Read Ebook: Papurikko-valakka. Ukkovaari by Pet Fi S Ndor Sulju Meri Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 593 lines and 16088 words, and 12 pages

Translator: Meri Sulju

Release date: September 5, 2023

Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto, 1909

Credits: Tuula Temonen

PAPURIKKO JA VALAKKA. UKKOVAARI

Kaksi novellia

Kirj.

ALEKSANTERI PET?FI

Suomentanut

Meri Sulju

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1909.

SIS?LT?:

Aleksanteri Pet?fi.

Aleksanteri Pet?fi , Unkarin suurin ja kansallisin runoilija, syntyi Ris-R?r?ss? l?hell? Pesti?, jouluk. 31 pn? 1823. Riitaannuttuaan is?ns? kanssa, keskeytti h?n 1840 opintonsa ja l?hti maailman kylille. Ensin rupesi h?n sotilaaksi, mutta heikkoutensa t?hden p??si vapaaksi ja alotti kiertolaisel?m?ns?, kuleksi ymp?ri Unkaria jalkaisin, usein ilman penni?k??n taskussa, antautui palavalla innolla milloin mihinkin teatteriseurueeseen, mutta aina ilman menestyst?, opiskeli ja lueskenteli v?liin, kierteli taas, teki puhtaaksikirjotusta, k??nteli englannin ja ranskan kielist? ja alkoi julaista lehdiss? runojaankin, joilla heti saavutti suurta suosiota. Seikkailujensa j?lkeen saapui h?n v. 1843 Pestiin jalkaisin, sauva k?dess? ja runojen k?sikirjotuksia povessa.

Pestiss? otettiin h?net suosiollisesti vastaan, h?nen runojaan painettiin ja h?n sai aputoimittajan paikan er??ss? muotilehdess?, jossa ty?skenteli vuosikauden. Mutta kansa ihastui h?nen runoihinsa p?iv? p?iv?lt?, niit? alettiin laulaa ymp?ri katuja ja kyli?. Ja kun h?n taasen l?hti kiert?m??n ymp?ri maatansa, otettiin h?net vastaan kaikkialla riemusaatossa, ja teattereissa, jossa h?net n?yttelij?n? oli vihelletty alas, otettiin h?net runoilijana vastaan seisoaltaan kunnioittaen ja kansallishymni? laulaen. N?ill? matkoillaan oppi h?n tuntemaan Julia Szendreyn, er??n tilanomistajan tytt?ren, ja pitkien ottelujen j?lkeen p??siv?t nuoret naimisiin 1847.

Mutta h?nen runoissaan salaman v?l?hdykset el?v?t ij?t kaiket, niiss? el?? luonnontuores kukkastuoksu, kotoisempi kansanomaisuus kuin kenenk??n muun unkarilaisen kanteleessa on helk?hdellyt. Niit? on jo ennen pienonen vihko suomeksikin k??nnetty. T?ss? tutustutetaan suomalaista lukijaa pariin h?nen parhaaseen kertomukseensa. Niist?kin kimmelt?? jumalainen neronkipin?, niiss? pienimpi?kin olentoja kultaa todellisen runouden p?iv?ns?teily. Toivottavasti ennen pitk?? saadaan suomeksi enemm?nkin h?nen kirjallisia helmi??n, sill? useimmat niist? ovat k??nnetyt vieraammillekin kuin "veljeskansan" kielelle.

Papurikko ja valakka.

Voi merkitty?!

Yksin ja hylj?ttyn? seisoo h?n maailmassa, kuten kaupungin reunalla hirsipuu, jota jokainen karttaa kammosta tai inhosta. -- Mieliimme on juurtunut, ett? surkastuneessa ruumiissa t?ytyy asustaa turmeltuneen sielun. "Paetkaa h?nt? kuin ruttoa!" huudamme. -- --

Martti parka! H?nenk??n ei k?ynyt paremmin.

H?n oli kelpo poika, parempaa syd?nt? ei ollut kell??n; mutta luonto oli rumentanut h?nen kasvonsa ja ihmiset karttoivat h?nt?.

"Olkoon niin!" ajatteli h?n. "Te minua vastaan -- min? teit? vastaan!"

Ja vastarinta alkoi...

H?nen is?ns? oli suutarimestari Daniel Csigolya, joka nuoruutensa p?ivin? oli ahertanut kokoon kohtalaisen varallisuuden.

?kki? p?lk?hti h?nen p??h?ns?, kuinka kaunista olisikaan, jos h?n sepitt?isi runojakin eik? ainoastaan kenki?. Parasta n?ytti h?nest? olevan alottaa ottamalla tihkip??t? viinisiemaus, koska ryp?lemehu oli paras runollisten mielialojen her?tt?j?; t?ll?in olivat h?nest? kaukana tunnonvaivat, ett? h?n tuhlasi rahaa, p?invastoin h?n sit? viel? k??risi kokoon.

Daniel Csigolyan oli t?ytynyt olla sangen oppivainen ihminen, koska h?n juomataidossa pian p??si mestariksi; ja se ei ole niink??n helppoa, sen tied?n omasta kokemuksesta. Minun t?ytyy nimitt?in huomauttaa, ett? min?kin pyhitin n?ille opinnoille muutamia vuosia siihen aikaan, jolloin suurta juopottelua viel? pidettiin hyveen?. Se aika on mennyt -- luojan kiitos -- ja min? olen saavuttamani tiedot unhottanut siin? m??rin kuin en olisi niit? koskaan tiennytk??n.

Poloiset ravintoloitsijat! Surkuttelen teit? syd?mest?ni, mutta yht? syd?mest?ni toivon, ett? hyvin monet seuraisivat esimerkki?ni.

Mutta kuten sanottu: herra Daniel Csigolya oli ahkera viinam?en mies herran edess?. Ei kest?nyt kauvan, kun h?n jo joi vanhan tuomarin ja kanttorin p?yd?n alle, ja n?m? olivat, t??ll? kuten kaikkialla, v?kevimm?t kapakkasankarit.

Ennenkuin viel? oli kaksi vuotta vierinyt, oli h?nen omaisuutensa h?vitetty; talon osti raajarikko turkkuri, viinitarhan huusi huutokaupassa kunnianarvoisa kirkkoherra. V?hitellen mentiin niin pitk?lle, ett? lestit ja muut ty?kalut vaelsivat nekin kapakkaan...

Rouva Csigolya oli s??st?v?inen, kelpo em?nt?, joka ei tietystik??n iloinnut miehens? uudenlaatuisesta taloudenhoidosta. H?n vuodatti katkeria kyyneleit?, kun h?nen miehens? juopuneena toikkaroi kotiin, ja valitti, kun syd?mens? oli ylen t?ysi, v?liin naapurivaimoillekin h?t??ns?. Miehens? edess? h?n vaikeni, osaksi sent?hden, ettei h?n oikein uskaltanut lausua nuhteita, osaksi, koska h?n ajatteli miehens? itsest??n palaavan j?rkiins? ja velvollisuuksiensa t?ytt?miseen.

H?n odotti pitk?n, pitk?n aikaa -- mutta turhaan!

Mutta vihdoin ei h?n sent??n voinut k?rsi? sit? vaieten:

"Laupiaan Jumalan nimess?! Mies, mit? t?st? on tuleva? Sin? juot ja juot yht? mittaa etk? en?? koskaan ty?t? ajattelekaan."

T?m?n puhuttelun aikana koetti Daniel p?rhist?? sel?lleen viininraukaisemia silm?luomiaan, h?n levitti hajalleen horjuvat s??rens? n?ytt??kseen mahtavammalta ja huusi sitten vakavalla arvokkuudella:

"Hiljaa!"

"Rakas mies", jatkoi vaimo, "kun min? vihdoin puhun, niin tahdon kevent?? syd?meni kaikesta siit?, mik? sit? rasittaa. Olen vaiennut kyllin kauvan."

"Vaimo, ?l? poraa!"

"Mutta minun t?ytyy --"

"Vaikene!"

"Vaieta? Miksi?"

"Siksi, koska min? -- koska -- min? olen herra Daniel Csigolya."

"Ja min? olen rouva Sofie Csigolya."

"Vaimo! ?l? napise taivasta vastaan. Pyh?ss? raamatussa seisoo -- mit? siell? seisookaan? -- seisoo, ett? Jumala loi maailman kuudessa p?iv?ss?, seitsem?nten? lep?si h?n. Sent?hden asetu."

"En ennenkuin olen puhunut."

"Mit?? -- Sin? tahdot puhua viel?? -- Onko se totta vai leikki??"

"En ole nyt leikintekotuulella."

"No, koska se ei ole mit??n leikki?, t?nne sitten partaveitsen kera, ett? leikkaan kielesi pois."

"Ja vaikkapa. Minun t?ytyy puhua, koska -- -- --"

Julmistuneena karjui Daniel:

"Vaimo, nimesi on: vaiti!"

Samalla aikoi h?n antaa vaimo raukalle iskun, joka ei kuitenkaan sattunut paikalleen, niin ett? h?n pyyhk?si vaan p??hineen pois. Sitten heitt?ytyi h?n tyydytettyn? vuoteelle heti kohta kuorsaten kuin raihnaisen sotilaan vanha piippu. Vaimo hiipi ky?kkiin, valvoakseen lieden ??ress? itkien l?pi y?n.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet