Read Ebook: Ihanteensa uhri by Osterloh Agnes Brander G A Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 322 lines and 16774 words, and 7 pages

Translator: G. A. Brander

Release date: January 19, 2024

Original publication: H?meenlinna: Arvi A. Karisto, 1909

Credits: Tuula Temonen

IHANTEENSA UHRI

Rakkaustarina

Kirj.

AGNES OSTERLOH

Suomentanut

G.A.B.

H?meenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1909.

On merkillist?, miten ihmiset voivat olla huvitettuja juoruamisesta. Nyt ovat he saaneet p??h?ns?, ett? min? aion menn? naimisiin, ja ainoastaan siit? syyst?, ett? min? pari kolme kertaa olen vieraskutsuissa istunut p?yd?ss? er??n nuoren tyt?n vieress? ja silloin tietysti, kuten kohteliaan p?yt?naapurin tulee, vilkkaasti keskustellut h?nen kanssaan. Enemp?? ei tarvita, ennen kuin tullaan kysym??n: saanko onnitella? Mutta ehk? se voi olla oma syyni. Minun i?ll?ni ja vakaantuneessa asemassani yksityisdosenttina ja useitten tieteellisten aikakauslehtien aputoimittajana ei pit?isi en?? menn? tanssiaisiin ja muihin sentapaisiin huvitteluihin. Neh?n ovat vain tytt?rien naittamista varten. Varatuomarit ja luutnantit, teid?n paikkanne on siell?!

H?n n?ytti aina niin vieh?tt?v?lt? vaaleissa, keveiss? tanssipuvuissaan, ja vapaasti h?n osasi puhella; mutta pelkk? ajatus siit?, ett? t?ytyisi olla h?nen kanssaan alituisesti, p?iv?st? p?iv??n, vuodesta vuoteen, on tehnyt h?net minulle vastenmieliseksi. Mene tied?, eik? vain koko homma ole pantu toimeen n?in my?h??n, huvikauden loputtua, ainoastaan saadakseen t?m? mieluinen tapaus aikaan.

Miksik? ei. Min? en mene ensink??n sinne. Ainahan jonkun tekosyyn l?yt??: joku tapaamani matkalla oleva yst?v?, jokin t?rke? ty? -- niin t?m? sit? paitsi olisi t?ytt? totta, sill? minun t?ytyy toden teolla ryhty? uusimpaan teokseeni, saadakseni sen vuoden loppuun valmiiksi. Se kasvaa vain k?siss?ni.

Ensiksi tahdon min? vain selke?sti ja yleiskatsein koota tulokset keskustelu-illoistamme. Yst?v?ni, korkeasti kunnioitettu esimiehemme, oli asettanut keskusteltavaksi kysymyksen: "voidaanko otaksua ett? naisen vapautuminen tulisi olemaan v?ltt?m?tt?m?n? seurauksena sosiaalisten aatteiden voitosta?" T?m? antoi aihetta vilkkaaseen v?ittelyyn. Min? otin silloin vain v?h?n osaa siihen. Koko asia oli minulle viel? uusi. Mutta siit? l?htien ei se ole l?htenyt ajatuksistani. Se on kielt?m?tt? t?rke? osa sosiaalisesta kysymyksest?, ja t?ytyy olla sokea tahi tunteeton voidakseen el?? meid?n aikanamme v?litt?m?tt? siit?, innostumatta siit?, toimimatta sen hyv?ksi, joko sitten ajattelee sen ratkaisun tapahtuvan kumouksen tahi valtaavan uudistuksen muodossa.

N?ytelm?ni "Ihanteita", esikoisteokseni sill? alalla, syntyi v?litt?m?sti sen illan vaikutuksesta. Melkein tiet?m?tt?ni pukeutuivat tunteeni siihen muotoon. Koko teos on jonkinlainen siveellinen uskontunnustus, jonka olen syv?sti tuntenut, ja toiminta siin? on mielest?ni hyvin vaikuttava. Olen vakuutettu, ett? teos esitettyn? on tekev? syv?n vaikutuksen, se on tempaava mukaansa ja hurmaava, vaikkakin muodollisessa suhteessa siin? vikoja olisi. Pari kuukautta sitten j?tin sen samalla kertaa kolmelle teaatterin johtokunnalle. Vastausta en ole viel? saanut, mutta teaatterimme ohjaaja, jonka kanssa olen hieman tuttu, puhutteli minua ?sken kadulla ja ilmaisi minulle t?yden hyv?ksymisens?. Sen j?lkeen olen viel? paljon syvent?nyt ainetta, olen laajentanut sit? ja tahdon koettaa auttaa kysymyksen ratkaisua.

Ensiksi teen lavean historiallisen yleiskatsauksen naisasiaan, johonka varsinkin englantilaiset kirjailijat ovat antaneet arvokkaita aineksia. Kieli tekee tosin minulle v?h?n vaikeutta, mutta sen min? kuitenkin helposti voittaisin, jollei se veisi minulta liiaksi aikaa. Min? aion sent?hden k??nn?tt?? muutamia t?rkeimpi? kohtia, ja olenkin jo ilmoittanut siit? sanomalehdiss?. Se kirjeitten paljous, jonka sain vastaukseksi, oli niin valtava, etten ole viel?k??n rohjennut lukea niit? l?pi. Useimpia niist? seuraa tarpeettomia tiedonantoja elantosuhteista y.m.s. Mit? se minuun kuuluu, milloin h?n on syntynyt, jonka tulee k??nt?? minulle. Ja mit? iloa siit? on minulle, ett? h?n osaa virheett?m?sti ??nt??. Siin? tapauksessa miellytt?? minua E. Kellerin vastaus enin. Siin? on vain lyhyesti viittaus ilmoitukseeni ja alla nimi ja asunto. E. Keller ei ole varmaankaan vaivaava minua pitkill? selityksill?. E. Keller saakoon toimittaa k??nn?sty?n minulle. Vahinko vain, ett? h?n asuu niin kaukana, melkein ulkopuolella kaupunkia. Mutta eih?n se haittaa. Liikunto raikkaassa ulko-ilmassa on tekev? minulle hyv??, ainakin on se haihduttava harmiani tuon tyhm?n juoruamisen vuoksi.

Puolen tunnin kuluttua alkaa kutsut. Paha, etten voi n?hd? sit? nolostumista, jonka pois j??misen! on synnytt?v? sek? niiss?, jotka tahtoisivat onnitella minua ett? niiss?, jotka tahtoisivat tulla onnitelluiksi.

Eilen k?vin E. Kellerin luona, kaiketi neiti Kellerin, kaikissa tapauksissa naisv?keen kuuluva, mik? ei ole kumma, kun arvelee, mitenk? paljon liikanaista naisten ty?voimaa on kaikilla puoleksi tieteellisill? aloilla. Olenko t?ss? erikoistapauksessa valinnut oikein, en voi viel? p??tt??.

Ensi vaikutus ei ollut aivan edullinen, mutta siihen vaikutti ulkonaisia seikkoja, eik? sit? voi siis pit?? ratkaisevana. Tie sinne tuntui minusta ensiksikin ??rett?m?n pitk?lt? koleassa talvi-ilmassa. Sit? paitsi oli niin pime? portaissa, ett? tottumaton kun olin, suurella vaivalla p??sin perille kolmanteen kerrokseen. Siell? paloi himme? lamppu, joka valaisi juuri sen verran, ett? voin n?hd? ainakin puolen tusinaa ovia, jotka johtivat eteiseen. Kaikeksi onneksi oli minulla toki tulitikkuja mukana ja niitten avulla l?ysin vihdoin sen oven, jota etsin.

H?n avasi itse. Kun olin ilmoittanut asiani, toi h?n tulta ja k?ski astua sis??n. Huoneessa oli kylm? ja ep?miellytt?v? lamppu?ljynhaju tuoksui vastaani. Pilaantunut ilma on minusta sanomattoman vastenmielist?. Yst?v?ni pit?v?t sit? ylimyksellisen? ominaisuutena ja kutsuvat minua mielell??n salonkisosialistiksi. He osoittavat sill? ainoastaan kuinka v?h?n he minua tuntevat. Min? en suinkaan tahdo, ett? meid?n on laskeuduttava alasp?in, ett? "k?yh?list?n haju", niinkuin he sanovat, on levi?v? -- ei, vaan mit? min? toivon ja harrastan, on yl?sp?in nousemista. Sata vuotta sitten kohousi kolmas s??ty sille asteelle, jolla l?hinn? ylempi s??ty oli, nyt on nelj?s s??ty ottamassa saman askeleen, ja sen se on ottava varmasti, jos sill? on k?rsiv?llisyytt?, jos se antaupi odottamaan ja v?ltt?? v?kivaltaa. Mutta jos se antaa pauhaajain viekotella itsens?, jos se ei pysy lakien varmalla pohjalla, joissa jo kuitenkin on saatu aikaan monta arvokasta my?nnytyst?, jos se j?tt?? itsens? huutajain ja seikkailijain johdettavaksi, jotka aina ihastuneina ly?tt?ytyv?t jokaiseen taisteluun olevia oloja vastaan, kuka voi silloin edelt?p?in arvata seuraukset?

Mutta min?h?n poikkean asiastani.

"Pyyd?n anteeksi", alkoi se naisolento, joka seisoi edess?ni hattu p??ss? ja sininen keitti?esiliina yll? kokien paraikaa heitt?? niit? p??lt??n. "Olen koko p?iv?n ollut kotoa poissa, sent?hden on huoneeni viel? l?mmitt?m?tt?. Aioin juuri kaikessa kiiruussa keitt?? kahvia itselleni petrolikeitti?ll?ni, l?mmitt??kseni itse?ni ja satuin siin? l?ik?hytt?m??n petrolia."

Tulin hieman malttamattomaksi kuullessani tuon monisanaisen anteeksipyynn?n, joka oli aivan vastakohtana h?nen lyhyelle ja selv?lle kirjoitustavalleen kirjeess?, ja joka tuntui aivan tarpeettomalta, kun ei haju kuitenkaan siit? tullut, paremmaksi ja minun vain t?ytyi kauvemmin viipy? siin?.

"Ei se mit??n, ei se mit??n", keskeytin min? ja puutuin heti asiaan. "Te tied?tte kai ett? asia koskee tieteellisi? k??nn?ksi??"

"Niin oli ilmoituksessa", vastasi h?n lyhyesti ja antoi siten tieten tahi tiet?m?tt??n minun ymm?rt??, ett? my?skin min? olin k?ytt?nyt liikoja sanoja.

"Te olette kai tottunut sellaiseen ty?h?n", kysyin min? ja otin ep?r?iden esille kirjani. H?n selaili niit? tutkien.

"Sen kyll? luulen", h?n vastasi, "min? olen usein k??nt?nyt sosiaalipoliittisia ja filosoofisia teoksia. -- Ah, Stuart Mill!"

"Tunnetteko h?net?"

"Kyll?."

"Ty? koskee ensinn?kin p??asiallisesti Stuart Milli?, ei niin paljon h?nen teoksiaan, jotka suurimmaksi osaksi ovat k??nnetylt?, kuin lausuntoja niist?, kirjoituksia niitten johdosta, jotka koskevat naisasiaa. Min? en oikeastaan tarvitsisi sananmukaista k??nn?st?, mutta koska --"

"Koska Te ette tied?, onko minulla kyllin ?ly? laatia luotettavaa otetta", puuttui h?n minun puheeseni, "niin t?ytyy Teid?n turvautua k??nn?kseen."

Niin juuri. Aivan samaa olinkin ajatellut, joskaan en olisi pukenut sit? niin alastomiin sanoihin. En pit?nyt tarpeellisena lausua kohteliaisuuksia tuiki tuntemattomalle naiselle, kauppamaista sopimusta tehdess?, enk? v?itt?nyt h?nelle vastaan. H?nk??n ei n?kynyt odottavan sellaista, vaan kysyi heti milloinka min? halusin saada k??nn?kset. -- Niin pian kuin mahdollista.

Sen j?lkeen sovimme hinnasta, annoin h?nelle osoitteeni, ja h?n saattoi minut ulos valaisten minulle porrask?yt?v?t.

Kun min? tulin kotiin, oli siell? ik?v? odottamaton seikka vastassa. Ensi katseeni sattui er??seen varsin tuttuun k??r??n. Sen p??ll? oli kirje suurta virkakirjekokoa ja suurella sinetill? suljettuna. Avasin sen nopeasti. Aavistukseni eiv?t olleet pett?neet minua. Takasin l?hetetty, hylj?tty! N?ytelm?ni hylj?tty. Eik? sent?hden, ett? se olisi ala-arvoinen teos -- olihan teaatterinohjaaja vakuuttanut minulle p?invastaista -- vaan mink?laisista kurjista syist?? Yleis? ei tulisi hyv?ksym??n sen tarkoitusta. Niin pitk?lle ollaan siis jouduttu, ett? yleis? m??r?? tarkoituksen jonka mukaan sepitt?j?n on kirjoitettava. N?ytelm?ni sankaritar ei voisi saada yleis?n mieltymyst?. Antaen t?yden tunnustuksen Kristinan persoonallisuudelle, nousisi kuitenkin niin monta ennakko luuloa --! -- h?nt? vastaan, ett? n?ytelm?n menestys jo sen kautta tulisi hyvin ep?varmaksi. Kristinan toimintatapa on kielt?m?tt? vastoin nykyj??n vallitsevia siveysk?sitteit? --

Niin, sit? ei voi kielt??. Nyky??n kyll?kin -- mutta -- ei, min? en voi ajatella koko asiaa. Sappeni kuohuu haletakseen.

Altenhof on mennyt kihloihin. Ihailtu, kaunis Altenhof. T?n??n aamulla sain kihlakortin. T?ytyyp? sen olla koko Phoenix, sen tyt?n, joka on saanut h?net vangituksi koko elinajakseen. Onpa kummallista: ne miehet, jotka rakastavat naisia, ovat yht? sopimattomat avioliittoon kuin naisten vihaajat. J?lkim?iset eiv?t voi saada itse??n sidotuksi yhteenk??n naiseen, edelliset taas ei yhteen naiseen. Avioliittoon soveltuu ainoastaan keskilaji. Niihin kuulun min?. Mutta min? luulen, ett? min? olen jo liian vanha. Vakavasti ajatellen tuntuu minusta asia liian uhkarohkealta. Minusta olisi sopimus irtisanonnan kera mieluisampi. Min? en tosiaankaan voi kuvitella onnellisen sulhasmiehen mielentilaa. Min? en voi my?sk??n ajatella Altenhofia onnellisena sulhasena, h?n joka ajoi takaa joka naista ja kuitenkin halveksi heit? kaikkia.

Marga on h?nen morsiamensa nimi. Marga -- min? olen varmaankin joskus tuntenut jonkun sen nimisen. Kyll?p? onkin ruma nimi, ilman ryhti? ja pontta, niin veltto ja pehme? kuin puuro. Onnittelukirjeen j?t?n tuonnemmaksi. T?n??n en ole sill? tuulella. N?ytelm?ni, jota ei ole hyv?ksytty, ei anna viel?k??n ajatuksilleni rauhaa.

Tokkohan koskaan tulen onnittelutuulelle. Olisihan helppo kirjoittaa kortti, mutta se ei k?y ollenkaan p?ins?. Me olimme liian hyv?t yst?v?t, ja lis?ksi olen jo viivytt?nyt liian kauan.

"Onnellinen on se mies, joka on saapunut satamaan ja j?tt?nyt myrskyt ja kuohut taaksensa --" alkuhan olisi kyll? hyv?. "Monta sek? kovaa ett? hiljaisempaa myrsky? on raivonnut ylitsesi, rakas Konstantin, sen tiet?? joka mies."

Min? olin juuri p??ssyt vauhtiin, kun minut keskeytettiin. K??nt?j?t?r tuli ja toi osan ty?st?; h?n pyysi minua tarkastamaan sit? ja sanomaan, olinko siihen tyytyv?inen. Kaiketi oli h?nen tarkoituksensa odottaa lausuntoani, sill? h?n j?i seisomaan ovelle. H?n ei tahtonut astua sis??n. Sadevesi tippui hatusta ja takista ja tukka oli aivan ep?j?rjestyksess? kovasta tuulesta. Tunsin melkein s??li? h?nt? kohtaan ja surkuttelin kohteliaasti, ett? h?n oli vaivannut itse?ns? tulemalla luokseni. -- "Min? olen niin tottunut sellaiseen", vastasi h?n v?linpit?m?tt?m?sti, "eik? minulla ole ket? l?hett?? edest?ni. Jos Te sent?hden tahtoisitte silm?ill? k??nn?st?."

Niin pian kuin mahdollista, sitten ilmottaisin kohta h?nelle, Sill? haavaa en mitenk??n joutanut -- onnittelukirjeen vuoksi, T?t? en kuitenkaan sanonut h?nelle.

Kun vuosikausia seurustelee jonkun kanssa, h?ipyy aivan mielest? h?nen ulkonainen esiintymisens?. Niin kauvan kuin oleskelin Altenhofin kanssa kymnaasissa ja viel? ensim?isin? ylioppilasvuosinakin, jotka me vietimme yhdess?, en ajatellut koskaan, milt? h?n oikeastaan n?ytti. Min? tiesin ett? h?n oli paras miekkailija ylioppilaskunnassa, mies, joka uskaltaa vaikka mit? ja voi kest?? kaikki, joka raudanlujalla j?ntevyydell? ja johdonmukaisesti pyrkii siihen p??m??r??n, jonka on kerran asettanut itselleen. T?n??n kun h?n niin ?kkiarvaamatta ilmestyi luokseni, ei minulla ollut aikaa saada esiin sit? kuvaa h?nest?, joka oli k?tk?ss? jossakin aivosopukassani; ja siten n?ytti h?n minusta aivan uudelta ilmi?lt?.

H?n ei ole ensink??n mit? tavallisessa puheessa sanotaan kaunis mies, eik? h?n suinkaan pit?isi siit? hieman ep?ilytt?v?st? kunniasta; mutta jos tahtoisin kuvitella jotakin, joka sanan t?ydess? merkityksess? vastaisi miehuullisuuden k?sitett?, ja joka sen kautta kuitenkin t?ytyisi olla "kaunista", niin olisi se juuri h?nen ulkon?k?ns?: korkea voimakas olento, hieman huoleton ja kuitenkin varma itsetietoinen ryhti, uljas p??, kirkkaina ja kylmin? katselevat siniset silm?t ja lis?ksi iso naarmu vasemmassa poskessa. Naarmu ei ole mik??n sivuseikka. Se merkitsee monelle neidonsyd?melle yht?paljon kuin urhoudenmitali, ja jos olisin viisas mies, niin ehken en?? nauraisi nuorille tovereilleni, jotka sirottavat suolaa verekseen haavaan est??kseen sen paranemista. Altenhof ei tehnyt niin. H?n hankki itselleen niin monta naarmua -- itse jakaen niit? viel?kin enemm?n -- ettei tarvinnut pel?t? niiden kaikkien j?ljett?miin paranevan.

H?n ei ollut ensink??n turhamainen, ei puvussaankaan. Pukunsa soveltui h?nelle, niinkuin olisi varta vasten h?nt? varten luotu. Semmoisena kuin h?n ilmestyi ovessa kalabrilaishattu p??ss? ja v?lj? keisariviitta huolettomasti heitettyn? olkap?ille n?ytti h?n koko komealta. Olin niin syventynyt ty?h?ni ja samalla niin h?mm?styksiss?ni n?hdess?ni Altenhofin, ett? minun piti niin sanoakseni her?tt?? itseni ja toistin h?nelle onnentoivotuksiani jonkunlaisessa puoleksi valveilla olevassa horrostilassa. H?n lienee huomannut ponnisteluni, sill? h?n hymyili ivallisesti ja lausui: "Kiit?n parhaiten yst?v?llisist? onnentoivotuksistasi. Olithan jo kirjeellisesti onnitellut niin kauniisti -- myrskyj?, pienempi? ja suurempia hieman varomattomasti. Morsiameni ei ollut kovinkaan hyvill??n semmoisista muistutelmista."

"Mutta miksi n?ytit kirjeen morsiamellesi?" kysyin min? kummeksien.

"Poika parka!" nauroi h?n -- tuo raikas nauru oli niin tuttua minulle vanhastaan. "N?kyy, ettet ole ollut viel? kihloissa. Onnittelukirjeet ovat yhteist? omaisuutta."

"Miksik? h?n yksin ei saisi tiet??, mit? koko maailma tiet???" huomautin min?. Minulla ei ollut mit??n halua antaa h?nen tehd? pilkkaa itsest?ni. "Sanotaan, ett? entiset voitot eiv?t vahingoita miest? tyt?n silmiss?."

"Se on totta. Ja Margalla on tavattoman tyyni ja harvinaisen tasainen luonne."

"Se on, h?n ei ole ensink??n luulevainen?"

"Ei luulevainen eik? utelias", kehui h?n. "Kaksi mainiota ominaisuutta -- hyvin harvinaisia naisv?ess?."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet