Read Ebook: Lauluja by Rytk Nen Antti

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 329 lines and 14343 words, and 7 pages

Vaan koleaks kun k?ypi s??, suruisna kukan painuu p??.

Se lempi.

Se lempi oli polttava kuin hehkuvainen tuli, ja kyll? kylm?t, kyll? j??t sen eess? kaikki suli.

Se lempi oli kuohuva kuin virta vaahtop?inen. Se lempi oli unelma, unelma kev?h?inen.

Eloni.

Haaksi aaltojen ajama, vene vetten vieritt?m? on mun vaivaisen vaellus.

Niinkuin lastu lainehilla, vastavirrassa venonen on koko eloni juoksu.

Kumpi ennen k??ntynevi: vene virran viertehess? vai virta venon mukana?

Levoton.

Miksi lie mun mieleni niinkuin meren laine? Rauhatonna, levoton na kulkee oikeaan ja harhaan, onnen tahtoisi se parhaan. V?liin sinne, v?liin t?nne h?ilyy, horjuu, kiert??, kaartaa, v?liin hetken levon l?yt??, j?lleen j?rkkyy, v?liin kallioihin t?yt?? -- pirstoiks s?rkyy...

Kev?ttuulessa.

Jo kev?ttuuli hengitt??, vaan syys on sy?mmess?n. Se i?ks liek? riutunut vai her?nneek?h?n?

Jos eloni ei elpyne, niin i?ks riutukoon! Jos viel? her??, her?tk??n se kev??n taisteloon!

Kaipuuni.

Valoa, p?iv?n paistetta mun mieleni kalpaa aina, jos kirkasta en n?e taivasta, niin talvi mun mielt?ni painaa.

Valo ja p?iv?n l?mp? ne ovat henkeni elinehto, vaan n?? jos puuttuu, kuihdun pois kuin hallan koskema lehto.

Kuusen alla.

Alla kuusen useasti istuin iltamy?h??n asti, kuusi kuiski kumeasti: "Lapsi, l?hdet maailmaan, outohon ja avaraan, tiesi ulapoille saavat, ulapat on aavat, aavat, siell? laineet lakkap?iset iskee purteen monet haavat Ulapoilla usva on, usva katoamaton; armas p?iv' ei usviin koita, helposti ei valo voita." Kuusen kuiskiessa nuokkui rannan kukat rauhaisasti, kuusen kuiskiessa huokui meren aallot raskahasti.

Talvilehto.

Tuo lehto, jossa me leikittiin, nyt tuiman on talven vanki, ja lehdon nuortean kukkaset j?? kattaa ja harmaja hanki.

Vaan viel? se kerran sulaa j?? ja nuortuu lehdot ja vuoret, ja viel? ne kerran her?j?? ne kev??n kukkaset nuoret

Ja viel? me kerran lehdossa taas leikimme, impeni, illoin, ja viel? me nautimme lemmest? kev?taika on armas silloin.

Valtameri.

Katso, katso valtamerta! Milloin siell' on tyynt?, rauhaa? Eik? siell? ainiansa aallot paasihin vain pauhaa.

Rintani on valtameri, miksi rauhaa etsit sielt?, miksi tyynt?, sointuisuutta ulapan ja aallon tielt??

Laulu talvelle.

Talvi, lunta valkeinta, valkeinta, puhtoisinta sada immen poskuelle, hipi?lle hienoiselle. Talven, taruin valtakunta laula, laula immelleni, kerro kaunokutrilleni utuisinta lemmen unta. Kerro kuinka alta hallan, alta kylm?n j?iden vallan nousee toivon kukkasia, utuisia, armahia... N?yt? unia kes?st?, kerro omasta pes?st? pienoisesta, sievoisesta, armaasta, ani hyv?st?.

Oli mets? vihre?...

Oli mets? vihre?, tuomessa kukka, sit? ihaillen katselit impi rukka.

S? ihailit kaunista kev?ts??t?, et muistanut kylm??, et muistanut j??t?.

S? ihailit suuria Luojan t?it?, et muistanut harmaita halla?it?.

Ja kuitenkin, ja kuitenkin ne tuli ne kev?iset kylm?tkin.

Merelle l?htij?.

L?ksi laiva uurtamaan meren tummaa pintaa, t?ytti kaiho, kaipaus monta, monta rintaa -- Eess? merta, merta vaan, eess? pilvet harmaat, kotiranta kauvas j?i, sinne j?iv?t armaat. J?iv?t tuomet tuoksumaan, j?iv?t kuuset kukkimaan, impi rantaan itkem??n. Kotiranta kauvas j?i, sinne j?iv?t armaat...

Luojalle.

Luoja, noita silmi? kyynelist? s??st?, Luoja, tuohon rintahan murheit' el? p??st?.

Luoja, anna h?nelle p?iv?t paistehikkaat! Luoja, anna h?nelle elon riemut rikkaat!

Rauhassa.

Kun melske, myrsky raukenee, kaikk' uinuu rauhan unta, niin silloin mulle aukenee viel' uusi valtakunta.

N??n silloin sinut luonani, n??n silm?s ani armaat, ja on kuin siirt?neet ne ois v?lilt? vuoret harmaat

Rannan kuusi.

T??ll' yksin seisot sorjana s? vihre? rannan kuusi; veden alla toinen on maailma ja taivas siell? on uusi, sen kauneuttako katsot sie, mihin miettehes silloin vie?

Kun laskeissaan kes?aurinko taas taivahan rantoja kultaa, niin tunnetko silloin, tunnetko s? l?mp??, lemmentulta? N??t kaikkialla s? rauhan maat, sopusointua, rauhaa kaiketi saat?

Vai tunnetko kaihon tuskaisan ja muistatko myrskytuulet? Kun aalto se l?i raju rantahan, sen kuohuja viel?k? kuulet? Sun toivehes, aattehes myrskyk? kaas, nyt kaihoin niit?k? muistat taas?

S? lienetkin mun kaltaisen, s? vihre? rannan kuusi; kun katson pohjihin syvyyden, ja kun taivas siell? on uusi, niin oloni munkin oudoks saa ja kaiho mieleni valloittaa.

Ja muistuu mieleeni myrskys?? ja kohina tuiman tuulen ja murhe mieleni yll?tt?? ja ma kuohuja kaukaa kuulen. Ne rintaani kaikuja kummia saa, meri helmahan y?n kun uinahtaa.

Myrsky-y?n?.

k?y ulkona tuuli tuima, y? on niin myrskyinen, ja hurjana aalto huima vain kuohuvi rannallen.

Ja haaksi aaltoja halkoo, ja kohti kuohuja k?y, ja se keinuvi niinkuin palko, ei muuta kuin vaahtoa n?y.

Vaan haahdessa suojassa yksin min? kanssasi olla saan, me istumme vieretyksin, mut tuuli se ulvoo vaan.

Te k?yk?? te vihurit tuulen, nyt teit? m? pelk?j? en! Vain rintasi ly?nnit ma kuulen, ja sa painut mun rinnallen.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet