Read Ebook: Meripoikia by Jacobs W W William Wymark Palm Emil Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1243 lines and 21869 words, and 25 pages

Translator: Emil Palm

Release date: December 29, 2023

Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto, 1907

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

MERIPOIKIA

Merimiesjutelmia

Kirj.

W. W. JACOBS

Suomensi

E. P.

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1907.

SIS?LT?:

MYRKYTETTY SILLI

Yht'?kki? tuli melua ja el?m?? kannelle, kiukkuisia huutoja s?esti taukoamaton koiran haukunta; priki Arethusan laivurin veitsi pys?htyi matkalla suuhun ja vaihdettuaan silm?yksen per?miehen kanssa, nousi h?n seisomaan.

"No nyt ne lurjukset taas kiusaavat sit? el?inraukkaa", huudahti h?n vihaisena. "Se on kerrassaan halpamaista."

"Rupert kyll? puolensa pit??", sanoi per?mies levollisesti ja jatkoi rauhassa sy?mist??n. "Kun kaikki asiat ymp?ri k?yv?t, onkin se juuri h?n joka on halpamainen."

"Te olette yht?l?inen, kuin kaikki toisetkin", tiuskasi laivuri ja kun suuri ruskea koira samassa juosta l?nkytteli kajuuttaan, taputteli h?n sit? p??h?n ja silitteli sen p?rr?isi? karvoja. "Vanha Rup, poikani. Mit? ne nyt taas ovat sinulle tehneet?"

Koira istuutui tyytyv?isen n?k?isen? laivurin tuolin viereen ja kuunteli rauhallisena kajuutan ovesta sis??ntunkeutuvaa tyytym?t?int? sorinaa.

"No, mik? nyt taas on?" kirkasi laivuri.

"Se on taas tuo kirottu koira", kuului suuttunut ??ni ulkoa. "Mene alas ja n?yt? jalkasi, Joe."

"P??st?kseni uudesta lihakappaleesta s??ress?ni", sanoi toinen ??ni, yht? vihaisena. "Kiitoksia paljon vaan."

"Min? en ehdi katselemaan teid?n koipianne, enk? haluakaan", huusi laivuri. "Ja tottakai koira puree, kun sit? ?rsytt??."

"Kukaan ei ole sit? ?rsytt?nyt", kuului taas vihainen ??ni. "Se puri jo toisen kerran, mutta nyt se saakin maksaa sen, Joelle, -- eik?s totta vaan, Joe?"

Joen vastausta ei eroittanut, vaikka laivuri h?risteli korviaan.

"Kuka se on, joka koiralle kostaa", kysyi h?n ja astui yl?s kannelle, koiran jolla n?ytti olevan syyt? varovaisuuteen, seuraten kintereill??n.

"Se olen min?, sir", vastasi Joe Batts, jonka s??ress? olevaa suurta haavaa kokki pesi vedell? ja saippualla. "Koira saa vaan purra yhden kerran, mutta Rup on nyt jo purrut kaksi kertaa t?ll? viikolla."

"Maanantaina puri se minua", sanoi matruusi, joka ennenkin oli puhunut. "Nyt on sen tuomio langennut."

"Tukkikaa kitanne", ?rjyi laivuri vihoissaan. "Luulet kai olevasi t?ysioppinut lakimies, Sam Clark. Mutta min? sanon sinulle, ett? koiralla on oikeus purra, miten monta kertaa tahansa, kun ei se vaan pure samaa henkil?? kahta kertaa."

"Min? en tosiaankaan ole koskaan kuullut sit? niin tulkittavan", vastasi Sam, hiukan h?mill??n.

"Se on viisain koira maailmassa", sanoi laivuri, hell?sti silitt?en koiraansa, "ja lakipyk?l?t se kyll? tuntee. Olen varma, ettei se toista kertaa purisi ket??n teist?."

"Mutta ent?s niit?, joita se viel? ei ole purrut?" kysyi pel?styen kokki.

"?l? valittele, ennenkuin mit??n on tapahtunutkaan", neuvoi laivuri. "Ellet sin? ?rsyt? sit?, ei se my?sk??n sinuun koske."

H?n meni takaisin kajuuttaan, jatkamaan p?iv?llist??n ja koira katosi h?nen mukanaan.

"T?t? ei en??n k?rsit? pitemm?lle, Joe", sanoi nyt Clark p??tt?v?sti. "T?m? on tehnyt lopun asiasta."

"Miss? sit? valkoista on?" kysyi kokki kuiskaten.

"Minun arkussani", vastasi Clark. "Ostin sit? samana iltana, kuin koira puri minua."

"Se on v?h?n uhkarohkeaa."

"Miten niin?" kysyi Sam halveksivasti. "Koira sy? sen ja kuolee. Kuka tiet?? mist? se on kuollut? Ja mit? ep?ilyksiin tulee, niin saa ukko ep?ill?, miten paljon haluaa, todistuksia ei tietystik??n l?ydy."

Vahvemman tahto voitti, kuten tavallista, ja seuraavana aamuna kun laivuri tuli kannelle, n?ki h?n parahiksi Joen heitt?v?n lihavan sillin j?lleen hyv?ll? p??ll? olevalle Rupertille. Kolmella hypp?yksell? oli laivuri koiran luona, tarttui sit? niskanahkaan ja saatuaan kalan sen ahneista leukaluista, heilutti sit? vahingon iloisena ilmassa.

"No nyt tapasin h?net, itse ty?ss?", huusi h?n, kun per?mies tuli kannelle. "Mink?t?hden sin? t?m?n koiralle annoit?" kysyi h?n, pahan omantunnon vaivaamalta Joelta.

"P??st?kseni sen yst?v?ksi", tapaili Joe h?diss??n.

"Kala on myrkytetty, lurjus, ja sin? tiesit sen", sanoi laivuri koittaen hillit? vihaansa.

"Ei, viek??n minut vaikka..."

"Vaikene!" kirkasi laivuri. "Sin? olet yritt?nyt myrkytt?? minun koirani."

"En, sit? en ole."

"Vai et ole koittanut tappaa sit? myrkytetyll? sillill??"

"En, totta totisesti, sir", vastasi Joe. "Miten sellaista olisin voinut tehd??"

"No, sit? parempi", sanoi laivuri. "Ellei se ole myrkytetty, niin sy? se itse. Silloin pyyd?n anteeksi sinulta."

"En tosiaankaan aijo sy?d? koiran j?tteit?", sanoi Joe ja astui askeleen taaksep?in.

"Koira on niin puhdas kuin sin?kin", satoi laivuri. "Ennen min? h?nen loppunsa, sy?n, kuin sinun."

"Sy?k?? se sitten, sir", sanoi Joe, ep?toivoisen rohkeudella. "Jos se on myrkytetty, kuolette te ja min? hirtet??n teid?n murhastanne. Pitemm?lle en tosiaankaan voi menn?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet