Read Ebook: Keisarin kynttilänjalat by Orczy Emmuska Orczy Baroness Nuotio Tauno Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1067 lines and 40101 words, and 22 pages

Translator: Tauno Nuotio

Release date: January 8, 2024

Original publication: Pori: Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1928

Credits: Sirkku-Liisa H?yh?-Karmakainen and Tapio Riikonen

KEISARIN KYNTTIL?NJALAT

Kirj.

Paronitar Orczy

Englannista suomensi

Tauno Nuotio

Porissa, Satakunnan Kirjateollisuus Oy, 1928.

Iloinen, hieno ja muodikas Wien huvitteli. Seh?n oli selv??. Laskiaistiistaihan on viimeinen pyh?n kirkko-?itimme sallima ilonp?iv? ennen pitk?? ja kolkkoa nelj?kymment? p?iv?? kest?v?? paastoaikaa, ja ellemme t?ysin siemauksin nauti sen tarjoamasta huvista, ei meill? olisi seuraavana p?iv?n? mit??n, mist? iloitsisimme, kun kunnon rippi-is?mme piirt?v?t tuhalla ristin otsaamme kehoittaen meit? muistamaan, ett? olemme tomua ja tuhkaa ja tomuksi ja tuhaksi j?lleen muutumme.

Siksi Wien sin? p?iv?n? ammensi nautinnon ylitsevuotavasta maljasta. Se oli ammentanut siit? kirkkaasti valaistuilla kaduillaan ja bulevardeillaan, ja nyt se joi sen viimeisi? pisaroita oopperanaamiaisissa, joka oli sen vuoden harvinaisen loistavan karnevaalin huippukohta.

Ja salissa, miss? vain kaksi p?iv?? sitten Wagnerin "Niebelungenin" sulosointuiset ep?soinnut olivat ihastuttaneet ja h?mm?stytt?neet vakavamielist? katsomoa, ajoivat t?n??n toisiaan takaa Pierrot ja Pierrette, Faustit ja Margareetat, nymfit, keijukaiset ja mennink?iset ja muut, hilpe?sti huutaen ja t?ytt? kurkkua nauraen, Straussin kauniiden unelmoivien valssien suloisten s?velien kaikuessa; ja aitioissa, mitk? olivat t?ynn? innostuneita katselijoita, jotka eiv?t uskaltaneet sekaantua juhlivaan joukkoon, n?kyi salaper?isi? dominoja ja mustia naamioita, joiden takaa kiilui huumaavan n?yt?ksen kiihdytt?mi? kirkkaita silm?pareja.

"Tule alas, kaunis domino, tunnen sinut", kuiskasi loistavasti puettu odaliski, jonka jalokivill? koristeltu naamio ei kyennyt tuikkeessa voittamaan mustien silmien hilpe?t? hehkua. H?n oli laskenut siron k?tens? er??n ensimm?isen rivin aition reunalle, miss? aitiossa kaksi mustaa dominoa oli istunut jonkin aikaa osittain puoliavointen uudinten peitossa ja olivat tarkanneet alhaalla olevaa iloista vilin?? jo puolisen tuntia ilmeisesti huomaamattomina.

Isokokoisempi domino kumartui n?hd?kseen koettaen l?vist?? katseellaan rohkean haareminaisen naamion.

"Todellakin! Jos tunnette minut, kaunis naamio, niin tulkaa luokseni ja antakaa minun uudistaa tuttavuus, jota minun milloinkaan ei olisi pit?nyt unohtaa."

Mutta tytt? oli taas kadonnut yht? nopeasti kuin oli tullutkin, ja musta domino, jonka uteliaisuus oli her?nnyt, yritti turhaan saada n?kyviins? h?nen siroa vartaloansa liikehtiv?n ihmispaljouden keskuudesta.

"Luulenpa, ett? s??dylliset pukumme kiinnittiv?t tuon iloisen perhosen huomion puoleensa", h?n sanoi k??ntyen toverinsa puoleen, "ja mik? olikaan h?nen tarkoituksensa, koska h?n ei tahtonut jatkaa haastelua?"

"Oh, se on Wienin iloisen porvariston tapaista", vastasi h?nen seuralaisensa; "teid?n keisarillinen korkeutenne on istunut liiaksi tuon uutimen varjossa ja odaliskista oli silmiinpist?v? halunne pysy? piilossa mielt?kiinnitt?v??".

Isompi domino kumartui nyt aitiosta eteenp?in, nosti teatterikiikarin silmilleen ja tarkasti innokkaasti ihmisi?; mutta vaikka lukuisia maurilaisia ja turkkilaisia hunnutettuja olentoja kulki sinne t?nne, h?n ei tuntenut rohkeata odaliskia heid?n joukostaan.

"?l? mene merta edemm?ksi kalaan", kuiskasi pilkallinen ??ni aivan h?nen kyyn?rp??ns? takana.

Musta domino k??ntyi ?kki? ja ehti parahiksi tarttua kiinni pieneen k?teen, joka oli kierretty pylv??n ymp?ri, joka erotti naapuriaition h?nen aitiostaan.

"Kala on viel? liian kaukana", kuiskasi h?n; "onko se saavuttamattomissa?"

"Koeta vain saada se kiinni", vastasi pilkallinen ??ni, "vaikka antautuisit vaaralle alttiiksi kiivetess?si ooppera-aition vaikeasti kavuttavissa olevia seini?".

"Kaunis naamio, en voi saada sinua kiinni p??st?m?tt? hetkeksi pienoista k?tt?si, eik? lintua voi vaaratta silm?nr?p?ykseksik??n p??st?? h?kist??n."

"Musta domino, t?ytyy usein uhrata mit?tt?myydet onnen saavuttamiseksi", sanoi odaliski purevasti.

"Pyyd?n teid?n keisarillista korkeuttanne j??m??n t?nne", sanoi toinen domino n?yr?n vaativasti; "esiinnytte t??ll? tuntemattomana, ja min? olen ainoa seuralaisenne, ja --"

"Sit? paremmin sopii tsaarin pojan tehd? kerrankin, niinkuin h?n haluaa", vastasi isokokoisempi domino nauraen.

Ja ennenkuin h?nen seuralaisensa ehti varoittaa toista kertaa, kiipesi nuori mies ripe?sti aition reunan yli k?ytt?en hyv?kseen vapautta, jonka kuningas karnevaali aina sallii sellaisissa tilaisuuksissa, ja laskeutui salaper?isen kirkassilm?isen haareminaisensa aitioon.

Kukapa nuorimies, olkoon h?n sitten prinssi tai talonpoika, suvaitsisi moista pilantekoa kustannuksellaan. Nikolai Aleksandrovitsh, Ven?j?nmaan tsaarin poika ja perillinen, tunsi ainoastaan, ett? h?n oli kahdenkymmenen vuoden vanha, ett? h?n oli tullut oopperanaamiaisiin kuivan vanhan puujumalan Lavrovskin seurassa huvitellakseen kerrankin tuntemattomana, ja... h?n aloitti kiihke?n takaa-ajon.

Aitioiden takainen k?yt?v? oli aivan tyhj?, mutta l?mpi??n viev?ll? tiell? noin viidenkymmenen metrin p??ss? h?n n?ki selv?sti nopeasti h?ipyv?n olennon ja erinomaisen sirotekoisissa turkkilaisissa tohveleissa olevat jalat.

L?mpi? tarjosi sin? my?h?isen? y?n hetken? kirjavan, hauskan n?yn. Assyrialaiset kuningattaret k?veliv?t k?si k?dess? John Bullien kanssa, Margareetat keimailivat rohkeasti paria vuosisataa nuorempien keikarien kanssa, samalla kuin Hamletit ja Othellot huvittelivat wienil?isten suosittuun tapaan nostamalla tanssitoverinsa korkeiden pylv?iden neniin kiusatakseen heit? siell? niin kauan, ett? he lopulta mielell??n hypp?siv?t kymmenen tai kahdentoista jalan korkeudelta ihastuneiden kavaljeeriensa avattuun syliin.

Ja n?m? isot pilarit n?yttiv?t hyvin kauniilta, kun niit? siten koristivat el?v?t, nauravat, rupattelevat Pierrettet ja kaupustelijattaret, niin -- ja s??dylliset Opheliat ja kaihoavat Isoldet. Mutta musta domino ei tarkannut niit?; h?n juoksenteli edestakaisin piittaamatta h?vytt?mist? sutkauksista ja kovista t?yt?yksist?, h?n raivasi tiens? joukon halki p??st?kseen ulko-oven luo, mist? h?n n?ki pienen jalokivill? koristellun lakin nopeasti katoavan selkosel?ll??n olevan p??oven kautta, joka johti kirkkaasti valaistulle torille.

Odaliski oli ilmeisesti katunut uskaliasta seikkailuaan, tai h?n oli erikoisen ylpe?, sill? hetke?k??n ep?r?im?tt? juoksi h?n alas kiviportaita, v?litt?m?tt? pilailevasta ihmisjoukosta, jonka kautta h?nen oli pakko kulkea, tai parista joutilaasta naamiosta, jotka l?hestyiv?t h?nt? ja alkoivat h?nt? ajaa takaa.

P??sty??n portaiden juurelle h?n n?ytti miettiv?n hetkisen, vain noin sekunnin verran -- tapahtuiko se harkitusti? -- mutta se sekunti soi Nikolai Aleksandrovitshille h?nen halajamansa tilaisuuden, h?n saavutti tyt?n t?m?n juuri laskiessa k?tens? ajopelin oven kahvaan, ja h?n nosti tyt?n kuin h?yhenen vaunuun sis?lle ja istui h?nt? vastap??t? huohottaen ja kuumana, mutta voitonriemuisena, samalla kuin ajuri ilmeisesti odottamatta mit??n ohjeita l?hti nopeasti ajamaan meluavien ja iloisten ihmisparvien ohi.

Varmaankaan er?s harmaa domino, joka seisoi er??n sirotekoisen s?hk?lampun alla, ei tuntenut mit??n mielenkiintoa tuntematonta odaliskia ja h?nen seuralaistaan kohtaan, sill? h?n ei n?ytt?nyt mitenk??n haluavan ajaa heit? takaa. Mutta h?nen silm?ns? seurasivat nopeasti pois h?ipyv?? ajuria, niin kauan kuin se n?kyi ajopelien ja naamioitujen keskell?. H?n oli viel? nuori mies, ja varmaankaan h?n ei erikoisesti halunnut esiinty? tuntemattomana, sill? h?n oli poistanut dominonsa p??hineen ja piti naamiota k?dess??n.

"Miksi olette niin ?re?n n?k?inen, herra Volenski! Ovatko Straussin valssit ik?vystytt?neet teid?t kuoliaaksi, vai onko donnanne karannut vihatun kilpailijan kanssa?"

Nuori mies havahtui mietteist??n ja lakkasi katselemasta ajopeli?, joka nyt n?kyi vain pilkkuna, kohdatakseen edess??n kauniin naisen, jolla oli niin sointuva ??ni ja joka oli puhutellut h?nt? nimelt?.

"Madame Demidov!" sanoi h?n ilmeisesti ep?miellytt?v?n yll?tettyn?.

"Min? itse", vastasi h?n nauraen, "?lk??p? tekeytyk? h?mm?styneeksi ilman parempia perusteluja. En ole wienil?inen grande dame, ja jos tulenkin oopperanaamiaisiin, niin ei se ole anteeksiantamattomampi teko kuin monet muut eriskummallisuuteni."

"Niin! Mutta olettehan yksin?"

"Enp? olekaan", vastasi nainen iloisesti, "koska te olette t??ll? suojaamassa minua pahimmista vaaroista ja auttamassa minua selviytym??n vaikeuksista".

"Suokaa minun aloittaa kadehdittavat velvollisuuteni koettamalla hakea teille vaunun", sanoi mies hieman hajamielisen?.

Nainen puri huultaan yritt?en nauraa, mutta t?ll? kertaa tuntui olevan hiukkasen katkeruutta h?nen pehme?ss? ??ness??n.

"Ah, Ivan, kuinka suuresti luotattekaan k?rsiv?llisyyteeni, kun uskallatte puhua niin varomattoman ep?kohteliaasti!"

"Mik? on ep?kohteliasta?"

"Minusta se olisi anteeksiantamaton synti ja rangaistava ennenkuulumattomilla kidutuksilla, jos se nainen sattuisi olemaan madame Demidov", sanoi mies, yritt?en peitt?? kuluneisiin lauseparsiin ilmeist? haluaan vet?yty? pikaisesti erilleen keskustelusta.

Nainen silm?ili h?nt? ter?v?sti hetkisen ja huoahti sitten kevyesti ja k?rsim?tt?m?sti.

"No, kutsukaa ajuri. Ivan. En halua pid?tt?? teit?. Varmaankin est?? teit? jokin t?rke? asia."

"Kardinaali --" alkoi mies k?mpel?sti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet