Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read Ebook: Lemmen lauluja by Leino Eino

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 1303 lines and 47659 words, and 27 pages

Sen koivun oksilta sinulle soipi tuo tarina kaunis ja utuinen, mi pett?nyt on niin monta, monta -- min? my?s olen kuullut kerran sen.

Se kev??n toivoja tarjoo sulle ja kutsuu onnehen ikuiseen, mut ?ll?s lauluhun liioin luota, ei koskaan kuulu se toteuneen.

Ken kerran kuuli sen laulun tenhon, sen onnen kalpea kaiho vei, h?n itku silm?ss? illat istui ja rinnan rauhoa saanut ei.

Kuljin kerran l?pi honkaholvin --.

Kuljin kerran l?pi honkaholvin, risut, puiden oksat peitti tien, avojalkani mun vuosi verta, tuota tuntenutko silloin lien!

Tie se vei mun kahden kuusen alle, kahden tumman silm?n poltteesen, siell? taivas kaksi valaa kuuli sykkiess? kahden syd?men.

Palatessain -- aamun koittaessa -- tunsin tiell? risut, oksat jo, mut en tuntenut ma, kuinka syd?n verta vuosi, k?rsi angervo.

Joutui sekin p?iv?, jolloin tunsin tuskalla ma pistot syd?men, tunsin rinnan riehut, poltot tunsin -- neitoani tuntenut ma en.

Aatekuteet, toiveniidet.

P?iv? istuttu oi' alla haapain vehre?ll? sammalm?tt?h?ll?, laulut liedot kertoi lemmen tulta, naurut raikkaat rinnan puhtautta, p??mme p??ll? haavanlehdet helkki, aallot leikki jalkojemme alla.

Joutui ilta, painui p?iv?n kulta, utuisiksi lientyi lahden rannat, tuuli tyyntyi, talttui rannan aalto, haapain lieto helke hienontui ja kuiskeeks suli tuskin kuultavaksi.

Lakkas silloin liedot lempilaulut, naurannasta raikuneet ei rannat, ??net?nn?, sanatonna siin? istuttiin vain k?si k?tt? vasten -- tunteet yhtyi, aatos toistaan etsi.

Kumma kudos, tunnehuntu hieno tuntui yhdist?v?n meit? silloin, kuteet toivehista kultaisista, niidet siin? auer-aattehista; y? se kuteet kutoi, nitoi niidet, mets?rastas polkusia polki, sukkulata heitti illan tuuli, pirtaa veti rannan viime laine.

Miksi suree kummun kuusi?

Kasvoi kummulla kuusi tuores, tuoksuten, kukkap?in, tuulten tuudussa p?iv?t leikki, tuskin uinahti tyynin s?in.

Kerran lehv?lle kuusen lensi illalla sirkkunen, lauloi lauluja lemmen nuoren, kertoi kaihoja kev?imen.

Hiljaa laulua kuullen laski kuusonen kukkap??n, hiljaa, hiljaa sen oksat painui eik? leikkinyt lehv?tk??n.

Aamun tullessa laulaen sirkku lehv?lt? lensikin. Hiljaa surren kuusen oksat j?iv?t huomenen huolihin.

Soita somer, helk? hiekka!

Suvi-illan suussa impi astui virran vierem??, kuuset kuiski, laine loiski, tuoksui nurmi nukkap??.

Sorsat kaislikossa souti, kalaparvet karkeloi, tuomilehdon lentosuukot vastarannan tuuli toi.

Ilakoiten impi kulki vierem?t? virran veen, somer soitti, hiekka helkki alla Annin askeleen.

Suven vienot vihkilaulut kaikui munkin mieless?in, kun ma virran ??rt? kuljin armas impi vierell?in.

Soita somer, helk? hiekka, laula laine huoleton, ilakoitse impi nuori, -- lyhyt Suomen suvi on.

Aamutunnelma.

Kuin v?lk?hti huomenen kultainen koi l?pi haavanlehtien kev?isten, niin lensit luokseni, immyt oi, l?pi unteni lehtojen leijaillen.

Kuin lehv?lt? rannan raidan vain y?n kyynel l?ik?hti kalvohon veen suven suloja hetkisen heijastain -- niin lensi mun lempeni riemuineen.

Mets?puro.

Kev?t joutui, mets?puro paisui, vaahtopy?rtehiss? vedet kiiti, aallot vallatonna leikki, telmi, rannan kaarteet kaikki huuhtoellen; kuuset katsoi kummastellen tuota, hongat varoitteli vakavasti.

Miksi niin on tummaa vesi sulla -- mietin usein puron partahalla -- vesi tummaa, vaahto valkeata, loiske laineiden niin kumman lieto?

Siksi niin on tummaa vesi sulla, tulet syd?nmailta, hallanmailta, siks on vaahto sulla valkop?ist?, kev?ttoiveita kun kansan kannat.

Mutta mist? loiske kumman lieto? Puron partahalla, kunnahalla siell' on kullan koti kuusten alla, sielt? sivumennen laulut kuulit, laulut liedot, nuoret nuoren rinnan -- sielt? lie tuo sinivuokko my?skin, jonka aallot t?nne mulle tuovat.

Huolissaan huokaileva.

Koko mets? on laulua t?ynn?, joka lehv?ll? lemmit??n, joka oksalla sirkut ja peipot vain kertovat kev??st??n.

Mut yht? puutapa linnut ne karttavat kammoten -- sen alla ma onneton istun ja huoltani huokailen.

Min? mets?n polkua kuljen --.

Min? mets?n polkua kuljen kes?illalla aatteissain ja riemusta rintani paisuu ja ma laulelen, laulelen vain.

Tuoll' lehdossa vaaran alla oli outoa ?skett?in, niin vienoa, ihmeellist? all' lehvien vehre?in.

Min? miekkonen vain sen tied?n, min? vain sek? muuan muu ja lehdon lempiv? kerttu ja tuoksuva tuomipuu!

Hylj?tyn valitus.

Illalla k?velin ma kangasta pitkin, kankaalta kimpuksi kanervia kitkin.

Y? oli ihana ja tuuloset nukkui, kukat kaikki tuoksui ja k?k?set ne kukkui.

Mik? minun syd?meni synk?ksi saikaan? Muistoni lensiv?t nuoruuden aikaan.

Katselin k?dess?ni kankahan kukkaa, ajattelin impe? tuuheatukkaa.

Maahan ma kanervani kaunihit heitin -- noinpa ma ilonikin multahan peitin.

Ylioppilasmuisto.

J?rven taakse tehtiin venheretki, j?rven taakse talontytt?l?ihin, siell? viivyimme me p?iv?n kaiken: aamu aholl' oltiin mansikassa, ilta pihamaalla karkeloitiin -- y?? se maattiin aitass' impysien.

Purjepurrella kun sitten sielt? pois me aamun tullen laskettihin, muilla kaikill' oli muisto joku, kell? ruusu, kell? lemmenkukka, kell? kielokimppu rinnassansa. Min? yksin ilman olin, eip? kukkaa suonut impi mustakulma -- antoi oman nuoren syd?mens?.

Kotirantaan p??sty?mme toiset riistiv?t jo kukat rinnastansa, mutta kauemmin ja hellin huolin immen syd?nt? ma s?ilyttelin -- heitin pois sen vasta viikon p??st?.

Syyslaulu neidolleni.

Jo pilvihin taivas peittyy, jo paljas on rannan puu, tuul' laineita lahden nostaa, keto kukkiva kellastuu.

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Back to top Use Dark Theme