Read Ebook: Ampiaispesä by Korhonen Veikko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1050 lines and 22485 words, and 21 pages

-- El? puhu mit??n entisist? pyyntipaikoista. Kun muutit Mikkolaan, valtasit t?m?n paikan, enk? kehdannut pois ajaa, mutta nyt ajetaan. Ja jos et sit? usko, niin koetetaan!

Ja Rietula sylk?si kouriinsa valmiina k?ym??n k?sirysyyn, jos tarvittaisi.

Iisakinkin mieli myrtyi ja h?n purasi piipun vartta, joka sattui olemaan hampaissa, niin ett? pala lohkesi suuhun. Mutta riitaa ei mies sen pitemm?lt? k?ynyt haastamaan. L?hti astumaan ja virkkoi menness??n Rietulalle:

-- Tulehan aamulla Mikkolaan sampiaiskeitolle. Pistet??n kahviksikin ja viel? on putelissa pikkuisen, josta pulitetaan sekaan. Olen parhaimpia vieraita varten s??stellyt.

Rietula kuului kiroavan kiitokseksi l?htiess??n soutamaan.

Iisakki istui kamarissaan keinutuolissa ja antoi sen hiljaa liikkua. Iltap?iv?n aurinko paistoi ikkunasta sis??n ja muodosti kirkkaan valojuovan lattiapalkeille. K?nnil?inen mittasi aikaa verkalleen.

Iisakin piippu oli sammunut ja sit? pit?v? k?si valahtanut riippumaan tuolin kaiteen yli. Miehen otsalla oli syv?t mieterypyt.

Kyll? vain korpijokelaiset ja kolmolaiset olivat asettaneet h?net kovalle koetukselle. H?n oli jo p??tt?nyt, ettei kajoo heid?n riitoihinsa, vaan pysyy kaikista erill??n, mutta myttyyn meni se p??t?s.

Kyl?t olivat p??tt?neet perustaa yhteisen osuuskaupan ja asiasta oli jo pidetty kokouksia, ja osuudet olivat merkityt, vaan paikasta oli syntynyt riitaa. Kolmolaiset tahtoivat kauppaa puolelleen ja samoin vaatimuksin esiintyiv?t korpijokelaisetkin, vaatien kauppaa joen rannalle, jossa oli sopiva kartano heid?n kyl?ns? puolella.

Korpijokelaiset olivat k?yneet t?n??n miehiss? puhumassa Iisakille asiasta. Miehet tulivat kiihtynein?, hiukset pystyss? vaatimaan Iisakkia sovittajaksi asiassa ja pit?m??n heid?n puoltaan kiistanalaisesta kaupan, paikasta.

Kokous oli iltap?iv?ll? Miirussa, ja h?nen t?ytyi l?hte? sinne ja varustautua hyv??n hy?kk?ys- ja puolustuskuntoon. Puheenlahjaa h?nelle oli suotu, eik? h?nen tarvinnut sit? edelt?p?in valmistella, mutta t?ytyi mietti? muitakin keinoja, ja senp? takia mieterypyt vaan hetki hetkelt? syveniv?t Iisakin otsalla.

Varmasti oli riivaajainen mennyt kumpaistenkin kylien miehiin, kun viitsiv?t kinata turhaa moisessa pikkuasiassa. Eih?n kahta kauppaa voinut laittaa ja niin neuvoin t?ytyi toisen tai toisen puolen tulla kysymykseen.

Joen yli johti leve? maantiesilta ja joku irvihammas oli viime kokouksessa ehdottanut, ett? rakennettaisiin kaupalle kartano joen sillalle ja muutettaisiin maantie toisesta paikasta kulkemaan. Muutamat is?nn?t, varsinkin Miirun Jooseppi, olivat asiaan innostuneetkin luullen ehdotuksen tekij?ll? toden olevan kysymyksess?.

Iisakki myh?hti. V?h?n niille oli j?rke? annettu, miespoloisille, sen n?ki kaikista heid?n puuhistaan.

Kello l?i kumeasti viiden ly?ntins? muistuttaen Iisakille, ett? kokoukseen l?hd?n aika oli k?sill?. Mutta edelleen istui Iisakki ja keinahteli. H?nen sis?ss??n oli alkanut kuohua.

Menen ja sanon suorat sanat heille kaikille. Sanon vasten naamaa enk? sel?n takana jurnuta, niinkuin he. Sanon, ett? perustakoot kauppansa vaikka hiiteen, vaikka Kittil?n kirkon takapuolelle. Puuhatkaa niin kuin puuhaatte, r?hisk?? ja tapelkaa, hunsvotit!

Se olisi niille parhaiksi.

Is?nt?renki raotti kamarin ovea ja virkkoi:

-- Mitenk? se on is?nt?, kun se kokous kohta alkaa ja... menk?? nyt joutuun, hyv? is?nt?... t?ss? on kunnia kysymyksess?.

-- Min? annan perhanat sille kokoukselle! murahti is?nt? noustessaan.

Renki painoi oven kiinni ja ihmetteli is?nt?ns? murahtelua.

-- Ei ole nyt meid?n ukko oikealla tolalla. Viime aikoina onkin istunut ja miettinyt... sit? akattomuuttaanko surenee.

Ja kun is?nt? laskeutui portailta ja meni aitan ohi maantielle, arveli renki viel? ty?ns? keskeytt?en:

-- Ei se t?n??n k?velek??n sill? tavoin, ett? siin? olisi puolensa pit?j?t?. Mik? pahus sit? vaivaa...?

Iisakki k?vell? k?hnysteli joen sillalle ja siin? vasta huomasi, ett? oli tullut ohi Miirun tiehaarasta. Aikoi k??nty?, mutta huomasi nais-ihmisen joella pesupuuhissa. Kukahan se olikaan? Pit??p? katsoa tarkemmin! Miirun Eedla. Eik?s ollut Eedla tosiaankin vaatteita karttuamassa!

Iisakki sanoi hyv?n p?iv?n ja nojasi kaidepuuhun.

-- P?iv?? vain. Kokoukseenko se is?nt? oli menossa?

Eedla n?yttikin vastoin tavallisuutta olevan puhetuulella.

-- Sinneh?n t?ss?... Sattui tuossa v?h?n viem??n ohi.

Iisakki kaivoi housuntaskusta piipun ja pisti hampaisiinsa muistamatta sit? t?ytt??.

No, johan nyt! Ja eik?s ollut j??nyt tupakkamassikin kotiin! Kaikkea sit?...

Eedla l?iskytteli kartulla vaatteita eik? v?litt?nyt Iisakin puuhista. Oli kietaissut hameensa koholle ja pist?nyt helmat vy?n alle. Paljaat, py?re?t pohkeat j?nnittyiv?t somasti Eedlan kumartuessa vaatteita huuhtomaan.

Iisakki unohtui katselemaan Eedlan puuhailua. Somapa sit? olikin katsella. Nuori, terve ihminen ja lis?ksi isotekoinen.

Ja siin? katsellessa johtui Iisakille mieleen eukottomuutensa, yksin?iset ik?v?t p?iv?ns?.

Jo h?nt? on mies hullu, kun rupeaa eukotta ik?ns? el?m??n ja kitumaan, vaikka talo on kuin linna miehell?. On se. Ja mik? ihme siin? mahtoi ollakaan, ettei ennemmin tuo asia ollut johtunut mieleen. Mutta nyt sattui. Veti kuin vet?j?inen t?h?n joelle, jossa tuo Eedla... Se on n?ytt?v? ihminen, vaikka sanovat sit? hieman tuhmaksi. Reilu tytt?, olipa sitten j?relt??n mik? tahansa.

Iisakki aikoi sanoa jonkun sanan Eedlalle, ennenkuin l?htisi kokoukseen.

-- Joko niit? on Miirussa kev?tkaloja keitetty? kys?isi.

-- Eik? mit?... Oli se is? pannut rys?n jokeen, mutta oli j?tt?nyt kalasimen auki. Se ukko on v?list? semmoinen toljake, virkkoi Eedla.

-- Vai j?i kalasin auki, nauroi Iisakki.

Eedla oli saanut vaatteet huuhdelluiksi ja kietaisi nyt Iisakista v?litt?m?tt? hameen ylt??n ja pisti sen lipe?tiinuun pest?v?ksi.

-- Eedla k?visi siell? meill? kev?tkalaa maistamassa jonakin p?iv?n?, virkkoi Iisakki l?htien menem??n. Viel? l?hdetty??n h?n vilkaisi Eedlaa, joka siell? puuhaili vieraista v?litt?m?tt?.

-- Pahus, kun tuota Edlaa en ole ennemmin huomannut, pahoitteli Iisakki. Siin?h?n se on em?nt? Mikkolaan, mit? sit? sen kauempaa... Kun nyt vaan ei ehtisi joku toinen ennen minua.

Sit? ajatellessa tuli Iisakin k?ynti kiireisemm?ksi ja povessa tuntui semmoinen outo, hiljainen kaikerrus.

Se asia t?ytyy ottaa k?sille nyt aivan heti. Se on t?rke?mpi kuin osuuskauppa-asia ja kaikki muut kaiken maailman asiat yhteens?.

Rietula puuhaili my?skin l?ht?? osuuskauppakokoukseen. Yl?-Rietulan is?nt? oli ennenkin osottautunut ?k?p?iseksi ja kiivaaksi mieheksi, mutta nyt oli osuuskauppa-asia saanut h?net aivan raivostumaan. Nytkin karjui h?n piioille ja rengeille, ja vanha em?nn?itsij? Kustaavakin sai jo ukon mielenpurkauksista osansa.

Rietula oli lautamies ja, kuten sanottu, arka arvostaan my?skin ulkoasuun n?hden. Muutteli nytkin toista paitaa ylleen ja sotkeutui jotenkuten paitaansa. Kustaavalta p??si salaa pieni naurunhytk?hdys, mutta is?nt? kuuli sen.

-- Mit? sin?, akka, hirnut siin?! Lapa tiehes!

P?rr?inen tukka ja vihasta py?riv?t silm?t n?kyiv?t paita-aukosta. Renki-Villekin alkoi hohottaa n?hdess??n sen ihmeen, ett? is?nt? sotkeutui paitaansa.

-- Lempojako sin?kin, aikamies, kurnutat, kivahti is?nt? ja paita repesi riekaleiksi h?nen k?siss??n.

-- Ovatko ihmiset hulluja, kun nauravat tyhj?lle! Minun nuoruuteni aikana ei naurettu kun kerran tai pari vuodessa, mutta nyt kurnutetaan lakkaamatta. Ja se on se puoli ihmisess?, jota min? en k?rsi. Min? en ole tyhj?lle nauranut, mutta lautamieheksi olen p??ssyt ja se on jotain, tied? se, poika!

Villen poskilihoja nyki, mutta h?n puri huultaan. Is?nn?n sanatulva oli taas ratkennut ja se oli hyv? merkki kokoukseen l?htiess?. Saavat siell? taas kuulla Rietulan ??nen ukkosena jyrisev?n ja huomautuksen siit?, ett? mies on p??ssyt lautamieheksi ja rikkaan talon is?nn?ksi pelk?ll? sanan voimalla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet