Read Ebook: Vaarallinen kosinta ynnä muita kertomuksia by Bj Rnson Bj Rnstjerne Koskelainen Yrj Translator Talvio Maila Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1253 lines and 40144 words, and 26 pages

Translator: Yrj? Koskelainen Maila Talvio

Release date: October 24, 2023

Original publication: Porvoo: WSOY, 1925

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

VAARALLINEN KOSINTA

ynn? muita kertomuksia

Kirj.

BJ?RNSTJERNE BJ?RNSON

Suomentaneet

Maila Talvio ja Yrj? Koskelainen

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1925.

SIS?LLYS:

Vaarallinen kosinta. Iloinen poika. Blakken. Trond. Is?. Kotkanpes?. Uskollisuutta. El?m?n arvoitus. Karhuntappaja.

VAARALLINEN KOSINTA.

Kun Aslaugista oli tullut t?ysikasvanut tytt?, ei Husabyssa saatu paljoakaan rauhaa; sill? y?kaudet umpeensa kyl?n parhaimmat pojat siell? tappelivat ja repiv?t toisiaan. Pahin oli lauantaiy?; mutta silloin ei vanha Knud Husaby koskaan pannutkaan maata muuten kuin nahkahousut jalassa ja koivuinen keppi vuoteen vieress?.

-- Koska min? kerran olen tyt?n saanut, niin pit?? minun h?nt? my?skin puolustaa, sanoi Husabyn is?nt?..

Tore N?sset oli vain torpanpoika, mutta toiset v?ittiv?t juuri h?nen useimmin k?yv?n Husabyn tytt?ren luona. Vanha Knud ei siit? pit?nyt; h?n sanoi ettei se ollut totta, "koska h?n ei koskaan ollut h?nt? siell? n?hnyt." Mutta ihmiset naureskelivat kesken??n ja arvelivat, ett? jos h?n olisi hakenut nurkista sensijaan ett? torui pihalla ja permannolla metel?itsij?it?, niin h?n olisi l?yt?nyt Toren.

Tuli kev?t ja Aslaug l?ksi karjan mukana tuntureille Kun sitten p?iv? helteisen? laskeutui laaksoon, tunturi kohosi viile?n? autereesta, kellot kalkattivat, karjakoira haukkui, Aslaug huhuili ja puhalsi paimentorveen nurmikkojyrk?nteill? -- silloin rupesi poikien syd?nt? polttamaan, kun he ahersivat alhaalla vainioilla Ensi lauantai-iltana he kilvan riensiv?t karjakartanolle. Mutta viel? nopeammin tulivat he alas- sill? karjakartanolla seisoi oven takana poika, ja h?n otti vastaan jokaisen tulijan ja tumpuloi h?net niin pahanp?iv?isesti, ett? h?n sitten ik?ns? muisti ne sanat, jotka seurasivat: tule viel? toisenkin kerran, niin saat enemm?n!

Heid?n ymm?rt??kseen ei sellaista nyrkki? ollut siin? seurakunnassa muilla kuin Tore N?ssetill?. Ja kaikki rikkaat talollisenpojat pitiv?t sit? per?ti hulluna, ett? mokomakin torpparinpukki seisoi puskemassa Husabyn karjakartanon korkeimmalla harjalla.

Samaa mielt? oli vanha Knudkin, kun h?n sen kuuli, ja samalla h?n suunnitteli, ett? jollei kukaan muu osaa kurittaa sit? veitikkaa, niin h?np? koettaa poikiensa kanssa. Tosin Knud jo rupesi vanhenemaan, mutta vaikka h?n likeni kuudettakymment??n, niin h?n mielell??n paini vanhimman poikansa kanssa, kun huveissa rupesi k?ym??n liian hiljaiseksi.

Husabyn karjakartanolle ei ollut kuin yksi tie ja se kulki suoraan talon l?pi. Seuraavana lauantai-iltana, kun Tore aikoi karjakartanolle ja kevein askelin hiipi pihan poikki, karkasi mies h?nen rinnuksiinsa.

-- Mit? sin? minusta tahdot? sanoi Tore ja viskasi h?net maahan, niin ett? helisi.

-- Sen saat heti tiet??, sanoi toinen h?nen takaansa; ja se oli veli.

-- T??ll? tulee kolmas, sanoi Knud ja k?vi kaikin voimin h?nen kimppuunsa.

Tore k?vi vaarassa voimakkaammaksi; h?n oli notkea kuin pajuvitsa ja iski niin ett? poltti; h?n kiemurteli ja hiiviskeli; kun iskut tulivat, oli h?n poissa tielt?; kun he eiv?t osanneet mit??n odottaa, tulla l?j?hti. Selk??ns? h?n lopulta sai, jopa aika lailla, mutta vanha Knud sanoi sittemmin usein, ett? h?n tuskin oli paininut vankemman pojan kanssa. He ottelivat kunnes veri valui, mutta sitten sanoi Husabyn is?nt?:

-- Seis! ja lis?si: -- jos sin? ensi lauantai-iltana p??set Husabyn hukan ja h?nen pentujensa ohi, niin on tytt? sinun!

Tore laahautui kotiin niin hyvin kuin taisi ja kun h?n oli p??ssyt kotiin, paneutui h?n vuoteeseen. Paljon oli puhumista tappelusta Husabyss?, mutta sen sanoi jokainen, ett? mit? h?nell? siell? oli tekemist?? -- Yksi ei sanonut sill? lailla, ja se oli Aslaug. H?n oli sin? lauantai-iltana niin odottanut h?nt?; ja kun h?n kuuli, miten p?in asiat is?n kanssa olivat k??ntyneet, itki h?n ja puheli itsekseen:

-- Jollen min? saa Torea, ei minulla ole ilon p?iv?? t?ss? maailmassa.

Tore oli sunnuntain vuoteen omana ja tunsi maanantaina, ettei h?n silloinkaan voi nousta. Tiistai tuli ja oli kaunis p?iv?. -- Y?ll? oli satanut, tunturi oli kostea ja vihanta, ikkuna oli auki, lehv?in haju tuli sis??n, kellot kalkahtelivat alas rinteit? ja ylh??ll? huhuili joku; jollei ?iti olisi ollut sis?ll?, olisi h?nen t?ytynyt itke? k?rsim?tt?myytt??n.

Keskiviikko tuli ja yh? viel? h?n makasi; mutta torstaina h?n rupesi miettim??n, eik? t?st? sent??n lauantaiksi pit?isi ruveta paranemaan, ja perjantaina h?n oli ylh??ll?. H?n muisti visusti is?n sanat: "jos sin? ensi lauantai-iltana p??set Husabyn hukan ja h?nen pentujensa ohi, niin on tytt? sinun." Alituiseen katseli h?n Husabyhyn.

-- En min? pahempaa voi saada kuin selk??ni, ajatteli Tore.

Husabyn karjakartanolle kulki, kuten jo ennen on sanottu, vain yksi ainoa tie; mutta reipas mies saattoi sent??n p??st? sinne, vaikkei kulkenut juuri sit? tiet?. Kun souti tuonne niemen taakse ja laski maihin tunturin tuolle puolelle, niin aina sit? jollakin lailla p??si yl?s, vaikka sein?m? olikin niin jyrkk?, ett? pukki vaivoin kulki siit?, ja se tavallisesti sent??n ei h?t?ydy tuntureilla.

Lauantai tuli ja Tore oli kaiken p?iv?? ulkona; - aurinko s?teili niin, ett? pensaat vavahtelivat ja kaiken aikaa kuului huhuilun houkutus tuntureilta. H?n oli viel? istumassa oven edustalla, kun ilta jo joutui ja sumun h?yryt nuolivat nurmikkojyrk?nteit?. H?n loi katseensa sinne yl?s ja siell? oli ihan hiljaista, h?n katsahti Husabyhyn p?in -- ja sitten h?n ty?nsi veneen vesille ja l?ksi kiert?m??n nient?.

Karjakartanolla oli Aslaug saanut pois p?iv?n ty?t ja istuutunut. H?n arveli, ettei Tore kai p??se sinne sin? iltana, mutta ett? h?nen sijaansa tulee sit? useampia muita; h?n p??sti irti karjakoiran eik? sanonut kenellek??n minne l?ksi. H?n asettui istumaan sellaiseen paikkaan, ett? saattoi n?hd? laakson, mutta sielt? nousivat sumut, eik? h?n muutenkaan saanut katsotuksi sinne; sill? muistot olivat joka paikassa vastassa. H?n siirtyi siis muualle ja tuli huomaamattaan joutuneeksi toiselle puolelle ja asettui katsomaan j?rvelle. Siit? tuli sellainen rauha, kun silm?ili pitki? vesi?.

H?nen rupesi tekem??n mieli laulaa; h?n valitsi laulun, jossa oli pitki? s?veli?, ja kauas kaikui ??ni hiljaisessa y?ss?. H?n ihastui itsekin ja lauloi s?keist?n lis??. Mutta ?kki? tuntui silt? kuin joku olisi vastannut kaukaa, alhaalta.

-- Mit? ihmett? se on? ajatteli Aslaug, astui jyrk?nteelle ja kietoi k?sivartensa solakan koivun ymp?ri, joka v?risi ja vapisi syvyyden p??ll?. H?n katsahti alas, mutta ei n?hnyt mit??n. Vuono lep?si suurena ja tyynen?, ei lintukaan viil?tt?nyt sen yli: Aslaug istuutui taasen ja rupesi laulamaan; mutta nyt vastattiin samoin s?velin ja likemp?? kuin ?sken.

-- Kyll? siell? sittenkin on joku.

Aslaug ponnahti pystyyn ja kumartui katsomaan alas. Silloin n?ki h?n kalliosein?m?n luona veneen, joka oli laskenut maihin, ja niin syv?ll? se oli, ett? se n?ytti pienelt? n?kinkeng?nkuorelta vain. H?nen silm?ns? kulkivat yl?sp?in -- silloin ?kk?si h?n punaisen lakin ja sen alla pojan, joka ponnisteli yl?s miltei sile?? tunturinsein??.

-- Hyv?t ihmiset, kuka se saattaa olla? kysyi Aslaug, p??sti k?sist??n koivun ja juoksi hyv?n matkan p??h?n. H?n ei uskaltanut itselleenk??n vastata, sill? tiesih?n h?n, kuka se oli. H?n heitt?ytyi nurmikolle ja k?vi kiinni ruohoon molemmin k?sin, ik??nkuin asia olisi riippunut h?nen kiinnipit?misest??n; mutta ruohon juuret katkesivat, h?n huusi ??neen ja rukoili Jumalaa kaikkivaltiasta auttamaan. Mutta sitten johtui h?nen mieleens?, ett? t?m? Toren teko oli Jumalan kiusaamista, ja ettei apua sent?hden ollut odottaminen.

-- Vain t?m?n ainoan kerran, rukoili h?n ja kiersi k?tens? koiran ymp?ri, ik??nkuin se olisi ollut Tore, jonka h?nen pit?? pelastaa. H?n vierittelihe koiran kanssa pitkin nurmikkoa, ja aika tuntui h?nest? loppumattomalta.

Mutta ?kki? riist?ytyi koira irti.

-- Vov, vov! haukkui se alas jyrk?nnett? ja heilutti h?nt??ns?; -- vov, vov! haukkui se Aslaugille ja pani etuk?p?l?ns? h?nt? vastaan; -- vov, vov! taas alas jyrk?nnett? -- ja tuossapa nousi punainen lakki tunturinsyrj?n yli ja Tore lep?si h?nen povellaan.

Siin? h?n viipyi minuuttikausia, saamatta sanaa suustaan ja kun h?n vihdoin puhui, ei sanoissa ollut mit??n j?rke?.

Mutta vanha Knud Husaby lausui t?m?n kuultuaan sanan, jossa oli j?rke?, sill? h?n sanoi:

-- Se poika on hyv? olemassa. Tytt? on h?nen.

ILOINEN POIKA.

Ensimm?inen luku.

?yvind oli h?nen nimens? ja h?n itki, kun syntyi t?h?n maailmaan. Mutta kun h?n sitten istui ?idin syliss?, nauroi h?n, ja kun illalla sytytettiin tulta, nauroi h?n jotta helisi, mutta itki, kun ei p??ssyt tulen luo.

-- Siit? pojasta sit? vasta mahtaa tulla jotakin, sanoi ?iti.

Siell? miss? h?n syntyi, riippuivat vuoret ihan asumuksen p??ll?; mutta ne eiv?t olleet korkeat; m?nty ja koivu kurkistelivat alas ja tuomi kylvi kukkia katolle. Mutta katolla k?veli pieni pukki, jota ?yvind ruokki; se oli pantu sinne, jottei se menisi karkuun, ja ?yvind kantoi sille lehti? ja heini?. Er??n? p?iv?n? teki pukki hypp?yksen ja katosi vuorille; se meni yl?s asti ja joutui sellaisille paikoille, joilla ei se ikin? ollut k?ynyt, ?yvind ei n?hnyt pukkia, kun h?n illallisen j?lkeen tuli ulos, ja muisti paikalla ketun. H?n kuumeni ihan kuumaksi, katseli ymp?rilleen ja kuunteli.

-- Kili -- kili -- kili -- kilipukkiseni!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet