Read Ebook: Kuvastin by Suoranta Katri

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 256 lines and 10818 words, and 6 pages

SPLEEN

Olen yliel?nyt Kaiken. Kaikki on turhuutta, nuoruus ja rakkaus, viattomuus ja hekuma, nauru ja kyyneleet, turhuuksien turhuutta Olen yliel?nyt Kaiken, eik? sieluni l?yd? mist??n mit??n itselleen, se on yh?ti tyhj?, janoinen ja n?lk?inen kuin kuiva maa. Ja vaihtuu p?iv? ja vaihtuu y?, toinen toisensa j?lkeen, ja sekin on turhuutta. Olen yliel?nyt Kaiken ja nyt haluan vain p??st? takaisin sinne, mist? sieluni on eksynyt t?h?n outoon asuntoonsa.

ILTA MERELL?

H?m?rtyy. Sinipunerva huntu ulapan ylle heitt?ytyy. Viri merell? k?y, syysaallot toisiaan ajaa. Kotirantaa ei n?y. -- Mun ik?v?ni ilman on rajaa.

H?m?rtyy. Sinipunerva huntu ulapan yll? synkistyy. Tulet kaupungin n??n, sadat soihdut kaukana palaa, y?n h?m?r??n sadun tenhon oudon ne valaa.

H?m?rtyy. Sinipunerva huntu ulapan yll? t?hdittyy. Kuu taivaalle k?y, y?pilvet toisiaan ajaa. Kotirantaa ei n?y. -- Mun ik?v?ni ilman on rajaa.

Lyijynharmaa meri. Kone verkkaan jyskytt??. Minne katson, h??m?tt?? lyijynharmaa meri.

Y?ss? laiva tumma hiljaa hipuu eteenp?in halki usvain h?m?r?in, aavelaiva tumma.

Valot mastoon syttyy. Meren henget nukkuvat. Kuule -- huokaa vainajat -- Valot mastoon syttyy.

Lyijynharmaa meri. Kone verkkaan jyskytt??. Minne katson, h??m?tt?? lyijynharmaa meri.

IK?V?

Jessica tytt?, nuoruuteni toveri, sin? ja min?, me tunnemme Ik?v?n.

Mit? on Ik?v?? kysyv?t. Ne eiv?t sit? tajua. Me sen tunnemme.

On y?. Lep??t vuoteellasi. Silm?si painuvat umpeen. Mutta et nuku.

Et voi nukkua, sill? syd?mesi ly? kuin hengenh?d?ss?. Sinusta tuntuu, ett? se ponnahtaa pois rinnastasi, ja sin? painat lujasti molemmin k?sin ruumistasi pysy?ksesi koossa. Syd?mesi ly? ja ly? kuin kuumeessa.

V?hitellen ruumis vaatii osansa -- sin? nukut.

Aamulla her??t uutena ihmisen?. Naurahdat y?lliselle tuskallesi: >>lienen hieman hermostunut>>

Jessica tytt?, sin? tied?t t?m?n: se on Ik?v?. Sielusi liikuttelee siipi??n, mutta ei p??se lentoon -- eik? tied?, minne menisi.

Mit? on Ik?v?? kysyv?t. Ne eiv?t sit? tajua. Me sen tunnemme.

V?SYMYST?

Olen saanut kannettavakseni raskaan, raskaan taakan. Sen nimi on: el?minen.

Tuijotan tyls?n? ulos akkunasta. N?en kapeat kadut ja matalat rakennukset. Harmaa taivas kaareutuu kaiken yll?. Liek? se harmaa, vai oma alakuloisuuteniko saa sen silt? n?ytt?m??n? En tied?, olen niin v?synyt.

Miksik? ei joku toinen syntynyt minun edest?ni, joku, jolle el?m?n taakka ei olisi n?in raskas? Joku, jolla olisi ollut voimia p?? pystyss? kulkea koleikkoa, joku, jonka syd?n olisi ollut kevyt ja nuori.

Minulla ei ole koskaan ollut nuoruutta. Kerran olin lapsi -- mik? olen nyt? Vanhus, joka katselee maailman menoa kylliksi el?neen selvenneill? silmill?. Kes?st? lienee jo kulunut tuhat vuotta --

El?m? on raskas taakka. Kuka nostaa sen v?syneilt? hartioilta?

KUOLEMA

En ole sit? n?hnyt, mutta olen tuntenut sen kosketuksen.

Olin kerran kadottamaisillani itseni. Silloin tarttui n?kym?t?n k?si k?teeni. Se ei ollut kylm? ja kammottava, vaan viile? ja levollinen ja j?rk?ht?m?tt?m?n luja, ja sen valtimo l?i omani tahtiin. Se puristi sormiani, ja l?pi olemukseni liikkui toinen Tahto: >>Minun sin? olet>>, sanoi se, >>mutta aikasi ei ole viel? tullut.>>

Minut valtasi polttava halu heitt?yty? tuon tuntemattoman syliin, ja kauhistuttava tietoisuus siit?, ett? kun h?n ottaa minut, en silleen p??se irti. Sill? min? tunsin, ett? t?m? oli Kuolema.

En ole sit? n?hnyt, mutta olen tuntenut sen kosketuksen, jota sieluni vapauttajanaan odottaa ja min? itse kammoan.

HAUDOILLA

N?en ikkunastani hautausmaan ja mietin: siell?, siell? my?s mun on matkani p??.

Kuten nyt unohdettujen hautojen p??ll? humisevat koivut tuuhealatvat -- ja kasvavat rikkaruohot, kuten nyt unohdettujen hautojen p??lle auringon s?teet kultana lankee ja varisevat valkeat ruusut, niin my?skin on kerran: min? mustassa mullassa lep??n. Joku toinen ikkunastani katsoo ja omaa m??r??ns? miettii.

Oi jalkani, maista polkuas keve?sti astu: se kulkee hautojen p??ll?. K?det, kukkihin koskekaa hiljaa: ne kasvavat hautojen p??ll?. Puhe, lempeen? kaikuos huuliltain: sinut kuullaan hautojen p??ll?.

Oi etten kellek??n tuottaisi tuskaa hautojen p??ll? --

ODOTUS

Kuinka pitk? saattaakaan olla talvinen p?iv?!

Valtavana vuona polttaa ik?v? veress?ni. Se on myrkky, joka tunkeutuu l?pi olemuksen ja vaikuttaa huumaavasti ja turmelevasti, suloinen myrkky, joka saa ihmisen k?rsim??n ja tuntemaan -- taiteellista nautintoa siit?.

Kuljin kuvastimen ohi ja katsahdin siihen. Seisahduin tarkastamaan omaa peilikuvaani: kuinka tuttu ja outo sent??n! Lapsi, mist? sait mustat renkaat silmiesi ymp?rille, sin?, joka nukut yksin valkeassa vuoteessasi? Nainen, mist? sait viattomuuden hymyn, sin?, joka kauan sitten hukkasit lapsenkenk?si? Ihminen, mik? janoon n??ntyv? el?in katsoo minua laajenneista silm?terist?si?

Kuinka tuttu ja outo sent??n olet omalle itsellesi! Her??t ty?h?n ja tyhjyyteen, nukut y?h?n ja -- tyhjyyteen, ja ik?v?si poltto on sama y?n ja p?iv?n tyhjyydess?.

Kuinka pitk? saattaakaan olla talvinen p?iv? -- odottavan p?iv?!

SISARELLE

Sulamith, sisareni vuosituhansien takaa, sin?, joka etsit yst?v??si, etk? h?nt? l?yt?nyt, Sulamith, sisareni, n?ink? olit sin?kin ahdistettu? N?ink? raastoi ep?tietoisuus syd?nt?si?

Sulamith sisareni, yst?v?si rakasti sinua ja -- l?hti pois. Sin? k?velit kaduilla ja turuilla. >> H?nt?, jota sieluni rakastaa, oletteko h?nt? n?hneet?>>

Sisareni, oudot miehet nauroivat sinua, vartijat kummastelivat, oi Sulamith -- min? pelk??n noita ilkkuvia silmi?, vapisen katseiden edess?, jotka sinuun kohdistuivat.

-- -- --

Oi Sulamith, meit? on tuhansia sisariasi vuosituhansien takana, kulkemassa samoja polkuja, joita sinun hento jalkasi muinoin astui, kolkuttamassa ovilla, jotka ovat sulkeutuneet.

Sulamith, sisaremme, rukoile meid?n puolestamme: ett? Kuningas veisi meid?tkin majoihinsa, ett? rakkaus lep?isi lippuna ylitsemme, ett? meillekin koittaisi kev?t.

EL?M?N MUUKALAISET

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet