Read Ebook: Nuoruuden rakkautta by Norris Frank Mendelin Irene Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1195 lines and 43410 words, and 24 pages

>>Hyv? on, Maggie>>, sanoi Travis, kun keitt?j? riensi esiin. >>Mutta Detti meni jo avaamaan.>>

>>Ooh!>> huudahti Howard ja virnisteli viel? leve?mmin. >>Ooh!>>

>>Painappas mieleesi, Howard>>, sanoi Travis kylm?verisesti, >>ett? sin? et pyyd? herra Riversilt? ainoatakaan ?yri? s??st?laatikkoosi!>>

Herra Bessemer hyp?hti yl?s.

>>Onko poika ennen niin tehnyt?>> kysyi h?n kiivaasti k??ntyen Travikseen.

>>H?n ei sit? en?? tee>>, sanoi Travis tyynnytt?en. Is? katseli Howardia, joka v??ntelehti tuolillaan.

Sill? v?lin oli Detti menn? kolistanut portille ja keskustelu katkesi mainitun nuoren Riversin tullessa sis?lle.

Jostakin syyst?, joka ei milloinkaan ollut tullut t?ysin selitetyksi, olivat Condy Riversin vanhemmat jo kastemaljakon ??ress? tasoittaneet mahdollisuuksia h?nelle ristim?nimell? Cond?, jonka anglosaksilaiset kielet kuitenkin heti muunsivat Condyksi tai, l?himm?n suvun ja yst?vien keskuudessa, viel?p? Connyksi. Kun h?nelt? kysyttiin miss? h?n oli syntynyt -- ei kukaan kalifornialainen edellyt?, ett? h?nen naapurinsa on syntynyt valtiossa -- tapasi Condy vastata, ett? h?n oli syntynyt Chicagossa. H?nen vanhempansa olivat muuttaneet l?nteen vasta 80-luvulla, aivan parahiksi saadakseen is?n haudatuksi vieraaseen maahan. Condy oli ainoa lapsi. H?n oli k?ynyt valtion yliopiston ja p??tt?nyt opintonsa lueskelemalla vuoden Yalessa, ja oli sitten pari kuukautta kotiintulonsa j?lkeen saanut paikan San Franciscossa Daily Times-lehden toimituksessa sunnuntailis?lehden aputoimittajana. Condyll? oli varmasti halua ja taipumusta kirjallisiin t?ihin. Varsinkin piti h?n >>lyhyist? historioista>> -- h?n oli alkanut istuttamalla Kipling-bakteerioita, ja h?n oli l?pik?ynyt melkein hengenvaarallisen letkauksen Hardin Davis-kuumetta; niin, h?nell? oli my?skin ollut Maupassant-kohtaus. H?n oli tarkka yksityiskohtien suhteen. Jos kirjoitti kertomuksen, jossa esiintyi palokuntalaisia, niin piti tuntea tai ainakin piti n?ytt?? silt? kuin tuntisi koko palokunnan kuin viisi sormeaan, ja piti suorastaan >>rakentaa kertomuksia kaikellaisin teknillisin ilmaisumuodoin ja k??ntein>>.

Enimm?kseen oli h?nen ty?ns? sunnuntain lis?lehdess? p?iv?l?isty?t? -- kirjoitelmia m??r?tyst? aineesta, uutisia ja haastatteluja. Mutta noin kerran kuukaudessa kirjoitti h?n lyhyen kertomuksen, ja viime aikoina, sen j?lkeen kun h?n oli alkanut toipua Maupassant-kohtauksesta ja olla taas hiukan oma itsens?, olivat n?m? kertomukset k?yneet paremmiksi, ja pari niist? oli painettu id?nkin lehdiss?. H?n ansaitsi 100 dollaria kuukaudessa.

Kun Detti avasi oven, harppasi Rivers kahdella askeleella portaita yl?s, pani keppins? eteisess? olevaan porsliiniseen sateenvarjos?ili??n, veti yhdell? otteella p??llystakin ylt??n ja riensi puhkuen ruokasaliin riisuen samalla hansikkaat k?dest??n.

H?n oli 28-vuotias -- l?hes kymmenen vuotta Travista vanhempi -- pitk? ja jotenkin laiha, sile?ksi ajettu ja vaaleanpunainen kasvoiltaan, niinkuin h?n juuri olisi perinpohjin hangannut, niit? kylpypyyhinliinalla. P?invastoin kuin useimmat kyn?niekat pukeutui h?n niinkuin kuosi ja tapa vaati. Mutta Condy meni liiallisuuksiin. H?nen kaulaliinansa olivat liian loistavat, h?nen v?rilliset paitansa liian suuriruutuiset, h?nen liivins? liioitteleva. Traviskin, joka nousi istualtaan h?nen ?kki? tullessa sis??n, ajatteli mieless??n, ett? sunnuntaina muodosti vaaleanpunainen paita ja hehkuvan punainen kaulaliina melkein anteeksiantamattoman yhdistelm?n.

Condy tarttui molemmin k?sin h?nen k?siins? ja sy?ksyi sitten herra Bessemerin luo:

>>Olkaa niin hyv? ja istukaa -- kaikella muotoa!>> H?n haukkasi ilmaa. >>Min? tulen vallan liian my?h??n. Te olette jo lopettaneet, niinkuin n?en. Syy on kelloni -- t?m?n tolkuttoman kelloni -- en voi ymm?rt?? kuinka n?in k?vi. Olipa hyv?, ett? ette minua odottaneet.>>

Kun sitten h?nen sairaloisesti valpas huomionsa keksi h?mm?styksen v?l?hdyksen Traviksen katseessa ja h?n samassa huomasi, ettei p?yd?ss? ollut vapaata tuolia, p??si h?nelt? pieni ep?toivon huokaus.

H?n vaipui sein?n vieress? olevalle tuolille ja pyyhki otsaansa siniraitaisella nen?liinalla.

>>Ei se tee mit??n, Condy>>, sanoi Travis levollisesti. >>Min? panen uuden lautasen.>>

>>Ei, ei!>> huudahti h?n hyp?ht?en yl?s. >>Ei tule kysymykseenk??n; sit? en voi sallia! Te voisitte luulla, ett? se oli harkittua minun puoleltani.>>

Travis ei ollut mill??nk??n, teki h?nelle tilaa vastap??t? lapsia ja antoi Maggien valmistaa enemm?n suklaata.

Sill? aikaa Condy vain moitti itse??n.

>>Aina sopimattomasti -- aina vain tuotan vaivaa, minne tulen. Aina tulen liian my?h??n.>>

H?n nousi ja istahti uudestaan, pani s??ret ristiin toistensa yli ja muutti taas heti asentoa, otti korukapineita kamiinihyllylt? ja katseli niit?, aavistamatta, mit? h?n katseli ja lopetti rikkomalla lasin kellostaan asettaessaan sit? k?kikellon mukaan.

>>No, kas!>> huudahti h?n ?kki?. >>Mist? te olette saaneet tuon kellon? Mist? ihmeest? te olette sen saaneet k?siinne? Sit? en ole koskaan ennen n?hnyt. Mist? se on tullut?>>

>>Schwarzwaldilaiskelloko?>> kysyi Travis ja tuijotti h?neen. >>Condy Rivers, te olette ollut t?ss? huoneessa viimeisen puolentoista vuoden kuluessa v?hint?in kaksi kertaa viikossa, eik? muuta kelloa ole riippunut sein?ll? kuin t?m?.>>

Mutta Condy oli jo unohtanut kellon.

>>Eik? todellakaan? Eik? todellakaan?>> mumisi h?n hajamielisesti, istuessaan taas p?yt??n.

Herra Bessemer puhui itsekseen: >>Se kello k?y liian nopeasti. Min? en saa sit? noudattamaan aikaa. Victorine on hukannut avaimen. Minun t?ytyy vet?? se ruuviavaimella. Luulen, ett? minun on otettava v?h?n enemm?n papuja. Maggie on pannut liian paljon pippuria. Minun on hankittava uusi avain huomenna.>>

>>Vai niin! Todellakin!>> vastasi Condy Rivers h?mill??n. H?n tahtoi mielell??n olla kohtelias, mutta h?nen oli mahdoton seurata herra Bessemerin ajatuksen juoksua.

Pari minuuttia my?hemmin, jolloin Travis ja Condy viel? puhuivat novellista, nousi herra Bessemer.

>>Niin, herra Rivers>>, ilmoitti h?n, >>luulenpa ett? min? nyt haluan sanoa hyv?? y?t?. Tule, Detti.>>

>>Niin, ota h?net mukaasi, is?>>, sanoi Travis. >>Muuten nukkuu h?n t?nne sohvalle. Howard, osaatko sin? huomiset l?ksysi?>>

Niit? h?n ei tietenk??n osannut. Detti kerj?si lupaa saada olla ylh??ll? v?h?n kauemmin, mutta suostui lopulta seuraamaan is??ns?. He sanoivat kaikki kolme hyv?? y?t? Condylle ja vet?ytyiv?t pois, Howard hiukan viiv?ht?en kynnyksell? toivoen lanttia, jota h?n ei tahtonut pyyt??.

Maggie ilmestyi taas tyhjent?m??n p?yti?.

>>On varmaankin parasta, ett? siirrymme arkihuoneeseen>>, sanoi Travis nousten.

Arkihuone antoi pihalle ja rajoittui pitk??n k?yt?v??n, joka kulki l?pi koko huoneuston ja josta ovet johtivat kaikkiaan kahdeksaan huoneeseen.

Travis meni Condyn edell? ja sytytti s?hk?n messinkikruunussa, jonka lamput olivat kuin himme?nv?riset p??ryn?t.

Arkihuone ei ollut suuri, siin? asusti huonekaluperhe, jolla oli valkoiset villap??llykset, sek? sohvilla ett? tuoleilla. Sein?t eiv?t olleet paperoidut, vaan maalatut. Yhdess? nurkassa oli k?sinmaalatuista vaaleanpunaisista kukista tehtyj? sinilaitaisia vihkoja, ja huoneen toisessa sopessa oli hajas??rin seisovalla kullatulla jalustalla lyijykyn?piirros esitt?en Travista yhdeks?nvuotiaana; se oli >>suurennettu valokuvasta>>. Puitteiden toisella kulmalla riippui keltainen poimunne ja kamiinihyllyj? koristi alasriippuva sininen nauha. Huoneen p??v?rin? oli valkoinen ja kulta.

Piano, jota ei kukaan soittanut, oli jalustaa vastap??t? olevassa nurkassa. Kamiinin yl?puolella riippui kullatuissa puitteissa ter?spiirros Priscilla ja Johan AIdenista, ja hyllyll? oli kaksi terracotta-kuvapatsasta, jotka esittiv?t italialaista kalastajapoikaa ja -tytt??, ja punaiselle plyyssitarjottimelle oli asetettu tavattoman suuri p?yt?kello, joka ei koskaan k?ynyt. Kamiinin vasemmalla puolen oli vihko preeriahein??, ja oikealla puolella oli siniseksi maalattu salaojitusputki, jossa oli tuhatkaunok?ynn?ksi? ja kimppu osmank??mi?; sit? ymp?r?i vaaleanpunainen nauha.

Travis vaipui valkoisella verhottuun sohvaan, ja Condy istahti varovaisesti ohut- ja v??r?jalkaiselle hataralle tuolille ja sitten alkoivat he jutella.

H?n oli ollut Condyn kanssa teatterissa viime maanantaina, kuten aina maanantaisin sin? aikana, jolloin he oikein olivat seurustelleet toistensa kanssa, ja t?m? aine ei ollut viel? vallan tyhjennetty. Mutta se ei riitt?nyt kymment? minuuttia, ja sitten ei siit? en?? ollut mit??n sanottavaa. Er?s nuori tytt?, heid?n yhteisi? tuttaviaan, oli nykyisin julkaissut kihlauksensa. Siihen aiheeseen tarttui Condy ja piti keskustelua vireill? viel? kaksikymment? minuuttia. Sitten t?ytti h?n uhkaavan -aukon kertomalla ep?hienosti seurapiirireporttereista, miten n?m? sieppaavat uutisiaan istuessaan p?iv?t p??ksytystenkin kuuntelemassa puhelinkeskusteluja. T?llainen menettelytapa oli Traviksesta ehdottomasti tuomittava; siihen sujui taas kymmenen minuuttia. N?in saivat he kellon tulemaan yhdeks?n. Sitten alkoi olo kielt?m?tt? k?yd? pitk?piim?iseksi. Oli liian varhaista l?hte?. Condy ei voinut l?yt?? sopivaa syyt?, ja vaikka Travis oli kyll?kin hyv?ntahtoinen auttamaan h?nt? puolitiehen, meni keskustelu lukkoon, ja ihan takalukkoon. Paussit k?viv?t yh? pitemmiksi. Condyss? her?si kauhea aavistus, ett? h?n ik?vystytti Travista. Aavistus hyytyi silm?nr?p?yksess? varmuudeksi, ja silloin oli viimeinenkin j??nn?s h?nen raikkaasta reippaudestaan mennyt. Ja tilanteen teki viel?kin pahemmaksi se, ett? h?nelle juolahti mieleen, ettei h?nelle viime aikoina ilta illan j?lkeen ollut k?ynyt paremmin. Sill? aikaa kun tytt? taisteli pelastaakseen tilanteen, ajatteli Condy, olivatko he mahdollisesti jo sanoneet kaiken sanottavansa toisilleen, oliko molemmin puolinen vetovoima jo loppuun k?ytetty. Eik? h?n nyt tuntenut Travista sek? ulkonaisesti ett? sis?llisesti, eik? h?n jo tarkalleen tiennyt kaikki mit? h?n ajatteli, arveli ja uskoi? Eik? Travis jo h?neen n?hden ollut menett?nyt raikkauttaan. T?m? puolentoista vuoden haihtuva mielistely oli ollut hurmaava -- mutta oliko se nyt ohi? Oliko leikki loppu, olivatko he leikkineet itsens? tyhjiksi? Se oli mahdollisuus, jota h?n ei koskaan ollut ajatellut, mutta siin? h?nen istuessaan ja katsellessaan Travista suoraan t?m?n pieniin mustanruskeisiin silmiin selvisi h?nelle ?kki?, ett? Traviskin ajatteli samaa.

Condy Rivers oli tavannut Traviksen er?iss? tanssiaisissa ja huomannut h?net tavattoman kauniiksi, niin teeskentelem?tt?m?ksi ja niin luonnollisen hyv?ksi, ett? h?n oli sopinut tapaamisesta kolme nelj? kertaa viikossa. He eiv?t olleet niink??n v?h?n yhdess? olleet San Franciscon seurael?m?ss?, ja heid?t laskettiin >>nuoriin>> -- vaikka Travis oikeastaan viel? oli liian nuori ollakseen mukana ja Rivers liian vanha voidakseen tuntea itse??n kotiutuneeksi kahdeksantoistavuotiaiden tytt?lasten ja kaksikymmenvuotiaiden poikien seurassa.

He olivat kohdanneet toisensa San Franciscossa k?yt?nn?ss? olevalla tavalla. Huvikauden aikana kutsui Rivers h?net joka maanantai-ilta teatteriin ja k?vi s??nn?llisesti joka keskiviikko ja sunnuntai vierask?ynnill?. Sitten tapasivat he toisensa tanssiaisissa ja pitiv?t huolta siit?, ett? heit? yhdess? kutsuttiin teelle ja p?iv?llisille. He olivat liehitelleet varsin hurjasti, olipa Condy toisinaan yht? mielt? oman itsens? kanssa siit?, ett? h?n rakasti t?t? nuorta tytt??, joka oli h?nt? niin paljon nuorempi -- t?t? hymysilm?ist? tytt?lasta, voimakkaine vartaloineen ja keltaisine hiuksineen, niin ujostelematon, suorasukainen ja niin kerrassaan kuulumattoman kaunis kuin h?n oli.

Mutta nyt olivat he n?ht?v?sti tulleet n?ytelm?n viimeiseen n?yt?kseen. Ja kun Condy siin? istui ja mietti, ettei h?n oikeastaan milloinkaan ollut tuntenut oikeata Travista, ett? se tytt?, jonka h?n niin t?ydellisesti luuli tuntevansa, vain oli p?iv?lliskutsuissa ja teep?yd?n ??ress? oleva Travis, yll?tti h?net ?kki? levoton tunne, ei, syv? ja aito suru. H?n ei oikeastaan koskaan ollut tullut tytt?? l?helle. He olivat yht? kaukana toisistaan kuin silloin kun he ensi kerran tapasivat toisensa. Ja kuitenkin tunsi h?n tytt?? tarpeeksi tiet??kseen, ett? se olisi maksanut vaivan. H?nell? oli ollut kylliksi kokemuksia -- useampia kuin olisi toivonut -- toisten seurael?m??n kuuluvien naisten ja tytt?jen suhteen. Ne olivat rikkiviisaita, ne olivat l?pik?yneet koko huviasteikon -- ne olivat, sanalla sanoen, ep?terveit?. Mutta Travis, t?m? yhdeks?ntoistavuotias tytt?lapsi, joka ei edes viel? ollut ensikertalainenkaan, h?n oli terve ja turmeltumaton, voimakas ja nuori.

>>Te voitte luonnollisesti nimitt?? sit? miten haluatte, mutta h?n oli kovin uupunut tai, puhuakseni suuni puhtaaksi, h?n oli juovuksissa.>>

>>Mit?? Mit? sanotte? Kuka? Mist? te puhutte?>> Condy veti syv?sti henke??n ja istui ?kki? suorana kuin pilari.

>>Jack Carter>>, vastasi Travis, >>ooh>>, lis?si h?n pudistaen avuttomasti p??t??n, >>h?n ei ole kuullut sanaakaan. Min? puhuin Jack Carterista ja eilisest? 'Lauantai-illasta'.>>

>>Suokaa anteeksi, min? en todellakaan kuullut mit? te sanoitte. Elk?? olko pahoillanne. Min? ajattelin -- jotakin vallan toista. Kuka oli juovuksissa?>>

Travis oli hetkisen liikahtamatta, mutta sitten kiinnitti h?n niskakamman lujemmin. Ja sitten h?n puhui.

>>Niin, jos te tahdotte vaivautua kuuntelemaan, niin min? kertaan mit? sanoin; on nimitt?in tosi kysymyksess?, ja min? aion asettua hyvin jyrk?lle kannalle siin? asiassa. Tied?tteh?n>>, jatkoi h?n, >>mit? 'Lauantai-ilta' on. Monet nuoret tyt?t, jotka eiv?t viel? ole seurael?m?ss?, ovat j?seni? siin? ja sinne tulee my?skin joukko sellaisia, jotka alkoivat viime vuonna, ja muuten my?skin ne, joilla on kolme nelj? huvikautta takanaan. No niin, siell? on tapana tarjota punssia; ja te olette itse n?hnyt herroja, jotka ovat saaneet liiaksi.>>

>>Totta on>>, my?nsi Condy. >>Tied?n, ett? niin on aina Carterin laita ja molempain nuorten Catlinien.>>

>>Siell? melutaankin joskus? Eik? totta?>>

Neiti Bessemer j?ykkeni hiukan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet