Read Ebook: Minä tahdon kostaa by Orczy Emmuska Orczy Baroness Enckell Armida Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1898 lines and 45741 words, and 38 pages

Translator: Armida Enckell

Release date: August 12, 2023

Original publication: Jyv?skyl?: K. J. Gummerus Oy, 1919

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

MIN? TAHDON KOSTAA

Kirj.

Paronitar Orczy

Englanninkielest? suomentanut

Armida Enckell

Jyv?skyl?ss?, K. J. Gummerus Osakeyhti?, 1919

>>Kosto on minun; min? tahdon kostaa, sanoo Herra>>. --

SIS?LT?:

Proloogi:

Luku.

Pariisi 1783.

>>Pelkuri! Pelkuri! Pelkuri!>>

Sanat kajahtivat selv?sti ja ?re?n kiihkoisasti tuskallisen n?yryytyksen niit? korostaessa.

Vihasta vavisten hyp?hti poika pystyyn, ja tasapainonsa menetetty??n h?n horjahti eteenp?in k?sill??n tavoitellen p?yt?? ja samalla koettaen silm?luomiensa vavahtavilla liikkeill? turhaan tukahduttaa h?pe?n kyyneleit?, jotka sokaisivat h?nen silmi??n.

>>Pelkuri!>> H?n koetti huutaa loukkaussanaa kaikkien kuultavaksi, mutta h?nen kuiva kurkkunsa ei sit? sallinut. H?nen vapiseva k?tens? haeskeli p?yd?lle hajoitettuja kortteja. Hypistellen niit? kuumeisen tarmokkaasti h?n sai ne kootuiksi nopeasti ja hermostuneesti. Sitten h?n heitti ne vastap??t? seisovaan miehen yritt?en viel? kerran sopertaa: >>Pelkuri!>>

Varttuneet miehet yrittiv?t v?liin, mutta nuoret vain nauroivat ollen valmiina seikkailuun, jonka t?ytyi v?ltt?m?tt? seurata ja joka olikin sellaisen riidan ainoa mahdollinen loppu.

Sovintoa tai v?littely? ei otettu kysymykseenk??n. D?roul?den olisi pit?nyt ymm?rt?? asia paremmin eik? puhua halveksuen Ad?le de Montch?ri'sta, sill? olihan kreivi de Marnyn hurmaantuminen kuuluisaan kaunottareen ollut Pariisin ja Versailles'n puheenaiheena viime kuukausina.

Ad?le oli sangen suloinen, ahneuden ja itsekkyyden todellinen linnoitus. Marnyt olivat rikkaita ja pieni kreivi hyvin nuori. Juuri silloin koreah?yheninen haukka kyni ahkeraan nuorinta kyyhkyst?, joka vasta oli sukunsa lakasta lenn?ht?nyt.

Pojan ihastus oli vasta alullaan. Ad?le oli h?nest? kaikkien hyveiden esikuva, ja h?n olisi ollut valmis kaunottaren puolesta taisteluun vaikkapa Ranskan koko ylimyst?? vastaan -- turha ponnistus, jolla h?n olisi puolustanut omaa ylev?? mielipidett??n sen ajan kevytmielisist? naisista. Kreivi oli my?skin ensiluokkainen miekkailija, ja h?nen yst?v?ns? olivat jo oppineet, ett? oli parasta olla viittaamatta Ad?len kauneuteen ja heikkouksiin.

Mutta D?roul?dehan oli kuuluisa h?lm?. H?n oli sangen v?h?n perehtynyt ylh?isen luokan k?yt?stapoihin. Ylh?is?n keskuudessa h?n yh? viel? n?yttikin tungettelijalta. H?n ei tietystik??n olisi p??ssyt Ranskan ylimyst?n tuttavallisiin piireihin suuritta rikkauksittaan. H?nen esivanhempansahan olivat jotensakin ep?ilytt?vi?, ja h?nen vaakunansa esi-isien koristeita vailla.

H?nen perheens? tai sen rikkauden alkuper? oli sangen tuntematon; tiedettiin vain, ett? h?nen is?ns? oli ?kki? kohonnut entisen kuninkaan parhaimmaksi yst?v?ksi, ja yleens? oletettiin, ett? D?roul?den kulta oli useammin kuin kerran t?ytt?nyt Ranskan ensim?isen herran raha-arkut.

D?roul?de ei ollut halunnut riitaa. H?n oli vain takertunut asiaan omalla k?mpel?ll? tavallaan, jonka h?n ep?ilem?tt? oli perinyt porvarillisilta vanhemmiltaan. H?n ei tuntenut kreivin yksityisasioita, viel? v?hemmin h?nen suhteitaan Ad?leen, mutta h?n oli sangen perehtynyt maailmaan ja Pariisiin, joten h?n tunsi mainitun naisen maineen. H?n ei ollut koskaan pit?nyt naisista puhumisesta. H?n ei kuulunut niihin, joita siihen aikaan olisi sanottu >>naisten miehiksi>>, eik? h?n ollut juuri naisten suosiossakaan. Mutta sill? hetkell? oli keskustelu sujunut siihen suuntaan, ja kun Ad?len nimi mainittiin, vaikenivat kaikki muut paitsi pieni kreivi, joka innostui kovasti.

D?roul?den olankohautus ja lis?ksi muutamat sanat olivat sytytt?neet pojan vihan. Arvaamatta oli loukkaus singahtanut, ja kortit lenn?ht?neet vanhemman miehen kasvoille.

D?roul?de ei liikahtanut paikaltaan. H?n istui suorana ja tyynen? polvet ristiss?, totiset melkein mustahkot kasvot tavallista kalpeampina. N?ytti kuin h?nen kasvonsa eiv?t olisi tienneet loukkauksesta eiv?tk? kortit sattuneet h?nen poskeensa.

H?n oli huomannut erehdyksens? juuri parikymment? sekuntia liian my?h??n. H?n oli pahoillaan pojan puolesta ja suuttunut itseens?, mutta oli my?h?ist? vet?yty? syrj??n. V?ltt??kseen yhteent?rm?yst? olisi h?n sill? hetkell? uhrannut puolet omaisuudestaan, mutta ei hituistakaan arvokkuudestaan.

H?n tunsi vanhan herttua de Marnyn ja kunnioitti h?nt? heikkoa melkein hassahtavaa ukkoa, jonka siihenastista puhdasta kilpe? nuori kreivi, h?nen poikansa, koetti parhaansa mukaan tahria.

Kun poika kaatui vihan vimmansa sokaisemana, nojautui D?roul?de h?nen ylitseen vaistomaisesti ja auttoi h?net hyvin yst?v?llisesti pystyyn. H?n olisi poikaselta pyyt?nyt anteeksi omaa ajattelemattomuuttaan, jos se olisi ollut mahdollista, mutta n.s. kunnian p?yhke? laki kielsi niin j?rkev?n menettelyn. Siit? ei olisi ollut hy?ty?, ja olisi se vain saattanut h?nen oman maineensa vaaraan torjumatta perinn?istapojen seurausta.

Kuuluisan pelihuoneen laudoitetut sein?t olivat usein olleet sellaisten n?yt?ksien todistajina. Kaikki l?sn?olijat toimivat tottuneesti. Kaksintaistelun s??nn?iss? oli m??r?tty erikoisia muodollisuuksia, ja tarkalleen niit? heti noudatettiinkin.

Nuoren kreivin ymp?rille kertyi heti l?hennen yst?v?piiri. H?nen suuri nimens?, varallisuutensa ja is?ns? vaikutusvaltainen asema olivat avanneet h?nelle Versailles'n ja Pariisin ovet. Sill? hetkell? h?n olisi voinut saada kokonaisen sotajoukon tukemaan itse??n l?hestyv?ss? ottelussa.

D?roul?de oli j??nyt v?h?ksi aikaa yksikseen pelip?yd?n luo, jolla niist?m?tt?m?t kynttil?t alkoivat kynttil?jaloissa savuta. Tapausten ?killisest? k??nteest? oli h?n noussut pystyyn verrattain h?mill??n. H?nen tummat, levottomat silm?ns? katselivat hetken huonetta, niinkuin ne olisivat tahtoneet pian l?yt?? yst?v?n.

Mutta miss? kreivi oli kotiutunut oikeuksiensa perustalla, sinne D?roul?de oli saanut p??syn rikkautensa vuoksi. H?nell? oli paljon tuttavia ja mielistelij?it?, mutta hyvin v?h?n yst?vi?.

>>Herra, valitsisitteko todistajanne muodon vuoksi?>>

Kysyj? oli nuori markiisi de Villefranche. H?n puhui hiukan ylimielisesti ja ivallisen armollisesti rikkaalle nousukkaalle, jolla oli kunnia p??st? miekan mittelyyn Ranskan ylh?is??n kuuluvan herran kanssa.

>>Herra Markiisi, pyyt?isin teit? valitsemaan puolestani. N?hk??s, minulla ei ole Pariisissa yst?vi?.>>

Markiisi kumarsi heilutellen luontevasti nen?liinaansa. H?n oli tottunut siihen, ett? h?neen vedottiin kaikissa seurael?m??n kuuluvissa asioissa, puvussa, takin viimeisess? kuosissa ja kaksintaistelun menoissa. Hyv?luontoinen, narrimainen ja toimeton kun oli, tuntui h?nest? sangen miellytt?v?lt?, kun h?net oli m??r?tty j?rjest?m??n surullista ilveily?, joka oli n?ytelt?v? pelihuoneen parkettilattialla.

Hetkisen h?n katseli ymp?ri huonetta tarkaten l?sn?olijain kasvoja. Kullankoristeiset nuorukaiset ymp?r?iv?t de Marnyn. Muutamia varttuneita miehi? seisoi ryhmittyneen? huoneen toisessa p??ss?. Markiisi k??ntyi puhuttelemaan yht? heist?, vanhanpuoleista miest?, jolla oli sotilaallinen ryhti ja ruskea, nukkavieru takki:

>>Everstin!>>, sanoi h?n miellytt?v?sti kumartaen, >>herra D?roul?de on valtuuttanut minut hankkimaan itselleni todistajan t?h?n kunniakkaaseen toimeen, saisinko pyyt?? teit?.>>

>>Kernaasti, kernaasti>>, vastasi eversti. >>Tosin en ole herra D?roul?den l?heinen tuttava, mutta kun te, herra markiisi, takaatte -->>

>>Oi>>, vastasi markiisi huolettomasti, >>niinkuin tied?tte, on se vain muodon vuoksi. Herra D?roul?de on h?nen majesteettinsa l?heisi? seuralaisia. H?n on kunnon mies. Mutta en ole h?nen takaajansa. Marny on yst?v?ni, ja ellei teist? ole parempi -->>

>>Olen tosiaan kokonaan herra D?roul?den k?skett?viss?>>, sanoi eversti, joka oli pikaisen tutkivasti katsahtanut p?yd?n luona erill??n seisovaan olentoon, >>jos h?n vain vastaanottaa palvelukseni -->>

>>Hyv? everstini, h?n mielihyvin vastaanottaa>>, kuiskasi markiisi ivallisesti mutistellen ylimyshuuliaan. >>H?nell? ei ole yst?vi? meid?n piiriss?, ja jos te ja de Quetarre sill? kunnioitatte h?nt?, luulisin h?nen olevan kiitollisen.>>

Herra de Quetarre, herra everstin ajutantti, oli valmis p??llikk???n seuraamaan, ja mainitulla tavalla tervehditty??n herra markiisi de Villefranchea meniv?t molemmat miehet D?roul?dea puhuttelemaan.

>>Herra, jos haluatte vastaanottaa>>, alkoi eversti ?kki?, >>minun ja ajutanttini herra de Quetarren palvelusta, olemme kokonaan teid?n k?skett?viss?nne.>>

>>Herrat, kiitoksia paljon>>, vastasi D?roul?de, >>koko juttu on vain ilveily?, ja tuo nuori mies on narri, mutta min? olin v??r?ss? ja -->>

>>Te haluaisitte pyyt?? anteeksi?>> kysyi eversti kylm?sti.

Arvoisa sotilas oli kuullut puhuttavan D?roul?den mainehikkaasta porvarissukuper?st?. Anteeksipyynt? sopi ep?ilem?tt? keskiluokan tapoihin, mutta eversti tietystikin sanoillaan tavoitteli sellaisen menettelyn arvottomuutta. Anteeksipyynt?k?? Pyh! Inhoittavaa! Pelkurimaista! Herrasmiehen arvokkuutta loukkaavaa, olipa h?n kuinka v??r?ss? tahansa. Kuinka voisikaan h?nen majesteettinsa armeijan kaksi sotilasta tunnustaa sill? tavoin menetelleens??

Mutta D?roul?de ei n?ytt?nyt k?sitt?v?n h?nen ehdotuksensa suunnattomuutta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet