Read Ebook: Ampiaispesä by Korhonen Veikko
Font size: Background color: Text color: Add to tbrJar First Page Next PageEbook has 1050 lines and 22485 words, and 21 pagesRelease date: December 8, 2023 Original publication: Oulu: Pohjolan Kustannus Oy, 1917 Credits: Anna Siren and Tapio Riikonen AMPIAISPES? Kyl?kertomus Kirj. VEIKKO KORHONEN Oulussa, Pohjolan Kustannus-Osakeyhti?, 1917. Maaliskuu oli lopuillaan. Kolmojoki oli luonut j??peitteens? ja virtaili tasaisesti l?mpim?ss? auringon paisteessa. Kolmojoki oli aikoinaan virtaillut koskemattoman mets?n l?pi. V?hitellen sen rannoille oli muodostunut viljelyksi? ja taloja, ja nyt se jo eroitti toisistaan kaksi kyl?kuntaa, jotka olivat sen ?yr?ille muodostuneet. Kyl?kunta olisi oikeastaan sopinut olemaan yhten?, mutta se oli jotenkuten eroittunut kahdeksi. Joen pohjoispuolinen kyl?kunta sai joesta nimens? ja etel?ist? sanottiin Korpijoeksi, koskapa sen kyl?n asukkaat viel?kin v?ittiv?t Kolmojokea aikoinaan sanotun Korpijoeksi. Korpijoen kyl?ss? on ainoastaan muutamia huomattavia taloja. Mikkola, kyl?n rehevin talo, on keskuksena ja siin? is?nt?n? Iisakki, H?meest? aikoinaan muuttanut vanhapoika. Mainittava on my?skin Miirun talo, jossa toimeliaana is?nt?n? h??r?ilee Jooseppi. H?nell? on vaimona ter?v?kielinen Eveliina ja Eveliinalla Eedla-niminen tyt?r, ainoa talossa. Kertomuksen vuoksi on my?skin mainittava, ett? Miirun peltojen p??ss? on m?kki, jossa asuu r??t?li Romppanen. Mutta joen toiselta puolelta n?kyy my?skin talojen kattoja. N?kyv?tp? Yl?-Rietulan katot kaikkein kauimmaksi, ja savupiiputkin ovat niiss? lukuisammat kuin toisissa taloissa, lukuunottamatta Mikkolaa, Korpijoen taloa. Hieman alempana notkossa on Ala-Rietula, r?nsistynyt talopahanen, jonka p?reill? paikatut akkunat katselevat kuin avuton sokea kyl??n, miss? talojen ulkomuoto paranee vuosi vuodelta, Ala-Rietulan j??dess? yh? katselemaan puolisokeana edistyksen kulkua Kolmon kyl?ss?. Viel? on mainittava M?tt?sen talo toisella puolella valtamaantiet? Yl?-Rietulan naapurina. Se on my?hemmin rakennettu kuin toiset talot ja sein?t kuultavat, viel? vaalean harmaina, kun sen sijaan toisten talojen seiniin on aika ly?nyt tumman v?rins?. Yl?-Rietulaa hallitsee Mooses Rietula, py?ristynyt vanhapoika ja lautamies. Lyhyet raajat, jotka n?ytt?v?t kuin musertuvan omistajansa painosta, ovatkin jo hieman v??ristyneet. Kapeat hartiat keskiruumiiseen verraten ja p??ss? takkuinen tukka, joka p?rr?tt?? rikkin?isen viltin lierien alta sakeana p?yryn?. Lihavat kasvot n?ytt?v?t ensi katsannolla hyv?ntahtoisilta, mutta l?hemmin tarkasteltua on niiss? salakavala ilme, joka on samalla ?rtyinen. Mutta t?st? huolimatta Rietula nauraakin joskus niin ett? vatsa lainehtii. Ala-Rietulassa liikehtii verkkaan viisikymmeniss? oleva Vernand, laiha ukon k?ppyr?. Vernandin kapeissa, luisevissa kasvoissa ovat punoittavat silm?t, jotka n?ytt?v?t aina ihmetellen katselevan ymp?rist???n. Vernandilla on my?skin poika, Hesekiel, joka on ilmetty is?ns? kuva, vain hiukkasta pienempi. Samat ihmettelev?t silm?t ja samat luisevat kasvot. Liikkeiss??nkin yht? verkkainen. Em?nt? on kuollut Vernandilta eik? h?n ole tullut viel? uutta ottaneeksi. M?tt?sess? on is?nt?n? Eerikki ja h?nest? ei paljoa kerrotakaan. H?nell? on sit?vastoin sisar, Taava, lihava vanhapiika, joka on yritt?nyt kolmasti miehel??n, mutta aviotoveri on h?net aina viimetingassa pumpannut takaisin M?tt?seen ja siin? Taava on vain veljens? taloa hoidellut ja paisunut entist??n py?re?mm?ksi. Taava on sukkela suustaan, kuten tavallisesti savolaiset sisarensa. Ja h?nell? on tarkat korvat. Mik??n juorujuttu ei mene h?nen korviensa ohi. Kuulemastaan h?n tekee omat johtop??t?ksens?, joihin toisten talojen em?ntien on napisematta mukauduttava. Yksi kyl?kunta, mutta kaksi nime?. Kyl?kuntien v?li? on vain muutamisen sataa askelta, niin ett? selke?ll? ilmalla saattaa pienempikin puhe kuulua yli joen toiselle puolelle. T?st? huolimatta ovat kylien asukkaitten v?lit olleet riitaiset. Salapuheet ja roskajuorut ovat asukkailla jokap?iv?isen? ruokana. Jos Kolmossa tapahtuu onnettomuus, niin siit? Korpijoella salaisesti iloitaan, ja jos korpijokelaisia onni potkaisee, niin Kolmossa saattaa joku is?nt? tai em?nt? tulla pahoinvoivaksi. Mikkolan is?nt? Iisakki, muutettuaan t?nne H?meest?, aikoi k?yd? kylien pahaa sopua parantamaan, mutta toimenpiteest??n joutui kolmolaisten, jopa kyl?l?istens?kin, vihoihin. Ja kun Iisakki on turpeasta olemuksestaan huolimatta hieman kumaraharteinen, alettiin h?nt? ensin Kolmon puolella haukkua kyrmyniskaksi, ja v?hitellen t?m? nimi tuli k?yt?nt??n h?nen omien kyl?l?istens?kin keskuudessa. Asianomainen aikoi ensialussa harata nimens? muutosta vastaan, mutta taipui v?hitellen, ja Kyrmyniskaksi h?nt? nyt sanotaan koko Kuivalan pit?j?ss?. On mainittava, ett? kyl?kuntiin tulee kerran viikossa posti, joka tuo jokusen sanomalehden kyl?n vauraimpiin taloihin. Ja siin? on kaikki henkinen viljelys, lukuunottamatta kituvaa raittiusseuraa ja kylien keskeisi? juorupuheita, joilla asianomaiset ravitsevat itse??n kotoisista pelloista saadun viljan ohella. L?mpim?t paisteet olivat sulatelleet hankia, ja p?ivisin tiet jo upottivat ja kallistuivat yh? enemm?n vinoon. Muutamissa paikoin n?kyi jo sulaa maata jalaksen uurnassa ja tiekin oli k?ynyt rapakoiseksi. Kyrmyniska k?veli verkalleen kallistunutta peltotiet? ja myh?hteli itsekseen. Kev?t n?ytti tulevan tavallista aikaisempaan. P?iv?kulta paistaa lekotti l?mpim?sti ja ?ill? oli taivas pilvess?. -- Kohta siit? alkaa kev?tkalan pyynti, murahti mies ??neen, tultuaan pihat?rm?lle, johon n?kyi virtaileva joki alempana rannassa, -- joko lienee Rietula rys?ns? tupannut joen alajuoksuun? murahteli Kyrmyniska edelleen ja kuin vastausta saadakseen j?i katselemaan Kolmon puolelle Rietulan peltoja ja pihamaata, jotka hyvin sopivat n?kym??n Mikkolan pihaan. Rietula n?ytti seisovan h?nkin talonsa piharakennuksen nurkalla ja katselevan Mikkolaan p?in. -- Keh, mit?h?n se nyt siell? vahtaa, myh?hti Kyrmyniska ja silm?si omille vainioilleen, joilla pohotti pitk? rivi lantakasoja, jotka olivat olleet aina lukuisammat h?nen pelloillaan. -- Niit? se siell? tarkkailee... kai lukeakseen. Saaneeko luetuksi. Kolmekymment? kaksi niit? on, ja viisitoista on vaan Rietulan pelloilla. Heh, mit?p? tuosta. Olkoon mit? on, mutta kateena se niit? katselee. Iisakki py?r?hti tupaan, otti orrelta talvella korjaamansa haukirys?t alas ja sitoi ne kimppuun. Vet?isty??n rasvapieksut jalkaansa, painui ulos rys?nippu kainalossa joen rantaan. Saatuaan venheen vesille, antoi h?n sen hiljaa lipua virran mukana ja j?i katselemaan kirkkaasti v?lkehtiv?? veden pintaa. Iisakki oli ollut pahalla tuulella useita viikkoja yht?mittaa tiet?m?tt? siihen syyt? oikein itsek??n. Jokin outo, ellottava tunne oli h?nt? painanut. Oliko kyl?l?isten riitaisuus, jota h?n oli koettanut voimiensa mukaan musertaa, painanut mielt?, vai yksin?inen vanhanpojan el?m?k? k?vi tymp?isev?ksi? Mutta nyt siin? venheen keinuessa hiljaa eteenp?in, tunsi Iisakki aivan yht?kki? k?yv?n mielens? hyv?ksi. Hymy herahti suupieleen ja povessa syk?hti niin kuin ennen nuorena miehen?. P?iv? paistoi l?mpim?sti, hanget alenivat ja Mikkolan vainiot paljastuivat lumen alta tuoden esiin kauniit oraat. Hyvinp? olivatkin s?ilyneet talven alla. Valtava vilja siin? taas lainehtii kes?n tultua. Iisakki tarttui airoihin ja vet?isi voimakkaasti rintaa paisuttavan hyv?n mielen vallassa. Mutta lahoneet hankavitsat rouskahtivat poikki, ja Iisakin t?ytyi istua per??n melomaan. Iisakin suu kiertyi leve??n hymyyn ohjatessaan venhett? joen suuhun. Mist? se nyt tosiaankin t?m? hyv?nmielen tunne pulpahti niin yht?kki?? T?m? kaunis kev?tk?h?n se viel? saisi vanhat veret liikkeelle? Heh, olipa mist? oli ja tulkoon mist? tulee, kunhan on hyv? olla, eik? aina mielt? paina j?yt?v? alakuloisuus. Pistet??n rys?t entisiin kalapaikkoihin, keitet??n kalaa ja odotellaan kes??. Ja siin? sivussa ojennetaan riitaisia kyl?l?isi? sovinnon tielle. Ojennetaan, neuvotaan, vaikkapa siit? murtavatkin suuta ja haukkuvat Kyrmyniskaksi. Venheen kokka kahahti rantakaislikkoon, mutta Iisakki ei malttanut viel? nousta rysi? laittamaan, vaan j?i edelleen miettim??n. Kymmenen vuotta sit? on jo Mikkolassa eletty. Mik? lienee silloin saanut H?meest? t?nne muuttamaan ja kauniit syntym?seudut j?tt?m??n. Niinkuin olisi muka t??ll? paremmat maat olleet ja kalavedet. Kadutti kaupat ensin muutamia vuosia ja ik?v? oli H?meeseen, vaan siin?h?n tuo on tasaantunut, ja talo on noussut ja pellot kasvavat nyt jo niin ett? kuuluu kyl?lle asti. Talonsa on saanut nousemaan, kun on puuhannut, mutta eip? ole naapurein v?lit parantuneet, vaikka olisi kuinka saarnannut. Riidell??n ja hosataan yht?mittaa ja milloin ei julkisesti riidell?, niin silloin takanap?in jurnutetaan ja puhutaan pahaa ja arvotonta toisistaan. Mutta olkoon miten on. Eik? t?st? puolin j??ne sovintoyritykset sikseen. Sek? heille ik?ns? saarnaamaan! Heh, riidell??n sitten, kun kerran se on mieleisemp??. Riidell??n ja hosataan ja tapellaankin, jos niin tarvitaan. On sit? Kyrmyniskassakin sisua, jos niikseen tulee. Iisakki pisti piippuunsa, sylk?isi, pisteeksi mietteilleen ja nousi ketter?sti laittamaan rysi? kuntoon. Jalka nousi keve?mmin kuin ennen ja hyv? mieli tuntui vaan paisuvan. Iisakki oli saanut jo ensim?iset rys?ns? jokeen ja aikoi viimeisi? asettaa entisiin paikkoihinsa joen viimeisess? mutkassa, kun h?n h?tk?hti jo ihmeiss??n seisomaan. -- Kuka pirhana siihen jo ehti rys?ns?, virkkoi katsellessaan entisi? rys?n paikkoja, joihin oli jo pyydykset pantuna. Iisakki seisoi kysymysmerkkin?. ?skeinen hyv? mieli tuntui alenevan. -- Kuka kehveli se... Sattui siin? Iisakki k??nt?m??n p??t??n ja huomasi rannalla Rietulan seisomassa ja virnistelem?ss?. -- Kas kun naapuri on pist?nyt siihen jo rys?ns? likoon, virkkoi Iisakki. Mutta mitenk?h?n se on, kun min? olen siin? tottunut ennen pyydyksi?ni pit?m??n? Miehet kyyr?siv?t vastakkain. Rietulan leuka n?ytti v?r?ht?v?n. -- Sin?h?n niit? olet t?ss? joessa parhaita pyyntipaikkoja t?h?n asti pit?nyt, vaan vuoro se on kerran minullakin, sanoi Rietula. Iisakki n?ytti aprikoivan, alkaisiko haastaa riitaa vai koettaisiko sovinnolla selviyty? naapuristaan. -- Lieneek? ne t?ss? rys?npaikat parempia kuin muuallakaan. Ja kun min? t?ss? olen pit?nyt ennenkin enk? ole sinun pyyntipaikoillesi pyrkinyt, niin eik?h?n sovittaisi pyyt?m??n niin kuin ennenkin riitaa haastamatta, arveli Iisakki. Rietula oli tullut muutaman askeleen l?hemm?ksi ja kivahti: -- El? puhu mit??n entisist? pyyntipaikoista. Kun muutit Mikkolaan, valtasit t?m?n paikan, enk? kehdannut pois ajaa, mutta nyt ajetaan. Ja jos et sit? usko, niin koetetaan! Add to tbrJar First Page Next Page |
Terms of Use Stock Market News! © gutenberg.org.in2024 All Rights reserved.