin ja voiteli h?nen p??ns? pyh?ll? ?ljyll?. Koko keisarillisessa loistossaan, leve?n kallisarvoisen kirjailuun reunustamaan kultaiseen tunikkaan puettuna, purppuran v?riset saappaat jaloissa, lanteet vy?tettyin? emaljin ja jalokivien koristamalla kalliilla vy?ll?, hartioillaan valtava purppuraviitta, johon oli ommeltu kultaista korkokirjailua ja jota piti koossa kultainen punos, keisaridiadeemi p??ss??n ja yll??n koko keisarillinen jalokiviloisto, Justinianus otti haltuunsa sen valtakunnan, jota h?n oli niin kauan halunnut. Puettuna pitk??n sinipunervaan purppuraviittaan, jonka alareunan loistavia poimuja koristi valtava kultakirjailu, hiuksissaan helmi- ja jalokiviripsuja, jotka kimaltaen valuivat hartioille, diadeemi p??ss??n, Teodora otti, pyhimyskuvan tavoin koristettuna, osaa puolisonsa riemuvoittoon. Kun heid?t oli yhdess? kruunattu basilikassa, l?hti uusi keisarinna bysanttilaisten hallitsijain tavan mukaan hippodromiin ottamaan vastaan kansan suosion samassa paikassa, jossa oli ensi kerran el?m?ss??n esiintynyt julkisesti. H?nen unensa oli nyt toteutunut.

Kun Justinus kuoli muutamia kuukausia my?hemmin elok. 1 p:n? 527, oli Justinianuksen helppo ottaa vastaan valtakuntansa hallitus, ja h?nen kanssaan jakoi Teodora vallan. Yhdenkolmatta vuoden ajan, vuodesta 527 vuoteen 548, Teodora hallitsi yksinvaltiaana hallitsijattarena sivistyneen maailman kauneinta keisarikuntaa.

TEODORA-LEGENDA

T?ll? tavoin on Prokopios esitt?nyt Teodoran romaanin, ja noin kaksi ja puoli vuosisataa sen j?lkeen, kun oli l?ydetty h?nen Salaisten muistelmiensa k?sikirjoitus, on n?it? juorujuttuja alettu uskoa aivan yleisesti. Mutta merkitseek? se sitten samaa kuin ett? ne on ehdottomasti semmoisinaan hyv?ksytt?v?? My?hempin? aikoina ovat ihmiset oikeaa arvostelukyky? osoittaen kerran toisensa per?st? kielt?ytyneet uskomasta herjauskirjailijain h?v?istysjuttuja, ja Teodoran tarinaa on k?sitelty vakavammin. Jos Teodora kerran eli julkisesti paheellista el?m?? tuottaen h?pe?? koko Konstantinopolille, niin mist? sitten johtuu, kuten on t?ydell? syyll? kysytty, ettei h?nen aikalaisistaan ainoakaan ole merkinnyt sit? muistiin. Joka tapauksessa n?ytt?? silt?, ettei kukaan muu kuudennen vuosisadan kirjailija kuin Prokopios, enemp?? kuin kukaan toinen my?hemm?nk??n ajan historiankirjoittaja, ole kuvaillut Teodoran nuoruudenseikkailuja tai uskaltanut tehd? pienint?k??n vihjausta h?nen irstailevaan el?m??ns?. Ja jotta ei v?itett?isi, ett? ihmiset vain kunnioituksesta keisaria kohtaan tai keisarinnan kostoa pel?ten noudattivat hienotunteista vaiteliaisuutta, on muistettava monien n?ist? kirjaiIijoista, varsinkin pappien, ep?r?im?tt? syyt?neen jo Teodoran el?ess? ylenm??r?isi? herjauksia hallitsijatarta kohtaan, jonka harhaoppisuus kauhistutti heit?, eik? suinkaan pel?nneen singota h?nt? vastaan kaikenlaisia kirouksia. Ja jos otaksutaankin, ett? heid?n aikalaisensa olivat olleet vaiti pelosta, niin miksi ei heid?n kielens? kanta h?ltynyt, sitten kuin Justinianus ja Teodora olivat kuolleet? Ja mit? merkitsee keskell? yleist? hiljaisuutta Prokopioksen yksin?inen syytt?v? todistus, varsinkin kun ajatellaan sit? naiivia julkeutta, jolla t?m? h?v?istyskirjailija niin monella Salaisten muistelmiensa sivulla on sek? liioitellut ett? valehdellut? Jos Teodora ennen keisarinnaksi tulemistaan oli tosiaankin ollut kuuluisa kurtisaani, kuten v?itettiin, niin mist? sitten johtui, ettei kukaan toinen ollut sattunut kuulemaan edes heikkoa kaikuakaan niist? monista huhuista, jotka ymp?r?iv?t niin julkisesti h?nen nime?ns?? Mist? johtuu, ett? sen unohtumattoman kapinakohtauksen aikana vuonna 532, jolloin kiihtynyt kansa sinkosi mit? karkeimpia h?v?istyksi? vasten Justinianuksen kasvoja, ei kuultu ainoatakaan pahaa sanaa Teodorasta, kuten k?y ilmi niist? p?yt?kirjoista, jotka ovat s?ilyneet tuosta ainoalaatuisesta kohtauksesta hallitsijan ja h?nen alamaistensa v?lill?? Ja lopuksi, kuinka saattoi Justinianus, jota h?nen parjaajansakin kuvailevat viisaaksi ja maltilliseksi mieheksi, menn? julkisesti avioliittoon naisen kanssa, jota jokainen v?isti kadulla? Seh?n olisi merkinnyt h?nelle kansansuosion menett?mist? ja kaikkien valtaistuimelle nousemisen toiveitten turmelemista; eik? h?n ollut Teodoran tavatessaan en?? niin nuori ja kehittym?t?n, ettei kyennyt arvostelemaan moisia hullutuksia.

Niin oikeutetuilta kuin t?llaiset huomautukset voinevatkin n?ytt?? ja niin suuresti kuin ep?ilenkin Prokopioksen juorujuttuja, en kuitenkaan suinkaan uskaltaisi ruveta kokonaan pesem??n puhtaaksi naista, jonka h?n on niin ylen m??rin mustannut; ja vaikka aina kuudennelta vuosisadalta alkaen onkin ollut olemassa ylistelij?it?, jotka ovat Justinianusta miellytt??kseen antaneet h?nen puolisonsa vaeltaa suoraa p??t? paratiisiin, horjahtaisin mahdottomuuksiin, jos tekisin h?net liian hyveelliseksi. On per?ti valitettavaa, ett? Efesoksen piispa Johannes, joka seurusteli Teodoran kanssa ja tunsi h?net hyvin, on kunnioituksesta t?m?n maailman suuria kohtaan j?tt?nyt seikkaper?isemmin selostamatta ne h?pe?lliset syyt?kset, joita hurskaat munkit kaunistelemattoman suorasukaisesti, h?nen kertomuksensa mukaan useammin kuin kerran esittiv?t keisarinnaa vastaan. Se on ainakin varmaa, ett? Teodoran aikalaisten joukossa muutkin kuin Prokopios ovat l?yt?neet syyt? pilkallisiin huomautuksiin h?nen kustannuksellaan, sek? ett? keisarillisten l?himp??n ymp?rist??n kuuluvat henkil?t, kuten kirjuri Priscus, prefekti Johannes Kappadokialainen ja muut, tunsivat ne heikot kohdat, joiden nojalla h?nen kimppuunsa voitiin hy?k?t?. En tied?, synnyttik? h?n nuoruudessaan sen pojan, josta Prokopios mainitsee ja jonka syntym? n?ytt?? olleen ?idille niin onneton kokemus. Joka tapauksessa on tosiasia, ett? Teodoralla oli tyt?r, joka ei ainakaan ollut Justinianuksen lapsi; muutoin t?m? h?m?r?n entisyyden muisto ei n?yt? suurestikaan kiusanneen keisarinnaa tai vaivanneen keisaria p??tt?en siit? menestyksest?, joka tuli hovissa t?m?n naisen pojan osaksi. Er??t sielulliset piirteet Teodorassa, h?nen huolenpitonsa k?yhi? tytt?j? kohtaan, jotka h?nen p??kaupungissaan joutuivat perikatoon useammin puutteen kuin paheellisuuden vuoksi, ne tarpeelliset toimenpiteet, joihin h?n ryhtyi pelastaakseen heid?t, niinkuin er?s sen ajan kirjailija sanoo, >>h?pe?llisest? orjuudestaan>>, se hieman halveksiva t?ykeys, jota Teodora aina osoitti miehi? kohtaan, t?m? kaikki sopii hyvin yhteen sen kanssa, mit? kerrotaan h?nen nuoruudestaan. Ja jos my?nt?? t?m?n, mik? muuten on eitt?m?t?nt?, niin eik? ole pakko edes osittain uskoa Salaisissa muistelmissa kerrottuja juttuja?

On tosin hyvin arka kysymys ja vaikea ratkaista ja tarkoin m??ritell?, kuinka syv?lle Teodora on voinut vajota sek? millaisessa alennustilassa h?n oikein on mahtanut olla. Kaksi seikkaa voinee kuitenkin vied? meid?t v?h?n l?hemm?ksi totuutta ja selitt?? joukon h?m?ri? kohtia h?nen tarinassaan.

Toinen niist? on se, ett? monet seikat, jotka nyt tuntuvat meist? hyvin sopimattomilta, n?yttiv?t kuudennen vuosisadan ihmisist? tavattoman paljon viattomammilta. Er??st? tuon ajan julkisesta asiakirjasta voimme lukea, ett? hyvin kunniallisetkaan ihmiset eiv?t ep?r?ineet vapauttaa pelk?st? armeliaisuudesta rahan avulla niit? onnettomia, jotka olivat suljettuina ep?ilytt?viin taloihin, sek? sittemmin menn? n?itten erikoisesti huonoon huutoon joutuneitten naisten kanssa tavalliseen avioliittoon. N?ytt??p? silt? kuin olisi yleinen mielipide ollut paremminkin taipuvainen ihailemaan kuin moittimaan t?llaisia tekoja, joitten hell?mielinen tarkoitus tuntuu meist? jonkin verran liioitellulta. On helppoa ymm?rt??, ett? Justinianus on sellaisten olosuhteitten vallitessa voinut ottaa Teodoran puolisokseen her?tt?m?tt? mitenk??n huomattavammassa m??rin h?mm?styst? tai j?rkytt?m?tt? aikalaisiaan.

Toiselta puolen taas on varmaa, ett? Teodora oli tuntuvasti parantanut k?yt?st??n kohdatessaan viimeisen rakastajansa. Aleksandriassa oleskellessaan h?n oli kokenut henkisen k??nnekohdan ja hurskaitten ihmisten vaikutuksen alaisena katunut entist? el?m??ns?. Konstantinopoliin palatessaan h?n oli jokseenkin puilla paljailla, mik? osoittaa, ett? h?n ainakin silloin eli sive?sti. Mutta suuressa p??kaupungissa unohdetaan kuuluisa kurtisaanikin helposti. Olikohan siell? h?nen kaksivuotisen poissaolonsa j?lkeen montakaan miest?, jotka muistivat, mik? Justinianuksen rakastajatar oli ennen ollut?

Ja jos lopuksi tarkastaa Prokopioksen kuvailutapaa sek? sit? turmeluksen suuruutta, jolla h?n mielell??n koristaa henkil?ns?, niin tuntee halua -- tahtomatta mitenk??n tehd? Teodoraa hyveellisyyden ja siveyden perikuvaksi -- lievent?? Salaisten muistelmien kuvausta ja pit?? sen suuren kurtisaanin, sen todellisen pimeyden enkelin sijasta, joka laahasi paholaisen tahdosta h?pe??ns? l?pi koko maailman, Teodoraa -- h?nen pienentymisens?kin uhalla -- aivan jokap?iv?isen tarinan sankarittarena. H?n oli kenties sellainen nainen, jonka olosuhteet enemm?n kuin turmeltuneisuus ajoivat harhapoluille, tanssijatar, joka k?ytt?ydytty??n samalla tavoin kuin useimmat vertaisensa, er??n? p?iv?n? v?syi siihen rakkauteen, joka ei tied? mit??n huomisp?iv?st?, ja tavattuaan vakiintuneen miehen, joka tarjosi h?nelle taatun tulevaisuuden, sopeutui avioliittoon ja jumalisuuteen, seikkailijatar, jos niin tahdotaan, mutta ?lyk?s, hienotuntoinen ja tarpeeksi sulava s?ilytt??kseen jossakin m??rin edes ulkonaisen s??dyllisyyden ja voidakseen menn? naimisiin tulevan keisarinkin kanssa saamatta aikaan huomiotaher?tt?v?? h?v?istysjuttua.

Kuinka t?m?n asian laita lieneekin, joka tapauksessa se onnenpotkaus, joka siirsi Teodoran valtaistuimelle, vaikutti voimakkaasti kansan mielikuvitukseen. Jo h?nen el?ess??n olivat aikalaiset ihmeiss??n h?nen merkillisest? kohtalostaan. H?nen kuolemansa j?lkeen p??si tarujen syntyminen yh? suurempaan vauhtiin. It?- ja l?nsimaalaiset, syyrialaiset, bysanttilaiset ja slaavit kilpailivat h?nen romanttisen el?m?ntarinansa kaunistamisessa viel? romanttisemmilla yksityiskohdilla, ja sill? tavoin siirtyi polvi polvelta aina meid?n aikaamme asti milloin lempe?mm?ksi, milloin ankarammaksi muovailtu ja kaunistettu tenhoava muistikuva Justinianuksen puolisosta.

Aina yhdeks?nnelt? vuosisadalta alkaen ylisti bysanttilainen muistitaru paitsi h?nen ruumiinsa kauneutta ja kasvojensa ihanuutta my?skin h?nen sielunsa puhtautta, h?nen jaloja tapojaan ja erinomaista ymm?rryst??n, joka erotti h?net kaikista muista sen ajan nuorista naisista. Pelk??m?tt? edes vetoamistaan Konstantinuksen hurskaaseen ?itiin, pyh??n ja autuaaseen Helenaan, piti sama muistitieto Teodoraa, er??n kunnianarvoisan pyhimystarujen kirjoittajan sanoja k?ytt??ksemme, >>soveliaana astiana, joka voi ottaa vastaan kaikki Jumalan lahjat>>. Samalla tavoin kertovat slaavilaiset tarinat kahdenneltatoista ja kolmanneltatoista vuosisadalta, sen lis?ksi ett? ylist?v?t h?nen ihmeellist? kauneuttaan, h?nen olleen hienostunein ja sivistynein kaikista naisista. Syyrialaiset tarinat imartelivat h?nt? viel?kin enemm?n. Haluten osoittaa ihailuaan kirkkonsa korkealle suojelijattarelle kahdennentoista vuosisadan monofysiitit lahjoittivat Teodoralle is?ksi sen miesrahjuksen sijasta, joka vartioi karhuja hippodromissa, hurskaan vanhuksen, kenties senaattorin, joka tunsi l?mmint? my?t?mielisyytt? lahkonsa opinkappaleita kohtaan. Lis?siv?tp? he viel?, ett? kun Justinianus kuultuaan nuoren naisen kauneudesta ja ?lykkyydest? tuli pyyt?m??n h?nen k?tt??n, kelpo is? antoi suostumuksensa t?h?n avioliittoon perint?ruhtinaan kanssa vain sill? ehdolla, ettei Justinianus koskaan pakottaisi Teodoraa hyv?ksym??n Kalkedonin kirkolliskokouksen kirottua p??t?st?. Lopulta levisi h?nen maineensa aina l?nsimaitten et?isiin luostareihin asti. Er?s yhdennentoista vuosisadan historiankirjoittaja, Aimoin de Fleury, kertoo, ett? kaksi nuorta miest?, Justinianus ja Belisarius, joita liitti toisiinsa l?mmin yst?vyyssuhde, tapasi er??n? p?iv?n? kaksi sisarusta, Antonian ja Antoninan, jotka polveutuivat >>amatsoonien suvusta>> ja jotka jouduttuaan bysanttilaisten vangeiksi oli pakotettu harjoittamaan er??ss? ep?ilytt?v?ss? talossa h?pe?llist? ammattia. Belisarius rakastui toiseen, Justinianus otti toisen, ja t?m? viimeksimainittu sisar, joka oli ennustajattarelta saanut tiet?? rakastajansa tulevista kohtaloista, taivutti Justinianuksen lupaamaan, ett? t?m? ottaisi h?net puolisokseen, jos joskus p??sisi keisariksi. Sen j?lkeen suhde rikkoontui Justinianuksen annettua ensin lupauksensa takuuksi Antonialle sormuksen. Kului vuosia ja ruhtinaasta tuli keisari. Er??n? p?iv?n? n?htiin palatsin portilla kallisarvoisiin vaatteisiin puettu harvinaisen kaunis nainen, joka pyysi p??st? keisarin puheille. Kun h?net oli opastettu hallitsijan eteen, ei t?m? aluksi tuntenut naista, mutta Antonia n?ytti sormusta ja muistutti h?nelle vannotuista valoista, jolloin Justinianus, jonka rinnassa entinen rakkaus oli uudelleen syttynyt, ei ep?r?inyt huudattaa kaunista amatsoonia keisarinnaksi. Kansa ja senaatti, lis?? kirjoittaja, h?mm?styiv?t jonkin verran t?st? odottamattomasta avioliitosta, mutta tyytym?tt?m?t saatiin vaikenemaan henkens? menett?misen uhalla, ja enemmitt? hankaluuksitta Antonia sai olla Justinianuksen rinnalla valtaistuimella.

On helppo tuntea t?ss? kuvauksessa Teodoran tarina. N?iss? kertomuksissa vilahtaa aina esiin niit? aineksia, joita ajan juorujuttuihin saatiin keisarinnan merkillisist? kohtaloista. Mutta jos kohta legenda, olipa se hyv? tai huono, lempe? tai ankara, ei voikaan vaatia kannatusta historialta, t?ytyy sen kuitenkin katsoa sis?lt?v?n er?it? oleellisia piirteit? Teodoran nuoruudesta. Kun Efeson piispa Johannes, joka tunsi h?net hyvin, tosin jonkin verran karkeasti, mutta ilmeisestik??n ei moittien, nimitt?? h?nt? >>porttolan Teodoraksi>>, todistaa h?n yhdell? ainoalla sanalla saman seikan, jonka Prokopios on kertonut monisanaisesti. On todellakin mahdotonta uskoa Teodoran olleen hyveellinen ja sive? nuoruusvuosinaan. Ennen sit? p?iv??, jolloin h?n tapasi Justinianuksen, ja ennenkuin h?nest? tuli keisarinna, h?n oli ollut kurtisaani, v?h?p?t?inen tai kuuluisa -- se merkitsee v?h?n -- viel?p? katuvainenkin kurtisaani. Olen taipuvainen uskomaan, ett? t?m? ei merkinnyt paljoa h?nen aikanaan, sek? ett? Teodora keisarinnana hyvinkin pian unohti sen kurtisaanin, joka h?n mahdollisesti oli ollut.

TOINEN OSA

KEISARINNA TEODORA

BYSANTIN PYH? PALATSI

L?nteen Sofian kirkosta, hippodromin ja meren v?liss?, sen kukkulan huipulla ja rinteill?, joka viett?? aina Marmarameren rantaan asti, kohosi kuudennella vuosisadalla bysanttilaisten keisarien palatsi. Se ei ollut niinkuin meid?n uudenaikaiset kuninkaalliset linnamme vain enemm?n tai v?hemm?n loistelias rakennus, joka jonkin yleisen aukion varrella levitt?? n?kyviin muhkeaa julkisivuaan ja tasasuhteisia ??riviivojaan. Muistuttaen ottomaanisten sulttaanien vanhaa Seraljia ja Moskovan tsaarien Kremli? bysanttilainen keisaripalatsi sulki valtavien ulkomuuriensa suojaan joukon eri tarkoituksia varten pystytettyj? rakennuksia, vastaanottosaleja ja kirkkoja, kylpyl?it? ja hippodromeja, luostareita ja kasarmeja, juhlahuoneistoja ja yksityisasuntoja, korkeita avonaisia pengermi?, joista oli laaja n?k?ala merelle ja yli Aasian rannikon. Se oli oikea upeitten rakennusten kokoelma, mutta ne olivat kukin jollakin tavoin eristettyj? toisistaan, ja niitten v?lill? levisi marmorilla laskettuja pihoja, pitki? k?yt?vi?, portaita, viel?p? sitruunapuumetsi? ja suuria kukkapuutarhoja, jotka ulottuivat melkein meren rantaan asti. Se oli kuin itsen?inen kaupunki keskell? p??kaupunkia, silm?? kiehtova ja salaper?inen. Se k?tki vihreitten puittensa varjoon puistomajansa ja huvihuoneensa ja oli t?ysin suljettu kaikelta melulta ja ulkopuolisten uteliailta katseilta. Se oli ihana ja luoksep??sem?t?n turvapaikka, jossa viihtyiv?t mukavuus ja komeus ja ne loisteliaat hovitavat ja sekavat juonittelut, jotka muodostivat Bysantin keisarin hoviel?m?n.

Aikaisemmin mainittujen rakennusten lis?ksi oli pyh?ss? palatsissa lukematon m??r? kappeleita ja rukouskammioita, joissa hurskaat bysanttilaiset rukoilivat oikeaoppisen kirkon tunnetuimpia pyhimyksi?. Sit?paitsi oli muita palatseja, joista er??nkin Justinianus oli korjauttanut hyvin ylellisesti. Oli katettuja pylv?ist?j? ja k?yt?vi?, joitten v?lityksell? hallitsijan asunto oli yhteydess? toiselta puolen Sofian kirkon, toiselta upean Kathismaparvekkeen kanssa, josta hovi katseli hippodromin n?yt?nt?j?. T?ll? tavoin oli pyh? palatsi, valtakunnan valtiollinen keskus, l?heisess? yhteydess? bysanttilaisen maailman kahden kiinnekohdan kanssa, nimitt?in uskonnollisen el?m?n keskipisteen, suurkirkon, ja sirkuksen kanssa, jonka areenalta kuului joka p?iv? ??nek?st? h?lin?? ja jossa kaikkivaltias kansa ilmaisi tahtonsa.

Kokonainen pieni kansa, enemm?n kuin kymmenentuhatta henke?, asui t?ss? palatsirakennusten muodostamassa kaupungissa. Siell? asuivat keisarin kamaripalvelijat, joille oli uskottu ruhtinaan henkil?kohtainen palvelus, ne palvelijat, joitten oli tarjoiltava p?yd?ss?, vestitorit, jotka toimivat vaatevarastojen hoitajina, silentiaarit, joitten oli valvottava hiljaisuutta keisarin huoneitten ulkopuolella olevissa k?yt?viss?, arkkivaarit, jotka tekiv?t virkaylennysehdotuksia, referentit, jotka ottivat vastaan anomuksentekij?it?, kirjurit, jotka huolehtivat kirjevaihdosta, kokonainen kirjava maailma virkailijoita ja eunukkeja, jotka kaikki tottelivat ylimm?n hovimenojenohjaajan k?skyj?. Siell? oli keisarinnan hovikunta, jonka valvonta kuului ylihovimestarittarelle, mutta viel?kin enemm?n keisarinnalle, joka j?tti itse palvelijoilleen, kamarineidoilleen ja eunukeilleen ne palvelusmerkit, jotka ilmaisivat kullekin h?nen oman teht?v?ns?. Siell? oli keisarillisen tallin henkil?kunta, jonka oli toteltava tallimestaria, oli joukko siviilivirkamiehi?, jotka ty?skenteliv?t keisarillisessa kansliassa korkean p??llikk?ns? valvonnan alaisina. Siell? oli henkivartijoita, renkej? ja vahteja, oppineita ja toimentavoittelijoita, loistaviin univormuihin puettuja paraatijoukkoja, jotka kauniine pukuineen, pitkine valkeine tunikoineen, joitten p??ll? kultaiset ketjut v?lkkyiv?t, Kristuksen nimikirjaimin koristettuine kultakilpineen, punaisten t?yht?jen koristamine kultakyp?r?ineen, kullalla kirjailtuine keih?ineen ja pitkine kallisarvoisine miekkoineen saivat aikaan loistavan vaikutuksen kaikissa juhlatilaisuuksissa. Siell? olivat spatariot, keisarilliset aseenkantajat, ja ekskubitorit, kaartinsotilaat, joilla oli olallaan peloittava kaksiter?inen kirves. Siell? olivat ovenvartijat, keisarilliset airueet, vahtimestarit, kamarineidot, hovinaiset, suunnaton ja kirjava ihmisjoukko, jonka ylivalvonta -- mik? muuten oli melkoisen vaikea teht?v? -- kuului major domukselle, hovimestarille. Ja kaikkien n?itten lis?ksi siell? oli kirkonpalvelijoita, pappeja ja munkkeja, joista useimmat asuivat keisarin palatsissa ja joitten sivistym?t?n k?yt?s ja likaiset riekaleet olivat r?ike? vastakohta tuon ankarasti tapoja noudattavan ja korkeasti sivistyneen hovin hienostuneen loiston rinnalla.

Koko t?m?n loistavapukuisen joukon jakoi juhlamenojen ohjaaja, k?ytt?ytymiskysymysten ylin makutuomari, monimutkaiseen arvoj?rjestykseen lis?t?kseen sill? lailla keisarillisten juhlien ja juhlakulkueitten loistoa ja vaihtelevaisuutta. Joka p?iv? oli uusia juhlallisuuksia. Vuoden alussa suvaitsi keisari toisinaan vanhojen roomalaisten perint?tapojen mukaisesti esiinty? konsulinarvon kantajana. Istuen selk?nojattomalla tuolilla, jollaisia ennen Rooman korkeammat virkamiehet ja sittemmin keisarit k?yttiv?t, sek? yll??n roomalaisten konsulien puku, hallitsija otti er??ss? palatsinsa salissa juhlallisen n?k?isen? vastaan alamaistensa kunnioituksen osoitukset. H?n kuunteli senaatin onnentoivotuksia, kaunopuhujien ylistyksi?, h?n katseli hovivirkailijoiden pitk?? ja ??net?nt? ohimarssia, ja kaikille h?n jakoi sisel?ityj? hopea-astioita, norsunluisia kirjoitustauluja, kultarahoja, joita oli koottu koreihin h?nen jalkainsa juureen, erilaisia lahjapalkkioita kunkin oman arvoasteen mukaan. Airuet ilmoittivat t?m?n j?lkeen, milloin varsinaiset konsulijuhlallisuudet alkoivat. Silloin l?hti juhlakulkue univormujen ja aseitten v?lkkyess? monien salien l?vitse Augusteoniin, kirkkoon, Kapitoliumiin, ja triumfivaunuissa seisova keisari ajoi kansan riemuitessa ja sotilaitten laulaessa tulipunaisella silkill? ja kallisarvoisilla matoilla koristettuja katuja, joille oli siroteltu kukkia.

Toisinaan taas oli suuressa konsistoriumissa juhlallisia vastaanottoja, jolloin keisari julkaisi uudet nimitykset ja virkaylennykset sek? jakoi arvomerkit. Siell? otettiin vastaan barbaarikuninkaat, jotka usein tulivat puolisoineen ja lapsineen osoittamaan Justinianukselle kunnioitustaan ja joitten omituiset ja maalaukselliset puvut kiihoittivat kovasti kansan uteliaisuutta. Sit?paitsi saapui ulkomaalaisia l?hettil?it?, jotka toivat lahjoja ruhtinailtaan; ja jotta saataisiin n?m? barbaarit sokaistuiksi ja heid?n kehittym?tt?miin aivoihinsa painetuksi voimakas ja vakaava muisto Bysantin mahdista, noudatettiin n?iss? tilaisuuksissa kaikkea mahdollista hienostuneisuutta, loistoa ja monimutkaisia hovitapoja.

Portilta aina sis?lle konsistoriumiin asti muodostivat vahtipalveluksessa olevat paraatipukuiset sotilaat kunniakujan, ja l?hettil?iden kulkue vaelsi liehuvien moniv?risten lippujen, v?lkkyvien keih?itten ja paljastettujen miekkojen v?litse vakaavan suurten salien l?pi. Vastaanottosalissa odotti heit? keisari liikkumattomana ja juhlallisena henkivartijoiden, eunukkien ja korkeitten ylimysten ymp?r?im?n? istuen valtaistuimellaan kahden voitonjumalattaren v?liss?, jotka pitiv?t laakeriseppeleit? h?nen p??ns? yl?puolella. ?kki? kuuluu toitotus; silkkiverhot vedet??n syrj??n, kuorot viritt?v?t laulun soittimien s?est?min?; kolme kertaa l?hettil??t heitt?ytyv?t maahan, kunnes hallitsija antaa heille merkin nousta. Sen j?lkeen keisarille ojennetaan l?hettil?itten tuomat kallisarvoiset ja harvinaiset lahjat, ja juhlamenojen ohjaajan s??nn?stelem?n? alkaa keskustelu lyhyen kaavan mukaan arkip?iv?isesti, virallisesti ja kopeasti. Sitten seuraa ateria, jolloin keisarillinen viinikellari tyhjent?? aarteensa keisarin ulkomaalaisia vieraita varten. N?m? ovat avaareja, joilla on karkeat kasvonpiirteet ja pitk?t k??rmem?iset hiuspalmikot, hunneja, joilla on pitkin? suortuvina riippuva tukka, valtavat viikset ja lanteitten kohdalta ruumiinmukaiset housut, puolialastomia abyssinialaisia, jotka ovat somistautuneet barbaarimaisilla koristuksilla, ruskeita arabialaisia ja notkeita iberialaisia. Kaikille hallitsija jakaa runsain mitoin lahjoja, kunniamerkkej? ja kauniita sanoja. Siit? h?n varsinkin iloitsee, jos voi k??nt?? heid?t oikeaoppiseen kristinuskoon ja siirty? heid?n kanssaan palatsin vastaanotosta kastetilaisuuteen Sofian kirkkoon, jossa keisari itse suvaitsee olla vastak??ntyneitten kristittyjen kummina.

Pyh?ss? palatsissa oli siis Bysantin hallitsijain julkinen el?m? alusta loppuun asti pienint? yksityiskohtaa my?ten tarkkojen s??nt?jen m??r??m?. Kuitenkin saattoi silloin t?ll?in joukko odottamattomia ja v?hemm?n s??nt?jen mukaisia tapauksia olla arvaamattomana ja huomiotaher?tt?v?n? vaihteluna ankaroitten hovis??nt?jen kahlehtimassa el?m?ss?.

Erakko Maras oli niit? egyptil?isi? munkkeja, jotka olivat niin kiihkomielisi? ja haaveellisia, etteiv?t ottaneet huomioon mit??n hienotunteisuussyit?, milloin luulivat joutuneensa jumalallisen innoituksen valtaan. Vainojen aikana oli h?nen pakko l?hte? luostarikopistaan, jolloin h?n suuntasi matkansa Konstantinopoliin ja astui rohkeasti Justinianuksen ja Teodoran eteen. Jo h?nen puheensa olisi her?tt?nyt tarpeeksi kummastusta palatsissa. H?nell? oli yll??n puku, joka oli kirjavista tilkuista, sek? samanlainen viitta.

Molemmat vaatekappaleet olivat niin likaiset ja r?hj?iset, etteiv?t olisi kelvanneet k?yhimm?lle heitti?llek??n, vaikk'ei t?ll? olisi ollut mit??n muuta ruumiinsa verhoksi, niinkuin se historiankirjoittaja mainitsee, joka kertoo t?st?.

Maraksen puhetapa oli viel?kin huomiotaher?tt?v?mp?? kuin h?nen ulkoasunsa. H?n syyti hallitsijaparia vastaan sellaisia h?v?istyksi?, ettei kronikankirjoittaja kunnioituksesta t?m?n maailman suuria kohtaan uskalla toistaa h?nen julkeita haukkumasanojaan, jotka olivat niin karkeita ja raakoja, etteiv?t tavalliset ihmiset olisi mitenk??n siet?neet niit?. Mielt?kiinnitt?v?? asiassa oli se, ett? Justinianus ja Teodora kuuntelivat ihailtavan k?rsiv?llisesti t?t? miest?, joka ei kiinnitt?nyt mit??n huomiota kruunun loisteeseen eik? purppuran upeuteen. Heid?n mielens? oli t?ynn? kunnioitusta t?t? munkkia kohtaan, joka lausui arvostelunsa niin peittelem?tt?, ja he selittiv?t, ett? h?n oli suuri filosofi. Kaiken lis?ksi n?ytt?? keisari luvanneen noudattaa h?nen neuvoaan, ja keisarinna tahtoi pit?? h?net luonaan palatsissa keskustellakseen h?nen kanssaan hengellisist? asioista.

Zooras oli toinen munkki, jota oli samoin kuin Marastakin vainottu uskonsa vuoksi. H?nkin piti velvollisuutenaan l?hte? muutamien opetuslastensa kanssa p??kaupunkiin uhmaamaan tyrannia kasvoista kasvoihin. Kun Justinianus oli ottanut h?net hyvin vastaan ja kehoittanut h?nt? esitt?m??n mielipiteit??n kokoontuneille piispoille, alkoi h?n tietysti syyt?? kirouksia sit? ruhtinasta kohtaan, joka vainosi Jumalan kirkkoa, vuodatti uskollisten verta ja kannatti Kalkedonin kerettil?ist? kirkolliskokousta.

>>Kaikista niist? k?rsimyksist?, joita sin? olet tuottanut kristityille>>, Zooras huusi, >>vaatii Jumala sinut tilille tuomionp?iv?n?>>.

Keisari raivostui; h?n ei uskaltanut kielt?? munkkia puhumasta, mutta uhkaavia sanoja p??si h?nen huuliltaan.

>>Juuri te olette kapinallisia, rauhanrikkojia>>, h?n virkkoi. >>Kirkolliskokous on oikeassa, enk? min? salli itselleni kauemmin puhuttavan t?ll? tavoin. Jos sin? puhut oikein, n?ytt?? Jumala sen minulle merkill?, jollei, tuomitaan kuolemaan joka ainoa, joka puhuu pahaa kirkolliskokouksesta>>.

Ep?r?im?tt? Zooras tokaisi vastaan:

>>Taivaan enkelitkin kammoavat sinun kirkolliskokoustasi. Oikeat kristityt eiv?t tarvitse mit??n merkki? uskoakseen. Mutta ole rauhassa. Jumala antaa sinulle merkin, viel?p? omassa itsess?si>>.

H?n poistui. Seuraavana p?iv?n?, kertoo kronikankirjoittaja, Justinianus oli aivan suunniltaan, h?n ei voinut en?? n?hd?, tuskinpa h?n en?? oli ihmisen n?k?inenk??n. Onneksi oli saapuvilla viisas ja ovela Teodora. H?n siirr?tti sairaan er??seen palatsin salahuoneeseen ja pel?ten huhun h?nen kuolemastaan levi?v?n kaupungissa h?n salli vain kahden l??k?rin ja kahden palvelijan olla sis?ll? sairaan luona. Sen j?lkeen h?n noudatti kiireesti munkin ja lupasi h?nelle, ett? keisari ehdottomasti palauttaisi rauhan kirkon piiriin, jos vain parantuisi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet