Read Ebook: Robespierre by Galdemar Ange Sardou Victorien

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 875 lines and 22400 words, and 18 pages

Johann Szucs katkeroitui niin, ett? luopui paikalla ylituomarinvirastaan ja myyty??n kivitalonsa l?hti Georg Doman kanssa em?nti? noutamaan. Herra Szucs pulitti aviosiipastaan kaksisataa dukaattia.

Georg Doma tarjosi vain viisikolmatta dukaattia, jos h?nen vaimonsa p??stett?isiin kotiin, sata, jos h?net pidett?isiin, mutta ainiaaksi -- h?n voisi n?et silloin hankkia itselleen uuden.

Z?lfikar aga tuumaili hetken ja virkkoi sitten surullisena: "Ota vain vaimosi, yst?v?ni."

Sill?v?lin oli Kecskemetin vallannut hurja kauhu. Kurutsitkin olivat saapuneet ja ry?stiv?t h?ist? Thomas Veghin neitseellisen tytt?ren Viczan, juuri kun t?m? py?ri lattialla nuoremman Mikael Nagyn kanssa. Mit? t?st? kaikesta tulee, herra ja luoja? T?n??n tai huomenna riistet??n kodeista kalliit em?nn?t!

Kalgaun sulttaanikin tiedoitti j?lleen, ett? h?nen osalleen piti tulla kymmenen ihaninta naista. Ja Budan turkkilaiset voivat saapua hetkell? mill? hyv?ns?. Vaikka silloisista Kecskemetin tytt?rist? ei laulu viel? kertonutkaan: "Joka vain mies on, h?n noutaa morsiamensa sielt?", olivat ne silti jo aika uhkeita. Sit? eiv?t K?r?sink??n nuorukaiset kielt?neet. Ei tarvinne siis ihmetell?, ett? ep?toivo oli yleinen. Tilanne oli samanlainen kuin sadun tuomituissa kaupungeissa, miss? seitsenp?inen lohik??rme vuoron per??n ahmasti kaikki neidot. Kenen on seuraava vuoro? T?m? tiet?m?tt?myys oli kuin n?kym?t?n nuoransilmukka, jonka itsekukin tunsi kaulansa seutuvilla. Kymmenesti p?iv?ss? kauhistui yksi ja toinen kauppias n?kem??ns? p?lypilve?, ja kun Talfaja mets?n kuivat puut ?isin alkoivat ?hist?, luulivat he siin?kin kuulevansa l?hestyvien laumojen t?min??: "Ah, ne lurjukset tulevat taas."

Iltasin ristiv?t rouvat pienet k?tens? ja rukoilivat palavasti kaupungin suojeluspyhimyst?, pyh?? piispa Nikolausta. Ehk? h?n voisi tehd? jotakin koukkusauvallaan, joka oli kaupungin sinetiss?.

Mieliala kasvoi yh? katkerammaksi. Kaupungin asiat n?yttiv?t yh? huonommilta. Oikeustoiminta taukosi, sill? tuomareja ei voitu saada puuttumaan mihink??n, vaikka Kecskemetiss? tavallisesti pidettiinkin "etsikkok?r?j?t". Nyt muodostivat torille kokoontuneet vieraat oikeusistuimen.

Mutta kun nyt Johann Szucs luopui ylituomarin sauvasta, ei ollut ket??n siihen tarttumaan. Ei kukaan ollut niin p??t?n!

Saada p?ivitt?in nelj?, viisi m??r?yst?, joissa kaikissa esitettiin mahdottomia toivomuksia ja joissa kaikissa oli yst?v?llinen per?kaneetti: "Sill? muussa tapauksessa teilautan sinun armosi" -- ja kun maailma kerta kaikkiaan oli hullu, t?ytet??n t?llainen uhkaus my?skin. Ihmiset voivottelivat ??neens?: "Joko muutamme t??lt? pois, tai kuolemme t?nne, mutta n?in emme voi kauempaa el??. Jotakin t?ytyy tehd?."

"Mutta mit?? Turkkilaisiahan emme voi maasta ajaa, koska itse keisarikaan ei siihen pysty."

Senaattorien neuvotellessa t?h?n suuntaan kaupungintalolla, huusi ?kki? muuan ??ni avoimesta ikkunasta huoneeseen: "Mutta min? sanon teille, ettei turkkilaisia pid?k??n kartoittaa, vaan pit?? heid?t noutaa t?nne."

Senaattorit katsahtivat kaikki ikkunaan. "Kuka on se hullunhurja? Ken puhuu tuolla ulkona?"

"Kraatari Lestyakin poika."

"Kuinka tohtii h?n sekaantua keskusteluumme", ?r?hti Martin Zaladi vihastuneena ja viittasi heitukalle. "Sulkekaa ikkuna!"

Gabriel Porossnoki hyp?hti pystyyn kuin s?hk?iskun saaneena. "Mutta min? sanon, ettei tuota nuorta miest? saa karkoittaa, vaan kutsukaamme h?net t?nne kuulustellaksemme h?nt?."

Vakaat kaupunginis?t ravistelivat p??t?ns?, eiv?t toki sent??n uskaltaneet arvokkainta senaattoria vastustaakaan, vain Kristoffer Agoston murisi: "Is? on hupsu, ja poika niinik??n. Ylioppilaaltako me neuvoja pyyt?m??n? Niin, mutta h?nell? sent??n on p?tevyytt?."

"Mit??" kys?isi utelias Frans Kriston.

Sitten h?n kertoi, ett? is? oli tyls?mielinen. Hiljattain l?hetti kunnon is? Bruno h?nelle takkinsa puhdistettavaksi rasvapilkuista. H?n poistikin ne, mutta niin, ett? leikkasi ne saksilla pois. Is? Bruno-parka oli saada halvauksen.

Gyuri Pinty?, heitukka, oli sillaikaa heng?styneen? tuonut nuoren Lestyakin huoneeseen. H?n oli sorea, solakka nuori mies, jolla oli harjantihe? tukka.

"Poikani", puhui Porossnoki kohteliaasti, "vastik??n huusit jotakin, mik? osui korvaani. Selit?h?n l?hemmin."

Maks Lestyak ei h?t??ntynyt, h?n sorvasi sanansa selviksi ja ymm?rrett?viksi. "Olen todellakin tuuminut, ylh?iset herrat, etteiv?t niiss? olosuhteissa, miss? rakas kotikaupunkimme nykyisin el??, etteiv?t kuolleet pyk?l?t, kirjalliset vakuutukset ole suurenarvoisia. Sata kertaa arvokkaampi olisi el?v? beg, joka keskell?mme asuen vapauttaisi meid?t varsin monesta pikkuik?vyydest?. Olemme vapaa kaupunki, jalot herrat, mutta meid?n vapautemme on kahleista taottu. Etsik??mme tyranni, jotta voisimme el??."

Senaattorit katselivat toisiaan kummissaan, ihastuneina. Sellaisia kauniita l?mpimi? sanoja he eiv?t olleet pitk??n aikaan kuulleet, niin kaunis, sointuva ??ni ei ollut t?ss? salissa koskaan kajahdellut. Aamusta alkaen he ovat t??ll? istuneet, neuvottomina, ja katso, nyt oli kuin olisi odottamatta soihtu sytytetty pimeydess? valaisemaan.

"El?k??n!" kiljahti Mateus Puszta. "Se on viisaan puhetta."

"H?n on oikeassa", virkkoi harmaantunut Georg Pato viittansa ketjuja hypistellen, "h?n on keksinyt puhtaan jyv?n akanoiden seasta".

Senaattori Porossnoki nousi tuoliltaan, astui Maks Lestyakin luokse ja taputti h?nt? olalle. "Nuori mies, sinulla on t?st?edes yksi ??ni", sanoi h?n juhlallisesti. "Istukaa keskeemme, herra Mikael Lestyak."

N?m? sanat saivat intomielen puhkeamaan. Unkarilaiset rakastavat yll?tt?vi? k??nteit?, ja t?ss?h?n oli nyt sellainen. Kaupunginis?t ponnahtivat pystyyn puristamaan nuorukaisen k?tt?. Kristoffer Agostonkin mutisi leppyneen? Frans Kristonille kuiskaten: "Kunpa h?nell? vain ei olisi is?ns? piirteit?! H?nen is?ns? tuli slovakkina Kecskemetiin sandaaleissa."

"Sit?p? ei pojasta lain huomaa."

Jokainen voikin er??st? l??keopillisesta ammattilehdest? lukea ?sken, ett? jos valkoihoisen haavan paikkaa neekerin nahalla, tuo pieni musta iholaikka muuttuu v?hitellen vaaleaksi ja p?invastoin valkoinen paikka tulee neekerin ihossa mustaksi. T?llaista muutantaa on vuosisatojen vieriess? tapahtunut my?skin suurissa unkarilaisissa kaupungeissa. Vieras suku toisensa j?lkeen sulautuu unkarilaiseen, saapa viel? ymp?rist?ns? v?rinkin. R??t?li Lestyak harmaine karvoineen, py?reine p?ineen oli kuin atsteekki, Maks taas soikeine, kovine naamoineen, p?hkin?nv?risine silmineen ja ohuine viiksineen oli jo kuin aito kumaani, joka t?ss? salissa, jos h?n olisi esiintynyt kunnollisissa pukeissa eik? paitahihasillaan, olisi n?ytt?nyt yht? ylh?iselt? kuin joku sein?ll? riippuvan vanhan senaattorin lapsenlapsista.

Nyt k?ytiin yleisen innostuksen vallitessa neuvottelemaan. Yksimielisesti hyv?ksyttiin, ett? Kecskemetin politiikka pyrkisi t?st?l?hin hinnalla mill? hyv?ns? saamaan turkkilaiset kaupungin puolelle. Sitten esitti puheenjohtaja Porossnoki uuden asian: "Ylituomarin paikka on viel? avoinna. Onnellisina aikoina on se virka kansalaiskunnon palkkiona. Koko kaupunki ottaa osaa vaaliin. Mutta nykyisin, jolloin pitk? rivi ylituomareita on k?rsinyt marttyyrikohtalon, -- yhden sitoi Budan sandshak-pasha teilirattaaseen, toinen n??ntyi Konstantinopolissa vankilassa, kolmannen kurutsit l?vistiv?t piikeill??n, nelj?nnelt? ry?stiv?t puolison, -- nykyisin, sanon, vaatii tuomarinsauvan vastaanotto sankarillista uhrautumista, eik? meill? ole oikeutta vaalien kautta sy?st? ket??n kansalaisista onnettomuuksien kouriin. Sill? kenen hyv?ksi yksil?t nyt ??nens? antaisivat? Senk?, jota he korkeimmin kunnioittavat, vaiko sen, jota he vihaavat? Onko mahdollista, ettei yleinen luottamus, vaan yleinen viha asettaa miehet julkisten toimien etunen??n? Min?, jalot herrat, pid?n sit? mahdottomana."

"Totta! Niin on laita!"

Rauhattomana harhaili h?nen katseensa ymp?r?iv?ss? joukossa.

Kirkonhiljaisuus vallitsi salissa Senaattorit eiv?t hievahtaneetkaan.

"Ei kukaan?" kysyi h?n synkin otsin. "Sitten meid?n t?ytyy turvautua viimeiseen keinoon, jonka vanhat tapamme m??r??v?t milloin jonkun senaattorin suoritettavaksi joutuu turmiota uhkaava teht?v?. Pinty?, noutakaa t?nne lyijyinen lipas."

Heitukka toi sivuhuoneesta pienen lyijyisen laatikon, jonka nelj??n sivuun oli veistetty p??kallon kuva.

"T?ss? on kaksitoista arpanappulaa", sanoi Porossnoki koleasti ja antoi niiden kolisten vieri? keskelle p?yt??, jonka viheri?ll? pinnalla syysauringon sis??nhiipiv?t s?teet vastenmielisesti v?reiliv?t. Yksi musta ja yksitoista valkoista, "joka mustan saa, siit? ylituomari!" H?n pani nappulat takaisin lippaaseen.

"L?sn? on vain yksitoista senaattoria", huomautti herra Kriston vapisevin ??nin, "yksi nappula on liikaa".

"Paitsi jos my?skin herra Lestyak arpoo yhden."

"Jos h?n kerran saa ??nest??, t?ytyy h?nen my?skin arpoa", arveli herra Zaladi; "oikeuksien viitassa on velvollisuuksien vuori".

"Arpokoon!" p??tettiin yksin ??nin.

Lestyakin silm?t loistivat, kasvot paistoivat. "Jospa saisin mustan nappulan", tuumi h?n itsekseen.

Sill?v?lin levisi heitukan kautta Lestyakin historia ulkona odottavaan joukkoon, ett? n?et senaattorit olivat aamusta asti mihink??n p??sem?tt? neuvotelleet ja ett? Maks tuli ikkunan alle ja sinkosi viisauden kipunan heid?n joukkoonsa, mink? johdosta Gabriel Porossnoki kutsutti h?net sis??n ja istutti vihre?n p?yd?n ??reen kaupungin vanhimpien pariin.

Onko kukaan mokomaa kuullut? Mutta Gabriel Porossnoki on ?lyniekka, joka l?yt?? jyv?n siit?kin mist? muut vain lusteita, p?ll?n nokassakin huomaa v?lkkyv??.

V?kijoukko aaltoili kiihke?n? rakennuksen edustalla. Aika-ajoin kohosi joukosta huuto: "El?k??n Maks Lestyak! Tahdomme n?hd? Lestyakin! Tahdomme kuulla h?nen puhuvan!"

Rouva Fabian puhui suurelle ryhm?kunnalle vilkkaasti elehtien: "H?nen ymm?rryksens? on kuoriutunut. Jumala on unessa ilmoittanut, mit? h?nen on sanottava, mill? tavalla kaupunkimme voi vapauttaa pahojen pakanoiden kynsist?. Kysytte, rouva Letasi, miksi Jumala valitsi juuri h?net? Koska H?nen pyh? Majesteettinsa ty?skentelee aina k?sity?l?isten lapsilla. Vapahtajamme, Kristus, oli puusuutarin poika, t?m? kraatarimestarin poika. Mutta katsokaa, tuolta saapuukin is?."

Naapuritalosta tuli nopein askelin herra Matias Lestyak kiivaasti heilutellen toisessa k?dess??n kyyn?rpuuta ja pidellen toisessa ruiskukanv?rist? viittaa. "Miss? on se pojanlurjus, isken h?net kuoliaaksi!" huusi h?n hurjana. "H?n tuli t?nnep?in, h?nen pit?isi olla t??ll?."

"H?n on senaatissa."

"Kuka? Maksko? Kuinka h?n sinne joutui? Minuako meni piiloon? Odotan, kunnes h?n palaa. Kyll? min? sille miehenalulle n?yt?n! Tomuksi min? h?net jauhan. Tunti sitten annoin h?nelle silitysraudan kuumennettavaksi, sill? viel? t?n??n piti kotiin vied? Halasin pormestarin viitta, h?n n?et menee siin? huomenna l?hetyst?n mukana Neugradin komitaattiin. Huudan keitti??n: 'Maks, tuopas viimeinkin se silitysrauta!' Mutta ei silitysrautaa eik? Maksiakaan kuulunut. Eik? ihminen t?ll?in jo kiukusta pakahdu?"

Turkkuri Valentin Katona piti pojan puolta.

"T?ysikasvuista nuorukaista ei saa en?? kohdella kis?llin? eik? kiusata liesiraudan kuumentamisella."

"Hoitakaa te omaa vasikkaanne", vastasi r??t?li karkeasti. "Mit?p? min? sitten teen koko pojalla? Ennemmin tai my?hemmin h?net kuitenkin hirtet??n. H?n nuuskii alati kaupungin asioita. Kyll? min? annan sinulle kaupungin asioita pohdittavaksi. Sen viikarin hakkaan ruskeaksi ja siniseksi."

"Ei tule mit??n siit?", tokaisi Valentin Katona j?lleen, ajatellen nuoren miehen t?np?iv?ist? suurta ansioty?t?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet