Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read Ebook: Kuvastin by Suoranta Katri

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 256 lines and 10818 words, and 6 pages

Release date: October 13, 2023

Original publication: Helsinki: Holger Schildts Kust.Oy, 1926

Credits: Tuula Temonen

KUVASTIN

Runoja

Kirj.

KATRI SUORANTA

Helsingiss?, Holger Schildtin Kustannusosakeyhti?, 1926.

SIS?LLYS:

PROLOGI

SUNNUNTAILAPSET

Me Sibylla Kaksi Rannalla Spleen Ilta merell? I, II Ik?v? V?symyst? Kuolema Haudoilla Odotus Sisarelle El?m?n muukalaiset

PHANTASIA

Phantasia Vanha satu Dryadi Vinetan kellot I, II Melankolia Lehmussatu

NUORET KOTKAT

Nuoret kotkat Tiell? Siipirikko Nebolla Rukous

KELTAISIA LEHTI?

PUNAISIA LEHTI?

Kirjoittamaton laulu Kaunein laulu Iltarusko Kielonkukkia Suudelma Vastaamatta j??nyt kysymys Y?ss? L?htiess? Kuvastin

EPILOGI

Resignaatio

PROLOGI

Sen tunnen kyll?: oon outo uneksija p??ll? maan, jok' kuuntelee vain omaa kaipuutaan ja n?kee ikit?hdet p??ns? yll?.

Sen tied?n kyll?: mun lauluni on t?hdenlento vaan, mi sammuu kohta leimahdettuaan, pien' valoviiru ?isen aavan yll?.

Se tunto mulle on tuska sammumaton, pohjaton: kuin t?hdet korkea, ah, kaipuu on, ja onni mainen tyydytt?? ei saata.

Se tieto mulle on riemu suurin, lohtu tuskassain: valona hetken v?lk?ht?? ma sain ja sitten -- kohti Kaipuun pyh?? maata.

SUNNUNTAILAPSET

Meit? on monta, legio.

Me kuljemme ihmisten joukossa vieraina. Me sivuutamme kylmin? ja umpimielisin? ne, jotka ovat valmiit rakastamaan meit?. Me janoamme niiden hellyytt?, jotka astuvat ohi meihin katsomatta.

Me liikumme yht? keve?sti rikkaiden kuin k?yhien parissa. Samalla hartaudella otamme osaa iloon kuin suruunkin. Olemme murheisista murtuneimmat tai onnellisista onnellisimmat syd?memme l?ikynn?n mukaan.

Mik??n inhimillinen ei ole meille vierasta. Me tunnemme pyhimyksen hurmion autuuden ja mustimman rikollisen sieluntuskat. Me rakastamme viattoman lapsen tavoin, vaikka syd?mess?mme palaa himon tuli. Me voimme alentua lokaan saakka, mutta sielumme valkea vaippa s?ilyy tahratonna.

Kun silm?mme kohtaavat toisen silm?parin, katsoo sielu vankilansa ristikon takaa: Oletko sin? meit?? Ja toinen hymyilee vastaan: Sisareni! Ja sielut, jotka ovat valossa avautuneet toisilleen, rakastavat alati.

Meiss? on monta min??. Ymp?rist?mme tuntee vain sen, mit? sille n?yt?mme, se ymm?rt?? meit? niin paljon kuin haluamme. Sielumme hymy? ei vieras l?yd?.

Meit? on monta, legio, ja kaikki me tunnemme toisemme.

SIBYLLA

Silmill?si on paksu verho, sieluni, silmill?si on verho, mutta sin? n?et.

Edess?ni on Katoavainen. Tartun siihen ahnaasti. Tahdon ottaa oman osani el?m?n p?yd?st?. Tahdon nauttia, kunnes kaikki on ohi, kunnes maa, joka maata on, tulee maaksi j?lleen.

Silmill?si on paksu verho, sieluni, silmill?si on verho, mutta sin? n?et: Katoavaisen takaa kuultavat Iankaikkisen iki-ihanat kasvot. Ja sin? et takerru siihen, mik? minulle k?y paulaksi ja sitoo tomuun.

Oi sieluni, sin? Sibylla, ohjaatko kerran minutkin etsim??n katoamatonta, iki-ihanaa lankaikkista?

KAKSI

Meit? on kaksi: sieluni ja min?.

Min? olen petollinen ja v??r?, olen el?in, joka haluaa nauttia kaikesta ja kaikista.

Sieluni on puhdas ja pyh?, se on osa Is?st??n, se tahtoo tuottaa iloa kaikille ja kaikelle.

Sieluni on yht? luja kuin min? olen saamaton ja veltto. Se ei suo minulle lepoa, se kiirehtii minua her??m??n, se pakottaa minua pyrkim??n omalle tasolleen, se tahtoo tehd? minusta ihmist?.

Sieluni, kuinka on: voiko aine muuttua hengeksi, voiko multa tulla osaksi Jumalasta?

Meit? on kaksi: sieluni ja min?.

RANNALLA

Eilen n?in meren ensi kerran t?n? kev??n? kahleetonna. Auringons?teet leikkiv?t mainingeilla, jotka verkkaan vy?ryiv?t rantaan.

Katsoin kauas ulapalle. Halusin upottaa sieluni sineen, ime? auringon silmiini, jotta yst?v?ni, kun h?n tulee, voisi katseestani lukea, kuinka kev??n tullen kaipaan h?nt? ja uneksun, ett? sielumme ovat avarat kuin rajaton ulappa ja ajatuksemme kaareilevat El?m?n yll? ylpein? puhtaudestaan, voimakkain siiveniskuin niinkuin hohtavan valkeat lokit merell?.

SPLEEN

Add to tbrJar First Page Next Page

Back to top Use Dark Theme