Read Ebook: Häpeä by Korhonen Veikko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1236 lines and 20068 words, and 25 pages

Release date: October 25, 2023

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Fundament, 1918

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

H?PE?

Romaani

Kirj.

VEIKKO KORHONEN

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Fundament, 1918.

Kes?kuun sunnuntaiaamu valkeni poutaisena ja kirkkaana. Kaste oli maasta haihtunut auringon paisteessa ja hiljainen etel?tuuli v?risytti puiden lehti?. Hein?m?en Tuomas k?veli morsiamensa Annan kanssa kirkkomaan aitaviert? mietteisiin vaipuneena.

-- T?n??n siis meit? ensikerran kuulutetaan, virkkoi Anna naurahtaen.

-- Niin.

Tuomas sanoi sen alaspainetuin katsein ja hieman masentuneella ??nell?.

-- Mik? sinun on? kysyi ihmetellen Anna. Sin?h?n n?yt?t niin kovin alakuloiselta.

-- En ymm?rr? itsek??n, mik? minua vaivaa. Se on jokin outo ahdistus, jota min? en ymm?rr?. Olethan sin?, Anna, minun aivan yksin, aivan kokonaan?

Tuomas k??nsi katseensa Annaan ja hapuili t?m?n k?tt? omaansa.

Anna naurahti iloisesti, melkeinp? vallattomasti.

-- Etk? sin? nyt sit? tied?? Kenenk?s muunkaan min? nyt en?? olisin. Kuulethan sen kohta kirkossa, jollet muuten usko.

Tuomaankin t?ytyi jo naurahtaa. Mit? h?n turhia kyselikin. H?nenh?n oli kaunis, Rotkan m?kin kaksikymmenvuotias Anna. Kohta h?n tulisi liitolleen saamaan vahvistuksen, jota h?n oli odottanut rauhoittuakseen. T?st? huolimatta h?n ei voinut vapautua kokonaan painostavasta tunteestaan. Niinkuin jokin n?kym?t?n, raskas k?si olisi h?nt? painanut. Ja niinkuin jokin salainen ??ni h?nen korvaansa kuiskannut outoja, selitt?m?tt?mi? aavistuksia.

Anna py?r?hti portista kirkkotarhaan ja Tuomas seurasi h?nen per?ss??n.

-- Viel?k? sin? yh? vain murjottelet? virkkoi Anna happamesti. T?llaistako se nyt onkin? Toisenlaiseksi min? t?m?n p?iv?n kuvittelin.

Anna k?veli ripe?sti nurmettunutta k?yt?v?? ja heitti olkansa yli halveksivan katseen Tuomaaseen.

-- Kuulehan! eh?tti Tuomas h?nen rinnalleen. Enh?n min? sill? mit??n tarkoittanut. Et nyt suuttuisi tuommoisesta. Olenhan min? sit? jo niin monesti sinulta ennenkin kysynyt.

Anna katseli Tuomaaseen ep?luuloisesti.

-- Etk? viel?k??n sit? tied??

-- Kyll?h?n min? sen jo...

-- Niinp? el? sitten...

-- Ka, kun ihan suuttui.

Tuomas koetti naurahtaa ja laskea k?tens? Annan vy?t?iselle.

-- Mit?s kun aina sit? samaa...

Anna py?r?hti edelleen k?velem??n Tuomasta odottamatta.

-- Anna.

-- Mit??

-- Muistatko illan siell? Halmeahon rinteell?? Silloin lupasit, ettei en?? milloinkaan riidelt?isi.

-- Itseh?n sin? riitaa rakennat aina ep?ilem?ll? minua.

-- Mutta itseh?n sin? olet sanonut...

-- Mit??

-- Ett? sinulla on ollut muitakin...

-- Eik? sinulla sitten ole ollut?

-- Ei. Sin? saat minut aivan koskemattomana. Kaikki unelmani ja tuulentupani olen sinun kanssasi rakennellut.

-- Niin mit? sitten?

Annan kysymys oli s?rmik?s eik? Tuomas ehtinyt siihen mit??n vastaamaan, kun kellot tapulissa hel?htiv?t soimaan. H?n paljasti p??ns? ja seisahti Annan rinnalle. H?nen vakavat kasvonsa v?r?htiv?t liikutuksesta ja h?n etsi Annan k?den omaansa ja puristi sit? lujasti.

-- Meid?n on ment?v? kirkkoon, sanoi Anna hiljaa.

Kirkkom?ell? kulki heid?n ohitseen Topias Isotalo hymyillen ilke?sti morsiusparille. Anna huomasi t?m?n ja punastuen kiirehti Tuomaan edell? kirkon ovelle, josta kuului ulos urkujen humina ja virren veisuu.

Kirkonaidan luona seisoi ryhm? miehi? verkkaisesti keskustellen.

Hekin olivat huomanneet Hein?m?en Tuomaan morsiamineen kirkkoon menev?n ja vaikenivat hetkeksi.

-- Nuorenpa se Tuomas viel? saikin, virkkoi vihdoin yksi joukosta.

-- Vaikka itse on jo yli kolmenkymmenen...

-- Muuten on kunnon mies.

-- Miesten parhaita. Saa syntym??n k?sist??n mit? vain tahtoo.

-- Olisi Tuomas ollut paremmankin vaimon veroinen, virkkoi Isotalon vanha is?nt?renki.

-- Miten niin? kysyi joku.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet