Read Ebook: Loinen by J Rvi K A Kaarlo August

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1154 lines and 21465 words, and 24 pages

Release date: January 16, 2024

Original publication: Helsinki: Otava, 1910

Credits: Juhani K?rkk?inen and Tapio Riikonen

LOINEN

Kirj.

K. A. J?rvi

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1908.

I LUKU.

L?mp?mittarin elohopea on painunut yh? alemmaksi. Nyt varhaisena aamup?iv?n? n?ytt?? se yli kolmenkymmenen asteen kylm??. On hirvitt?v? pakkanen, jossa huoneiden nurkat paukahtelevat, j??t parkuvat, ihmiset huoneihinsa kohmettuvat. Lehm?t ynisev?t viluissaan l??viss??n, joissa kanat jo vuorokauden toista ovat orsillaan liikkumatta siipiens? sis?ss? kyyk?tt?neet eik? kukko ole kehdannut askelta ottaa.

Ja kuitenkin nyt on paraallaan joulu, t?m? sielujen l?mp?inen juhla. Sen joulun l?mm?n voi n?hd? ihmisten kirkkaista silmist?, mitk? turkkien sis?st? kiiluvat, kun kirkkoon komeasti aisakellojen helistess? ajetaan t?yden kuun paistaessa korkealla taivaalla. Hevoset ovat kuin jauhoissa uineet, ajajat pakkasen pukemat ja mets?inen tie ylt? p??t? talvisessa loistossa.

On sent??n juhlallisen komea joulu.

Mieli kohoaa. Veret turkkien sis?ss? l?ik?ht?v?t. Hevosia hoputetaan.

Niin tullaan perille. Kirkkom?en alla hevoset sidotaan, heitet??n nahkaista niiden selk??n ja l?hdet??n kirkkoon koirain j??dess? vartioimaan reki?, joidenka vaatteihin ne makaamaan hypp??v?t.

Mutta kun p??st??n sis?lle Herran huoneeseen, pys?hdyt??n ovelle melkein s?ik?ht?en silmiin sy?ksyv?? valoa. Sill? siell? alttarin edess? on suuren suuri uusi valolaitelma, jossa palaa ainakin pari sataa kynttil??. N?iss? parissa kolmessa vanhassa kruunussa on korkeintaan kahdeksan itsekussakin.

T?m? on Juhmakan hovilaisen uusi lahjakruunu syntym?pit?j?ns? kirkolle. H?n on sen itse kuljettanut Pietarista sielt? voin my?nnist? palatessaan.

Vanha harmaaparta paljasp?? suntio seisoo sen alla k?det ristiss? silm?t yl?s luotuina lauenneena siihen syv??n ihmettelyyn, ett? h?n on t?m?n valomeren sytytt?nyt.

Nyt astuu Juhmakan hovin is?nt? itse kirkkoon. H?nen korkea otsansa on uljas ja kalju p??laki herramainen. Suuri konkkanen? kyll? tohisee ja todistaa talonpoikaa. Mutta viekas suunseutu ja aina nauravat silm?t tiet?v?t liikemiest?. Kallis pietarilainen hienokarva turkki esitt?? h?net rikkaana miehen? ja nahkaiset shagilla reunustetut p??llyssaappaat remmeineen ovat ylpeyden huippu.

Mutta siltikin h?n on talonpoika. Vaikka kyll? t?t? Yl?-Karjalan mainetta saavuttanutta talonpoika-aatelia. Suuri konkkanen?, joka tohisee, on t?m?n aateliston vaakuna ja tunnusmerkki.

Juhmakka silm?? kruunuunsa, silm?? kirkkokansaan ja n?kee olevansa kaikkien huomion aihe. H?nest? tuntuu t?ss? kirkkok?yt?v?ll? kulkiessaan kuin kulkisi h?n noiden toisten hartioilla ja itse Jumala paraallaan ojentaisi h?nelle k?tens? nostaakseen h?net siin? samassa yl?s taivaan valoasuntoihin. Sill? niin ylent?v?n vaikutuksen kruunu h?neen itseens? tekee.

Nyt ?kk?? h?net suntio ja tekee h?nelle kolme syv?? kumarrusta.

-- Pyh!

Juhmakka k??nt?? p??ns? toisaalle tuosta "resusta".

-- Kuka saarnaa t?n??n? kysyy Juhmakka rilliniekka lukkarilta, jonka h?n huomaa sivullaan kumartelevan.

-- Pastori.

-- Sek?? Miksik? ei rovasti?

-- On pastorin vuoro.

Lukkari laittaa rilliens? nauhaa, katsoo tutkivasti naisten puolelle ja h?nnystelee Juhmakkaa.

H?n on k?ynyt Helsingin urkurikoulun ja ymm?rt?? liian paljon n?in syrj?isen seurakunnan lukkariksi.

-- Pit?isi saada sopiva paikka. Nuori herra sen tiennee, puhuu Juhmakka harmistuneena, ett? se on pastori, joka nyt saarnaa.

-- Onhan t??ll? toki rovastikin mukana, lis?? h?n viel? kuin lohdutukseksi itselleen.

Lukkari hymyili ymm?rt?v?sti, laittoi rilliens? nauhaa, tirkisti naisten puolelle ja l?hti etsim??n paikkaa hovilaiselle.

Kirkko olikin jo tungokseen asti v?ke? t?ynn?.

T?ss? k?yt?v?n edess? ensi penkiss? ei aivan et??ll? alttarista istui joku aivan yksin??n.

Ja suureksi kummakseen ?kk?? lukkari h?net yli koko pit?j?n tunnetuksi Lois-Pietuksi, joka on luonut ymp?rilleen kammon l?him?isiss??n sek? sen t?hden ett? h?n on ylt? p??t? sy?p?l?isiss? ett? siksikin, kun on kovin suulas ja ter?v? kielest??n. H?nell? on liikanimikin, jonka jokainen tuntee.

Siin? h?n puolittain makaa penkki? vasten ja tuijottaa suu auki Juhmakan lahjakruunuun.

Lukkari kutsuu h?net pois penkist?. Mutta Pietu nauraa vain vastaan.

Mutta kun Pietu sitten huomaa Juhmakan hovin is?nn?n lukkarin takana, niin kohta h?n kiiruusti ty?ntyy pois penkist? ja asettuu n?yr?sti k?yt?v?lle.

-- Is?nt? on hyv?.

Lukkari kumartaa Juhmakalle, joka nyt yksin??n nousee penkkiin. Ja yksin siihen j??kin. Sill? t?m? penkki on vain s??tyl?isi? ja pappilan herrasv?ke? varten, vaikka Pietu tavattomassa julkeudessaan oli rohjennut sinne kiivet?.

Pietu k?yt?v?lt? katsoo uteliaana, miten hovilainen avaa nen?liinastaan suuren virsikirjan, aivastaa, p?ristelee, leventelee, panee kalotin kaljulle p??laelleen, niist?? nen?ns?, hellitt?? hiukan kallista pietarilaista turkkiaan ja lopuksi ottaa kotelosta silm?lasit, mitk? sovittelee nen?lleen.

Pietu on puettu vanhaan tuiki kuluneeseen h?nnystakkiin ja paikkaisiin housuihin, joiden lahkeet ovat pistetyt r?hj?isten anturasaappaiden varsiin.

Eik? jouluksikaan ole Pietu jaksanut pest? silmi??n.

Suntio alkaa asettaa numeroita, suuria kankeita l?kkipellist? leikatuita, virsitauluihin, ja askartaa hartaana niiden kanssa kuin hyvin pyh?ss? toimituksessa. Puhdas paidankaulus leve?n?, valkoisena on taitettu alas ja lis?? miehen kirkollista v?ri?. Sitten h?n asettuu virsitaulun viereen k?det hurskaasti ristiss? lehterille lukkaria katsellen.

Juhmakkakin silm?? taakseen yl?s lehterille, ett? milloin se siell? alkaa. Mutta samalla h?nen k?y s??liksi n?in pakkasella lukkarin hienoja sormia.

Siell? se mies juuri voitelee n?ppi??n jollain p??kaupunkilaisella palsamilla pakkasta vastaan.

Se harmittaa Juhmakkaa, ett? juuri nyt on pastorin saarnavuoro... juuri nyt, kun h?nen kruununsa ensi kerran t?h?n pieneen puukirkkoon h?ik?isev?n valonsa jakaa.

Sill? tuskin Juhmakka oli kirkkom?elle p??ssyt, kun h?nen korvaansa kuiskattiin pahaa taas pastorista. Se uutinen hiljalleen kulki siell? miehest? mieheen, sit? h?ystettiin kokkapuheilla, perin raaoillakin, ja naurettiin. Se tieto huhusi pastorin tilanneen kaupungista v?kijuomia jouluksi ja eilen illalla olleen aivan humalassa. Kun suntio oli illalla k?ynyt pastorin kotona, oli t?m? laulellut rekilaulua ja pyrkinyt voittosille vanhuksen kanssa.

Niin se juttu tiesi. Ja se nielaistiin hauskana uutisena.

Jykev? jouluvirsi vierii ja kierii kirkossa sein?st? sein??n ik??nkuin etsien H?nt?, jonka edess? taivaat ja maat vapisevat.

Kun virsi on laulettu, vaivutaan syv??n hiljaisuuteen. Sill? nyt on rukouksen hetki tullut. Sen aikana on rovasti ilmestynyt saarnatuoliin pit?m??n lyhytt? aamusaarnaa.

Sill? miehell? on ryhti?. Ja ??nt?! Oo -- h?n on kerrankin pappi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet