Read Ebook: Laivuri on rakastunut by Jacobs W W William Wymark Palm Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1241 lines and 23639 words, and 25 pages

Translator: Emil Palm

Release date: December 22, 2023

Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto Oy, 1907

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

LAIVURI ON RAKASTUNUT

Merimiesjutelma

Kirj.

W. W. JACOBS

Suomensi

E. P.

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, H?meenlinna, 1907.

I LUKU.

Lontoolainen kuunarilaiva "Merilokki", omistajansa laivuri Wilsonin kuljettama, oli juuri saatu t?yteen sementti? Northfleet'iss?, mist? oli aikomus purjehtia Brittleseaan. Joka tuuman ala oli sullottu t?yteen. Sementti, mik? rikkin?isist? tynn?rien raoista oli p??ssyt levenem??n, teki kunniallisten meripoikain partaiset naamat melkein aavemaisiksi, ja lakaistessa leveni se viel? keitti??nkin, sekoittuen p?iv?lliseksi laitettavan lihapasteijin ryyteihin.

Vasta kun kansi oli pesty ja kuunari taas loisti puhtaana ja siev?n?, ehti per?mies ajatella omaakin siivoustaan. Oli kaunis ja l?mmin toukokuun p?iv?, ja pieni osa lastista oli tarttunut h?nenkin hiuksiinsa ja hikiseen otsaansa. Kajuuttapoika, tiet?en tarpeet, oli tuonut ?mp?rin puhdasta vett? kajuutan katolle ja ?mp?rin viereen keltaisen saippuapalasen ja pyyhinliinan. Per?mies hymyili huomattuaan valmistukset, riisui paidan p??lt??n, kiersi housunkannattimet vy?t?isilleen, kumartui ?mp?riin ja alotti pesuhommansa melulla ja tyytyv?isell? mielell?.

Auttava palvelushenki, itse ij?ss?, jolloin ei viel? suuriakaan v?litet? omasta puhtaudesta, muutti vett? kolme kertaa ennenkun per?mies oli tyytyv?inen. Vihdoin kumminkin "ty?" oli tehty. Kasvot ja kaula hankauksesta kiilt?v?n? ja punottavana vet?ytyi per?npit?j? kajuuttaan vaatteita vaihtamaan.

Kun oli p??sty p?iv?lliselt?, mink? per?mies t?ll? kertaa nautti yksin??n, ilmestyi h?n uudestaan kannelle. Miehist?, joka samoin jo oli nauttinut ruoka-annoksensa, istuskeli keulassa ja poltteli. Per?mies sytytti piippuunsa, istuutui kajuutan katolle ja j?i miettim??n.

"S?ilyt?n kapteenin p?iv?llisen pieness? kattilassa l?mpim?n?", sanoi kokki ja pisti nokisen p??ns? keitti?n ovesta.

"Hyv? on", sanoi per?mies.

"Kummallista miss? se laivuri oikein oleskelee t?llaiseen aikaan p?iv?st?", sanoi kokki erityisesti k??ntym?tt? kehenk??n, mutta vilkaisten kuitenkin per?mieheen.

"Hyvinkin kummallista", sanoi per?mies, ollen erinomaisen puheliaalla p??ll?.

Kokki astui ulos keitti?st?, pyyhki m?rki? k?si??n likaisiin palttinahousuihinsa ja katseli kaihoten maalle.

"Parhain kapteeni, mink? kanssa koskaan olen purjehtinut", sanoi h?n pitk?veteisesti. "Oletteko panneet merkille, miten hajamielinen h?n viime aikoina on ollut? Sanoin nytkin, kun h?n meni maalle, ett? saamme lihapasteijia p?iv?lliseksi. 'Hyv? on Joe', sanoi h?n, ik??nkuin puhe olisi ollut piparuutilihasta ja perunoista, kauniista ilmasta tai jostakin muusta v?h?p?t?isest? asiasta."

Per?mies pudisti p??t??n, puhalsi p?lly?v?n savupilven piipustaan ja katseli sen haihtumista ilmaan.

"H?n varmaankin etsii lastia tai mit? hommanneekaan", yhtyi vahvarakenteinen vanhempi merimies puheeseen. "Huomatkaa vaan miten h?n pukeutuu t?h?n aikaan. H?yrylaivan kapteeni ei voisi olla hienompi."

"Ei sill? tapaa hieno", sanoi j?lell? oleva matruusi, astuen h?nkin l?hemm?ksi huomatessaan per?miehen hyv?n tuulen. "Enp? luule h?nen rahtia etsiv?n, sill? --, vaan -- -- --, sementist? saa hyv?n maksun."

"P?tki sin? matkoihisi", sanoi Sam vanhus. "Ei sovi sinun ik?istesi poikaviikareitten sekaantua vanhempain ihmisten puheisiin! Mit? sinustakin viel? joskus tullee?

"Mihink? min? p?tkisin? Olenhan omalla laivaosallani", vastasi poika kostonhaluisena.

Miehet vavahtivat ja aikoivat rauhassa poistua, mutta se oli nyt jo my?h?ist?. Per?miehen hetkiseksi uinahtanut arvon tunne oli uudestaan her?nnyt ja h?n hyp?hti raivoisana pystyyn.

"No, t?m?h?n on oikein pirua", karjasi h?n. "Teh?n olette per?kannella -- koko miehist? -- joka 'sorkka'! Ehk? herrat suvaitsevat astua kajuuttaankin juomaan lasin totia ja polttamaan sikaarin? -- Koko miehist? istuskelee t??ll? l?rp?ttelem?ss? laivurista kuin joukko pesuakkoja! Ja kaupan p??lle viel? polttaa! -- Polttaa! Kun laivuri tulee takaisin, saa h?n hankkia uuden miehist?n tai sitten uuden -- per?miehen. Min? olen jo saanut tarpeekseni t?st?. T??ll? ei ole enemp?? kunnioitusta p??llyst?? kohtaan kuin lastiproomussa. Kajuutta-poika on ainoa merimies koko joukossa."

Raivoisana marssi h?n edestakaisin kannella. Kokki katosi keitti??n ja molemmat matruusit olivat tekevin??n jotakin keulassa. Pieni, asiastaan varma veitikka, joka myrskyn sai puhkeamaan, mutta jolla ei ollenkaan n?ytt?nyt olevan halua joutua sen pudistettavaksi, pisti piipun taskuunsa ja katseli ymp?rilleen.

"Tule t?nne!", sanoi per?mies ankarasti.

Poika l?hestyi.

"Mit? ?sken puhuit laivurista?" kysyi toinen.

"Sanoin, ettei h?n etsi rahtia", vastasi Henry.

"Sin? et siit? mit??n tied??" sanoi per?mies.

Henry siirsi jalkaansa, vaan ei vastannut.

"Sin? et siit? mit??n tied??" toisti per?mies.

Henry siirsi toista jalkaansa.

"Annappas, ett? toisen kerran kuulen sinun juttelevan esimiestesi asioista, niin katso eteesi", sanoi per?mies ter?v?sti. "Muista se!"

"Kyll?!" sanoi poika n?yr?n?. "Eih?n ne minua liikutakaan."

"Mitk? ei sinua liikuta?" sanoi per?mies v?linpit?m?tt?m?sti.

"Laivurin hommat", vastasi Henry.

Per?mies k??ntyi kiukuissaan ja kuultuaan tirskumista keitti?st?, meni h?n sen ovelle ja j?i tuijottamaan kokkia -- olento raukkaa, joka ei edes viitt? minuuttia voinut hillit? tunteitaan. Lyhyess? ajassa huomasi h?n keitti?n kurjimmaksi luolaksi auringon alla ja kokin likaisimmaksi olennoksi, mik? milloinkaan oli ruokavaroja k?sitellyt. Ilmoittaen kokille keksint?ns? ja saatuaan t?m?n kunnon miehen tuskasta hikoilemaan, vet?ytyi h?n takaisin kannelle -- ja miehist? sai uuden l?ksytyksen.

Nimitt?en heit? h?vytt?miksi, jos he vastasivat, p?ssinp?iksi, jos he vaikenivat, meni h?n lopulta voitostaan varmana kajuuttaan. Miehist? puolestaan p??sty??n pahasta hengest??n, alkoi vuorostaan ripitt?? Henry?.

"Olisit sin? minun poikani", sanoi Sam, hammastaan purren, "niin piiskaisinpa kun piiskaisinkin sinut, jotta tuuman alaa ei tervett? nahkaa ruumiissasi l?ytyisi."

"Ennen min? hirteen menisin, kuin sinun poikasi olisin", sanoi Henry varmasti.

Henryn is? oli monasti sanonut pojan tulevan ?itiins?, ja ?idill? taas oli kieli sellainen, ett? koko Wapping sen tunsi, viel?p? et?isess? Limehousessakin oli se saavuttanut tunnustusta.

"Mit? arvon tunnetta t?llaisessa laivassa voi vaatia, kun laivuri ei anna edes kajuutta-poikaa opettaa?" sanoi Dick synkk?n?. "Pojalle itselle ??ret?n vahinko."

"Kuulkaas tuota lurjusta!" sanoi Sam purppuranpunaisena. "Totta totisesti, viel? kerran tulen onnettomaksi tuon nulikan t?hden -- --"

"Ellet sin? tule, tulen min?", murisi Dick, jolle puhe v??rist? setelirahoista oli arka kohta.

"Henry!" huusi per?mies, pist?en p??ns? kajuutan ovesta.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet