Read Ebook: Mailta ja vesiltä by B K A Th Albert Theodor
Font size: Background color: Text color: Add to tbrJar First Page Next PageEbook has 666 lines and 24547 words, and 14 pagesRelease date: November 2, 2023 Original publication: Porvoo: WSOY, 1926 Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen MAILTA JA VESILT? Kirj. A. Th. B??k Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1926. SIS?LT?: T?yryn myll?ri. Metsoja ampumassa. Pomppe -- valiokoira. Ukkossade. Hieta-ampiainen mets?st?j?n?. V?h?n mets?st?j?kavereista. Felis domestica. My?h?issyksyinen er?retki H?meen salomaille. "Vanha is?nt?". Retkeilyj? Pohjanmaan lakeuksilla ja rantamailla. Muuan mets?stysretki P?ij?nteen saariin. Onnistunut kalastusretki Lummeneeseen. Talviy?n el?m?? Pohjolassa. Ketun uroty?. Kasvikunnan etuvartijat. Villit el?imet kotiel?imin?. Loppusanat -- t?ll? kertaa. Muuan kokenut mets?st?j?, Kalle K., Rengon "paakari", kertoi minulle ensimm?isen kerran T?yryn myll?rist?. H?n kertoi miehen olevan yhden noita paljon kokeneita, hauskoja, oikeaverisi? vanhanajan tyyppej?, joita tapaa en?? niin aniharvoin ja joita "paakari" tiesi minun ihailevan. "Siin? l?yt?isit miehi?si", sanoi h?n, "koeta kaikin mokomin p??st? ukon pariin." Uteliaisuuteni oli her?tetty ja suuri oli haluni p??st? T?yryn myll?ri? haastattelemaan, mik? ei ollut helppo asia, kun h?n asui er?maassa Rengon rajamailla. Sovittiin siis, ett? "paakari" koettaisi saada ukolle sanan, ett? h?n k?visi luonani, jos sattuisi tulemaan kaupunkiin, mik? muuten tapahtuu monien vuosien kuluttua. Kului siten puolisen vuotta ilman, ett? kuului mit??n "paakarista" enemm?n kuin myll?rist?k??n. K?rsiv?llisyyteni oli t?ydelleen loppunut. P??tin n?in ollen hakea ukon omilta mailtansa. Soitin ja pyysin "paakaria" naapuritalon puhelimeen. "Jaha -- onks' se Kalle - kuules senkin pumppernikkeli, miss? se sun myll?ris on? -- Matkalla kaupunkiin, mit? hemmetiss?, seh?n mainiota -- pelastit nahkas'!" Niin tosiaankin, "paakari" ilmoitti minulle, ett? myll?ri juuri oli k?ynyt h?nen luonansa matkalla kaupunkiin. Joka uskoo henkimaailmaan ja sielujen v?liseen yhteyteen, olisi t?ss? tapauksessa saanut hyv?n todistuksen. Juuri kun sin? p?iv?n? ajattelin myll?ri? oikein vahvasti, l?htee h?n matkalle ajaen suoraan kotiini p?in! Kun tiesin myll?rin saapuvan p?iv?lliseksi, menin torille, jossa suureksi mielihyv?kseni oli myyt?v?n? ihania Mallasveden muikkuja. Ostin niit? "puoli leivisk??" vanhaa mets?sankaria varten ja niiden lis?ksi ihmisen p??n kokoisen lantun. Kun vaimoni viel? ehdotti riisiryynipuuroa sen lis?ksi, olin varustautunut ottamaan vastaan kuuluisan "T?yryn myll?rin". Ja h?n tuli kuin tulikin. Kun koulusta saavuin kotiin, oli T?yryn myll?ri meill?. Olin mieless?ni kuvitellut h?net, jonka tiesin olevan 80:lla, vanhaksi r?nstyneeksi ukkorahjukseksi, jolta olisi vaikea saada mit??n varmoja tietoja. Mutta eteeni astuikin mies joustavin, miltei nuorekkain askelin ja niin t?ysin elinvoimaisena, ett? h?nt? olisi luullut vuosikymmeni? nuoremmaksi. Ainoastaan rypyt kasvoissa todistivat 75 vuotta, jonka h?n kyll? tiesi itse, vaikka, kun oli kysymys syntym?vuodesta ja p?iv?st?, vastasi, ett? sit? "ei voi tarkanp??lle tiet??"! -- Kustaa Flinkmanilla -- T?yryn myll?rill? -- on pitk? ja ansiokas mets?st?j?ura takanaan. V?h?-Korpilan torpassa, jossa is? Topias Flinkman oli torpparina, n?ki Kustaa ensimm?isen kerran armaan salomaansa kirkkaan p?iv?n. Kysymykseeni, mist? myll?ri oli saanut mets?st?j?verens? -- oliko is? mets?mies? -- vastasi h?n heti: "Ei laisinkaan; ?idin -- Maija-Stiinan -- puolelta se on minuun tullut. Enoni -- Aatami, 'Palikaisten l??nist?' -- oli suuri mets?st?j? ja h?nelt? sain kovan halun." Niinkuin muutkin ammattimets?st?j?mme, alkoi F. mets?stysuransa satimilla ja loukuilla. H?n k?ytti "j?nispauloja", nelj?puisia loukkuja, kuusisia vipuansoja. Vipuansasta sai h?n ensimm?isen nuoren ilveksens?kin. J?niksist? sy?tiin vain takaosa, ja nahka myytiin 30 kopeekasta hattumaakareille H?meenlinnassa. Loukut viritettiin jo "erell' Mikkeli?". Vanhan mets?st?j?n silm?t oikein kiilsiv?t h?nen kertoessaan retkist??n ja riistan runsaudesta siihen aikaan. L?hell? olevan Ruokosuon tienoilla eleli usein "terriparvi", jossa oli 300 teert?. Kuvilta h?n on kerran ampunut 68 teert? yhten? viikkona. Kerran h?n oli saanut samasta loukusta 2 teert?, joista toinen oli siivest??n kiinni. Kysymykseeni, oliko riista h?nen paikkakunnallaan v?hentynyt, vastasi ukko: "niin kovin, ett? tulee vissiin maailman loppu!" T?yryn myll?rin ensimm?inen ase oli kaaripyssy, jolla h?n pikkupoikana ampui "metti?isi? karjassa k?ydess??n". Sitten h?n sai yksipiippuisen linttulukkoisen luodikon, jossa ruuti sytytettiin taulalla. Huonoksi moitti lukkoa, joka "purahutti ruutia vasten naamaa". H?nen mets?stystoverinaan oli silloin Iso-Korpilan Roopertti. Paitsi ansoja rupesi myll?rimme jo aikaisin k?ytt?m??n koiraa, jolla h?n ampui lintuja, j?niksi?, n??ti?, oravia ja sittemmin ilveksi? y.m. jalompaa riistaa. Kysymykseeni, mit? rotua h?nen ensimm?inen hyv?ksi kehuttu koiransa oli, vastasi h?n hymyillen: "se oli enon plotkakorva, ranssikaula, jolla kerran yhten? p?iv?n? ammuin 14 oravaa." V?itti muuten, ett? kyll? hyv?n koiran saa mist? hyv?ns?, kun vain merkit tuntee. Kun samassa yksi ajokoiristani tuli huoneeseeni, avasi myll?ri heti sen suun ja tutki sit? tarkasti. Hyv? on "piski", sanoi sitten tyytyv?isen?. Mist? sen huomaatte? Siit?, ett? sill? on "musta kita", virkkoi ukko salaper?isesti. Sanoi heti syntymisen j?lkeen h?vitt?v?ns? kaikki ne pennut, joilla ei ollut mustaa kitaa! Mit? T?yryn myll?rin mets?stykseen tulee, niin on h?n p??asiallisesti kohdistanut pyyntins? kettuihin ja ilveksiin. Raudat sanoi ukko asettavansa sile??n paikkaan, 2 tuumaa syv?lle, mieluimmin viholaispes?n p??lle. Rautoja asettaessa laahaa h?n j?ljiss??n voissa paistettua kissaa, johon on pantu kynsilaukkaa sekaan. Kuta aukeammalle paikalle raudat asetetaan, sit? parempi: "ei mene mett?ss'". Raudat on kovasti "kuurattava" ja voideltava voilla, joka on keitetty katajanmarjojen kera. Myll?ri kertoi, ett? h?nen kokemuksensa mukaan kettu melkein aina on ollut kuolleena raudoissa. Kun kysymys oli ketuista, kertoi h?n saaneensa yhden mustankin, joka kuitenkin oli "pikkanen ja lyhytkarvainen". Kysyess?ni, mik? oli syyn? siihen, ett? ketut karttavat muutamia hevoshaaskoja kovasti, sanoi h?n sen riippuvan siit?, oliko hevonen syntynyt "hyv?ll? ajalla" sek? milloin ja mill? tavalla se oli tapettu. "Meitill' on kanss' syntym?ss' m??r?tty, mill? tavalla kuoleman pit??." Ilveksi? Flinkman on saanut 69 kpl. ja niist? loukuilla vain yhden, kaikki muut koirilla. Useimmat olivat h?nen koiransa tappaneet siten, ett? toinen ahdisti edest? ja toinen "kurkkumies" karkasi takajalkojen v?list? ilveksen kimppuun. H?n kertoi muuten parhaitten koirainsa ajossa haukkuneen hyvin v?h?n. "Ei puhuneet mit??n juur'", ajaessaan ilveksi?, jotka juoksevat siten, ett? vanhat tekev?t 3, nuoremmat aina 7 "loikkoomista" ja niiden v?lill? "ravia". J?ljist? voi niinmuodoin p??tt?? ajettavan ilveksen i?n. Makuupaikakseen valitsee ilves ensi sijassa jonkin kiven, jonka p??ll? se makaa. Jos se on sy?nyt j?niksen, makaa se aivan siin? vieress?. J?nis onkin myll?rin kokemuksen mukaan se ruoka, jota ilves enimmin sy?. Sy? se kuitenkin my?s pime?ss? paljon teeri?. H?n sanoi ilveksen valitsevan pes?paikakseen mieluimmin jonkin vanhan "mehtsijan" pes?n. Ja erottipa -- niinkuin muutkin mets?st?j?t kolme lajia ilveksi?, nimitt?in kissa- , susi- ja kettuilveksen. En voinut olla kysym?tt? ukon mielipidett? j?niksen puputtamisesta, johon h?n vastasi: "Se ei ole totta, ett? j?nis puputtaa, vaan ??ni on pienen tarhap?ll?n." My?skin karhuja ja susia haaskoilta on ukko kaatanut, vaikka tosin v?hemm?ss? m??r?ss?. Noista mets?styksist??n h?n jutteli paljon hauskaa: Er??n? kauniina kuutamoy?n? joulun j?lkeen oli ukko siten pihatossa susia vaanimassa. Ja n?kip? h?n silloin, kuinka viisi sutta l?heni haaskaa. Joukossa oli kuitenkin yksi iso poika, joka n?kyi varoittaneen muita, sill? eiv?t ne sin? y?n? tulleetkaan l?hemm?ksi, vaan katosivat "meht??n". Seuraavana y?n? oli miehemme taas paikallaan. Eip? aikaakaan, niin jo kuuluu pellolta rapinaa, ja l?vest? n?kee h?n susien l?henev?n. Varovasti h?n siirtyy oven kohdalle, mutta liek? hein?t ratisseet, koskapa pedot l?htev?t pakoon, muut paitsi "iso poika", joka rohkeasti menee haaskan luokse ja alkaa sy?d?. Sykkivin syd?min myll?ri silloin, niinkuin sanansa kuuluivat, "pliittasi sit? takapuoleen", jolloin susi, selv?sti haavoitettuna, l?ksi hiljalleen menem??n. Kun h?nen pyssyns? oli yksipiippuinen, ei ollut muuta neuvoa kuin tarttua ometan nurkassa olevaan talikkoon ja l?hte? sitten hankea pitkin juosten ajamaan sutta takaa. Add to tbrJar First Page Next Page |
Terms of Use Stock Market News! © gutenberg.org.in2024 All Rights reserved.