Read Ebook: Häpeä by Korhonen Veikko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1236 lines and 20068 words, and 25 pages

-- Miten niin? kysyi joku.

-- Niin vain, ett? pietyn piikaisen taisi Tuomas saada, virkkoi edellinen.

-- Olisikohan...?

-- Isotalon palveluksessa ei kukaan s?ily koskemattomana. Omin silmin sen olen tullut n?kem??n, vahvisti is?nt?renki ja l?hti astumaan kirkkoon.

-- No sen korvaa nuoruus ja kauneus. Anna on pulskin tytt? paikkakunnalla, virkkoi siihen joku miehist? ja keskustelu raukesi.

Tuomas kynt?? paloa helteisen? kes?kuun p?iv?n?, yll??n hurstiset housut ja paita, hattu kannon nen??n nostettuna, jaloissa paikatut lapikkaat, saumoista auenneet.

Jo varhain aamulla on Tuomas k?ynyt ty?h?ns? ja raatanut lev?ht?m?tt? joskus hihallaan hike? otsalta pyyhkien.

Taloissa on ruokakello kutsunut aamiaiselle, mutta Tuomas ei ole sit? huomannut. Vasta keskip?iv?ll? h?n seisottaa ruunansa, painaa sahrat kannon juureen ja istuu k?rventyneen koivunrungon tyvelle lep??m??n.

Kohta kaksi vuotta ummelleen on Hein?m?en Tuomas raatanut is?lt??n Korpi-Tuomaalta perim?ss??n m?kiss? Isontalon takalistolla. Parannellut kartanon, perkannut peltoja, lis?? raivannut niitty? koskemattomaan korpeen ja iloinnut ty?ns? tuloksista. Anna, h?nen vaimonsa, ei vaan osannut iloita. Pyrki mukisemaan muka puutteista, joita ei ollut, ei edes torppaa rakennellessa. Valitteli aina paljoja t?it?, vaikka Tuomas oli vuosi sitten, kun pikku Matti syntyi, ottanut palvelijan v?hent??kseen ty?t? vaimoltaan.

Tuomas pyyhkieli hike? otsaltaan koivunrungolla istuessaan ja mietti sit? yht? ja samaa, mit? oli jo viikkokausia miettinyt.

Miksi Anna oli yht?mittaa pahalla tuulella ja tyytym?t?n oloonsa? Mik? h?nt? vaivasi? Olihan kaikkea mit? tarvitsi, leip?? ylt?kyllin ja koti semmoinen, josta olisi saattanut moni ylpeill?, toki olla ainakin kiitollinen. Anna vaan ei ollut. Yht?mittaa mutisi, milloin mist?kin. Viimeksi t?n? aamuna siit?, ett? h?n vaati joka aamu varhain nousemaan. Ja siit?kin, ettei saanut kyliss? k?yd?, vaikka mieli teki.

Tuomas puraisi piippunsa vartta. H?nen sis?ss??n kuohahti. Maatkoon, maatkoon vaikka p?iv?t l?peens?. Juoskoon kyli?, kun haluttaa ja kun ei koti miellyt?. Menk??n, menk??n vaikka hiiteen. Moni tytt? olisi varmaankin ollut kiitollisempi saadessaan semmoisen kodin kuin Hein?m?ki. Anna ei vaan ollut.

Kylill? h?nt? kiitettiin uutterimmaksi ja kykenevimm?ksi mieheksi paikkakunnalla, mutta tuskin sit? Anna huomasi, koskapa yht?mittaa kohteli olantakaisesti.

Semmoiseksiko se el?m? nyt muuttuikin? Ainako vain saisi Annalta nurjan mielen palkaksi vaivoistaan ja hyvyydest??n? Tokkohan Anna en?? rakastikaan h?nt??

Se ajatus sattui kipe?n? ja vihlaisevana.

Tuomas tuli tahtomattaan muistelleeksi menneit? p?ivi?. Valoisat, vuoroin synk?t kuvasarjat alkoivat kulkea h?nen ohitseen.

Kev?inen lauantai-ilta.

Koivuissa on lehti hiirenkorvalla ja hakamets?ss? laulaa rastas. Poika k?velee karjapolkua mietteisiin vaipuneena. Takaap?in kuuluu askeleita. M?kin Anna on l?htenyt vispil?nvarpoja taittamaan. Poika k??ntyy katsomaan ja j?? odottamaan. Tyt?ll? on kimppu koivunvarpoja kainalossa, joista h?n yht? kuorii huomaamatta poikaa, joka odottaa hymy suupieliss?.

-- Hyv?? iltaa, sanoo poika.

-- Hui, kun min? s?ik?hdin!

Ja tytt? nauraa niin, ett? valkoiset hampaat v?lkkyv?t.

-- Mit? sin? t??ll? teet?

-- Tulin vain huvikseni k?velem??n ja etsim??n variksenpesi?, sanoo poika.

-- N?yt?nk? min? sinun mielest?si nyt niin variksenpes?lt?? kysyy tytt? suupieless? veitikka v?r?hdellen.

Poika h?mm?styy.

-- Enh?n min? sinua... enk? min? luullut sinua t??ll? tapaavanikaan.

Molemmat nauravat. Hakamets? tuoksuu, rastas katkonaisia s?veleit??n kaiuttaa.

Poika k?velee tyt?n rinnalla, joka vikkel?sti kuorii varpujaan ja silm?? joskus salaa poikaan. Tiesik?h?n tuo minun tulevan? Mit?h?n tuo aikoo?

-- Tuossapa olisi hyv? torpan paikka, sanoo poika ajatuksissaan katsellen sile?? rinnett?, jossa kasvaa muutamia nuoria koivuja. Antaisikohan Isotalo rakentaa tuohon torpan?

-- Rakentaisitko?

-- Kyll?, jos vain...

Ja poika katsoo naurahtaen tytt??n.

-- Jos mit??

-- Eip? mit??n. Ajattelin vain, ett? kukapa siihen sitten em?nn?ksi tulisi.

Tytt? saa uuden l?mpim?n silm?yksen pojalta.

-- Hui hai, eih?n sinulla ole m?kki?k??n viel?, sanoo tytt? hel?ht?en nauramaan ja l?htien juoksemaan karjapolkua lehtoon.

Poika juoksee j?less?, koppaa tyt?n syliins? ja sanoo l??h?tt?en.

-- Tulisitko...? sin?...

-- Tulisin, sanoo tytt? ja karkaa mets??n.

Toinen kuva.

Juhannus-y?. Kyl?keinulta ovat kokkotulien viimeiset liekit sammuneet ja nuoriso parvittain hajaantunut kyl?teille. Tanssiin on jo kyll?stytty ja soittajan hanurin s?velet kaikuvat kastepisaraisessa mets?ss?.

Muuan pojista on istunut syrj?ss? tanssia katsellen, palannut yksin h?m?r??n pirttiin ja painunut penkille p?? k?sien varaan. H?n on saanut istua koko illan yksin. M?kin Anna on lent?nyt k?sivarrelta k?sivarrelle tanssin py?rteess?. Tuskin yht??n sanaa on h?nelt? riitt?nyt pojalle koko iltana. Joku pojista on osoittanut h?nt? sormellaan: "Kas, mik? k?rri tuo Takalan Tuomas, kun ei puhu eik? pukahda".

Pojan syd?nt? raastaa pakahduttava tunne ja kurkkua kuristaa pid?tetty nyyhkytys. Toinen k?si on nyrkkiin puristettuna ja toisella tukee h?n p??t??n, jossa suonet takovat niin hurjasti.

-- Kurja nainen!

Kello tuvan mustuneella sein?ll? ly? r?misten. Montako? Poika ei sit? huomaa. H?nen p??ns? painuu yh? alemma ikkunalautaa vasten ja kuumat pisarat putoilevat penkille.

Tuvan ovi aukeaa hiljaa ja tytt? astuu sis??n hiljaisin askelin.

-- Tuomas... t??ll?k? sin? oletkin?

Poika ei vastaa mit??n. H?nen povessaan v?r?ht?? oudosti ja k?si pusertuu nyrkiksi.

Tytt? tulee l?hemm?ksi ja istuu penkille. Raollaan olevasta ikkunasta kuuluvat hanurin mollis?velet jostakin hyvin kaukaa, yli hiljaisien vesien.

-- Oletko sin? minulle vihainen? kysyy tytt? hiljaa koettaen olla vakava, vaikka toisessa suupieless? nytk?htelee pid?tetty nauru.

-- En min? sinulle voi vihainen olla, sanoo poika nostaen kostean katseensa tytt??n, joka siirtyy l?hemm?ksi istumaan ja tapailee pojan k?tt? omaansa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet