Read Ebook: Vastarannalla by Kaste Anni

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1297 lines and 27809 words, and 26 pages

"No!" --

Hilma otti kiven maasta, k?tki sen selk?ns? takana k?teens? ja arvuutti:

"Tyhj? k?si on karttupiilo... kivik?si hippanen. Arvaa Aliina!" --

Aliina otti tyhj?n k?den.

"Kukas lukee?"

"Min?! Min?!"

"Ette, -- annetaan Aliinan lukea."

Ja Aliina luki, vuoronper??n sormellaan osoittaen jokaista piiriss? seisojaa:

"Annun -- tannun -- talle -- roinen, -- puolen -- markan -- pulle -- roinen, -- lypsi -- lehm?t, -- taittoi -- sarvet -- kantoi -- kivet -- kalli -- olle, -- siin? -- poltti, -- pois!" --

Viljamaan Hilma j?i "silm?? pit?m??n."

Aliina pist?ikse Miljan luokse tupaan ja kyyristyi kehdon taakse piiloon.

"Jos tulee, niin sano ettei t??ll? ole ket??n."

"Sanon, sanon..."

Tupaan se Hilma ensim?iseksi kurkistikin.

"P?iv??! Tulikos kukaan t?nne?"

"Ei tullut... P?iv??, p?iv??, -- tuonne meni joku halkopinon taakse."

Halkopino oli pihan toisella puolen ja Hilman sinne juostessa ehti Aliina ly?d? "nimens? kirjaan."

"Sukkelaan! El?k? sano miss? olit."

Hilma ep?ili Aliinan kuitenkin olleen tuvassa ja pui nyrkki? Miljalle ikkunan takaa.

"Mit?s siin? nyt... en min? ollut kun porstuassa, nelikon takana."

"El? --"

"Niin, niin."

Hilma on ?k?inen, eik? huomaakaan ennenkuin koko joukko kirkaisee: oma nimi kirjassa! -- ja kaikkien k?det tapailevat yht'aikaa kartun vartta.

"Selma on viel? poissa."

Mutta Selma on liian pieni silm?npit?j?ksi ja vaikka Hilma saakin h?nen nimens? kirjaan, t?ytyy h?nen olla viel? toisenkin kerran etsij?n?. Sill? kerralla l?yt?? h?n Aliinan ensim?iseksi.

Kun Aliinan silm?npitovuoro oli ohitse, meni h?n tupaan ja vapautti Miljan toimestaan, j??den itse Hemmin kehtoa heiluttamaan.

Vilkkaasti t?hysteli h?n huonetta, sen mustuneita seini?; suurta uunia ja pieni? ikkunoita.

Uunin reunalla oli riviss? suolakopsa, tulitikkulaatikko ja tupakanhakkuulauta. Keisarinviheri?? oli kylvetty palomuurin aukkoon ja l?heisiin sein?nrakoihin. L?hell? liett?, sein?ll?, oli pieni, maalaamaton astia hylly, sen alla nauloissaan lakkinen saippuas?ili? ja nauhasta ripustettu vati.

Aliinalla oli kotonaan, is?n ja ?idin kamarissa, oikea pesukaappi, jossa oli porsliiniset pesuastiat ja saippua kuppi, sein?ll? sen yl?puolella pyyheliinat kirjaellun vohvelipeitteen alla, johon oli ommeltu sanat: Puhtaus on kodin kaunistus.

Aliinan is? oli kunnallislautakunnan esimies ja h?nen luonaan k?vi paljon asiamiehi?. Ne olivat kaikki hyvin huomaavaisia is?? kohtaan ja Aliinalla oli ollut jo varhain sellainen luulo ett? is? mahtoi olla hyvin t?rke? henkil? kodin ulkopuolellakin.

Is?n is?kin oli ollut samanlainen kunnan luottamusmies ja kulkenut kaikkien uudistuspuuhien eturiviss?. H?nell? aikanaan oli ollut kyl?n ensim?inen kattolamppukin ja Pitkos-Matti kertoi vaarin kerran humalap?iss??n lausuneen:

"Virkani puolesta min? lamppua katossani poltan."

Nyt oli jokaisessa m?kiss?kin kattolamppu, miss? suurempi, miss? pienempi ja sellaisia pieni? lasittomia savu tuikkuja, k?ytettiin vaan saunoissa ja navettalyhdyiss?, joita ennen talikynttil?iden kera talollistenkin p?ydill? poltettiin.

Aliina oli kerran l?yt?nyt romujen seasta vinnilt? saksen muotoisen esineen, jonka ter?ss? oli ollut soma nelinurkkainen laatikko. ?iti sanoi sit? kynttil?sakseksi ja selitti sen olleen aikoinaan ??rett?m?n t?rke?n kapineen. Nyt oli se ja monta muutakin entisen ajan t?rke?t? tekij?? romukopassa, unohtuneita, tuntemattomia nousevalle polvelle.

Aliina oli ajatellut montakertaa mink?laista mahtoi olla siihen aikaan kun talikynttil?it? poltettiin, noita kituvia, r?tisevi? talikynttil?it?, joita t?ytyi "niist??", niinkuin huolimattomien lasten neni? -- --

"Mit? ne k?yh?t silloin polttivat?"

"Takkavalkeaa ja p?reit?."

"Rajalan Juho sanoo ett? puut ovat niin kalliita nykyisin... Eik?s ne silloin olleet?"

"Siihen aikaan oli viel? paljon suuria, koskemattomia metsi? ja k?yh?t saivat puita hakemisen vaivalla."

"Miksei niill? ole itsell??n?"

"Silloin ne eiv?t olisikaan k?yhi?."

"El? kysele sellaisia... Jumala on niin asettanut."

"Jumalako --?"

Aliina vaipuu j?lleen mietteisiins?. H?nest? tuntuu koko asia niin k?sitt?m?tt?m?lt?. -- Jos Jumala kerran oli hyv? ja oikeamielinen, niin miksi h?n sitten teki toiset ihmiset k?yhiksi ja onnettomiksi, ei antanut heille puita, eik? ruokaa...

"?iti, min? en usko sit?."

"Mit? sitten?"

"Ett? Jumala on tehnyt toiset ihmiset k?yhiksi. -- Hyi kuinka paha h?n silloin olisi!"

"Tytt?, -- oletkos siin?!" tiuskasi ?iti ja Aliina keksi h?nen katseessaan jotakin pelonalaista, likipit?in sellaista, kun ukkosen-aralla ihmisell?, joka jumalanilmalla n?kee toisen seisovan avonaisessa akkunassa.

"Kuinka sin? saatat puhua sellaista... kun on aina opetettu kunnioittamaan korkeinta --"

Mutta h?nh?n ei voinut uskoa mit??n sellaista Jumalasta, -- juuri siksi kun h?nelle oli opetettu ett? h?n on hyv?, kaikille yht? hyv?!

?iti oli varmaan jotenkin erehtynyt...

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet