Read Ebook: Valittuja sivuja by S Derberg Hjalmar Tuura Timo Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 742 lines and 26425 words, and 15 pages

Translator: Timo Tuura

Release date: November 24, 2023

Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1908

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

VALITTUJA SIVUJA

Kirj.

HJALMAR S?DERBERG

TEKIJ?N LUVALLA SUOMENTANUT

TIMO TUURA

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1908.

SIS?LLYS:

Sininen ankkuri. Kirkkoherran lehm?t. Kuudes aisti. Pelaajat..

Blom. Kiinalainen. Suutelo. G?rda. Arkimedeksen piste. Takku. Jokimatka. P??konsuli hovitanssijaisissa. Unelma vanhuudesta. Palava kaupunki. Sibyllan luola.

SININEN ANKKURI

Salissa tanssittiin; mutta puolih?m?r?ss? tupakkahuoneessa istui muutamia herroja, jotka eiv?t tanssineet.

Nuoremmilla oli napinl?vess? valkosia kukkasia, vanhemmilla oli ritarimerkkej?. Sohvannurkassa istui muuan mies hiukan erill??n muista; h?n istui aivan hiljaa ja hymyili kuin onnelliselle unelmalle. H?nen kasvonsa olivat ruskeat, mutta otsansa oli valkea. H?nen h?nnystakkinsa oli yht? moitteeton kuin kenen muun tahansa, ja h?nell?kin oli valkonen kukkanen napinl?vess?. Mutta vasempaan k?teen, joka raukeana riippui sohvan selk?myst?ll?, oli tatuoitu sininen ankkuri.

Ne eiv?t oikeastaan olleet mitk??n tanssijaiset, oli oltu p?iv?llisill? ja tanssittiin j?lkeenp?in.

Muuan mies, jolla oli ritarimerkki, pys?htyi h?nen eteens?:

"Ettek? tanssi, herra Fant?" sanoi h?n.

"Tanssin juuri neiti Gabelin kanssa", vastasi Fant.

Mutta t?m?n sanoessaan h?n tunsi punastuvansa. Mink?t?hden menik??n h?n sanomaan: neiti Gabelin kanssa. Saattoihan olla yhdentekev?? kenen kanssa h?n oli tanssinut. Kun h?n nyt mielest??n oli sanonut tyhmyyden, suuttui h?n mieheen, jolle h?n oli sen sanonut, ja alkoi tuijottaa t?m?n ritarimerkkiin mit??n virkkaamatta. Ja kun se oli ulkomainen huijari-ritarimerkki mit? huonointa lajia, niin mies tuli h?milleen ja ysk?hti kuivasti ja meni tiehens?.

Fant j?i istumaan ja tuijotti peiliin, joka riippui vinosti vastap??t? olevalla sein?ll?. Mutta itse??n h?n ei peiliss? n?hnyt. H?n n?ki tanssisalin valovirran ja naisten kaarevat ??riviivat. N?ytti silt? kuin olisivat he ??nett?m?sti liikkuneet musiikin tahdissa. Katso heid?n punasia suitaan, katso k?sivartten valkeita kaartumia -- -- --

Tuolla h?n j?lleen oli. Kolmannen kerran h?n liukui ohi kuvastinlasilla. H?n tanssi serkkunsa kanssa. Poikanen, vasta ylioppilaaksi p??ssyt -- noh.

Ei, h?n ei voinut istua hiljaa, h?n ei voinut katsella sit? kauempaa. Eih?n merkinnyt mit??n, ett? tuo nainen tanssi serkkunsa kanssa, mutta h?n ei voinut katsella sit?, h?n nousi ja l?hti huoneesta.

Joku kysyi:

"Mik? tuo Fant on miehi??n?"

"H?n on keksinyt jotain, kaasuliekittimen, luulen min?. H?n on jo tulossa varakkaaksi."

"Mutta oletteko huomanneet", sanoi mies, jolla oli ulkomaalainen ritarimerkki, "oletteko n?hneet, ett? h?nen toiseen k?teens? on tatuoitu sininen ankkuri?"

He purskahtivat yht'?kki? aika nauruun.

H?n kuljeskeli siell? t??ll? huoneissa. H?n tuli eteiseen. Pari vasa-ritaria istui puulaatikolla keskustellen liikeasioista, tehden liikkeit? parilla suurella sikarilla, joiden olivat antaneet pit?? vatsavy?ns?. He vaikenivat Fantin astuessa ohi.

H?n tuli pieneen vihert?v??n ja puolih?m?r??n huoneeseen. Katossa riippui hehkulamppu, jonka valoa siniset ja vihre?t silkkiripsut vaimensivat. Vihre?ll? kivilaatalla p??llystetyll? kuvastinlipastolla istui kiinalainen porsliiniukko nukkuen jalat ristiss? allaan.

Kuinka ihmeellisen kaukaa kuuluikaan soitto -- ik??nkuin alhaalta, alta --

H?n pani mandarinin p??n liikkumaan t?yt?isem?ll? sit? hiukan pikkusormellaan. Kaksi peili? kertasi loppumattomassa sarjassa tuon keltasen p??n kalpeita ja uneliaita ny?kk?yksi?.

Nyt se taukosi, soitto -- -- --

Yht'?kki? oli nainen siell?, keskell? huonetta. Fant ei ollut kuullut h?nen tulevan. Nainen ojensi h?nt? kohden molemmat k?tens?, Fant tarttui niihin ja veti h?net luokseen suudellen, mutta nainen irrottautui melkein heti:

"Joku tulee", sanoi h?n.

He kuuntelivat. ??ni? l?heni ja et??ntyi j?lleen.

Kun oli tullut hiljaista heid?n ymp?rilleen painalti nainen l?hemm?ksi h?nt? suudellen pitk??n. Ja Fant ajatteli naisen h?nt? suudellessa: T?m? on el?m?. T?m? on ijankaikkisuus.

Tuolla et??ll?, vihre?ss? h?m?r?ss?, nuokkui mandarinin kalpea p??.

"Ei kukaan suutele niin kuin sin?", mutisi Fant.

"Moni suutelee niin kuin sin?", vastasi nainen hymyillen.

Ja Fant ajatteli itsekseen: h?n hymyilee, jotta min? ymm?rt?isin h?nen laskevan leikki? ja ettei h?n milloinkaan ole suudellut ket??n muuta.

Hyv?illess??n naisen pieni? k?si? omiensa v?liss? h?n huomasi naisen katselevan h?nen vasenta k?tt??n.

"Sin? katselet ankkuria", sanoi h?n. "On totta, se ei ole kaunis. Eik? se milloinkaan kulu pois."

Nainen tarttui h?nen k?teens? ja katseli uteliaasti pieni? sinisi? pilkkuja, jotka muodostivat ankkurin. Mutta h?n ei virkkanut mit??n.

"Hampurissa se tehtiin", sanoi Fant. "Olin laivapoikana er??ss? aluksessa. Olimme menneet maihin ja joutuneet sataman l?hell? olevaan kapakkaan. Muistan niin hyvin kaikkityyni, sumun ja sataman, mastot ja flethien hajun. Toverini olivat tatuoituja, sek? k?det, k?sivarret ett? ruumis, ja heid?n mielest??n oli minunkin annettava tatuoida itseni. En voinut kielt?yty?. Muutoin he olisivat luulleet minun pelk??v?n kipua, sill? se teki hirve?n kipe?t?. Ja olipa se mielest?ni miehek?st?kin: olinhan vain nelj?toista-vuotias.

"Onko ruumiisikin tatuoitu?" kysyi nainen.

Fant vastasi hymyillen ja hiukan vastahakoisesti:

"On, rinnassa on minulla laiva ja lintu, jonka pit?isi olla muka kotka. Mutta se on enemm?n kukon n?k?inen."

Nainen katsoi h?nt? silmiin kauan, nosti hitaasti h?nen k?tens? huulilleen ja suuteli sinist? ankkuria.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet