Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read Ebook: Elämä aatteiden puolesta by Meysenbug Malwida Von Paalanen Esteri Translator

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page

Ebook has 506 lines and 64882 words, and 11 pages

Translator: Esteri Paalanen

Release date: December 29, 2023

Original publication: Porvoo: WSOY, 1918

Credits: Tuula Temonen and Tapio Riikonen

EL?M? AATTEIDEN PUOLESTA

Kirj.

Malvida von Meysenbug

Kahdeksannesta saksalaisesta painoksesta suomensi

Esteri Haapanen

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1918.

SIS?LLYS

Istuin kerran valkealla rantakalliolla, er??ll? niist?, jotka muodostavat ylpe?lle Albionille luonnollisen suojamuurin. Valtameren aallot murtuivat jalkojeni juuressa t?m?n vapauden maan kallioita vasten -- maan, joka samalla oli pakopaikka sek? minulle ett? niin monelle muulle. Ajattelin is?nmaatani aaltojen toisella puolella ja katkeraa, tuskallista taisteluani siell? vakaumukseni puolesta. Ajattelin p?iv??, jolloin naisen vapautus on toteutunut, jolloin h?nell? on samat oikeudet kaikkien kykyjens? kehitt?miseen opiskelun ja opetuksen tiet? kuin miehill?kin, jolloin h?n on tasa-arvoinen miehen rinnalla lain edess? ja vapaa tiet?m?tt?myyden, taikauskon, pikkumaisuuden ja muodin kahleista.

Silloin juolahti mieleeni kirjoittaa el?m?ni muistelmat, kertoa koruttomasti etsij?n tarina, etsij?n, sellaisen, joka viel? y?n varjoissa hapuilee tiet?, kun uusi aate on murtamaisillaan itselleen uran historiassa. T?llaisia etsij?it? pidet??n ainakin liioittelevina idealisteina, jos ei heit? kohdella suorastaan narreina ja rikollisina. P??tin omistaa n?m? muistelmat onnellisemmille sisarille, jotka, kun p?iv? koittaa, vapaasti saavat kehitt?? itse??n tunnustettujen oikeuksiensa vapaassa ilmassa. Kenties voi se rohkaista niit?, jotka viel? ovat heikkoja, ja ep?r?iv?t, ja opettaa, muut entist? selvemmin tuntemaan onnensa.

Tuo p?iv? on mielest?ni nyt koittanut. Aate naisen vapautuksesta her?? joka taholla niin voimakkaana, ettei mik??n en?? voi sit? kukistaa. Se on saanut miesten taholta jaloja, puolustajia, ja useat etev?t naiset tekev?t ty?t? sen toteuttamiseksi. Seuraavat lehtiset omistan etenkin heille syvimm?n my?t?tuntoni osoitukseksi.

El?m?ni ilta, on saapunut ja min? katselen jo persoonallisia, el?myksi?ni kuin toiselta kiertot?hdelt?. Tahtoisin kuitenkin viel? k?ytt??, niit? yhteisen p??m??r?n hyv?ksi. Nimeni on siin? tarpeeton, sill? otan mukanani hautaan vain sen toivomuksen, ett? nainen lakkaa olemasta ep?jumala, nukke tai orjatar, ja ett? h?n itsetietoisena ja vapaana olentona miehen rinnalla tahtoo tehd? ty?t? el?m?n t?ydellisent?miseksi perheess?, yhteiskunnassa, valtiossa, tieteiss? ja laiteissa -- lyhyesti, toteuttaakseen el?m?n ihanteen.

Tekij?.

Kun n?iden muistelmien ensim?inen nide useampia vuosia sitten julkaistiin ranskankielell? syist?, joita ei en?? ole, tapahtui se melkein vasten tahtoani. Yst?v?t valtasivat k?sikirjoituksen ja veiv?t sen painoon. Kirja otettiin vasten odotuksiani yst?v?llisesti vastaan, ja min? sain sen johdosta rakkaita my?t?tunnon ilmaisuja sek? sielt?, mist? eniten halusin ett? my?skin tuntemattomien taholta. Samalla pyydettiin minulta jatkoa.

Ep?r?in kauan, sill? toisaalta eiv?t seuraavat muistot olleet niin et?isi? kuin nuoruusajan, johon saatoin jo suhtautua t?ysin objektiivisesti, toisaalta oli mielest?ni my?skin uskallettua edelleen kertoa, itsest?ni, koska el?m?ni yh? v?hemm?n joutui kosketuksiin yleist? mielenkiintoa her?tt?vien, ulkonaisten tapausten kanssa. Mutta sitten johtui mieleeni, ett? olinhan sen sijaan ollut tekemisiss? henkil?iden kanssa, jotka sit? paremmin ansaitsivat yst?vyyden heille punomat muiston seppeleet, kun tapausten suuri aalto jo melkein oli pyyhk?issyt pois heid?n muistonsa ja kun moni uusien historiallisten vaiheiden valossa k?sitti heid?n pyrkimyksens? v??rin, tai kokonaan niit? v?h?ksyi, tuo sai minut uskaltamaan ja yritt?m??n.

Tarkoitan vuoden 1848 valtiollisia pakolaisia. He taistelivat aatteiden puolesta, joille aika ei viel? ollut kyps?. Sent?hden ei heid?n pyrkimyksill??n ollut menestyst?, sent?hden meniv?t he ihanteellisuudessaan yli historiallisen kehityksen rajojen ja senvuoksi eiv?t he my?sk??n tavanneet oikeaa keinoa, joka heti ja kuin itsest??n olisi osunut k?yt?nn?llisen reformaattorin k?siin. Mutta he ansaitsevat silti yht? kiitollisen ja kunnioittavan muiston syd?miss?, joiden edest? he taistelivat ja -- k?rsiv?t. Niin -- kaikki he ovat k?rsineet ja syv?sti! He taistelivat ihanteen puolesta, he uskalsivat, he panivat alttiiksi verens? ja henkens?, ja sellaisia palkitsee kohtalo paljon useammin orjantappurakruunulla kuin laakereilla.

Kun kerran, halveksittuna min?kin, j?tin saksalaisen maakamaran, toin itselleni lupauksen, etten tahdo n?hd? is?nmaatani, ennenkuin se on her?nnyt uuteen, saksalaiselle hengelle arvokkaampaan el?m??n. Tyhjensin maanpakolaisuuden kalkin koko katkeruudessaan, kauan ja turhaan odottaen tuota aikaa. Vihdoin se koitti. Kohtalo lahjoitti Saksanmaalle er??n noita suuremmoisia ihmisi?, jotka ovat kuin luodut valtioiden johtoon, jotka tarttuvat voimakkain ottein historian rattaaseen ja pakottavat sen py?rim??n rohkeitten suunnitelmiensa, maailmaasyleilev?n katseensa mukaan. H?n teki sen, mihin 1848 miehet eiv?t kyenneet. Saksa saa olla kiitollinen onnelliselle t?hdelleen, kun se antoi sille tuon suuren valtiomiehen, joka on luonut siit? Europan kunnioitusta nauttivan keskuksen. Saksan velvollisuus on nyt osoittautua t?m?n suuren asemansa arvoiseksi, ettei sen k?y kuin paimenen, jonka kohtalo salli l?yt?? ihmekukkasen. Se avasi h?nelle tien saksalaisten satujen aarrevuoriin, mutta h?ik?isev?t rikkaudet huumasivat h?net niin, ettei h?n en?? ymm?rt?nyt varoittavaa ??nt?: >>?l? unohda parasta!>>

Niin. Saksan kansa, ?l? unohda parasta: alkuper?isint? henke?si sellaisena kuin se heijastuu neroissasi, suurissa hengiss?si! Suuremmoinen muoto, johon valtava ihminen sinut valoi, olisi sinulle onnettomuudeksi, ellet my?skin antaisi sille korkeinta sis?lt??, jos unohtaisit pyh?t sivistysvelvollisuutesi, parhaasi. Korkeat suojelushenkesi osoittavat sinulle tiet?. Kokoonnu niitten ymp?rille, kuuntele ja tottele niit?, sill? heiss? kunnioitat oman itsesi ihanteellista t?yttymyst?.

Mutta pid? my?skin kunniassa niiden muistoa, mihin kansaan kuulunevatkin, jotka valtiolliseen vapaustaisteluun yhdistiv?t korkean, laajakantoisen ihanteen ja palkinnoksi siit? saivat maanpakolaisen haudan vieraassa mullassa. Heid?n teht?v?ns? on p??ttynyt.

Valtiollisten vallankumousten aika on ohi. T?st? l?htien ne tulisivat vain taantumuksen taholta. Nuo taistelijat olivat enimm?kseen uneksijoita, mutta heill? oli rohkeutta uhrata kaikki ihanteen puolesta ja sent?hden kunnioita heid?n muistoaan, varsinkin aikana, jolloin aineellisilla harrastuksilla on niin suuri valta ihmisiin!

Heid?n nimess??n siis sallittakoon n?iden lehtisten p??st? julkisuuteen.

Hein?kuun 2 p. 1875.

Tekij?.

Viel?k? kerran t?ytyy minun antaa t?lle kirjalle sananen ev?stykseksi sen l?htiess? tuntemattomien luo, joiden parista se etsii yst?v?ns? ja l?yt?? varmasti my?s vihamiehens?!

Omituisin tuntein eroaa kirjasta kuten yst?v?st?, jonka l?hett?? maailmalle kysyen itselt??n: Mik? kohtaakaan h?nt?, joka oli sinulle niin l?heinen, joka tunsi sinut kokonaan ja johon t?ydellisesti luotit? Ymm?rret??nk? sit? oikein, otetaanko se syd?mellisesti vastaan, vai t?yke?sti ja vihamielisesti? Kummassakaan tapauksessa ei ole muuta neuvoa kuin j?tt?? se kohtalonsa haltuun. Kirjan t?ytyy kulkea tiens? kuten ihmisenkin. Jos niiss? on todellista sis?ist? arvoa, jos ne ovat tosia ja niiden tarkoitusper?t puhtaita, voivat ne toivoa hyvilt? hyv?? vastaanottoa, ja mik? viel? parempi, ne voivat vaikuttaa hyv??. Jos ne ovat mit?tt?mi? ja onttoja, jos niiss? ei ole totuutta, josta yksin kaikki hyv? ja kaunis saa pyhityksens?, niin menk??t perikatoon. Joka, oli h?n ihminen tai kirja, ei olemassaolollaan palvele korkeampaa, siveellist? tarkoitusta, joka ei muuta, etsi kuin omaa etuaan tai kunniaa, h?n joutukoon h?vi??n. Se odottaa jumalankiitos, vaikkapa usein vasta loistavan valhe-el?m?n j?lkeen, kaikkea, mik? ei kohota katsettaan persoonallisuuden lyhytaikaisen merkityksen yli ikuisia p??m??ri? kohden. Jos nyt kysyn itselt?ni, onko kirjallani siveellinen tarkoitus ja onko persoonallinen aines vain ik??nkuin kokoavana puitteena sen ymp?rill?? -- voin iloisesti vastata: On. Ja se k?y yh? hallitsevammaksi mit? enemm?n el?m? l?henee loppuaan, mit? enemm?n persoonallinen menneisyys kuin kaukainen unikuva kirkkaan, tyynen j?rvenpinnalla kuvastuu mielen vapautuneessa rauhassa.

Sit? yksin siis koskee kysymys: L?hteek? t?m? kirja viel? kerran vaeltamaan? -- Jos tarkoitus olisi -- saavutettu, jos ei olisi mit??n muistuttamisen varaa, sanoisin: Ei, mink?t?hden? Se on tehnyt teht?v?ns?, joskin vain pienelt? osalta avustaen yhteist? asiaa. Valitettavasti on tuo tarkoitus, naisen todellisen vapautuksen vaatimus, viel? kaukana t?ydellisest? toteutumisestaan. Asia on yleens? edistynyt, naiselle avautuu yh? enemm?n toimialoja ja t?m?n kautta mahdollisuus taloudelliseen riippumattomuuteen. H?nelle on my?nnetty oikeus opiskelun ja harjoituksen tiet? p??st? aloille, joilla mies t?h?n saakka on ollut yksinvaltias. Jalon tiedonhalun el?hytt?m?t tyt?t ja naiset asettavat henkisen kehityksens? kaiken muun maisen onnen edelle ja ostavat sen usein kallisarvoisilla uhreilla. Mutta sittenkin puuttuu viel? paljon. Viel? ei ole nainen kansalaisena t?ysin samanarvoinen miehen rinnalla. Viel? kuulee usein arveluita, ettei naisen osanotto julkiseen el?m??n, eduskuntalaitokseen, oikeusel?m??n j.n.e. ole toivottava. T?h?n on jo useasti annettu sattuvia vastauksia. Kukapa toivoisikaan naisten muuttuvan ep?naisellisiksi ja ryhtyv?n teht?viin, joita ei miehelt?k??n kadehdita? Ja kuitenkin vaatii oikeudenmukaisuus, ett? jokaisella ihmisolennolla on vapaus kaikkeen, mihin luonto ja taipumukset h?nt? vet?v?t. Yht? hyvin kuin on ollut erinomaisia naishallitsijoita, yht? hyvin voi my?skin olla erinomaisia naisedustajia tai viisaita naistuomareita, ja mink?t?hden olisi se ep?naisellisempaa kuin n?yttelij?tt?ren, laulajattaren, tanssijattaren y.m. ammatit? Onhan jo Shakespearekin er??lle kauneimmista naisluomistaan, jalolle Portialle, runoillut tunteen ja samalla arvostelun tosinaisellisen hienouden, jonka avulla h?n saattaa tuomarien koko viisauden, h?pe??n ja pelastaa Antonion el?m?n. Ja joskin aivan oikein tahdotaan suojella naisia raakuuden ja v?kivallan kosketukselta ja estet??n heit? ottamasta osaa kiivaisiin v?ittelyihin ja inhoittavaan taisteluun, on heille toisaalta suotava t?ysi toimintavapaus siell?, miss? voivat lievent??, sovittaa ja jalostaa ja miss? tapojen sievistymisest? on arvaamattoman suuri hy?ty. Tosin on t?llainen osanotto julkiseen el?m??n vain poikkeuksellista laatua, mutta siihen tulee olla vapaus, jos kyvyt viittaavat tuohon suuntaan.

Naisen ja miehen t?ydellisest? yhdenvertaisuudesta lain edess? on vain liiankin usein puhuttu, joten sit? ei t?ss? tarvitse seikkaper?isesti toistaa. H?n on yht? hyv? valtion kansalainen kuin mieskin, h?nell? on t?rkein teht?v? valtiossa: antaa ja kasvattaa sille kansalaisia ja h?nell? on, kuten miehell?kin, pyh? oikeus suojattuun, riippumattomaan asemaan harrastuspiiriss??n. Siin? yksinkertainen kysymys, j?rjellisesti edistyv?n sivistyksen ratkaistavaksi kaikkialla, miss? se ei viel? ole ratkaistu.

Ei, nuoret tutut ja tuntemattomat yst?v?tt?reni : sivistys korkeammassa mieless? ei ole pelkk?? tiet?mist?, ei erityisten kykyjen kehitt?mist?, ei kirkollisten eik? maailmallisten muotojen t?ydellist? noudattamista, ei my?sk??n aineellisen el?m?n askaretkin vaipumista. Se on ennenkaikkea koko olemuksen eetillinen l?pitunkemus, se on keskusaurinko, josta l?htee s?teit? joka suunnalle, polttopiste, johon yhtyy kaikki ajattelu, tunteminen, tekeminen. Jo apostoli sanoo: >>Jos min? puhuisin ihmisten ja enkelein kielell?, jos tiet?isin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, jos omaisuuteni k?yhille antaisin, eik? minulla olisi rakkautta, en min? mit??n olisi.>>

Pois se my?skin, ett? naiset pyrkiess??n korkeampaan ?lylliseen kehitykseen laiminly?v?t velvollisuuden, joka kuitenkin on s?lytetty useimmille: kotiel?m?n hoidon. Mutta siin?k??n he eiv?t saa olla pelkki? em?nn?itsij?it?, vaan j?rjestyksen ja viihtymyksen hoivaajia, niin ett? yksinkertaisimmankin kodin el?m? koituu hauskaksi. El?m?n aineelliset huolet eiv?t saa ottaa suurempaa sijaa kuin v?ltt?m?t?nt? on, eiv?tk? anastaa ajatuksia ja aikaa siin? m??rin, ettei hyv?st? perheenem?nn?st? ole muuta j?ljell? kuin yksitoikkoinen, ep?esteettinen, ky?kiss? ja lastenkamarissa turtunut olento.

Kukapa tahtoisi sanoa vastaan, jos todellinen, sis?inen tarve vaatii naisia noudattamaan uskonnollisia menoja ja muotoja? T?m? ei vain saa rajoittua pelkk??n kirkossa k?ymiseen muodon vuoksi, jonka kanssa ei muulla el?m?ll? ole mit??n tekemist? ja jonka r?ike?n? vastakohtana vain liiankin usein on rakkaudettomuus ja kovuus arkioloissa. Jo Kristus sanoi naiselle kaivolla: >>Ei vuorilla, ei temppeliss?, vaan hengess? ja totuudessa on teid?n rukoiltava.>>

Jalo ihminen olkoon, avulias ja hyv?! Tehk??n hy?ty?, oikeutta, olkoon esikuva olentojen aavistamaimme.

Niinp? l?htek??n t?m? kirja viel? kerran maailmalle tehd?kseen jotakin yll?esitetyn tarkoituksen hyv?ksi. Ja jos se vain yhdellekin syd?melle n?ytt?? tien el?m??n hengess? ja totuudessa ja samalla todelliseen sivistykseen, on sill? olemassaolon oikeus.

Rooma, joulukuulla 1881.

Tekij?.

Muistosanat, kirjoitti Gabriel Monod.

Malwida von Meysenbug kuoli Roomassa 26 p. huhtikuuta 1903, kahdeksankymmenen seitsem?n vuoden kuuden kuukauden ik?isen?.

Er?s h?nen yst?v?tt?rens? sanoi h?nelle kerran: >>Min? tahtoisin olla l?sn? sinun kuolinhetkell?si. Sin? olet el?nyt inhimillisimm?n el?m?n mit? ajatella voi, ja kuolemasi on oleva el?m?si kaltainen!>> T?m? yst?v?t?r sanoi totuuden. Nyt kun voimme silm?t? tuota pitk?? el?m?? kokonaisuutena, kiinnitt?? huomiotamme yksi ennen muita, sen ihmetelt?v? yhten?isyys. H?n pysyi viimeiseen hengenvetoon asti uskollisena niille ajatuksille ja periaatteille, jotka johtivat h?nen nuoruuttaan. Niinik??n voi nyt, kun tuntee h?nen el?m?ns? kaikki jaksot, helpommin arvostella, mit? h?n oli vanhempiensa kodissa, kuinka h?n eli pakolaisten joukossa Lontoossa, kuinka h?n vaikutti Italiassa ensin ottotytt?rens? kasvattajana, sitten vietti riippumattomana ja yksin??n nuo kolmekymment? vuotta, joiden aikana h?n kirjoitti t?rkeimm?t teoksensa.

Siit? selittyy, ett? t?m? rikaslahjainen nainen, joka osasi yht? hartaasti innostua valtiollisesta ja yhteiskunnallisesta edistyksest? ja jolla oli yht? vilkas mielenkiinto runoutta ja taidetta, luontoa ja filosofiaa kohtaan, saavutti eloisaa my?t?tuntoa ja l?mmint? yst?vyytt? niin menneisyyden periaatteiden edustajien kuin rohkeimpien vallankumouksen kannattajien keskuudessa. Siit? selittyy my?skin ettei koskaan sattunut todellista v?lien rikkoutumista h?nen ja omaisten kesken, joiden el?m?nihanteet h?n oli hylj?nnyt. Toivomme my?hemmin voivamme julkaista kirjeenvaihdon h?nen ja h?nen ?itins? v?lill?. Siit? k?y ilmi kuinka vainaja is?ns? kuolemaan, viel?p? kolmanteenkymmenenteen nelj?nteen ik?vuoteensa saakka ei tahtonut j?tt?? perhepiiri? voittaakseen itselleen kauan uneksimansa itsen?isen aseman ja kuinka h?n edelleen, saatuaan vihdoin ?idilt??n luvan antautua vapaastivalitsemalleen el?m?nuralle, pysyi mit? hellimp?n?, kunnioittavimpana, voisimme melkein sanoa alamaisimpana tytt?ren? ?idilleen. Yht? poikkeusta lukuunottamatta -- kun h?n Berliinist? karkoitettuna p??tti muuttaa Lontooseen -- kertoi h?n ?idilleen kaikki suunnitelmansa ja useammin kuin kerran luopui niist? t?m?n toivomuksesta.

>>Vergebens werden ungebundene Geister Nach der Vollendung reiner H?he streiben.>>

Ja niinkuin Goethe lausuu'.

>>Das Gesetz nur kann und Freiheit geben>>

niin sanoi my?skin Malwida von Meysenbug'.

Koko h?nen el?m?ns? voi ik??nkuin olla valaistuksena t?lle lauseelle. H?nen vapautensa oli vaatinut h?nt? vapaaehtoisesti alistumaan sellaisen el?m?nmuodon ankariin s??nt?ihin, jonka puitteissa h?n osasi yhdist?? virheett?m?n naisellisen arvokkuuden ja hienotunteisuuden ajatuksen ja toiminnan rohkeuteen ja johon h?n nuoruudesta saakka oli pelastanut kaiken sen ylimyksellisen tapojen hienostuksen, joka ansaitsi tulla pelastetuksi.

N?m? eiv?t olleet sellaisia sanoja, joita voi kirjoittaa ilon ja terveyden p?ivin? unohtaakseen ne my?hemmin k?rsimyksen ja tuskan hetkin?, kuoleman edess?; ne ilmaisivat syvint? vakaumusta, ja kokemus oli osoittava, ett? Malwida von Meysenbug t?st? vakaumuksesta ammensi harvinaiset sielunvoimansa, jotka el?m?ss? pitiv?t h?nt? pystyss? ja antoivat h?nelle sittemmin kyvyn uhmata sairauden ja pitk?llisen riutumuksen tuskia ei ainoastaan alistuvana, vaan er??nlaisella iloisella sankaruudella.

Niin kauan kuin mahdollista oli salasi h?n kuitenkin mielell??n tilansa vakavuuden ymp?rist?lt??n. Koskaan h?n ei ollut eloisampi ja hilpe?mpi puheissaan kuin kev??ll? 1902. Tahdon sitkeydell?, josta h?n oli antanut niin monta todistusta el?m?ns? kuluessa, jatkoi h?n toimintaansa totutulla tavalla kunnes tuli se p?iv?, jolloin voimat j?ttiv?t h?net. Vaikkakin h?nen alkaen tammikuusta 1902 t?ytyi luopua rakkaista ajeluistaan, hoiti h?n viel? kuten ennenkin ilman vierasta apua aina eritt?in huolitellun pukeutumisensa ja puuhasi taloudessaan, seurasi tarkoin kaikkea, mik? koski politiikkaa, kirjallisuutta ja taidetta, oli laajassa kirjevaihdossa ei ainoastaan yst?viens? kanssa vaan my?skin tuntemattomien, jotka tahtoivat h?nelt? neuvoa tai lohdutusta. Joka p?iv? omisti h?n hetkisen aikaa henkiselle ty?lle, toisen keskustelulle uskottujen yst?vien kanssa.

Kes?ll? ei h?nen en?? ollut mahdollista palata rakkaimpaan kes?paikkaansa Sorrentoon. H?nen t?ytyi tyyty? merenrantaan Nettunossa l?hell? Roomaa, ja siell? oli h?nen viel? kerran suotu nauttia Italian taivaan ihanuudesta ja noiden hilpeitten ja luonnonraikkaitten ihmislasten kauneudesta, jotka h?nen ikkunainsa edess? ilakoivat V?limeren sinisiss? laineissa. Mutta taudin edistyminen aiheutti jo jokap?iv?isi? kipukohtauksia ja pakotti h?net jatkuvaan ja tuskalliseen hoitoon. Niinp? olivat h?nen ajatuksensa enimm?kseen vakavia luonteeltaan, sill? h?n tunsi voimien v?henev?n nopeasti, ja joka p?iv? askarteli h?n filosoofisissa ja moraalisissa omantunnon tutkimuksissaan ja valmistui valoisan, voi sanoa iloisen alttiisti erkanemaan t?st? n?enn?isyyksien el?m?st? ja siirtym??n ikuisen todellisuuden helmaan. H?nen ajatuksensa saivat usein kuin itsest??n runollisen muodon, ja h?n on toimittanut ne julkaistaviksi sarjassa enemm?n tai v?hemm?n viimeisteltyj? runoja. Er??n useimmin toistuvista ajatuksista on h?n selvimmin kiteytt?nyt n?ihin nelj??n riviin:

>>So vers?hnt nun mit den vielen Fehle Der Erscheinungswelt, mit dem Geschick Lass uns heimw?rts ziehen, liebe Seele, Nur das alle Kleid bleib' hier zur?ck!>>

L?htiess??n Nettunosta h?n kirjoitti toisen runon, jota h?n viel? tahtoi muodostella, mutta joka ensim?isess? alkuper?isess? muodossaan kuvaa ihmeen kauniisti ja syv?llisesti h?nen sieluntilaansa:

Add to tbrJar First Page Next Page

Back to top Use Dark Theme