Read Ebook: Laivuri on rakastunut by Jacobs W W William Wymark Palm Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1241 lines and 23639 words, and 25 pages

"Henry!" huusi per?mies, pist?en p??ns? kajuutan ovesta.

"Tulen, tulen!" vastasi Henry. "Olipa harmi, etten voi viipy? kauvemmin", jatkoi h?n kohteliaasti. "Mutta meill? on per?miehen kanssa v?h?n asioita kesken?mme."

"Kyll? minun ainakin on hankittava uusi paikka itselleni", sanoi Dick, n?hdess??n pojan katoavan kajuutan rappusista. "El?m?ss?ni en ennen ole purjehtinut laivassa, miss? poika saa tehd? mit? itse haluaa."

Sam pudisti p??t??n ja huokasi.

"T?m? on paras laiva, tuo poika poislaskettuna, miss? olen purjehtinut", sanoi h?n vakavana.

"Ja mit? tulee h?nest? miehen??", sanoi Dick, vaipuen aavistuksien maailmoihin. "Tehd??n suuri v??ryys pojalle, kun annetaan h?nen kasvaa noin omin valloin. Hyv? selk?sauna kerran viikossa tekisi mainiota h?nelle ja meille my?skin."

Hell?n huolenpidon esine oli t?ll? aikaa p??ssyt kajuuttaan ja kaminiin nojaten j??nyt odottamaan per?miehen tiedusteluja.

"Miss? kapteeni on nyt?" kysyi t?m?, k?yden suoraan asiaansa.

Henry k??ntyi ja katsoi pient? sein?ll? nakuttavaa kelloa.

"K?y edestakaisin pient? katua Gravesendissa", sanoi h?n hyvin rauhallisena.

"Vai niin! Sin? olet kaukon?kij?", sanoi per?mies ja punastui. "No mit? h?n siell? kuljeskelee?"

"N?hd?kseen 'h?nen' tulevan", sanoi poika ja vilkutti silmill??n.

Per?mies hillitsi luontonsa, joskin suurella vaivalla.

"Ja mit? sitten kun 'h?n' tulee?"

"Ei mit??n", vastasi pieni noita p??tt?v?sti. -- "Mit? te etsitte?", kysyi h?n samassa levottomana, n?hdess??n per?miehen kohottavan sohvan kantta ja etsiv?n jotakin.

"K?yden p?tk??", kuului vastaus.

"Miksi kysyitte minulta?" sanoi Henry, muuttuen yht'?kki? onnettoman n?k?iseksi. "Se on totta! Ei h?n mit??n tee, -- ei h?n koskaan mit??n tee, -- katselee vaan."

"Mit? sin? oikein tarkoitat valheillasi?" kysyi per?mies ja tarttui poikaa niskaan.

"Menk?? itse katsomaan", sanoi Henry valittaen.

Per?mies hellitti otteensa ja seisoi hetkisen ajattelevan n?k?isen?.

"Mene siivoomaan itsesi", sanoi h?n yht?kki? ter?v?sti. "Ja jos huomaan sinun valehdelleen, nyljen nahkasi el?v?n?."

Poika ei tarvinnut toista k?sky?. Kuin tuuli hy?kk?si h?n kannelle, nosti ?mp?rin vett? laivan syrj?lt? ja huolimatta miehist?n pilapuheista alkoi pest? sellaisella innolla, millaista h?ness? ei miesmuistiin muistettu.

"No, viruttaja! Mik?s nyt on?" kysyi kokki, voimatta hillit? uteliaisuuttaan.

"Mit? te tarkoitatte?" sanoi Henry arvokkaasti.

"Pesu ja kaikki tuo", sanoi kokki, yksinkertainen luonnonlapsi.

"Vai niin! Ettek? te sitten koskaan peseydy, likainen sika", sanoi poika nen??ns? nyrpist?en. "Mutta ymm?rt??h?n sen. Arvelette tulevanne ruuan laittamisesta tarpeeksi puhtaaksi."

Kokin koura puristautui nyrkkiin, ja huomaamatta ollenkaan toistavansa toisten sanoja, sanoi h?n Samille tulevansa viel? kerran onnettomaksi tuon poikanulikan t?hden.

"Menemme v?h?n per?miehen kanssa k?velem??n, Sam", sanoi poika, sulloutuen merimiesr?ijyyns?. "Pit?k?? silm?nne auki ?lk??k? taas tehk? mit??n tyhmyyksi?. Voittehan muun ty?n puutteessa auttaa 'ky?kki-pelle?' patojen ja astiain puhdistuksessa. Mutta ?lk?? tapanne mukaan rikkoko niit?. Kas niin! ?lk?? seisk? ja laiskotelko."

Per?miehen tulo esti Samin vastaamasta; h?n j?i hiljaa seisomaan toisten viereen katsellen "parin" maallemenoa. Erityisesti huomattiin Henryn p??n olevan tavallista pystymp?n?; tekik? sen sitten per?miehen seura vai tuo tavattoman puhdas naama, oli mahdoton p??tt??.

"Hiljempaa, -- kulje hiljempaa", huohotti per?mies heng?styneen?, pyyhkien punaista naamaansa viel? punaisempaan nen?liinaan. "Mihin sinulla sellainen kiire on?"

"Tulemme liian my?h??n ellemme kiirehdi", sanoi Henry, "ja silloin luulette minun valehdelleen."

Per?mies ei tehnyt suurempia vastav?itteit? ja matkaa jatkettiin samalla reippaudella, kunnes lopulta saavuttiin pienelle, v?h?liikkeiselle kadulle Gravesendiss?.

"Tuolla h?n on", sanoi Henry osoittaen katua hiljakseen astuvaa miest?. "Neiti on koulussa toisessa p??ss? katua. Opettajatar tai jotain sentapaista. Kas nyt ne tulevat!"

Samassa ilmestyi er??st? rakennuksesta kadulle nuori tytt? koululaukku toisessa ja nuottirulla toisessa k?dess?. Per?ss? seurasi liuta koulutytt?j? joista kukin hajaantui omalle suunnalleen.

Per?mies katsoi tutkivasti l?hestyv?? tytt??. Ne olivat siis varmaankin nuo harmaat silm?t ja heikko puna tyt?n poskilla, jotka olivat saattaneet "Merilokin" laivurin p??n sekaisin. Kunnioitettavan matkan p??ss? seurasi laivuri tytt?? ja n?ytti h?mm?styv?n, kohdatessaan odottamatta per?miehens?.

"P?iv??, Jack!" sanoi h?n.

"Hyv?? p?iv??", vastasi per?mies teeskennellen kummastusta. "Kuka olisi aavistanut tapaavansa teid?t t??ll?."

V?litt?m?tt? vastata n?ihin hieman pilkallisesti lausuttuihin sanoihin, tirkisteli laivuri Henry? siksi kunnes yst?v?llinen, pist?v? hymyily katosi t?m?n veitikan kasvoilta. "L?ksin v?h?n k?velem??n", sanoi h?n lopulta, k??ntyen per?mieheen.

"Hyv?sti sitten taas", sanoi t?m? p??st??kseen laivurin pulasta.

Toinen ny?k?ytti p??t??n ja k??ntyi jatkamaan k?vely??n vauhdilla, mink? paljas n?keminenkin jo sai hikipisarat per?miehen otsalle. "Saa h?n kiiruhtaa, jos viel? aikoo saavuttaa tyt?n", sanoi h?n ajatuksissaan.

"Sit? h?n ei haluakaan", sanoi Henry. "Sit? h?n ei tee koskaan, -- tai jos h?n sen tekeekin, menee h?n vaan neidin sivutse ja vilkuilee h?neen. Illalla h?n sitten kirjoittelee rakkauskirjeit?, mutta tyt?n k?teen ne eiv?t koskaan tule."

"Mist? sin? sen tied?t?" kysyi per?mies.

"Olen v?h?n vilkaissut h?nen olkansa ylitse, asettaessani astioita kaappiin", sanoi Henry.

Per?mies pys?htyi ja tarkasteli nuorta lupaavaa yst?v??ns?.

"Silloin joskus ehk? katselet minunkin kirjeit?ni?" sanoi h?n.

"Te vaan kirjoittelette vaimollenne", sanoi Henry v?linpit?m?tt?m?n?, "tai ?idillenne. Min? en kuitenkaan muuta ole huomannut."

"Sin? tulet huonosti lopettamaan el?m?si, poika", murisi per?mies hampaittensa raosta.

"En ymm?rr? mit? h?n niill? kirjeill??n oikein tekee", jatkoi poika, ollenkaan v?litt?m?tt? tulevaisuudestaan. "Sen vaan varmasti tied?n, ett? perille ne eiv?t koskaan mene. Luulen h?nelt? puuttuvan rohkeutta. -- Puh! -- Onpa nyt pakanan l?mmin!"

Oli uudestaan saavuttu joelle, ja poika pys?htyi ep?illen pienen olutkapakan eteen, mink? puoliavonainen ovi ja sannoitettu lattia olivat ainaisia houkutuksia kaikille sivukulkijoille.

"Tilaappas pullo olutta", sanoi per?mies, tuntien samoin vetovoiman.

"En", sanoi Henry lyhyesti. "Mit?s min? sit? tilaan, kun te kerran tilaatte."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet