Read Ebook: Anna by Impola Heikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1133 lines and 26567 words, and 23 pages

-- Sammakko sinun syliss?si on istunut.

-- Mieluinen kapine se vaan tuntuu olevan, jatkoi tyynen? Aappo. Moni mies sill? tavalla on antanut itsens? pett??.

-- Sinun ei sit? tarvitse pelj?t?.

-- Niin, ja on tahtonut tytt?? ikuiseksi omakseen ja niin saapikin sen sitten.

-- Mutta sin? et ole saanut.

-- Mutta tiet??k? tuosta kumpi se toistaan on pyydyst?nyt, tytt?k? vai poika? Miehetkin sen syyn muka saavat pit??, ett? ne ne asian alulle panevat naimiskaupassa. Mutta tytt? totta vie sen useinkin aloittaa. Sellaista se on, vaikka ne muka ovat olevinaan niin viattomia. Jos ei vaan tytt? useastikin aloittaisi tuota peli?, niin olisi maailma vanhoja poikia t?ynn?.

-- Kyll?h?n Aapon puheessa per?? on, sanoi is?nt?. Ja mit? varten ne naiset muka tahtovat sitten tasa-arvoiseksi nykyaikana miesten kanssa, kun he jo sellaisia ovatkin. Tuossa naimiskaupassakin. Neh?n ne sen alulle panevat ja viettelev?t miehen heit? sitten muka niin tahtomaan, ett? n?ytt?? sellaiselta, ett? mies se on se, joka heit? pyydyst?? ja he sitten miehen pyynn?st? h?nelle rupeavat, vaikka se onkin kokonaan toisin p?in.

-- Kyll?p? nyt tulee selv??! Kutka ne tytt?jen t?hden sitten vaikka kaivoon menisiv?t, kun oikein rakastuvat? Kutka ne hartaana pyyt?v?t, ett? tule minulle, muuten en el?? voi? Ja sitten jos tytt? hartaasta --

-- Halusta heltyy, pisti is?nt? v?liin nauraen.

-- Ole hiljaa! Hartaasta rukouksesta -- niin juuri, heltyy ja heille tulee, niin sitten muka tyt?t ovat miest? vailla. Kaikkea sit? kuulee!

-- Mutta kuka sen asian alulle panee? -- Olkaa hiljaa! -- Niin siit?h?n se olikin kysymys. Kutka ne miehen viettelev?t niin tekem??n kuin sin? selitit? Tyt?t tietenkin. Heh?n sen leikin alkavat silmill??n, py?r?hdyksill??n ja hetaleillaan. Heill?h?n se mieless? on, ett? tuon min? viettelen itselleni. Tai jos ei mit??n m??r?tty? ole heid?n mieless?, niin he kiekkuvat kaikkien edess? ja kyll? jonkun miehen t?ytyy sy?ttiin tarttua; ja kun tytt? huomaa, ett? nyt on karhu kierroksessa, niin sitte se vasta peli alkaa, joka siihen loppuu, ett? mies tahtoo tuota kiilusilm??. Mutta kuka sen alkuun pani? Siit?h?n kysymys oli.

-- Kyll?h?n sin? osaat, mutta se totta on, ett? miehet ne sen ensin alottavat, v?itti em?nt?.

-- Kuulepas! Muistellaanpa sit? meid?nkin alkamista! Kuka se ensin sen alotti? Olethan tuon sanonutkin, my?nt?nytkin, kun kahden on oltu, ett? -- -- --

-- Pid? nyt suusi!

-- Ett? sin? sen -- -- --

-- Ole hiljaa! huusi nauraen em?nt?.

-- Siin? sen kuulette! Kun rupeaa totuutta sanomaan, niin silloin suu tukkoon. Sellaisia ne ovat. Mutta semmoista se on ollut maailman alusta ja on maailman loppuun, ett? tyt?t ne sen leikin alkavat ja kun saavat jonkun onkeensa, niin antavat h?nen leikin lopettaa, ja itse ovat ihan viattomia. Eik? niin?

-- Niin on, my?nsiv?t miehet.

-- Mutta miksi ne miehet sitten niin tyhmi? ovat, ett? onkeen tarttuvat? Silloin t?ytyy tytt?jen olla paljon viisaampia kuin miesten, sanoi Helmi.

-- No siin? tuli todistus, ett? niin he tekev?t. Mit? me en??n muuta kaipaammekaan! Eih?n viisaudesta puhetta ollutkaan kuin miesten onkimisesta ja siihen te viisaita olette. Pid?, Helmi, vaan Jaakkoa kuumana, kun olet onkeesi saanut! Kyll? se on kummaa t?ss? maailmassa, kun saa ruveta omien lastensa kanssa v?ittelem??n naimiskaupoista.

Kaikki r?j?htiv?t nauramaan. Ulkona rapisi sade ikkunoihin, joista n?kyi musta pimeys. Sis?ll? l?mp?isess? pirtiss? tuntui niin turvalliselta.

-- Nyt ne tulevat, sanoi Helmi, kun ulkoa kuului Mustin haukahteleminen ja rattaitten ratina.

Em?nt? laitteli kahvikuppeja p?yd?lle ja kaikki katsoivat odottavasti oveen p?in. Onhan niin j?nnitetty?, kun outo henkil? tulee taloon, vaikkakin se olisi piika-tytt?kin, sill? vuosihan v?hint??nkin h?nen kanssaan t?ytyy yhdess? olla.

Nyt h?n ovesta py?r?htikin vaatenyytti k?dess??n.

Tuommoinenko h?n nyt onkin, mietti Kalle, joka p?yd?n takana istui lukemassa. Tuollainen pikkunen, vikkel?liikkeinen, notkea kuin kissa, tuollainen pitk?palmikkoinen piian nappula.

-- Iltaa! virkkoi tulija.

-- Iltaa! Nytk? sielt? tullaan. Eik? siell? kastunut ihan l?pi, tuommoisella valolla? toimitti em?nt? ja meni l?hemm?ksi. Nosti vaatemytyn, jonka tytt? oli lattialle laskenut, penkille. Tarjosi k?tt? tulijalle.

K?ttelem?ss? k?vi t?m? kaikkia. Is?nn?lle h?n notkautti polviaan ja niin riivatun n?tisti, mietti Kalle. Toinen jalka noin varpaillaan taakse p?in ja toisella notkautti. Se n?kyi niin selv??n, kun h?nell? oli noin lyhk?set hameet, melkein kuin pikkutyt?ill?. Kalle ei saanut katsettaan irti h?nen jaloistaan. Miksi tuolla on noin lyhyet hameet? mietti h?n. N?kyi selv?sti heikot nilkat ja siev?t, pienet keng?t hameitten alta. On tuolla v?h?n liian lyhyet hameet, mietti Kalle.

Kalle istui p?yd?n takana kirja edess??n. Oli katsovinaan kirjaan, vaikka salaa vilkuilikin tytt??n. Tytt? oli ep?varma, ett? k?visik? tuota tervehtim?ss?, joka ei mit??n n?yt? h?nen tulostaan v?litt?v?n vai j?tt?isik? sikseen. Tuli kuitenkin kaikkein viimeksi Kallen luo ja ojensi k?tens?.

-- Terve! virkkoi h?n.

-- Terve! vastasi Kalle ja ojensi k?tens?. Katsoi samalla tyt?n silmiin eik? muistanutkaan heitt?? k?dest? irti, vaan puristi tiet?m?tt??n sit?. Kalle n?ki tuollaiset nauravat silm?t, jotka n?ytt?v?t nauravan, vaikka kasvot ovat totisena. Ei h?n n?hnyt muuta kuin nuo silm?t. Ne h?net vangitsivat, niihin h?n tuntui ihan uppoavan. Samassa vet?si tytt? k?tens? pois ja hymyili kasvoiltaankin Kallelle. Kalle her?si, h?n punastui ja katsoi ymp?rilleen n?kik? kukaan tuota k?den puristusta, joka tuntui ikuisuudelta. Mutta eih?n sit? ollut kukaan miksik??n huomannut. Eih?n se ollut kauvan kest?nyt.

Tuolla tytt? istui jo em?nn?n vieress?.

Mit?h?n h?n ajatteli, mietti Kalle, kun puristin enk? p??st?nyt h?nen k?tt??n irti. Kyll? min? olen tollo.

Mutta nuo h?nen silm?ns?. Mink?laiset ne olivatkaan? Sinisetk? vai ruskeat? Ei h?n sit? muistanut. Ne olivat -- nauravat.

Olkootpa mink?laiset tahansa, mietti h?n suutuksissaan. Sama kait minulle.

H?n rupesi lukemaan, mutta korvissaan kuuli h?n tyt?n ??nen, kun t?m? puhui.

-- Oletko jo mink? ik?inen? kuuli h?n ?itins? tyt?lt? kysyv?n.

-- Kes?ll? t?yt?n seitsem?ntoista, vastasi tytt?.

-- Vai niin nuori. Et tuota ole vanhan n?k?inenk??n.

-- Kenenk? tytt?j? sin? oikeastaan oletkaan?

-- Sen Kantalan lesken.

-- Kantalan. Seh?n on suuri talo.

-- Onhan se.

-- Vai sen tytt?j?. Se is?nt?h?n kuoli. Kuinka kauvan siit? onkaan? muisteli em?nt?.

-- Olin silloin kolmentoista, sanoi tytt?. P??sin juuri sin? kev?nn? kansakoulusta.

-- Seh?n hukkui, sanoi is?nt?, joka oli kuunnellut heid?n puhettaan.

-- Niin, vastasi tytt?.

-- Mitenk? se hukkuikaan? tiedusteli em?nt?.

-- J?ihin putosi markkinoilta palatessaan, sanoi tytt?.

-- Niin, t??ll?kinh?n siit? puhuttiin, muisteli em?nt?. Mutta ei jatkanut en??n, kun muisti, ett? puhuttiin kuinka Kantalan rikkaan talon is?nt? oli markkinoilta palatessaan p?iss??n ajanut sulaan ja sinne j??nyt.

-- J?ik? teille mit??n sitten, kun piikana t?ytyy sinunkin olla? kysyi is?nt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet