Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read Ebook: Puolan kapinat vv. 1831 ja 1863 by Yrj Koskinen Yrj Sakari

More about this book

Font size:

Background color:

Text color:

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Ebook has 75 lines and 13338 words, and 2 pages

Markiisi katsoi asianmukaiseksi, ett? talonpoikaiskysymyksen ratkaisu pysyisi hallituksen k?siss? ja kutsui seuran j?senist? erin?isen komissionin asiata pohtimaan. Mutta samassa h?n sai ruhtinas Gortshakov'in suostumuksen siihen, ett? itse Maanviljelysseura Huhtik. 5 p. lakkautettiin. T?m? toimenpide, vaikka itsess??n aivan oikeutettu, koska Seuralta puuttui sek? kyky ett? valta s??t?m??n lakia, oli, mieliss? vallitsevaan kiihtymykseen n?hden, sill? hetkell? kovin varomaton. T?t? tilaisuutta oli kumouspuolue k?rk?s k?ytt?m??n hyv?ksens?. Jo Huhtik. 7 p. pantiin toimeen suuret mielenosoitukset Maanviljelysseuran valiokunnan ja kreivi Zamoiski'n kunniaksi. Kuninkaallisen linnan edustalla oli sotav?ke?. Ruhtinas Gortshakov meni itse v?kijoukon sekaan, kehoittaen ihmisi? l?htem??n hajalle, ett'ei t?ytyisi ryhty? ankarimpiin keinoihin. H?nelle vastattiin karkeasti: me olemme t??ll? kotosalla, teid?n on asia l?hte? tiehenne. Kuitenkin v?kijoukko hajosi sill? kertaa. Mutta seuraavana p?iv?n?, sunnuntaina Huhtik. 8 p., saatiin viel? suuremmat joukot liikkeelle. Komppaniia jalkav?ke?, santarmien ja kasakkain avustamana, pantiin katua puhdistamaan. Hajoomiskehoitukseen vastattiin viskatuilla kivill? ja haloilla; vihdoin sotav?ki sai k?skyn ampua: kymmenen henke? saivat surmansa ja noin satakunta tuli haavoitetuksi. Joukko lankesi polvilleen, veisaten litaniioja, ja saatiin ainoastaan vaivalla hajoomaan, sitten kun 70 pahimmista yllytt?jist? oli vangittu.

T?mm?isten surullisten tapausten est?miseksi julkaistiin heti asetus, joka kielsi v?enkokoontumisia kaduilla ja toreilla; se oli sen puolesta eritt?in kiitett?v? s??nt?, ett? rikokset sit? vastaan siirrettiin sotilasoikeuksien piirist? tavallisten tuomio-istuinten tuomittaviksi. Mutta vastustus alkoi levit? itse virkamies-piireihin; sis?asiain p??llikk? luopui virastansa ja Wielopolski'n t?ytyi ottaa t?m?kin ala hoitoonsa. Mielenosoitukset kaduilla kyll? lakkasivat; mutta kirkoissa jatkettiin papiston my?t?vaikutuksella entist? kiihoittavaa menoa. Kouluissakin kurittomuus nousi korkeimmilleen ja maaseuduilla salaisen johdon valta j?rjestyi s??nn?lliseksi pakkovallaksi, joka peloituksilla ja h?v?istyksill? ajoi maltilliset ainekset joko vaikenemaan tai liikkeesen yhtym??n. Tuo salainen valta oli j?rjestetty suurella taidolla; pitkin maakuntia asiamiehet ryhmitettiin satakuntiin ja kymmenkuntiin, joiden kunkin j?senet eiv?t tunteneet kuin l?himm?n p??llikk?ns?.

Hallituksen lainlaatimus-toimet edistyiv?t jotenkin nopeasti my?nnettyjen parannuksien perusteella. Jo Toukok. 16 p. 1861 ilmestyi laki p?iv?t?iden muuttamisesta vastaavaksi rahaveroksi, tulevasta Lokakuusta alkaen. Maanviljelysseura oli, kuten n?imme, tahtonut lakkauttaa p?iv?ty?t ilman korvauksetta, jonka t?hden t?m? nyt s??detty kohtuullinen menettelytapa ei saavuttanut "yleisen mielipiteen" hyv?ksymist?. Kes?k. 5 p. julkaistiin asetus perustettavasta valtioneuvostosta; sek??n ei voinut tyydytt??, koska se ei ollut kansan valitsemaa eduskuntaa eik? sen valta ollut muu kuin neuvoa-antavainen. Mutta unohdettiin taikka ei tahdottu tiet??, ett? t?m? oli vain alkua parempaan. My?skin opetus-olojen ja kirkollisten parannusten j?rjest?misess? Wielopolski kohtasi alituista vastahankaa.

N?ill? aioin tapahtui sek? h?nelle ett? koko maalle se korvaamaton onnettomuus, ett? Puolan ylimm?inen hallitusmies, tuo s?vyis? ja oloihin jo perehtynyt ruhtinas Mikael Gortshakov Toukokuun lopussa kuoli. Pietarissa oltiin Puolan oloista kovin ep?ilev?ll? kannalla. Ensi aluksi l?hetettiin Gortshakov'in seuraajaksi er?s kenraali Sukhozanet, entinen sotaministeri, joka tahdottiin kunniallisella tavalla siit? virasta poistaa. T?m?n miehen mielivaltainen luonne uhkasi koko aseman pilata; sotaoikeudet ryhtyiv?t taas t?yteen toimeen ja ihmisi? vietiin muitta mutkitta Siperiaan. Wielopolski, joka ei voinut t?h?n hallitustapaan suostua, vaati eronsa. Mutta koska er?s kreivi Lambert jo oli m??r?tty maan ylimm?iseksi k?skynhaltiaksi, k?skettiin markiisin pysy? asemillaan, kunnes t?m? olisi saapunut.

Kreivi Charles Lambert, sukuper?lt??n ranskalainen, oli kyll? kunnon mies, varsin hyv?ns?vyinen, mutta jotenkin heikko sek? luonteeltaan ett? terveydelt?ns?. Kuunneltuaan ensin vastustus-puolueen kuiskauksia, h?n lopulta, kun ep?j?rjestykset joka haaralta karttuivat, julisti koko maan piiritystilaan.

Salaisen hallituksen ohjelmana oli nyt toimeenpanna muistojuhlia, joilla kiihko Warsovassa ja maaseuduilla pidettiin vireill? ja Ven?l?isi? pyydettiin ?rsytt??. Elokuun keskipalkoilla oli juhlaa vietetty Puolan ja Litvan yhdistymisest? v. 1569. Litvassa olevat Puolalaiset tietysti yhtyiv?t t?h?n liikkeesen ja sek? Vilnassa ett? Kovnossa tapahtui yhteent?rm?yksi?, joissa verta vuoti. V?h?ist? my?hemmin juhlittiin Dubienkan v. 1792 tapahtuneen tappelun muistoksi. Lokak. 10 p. taas j?rjestettiin Horodlossa Bug'in varrella l?hell? Lublin'i? suuri valtiollis-kirkollinen juhlallisuus muka Volhynian ja Podolian yhdistymisen muistoksi v. 1413; ainoastaan ven?l?isen sotap??llik?n maltti esti verenvuodatusta. Pahempia seurauksia aiheutui surujuhlasta Kosiuscon kunniaksi Varsovassa Lokak. 16 p. Itse tuomiokirkossa veisattiin kapinallisia lauluja ja kun t?t? jatkettiin l?pi y?n aamuun asti, ajettiin viimein v?kijoukko poliisivoimalla ulos. Mutta papisto otti t?st? aiheen sulkeakseen kaikki kaupungin kirkot, koska muka pyhi? paikkoja oli h?v?isty. Silloin kreivi Lambert, jonka ruumiillisetkin voimat olivat lopussa, sai pyynn?st??n eron, ja kenraali Sukhozanet sai taas v?liaikaisesti hallitus-ohjat.

N?iss? sekavissa oloissa Wielopolski'n valmistamat uudistukset eiv?t voineet edisty? niin nopeasti kuin suotavaa olisi ollut. Valtioneuvosto oli kuitenkin kokoontunut. Laki-ehdotukset opetuslaitoksista ja alustalaisten oikeudesta lunastaa tilojaan olivat valmiina. Samoin oli saatu suoritetuksi uusi lain-ehdotus Juutalaisten yhteiskunnallisista oikeuksista, asia joka Puolassa oli eritt?in t?rke?, koska melkein koko kauppas??ty oli Mooseksen uskolaisia. Mutta Sukhozanet'in ja Wielopolski'n v?lill? virisi erimielisyys korkeimmilleen. Markiisi tahtoi erota, mutta kutsuttiin Marraskuun alussa Pietariin ja viivytettiin siell? kahdeksatta kuukautta, sill'aikaa kuin h?nen laki-ehdotuksiansa keisarin l?hisyydess? monipuolisesti tarkasteltiin.

Viikko sen j?lkeen kuin Wielopolski oli l?htenyt, Sukhozanet eroitettiin virasta, ja sijaan l?hetettiin kenraali Aleksanteri L?ders, er?s 71 vuoden vanha virke? ukko, joka oli sota-asioissa kyll? kokenut, mutta hallintotoimista kovin v?h?n huvitettu. T?st? oli seurauksena, ett? L?ders'in ven?l?inen kanslia anasti haltuunsa t?rkeimm?t asiat ja koko siviilihallinto joutui rappiolle. Toiselta puolen piiritystila antoi tilaisuutta pahimpaan mielivaltaan ja v??rink?yt?kseen. T?t? kaikkea kumouspuolue k?ytti eduksensa, eik? kauan viipynyt, ennen kuin tuo salainen hallitus, kuleksivain kiihottajainsa ja kiertokirjeidens? kautta harjoitti todellisempaa valtaa kuin virallinen hallitus. "Passiivinen vastarinta", kuten sit? nimitettiin, alkoi jo kehitty? v?kivaltaiseen muotoon. Kun Tammikuussa 1862 uusi arkkipiispa Felinski j?lleen oli avannut Varsovan kirkot, alkoivat niiss? mielen-osoitukset uudestaan.

N?in tuo kuumeentapainen tila, joka piti mielet levottomassa j?nnityksess?, jatkui talven l?pitse ja pitkin kev?tt? 1862. Syy ei ollut yksist??n noissa kapinaa tarkoittavissa yllytyksiss?, vaan yht? paljon Ven?j?n hallituksen ep?r?iviss? toimenpiteiss?, jotka j?rk?hyttiv?t luottamuksen luvattuihin parannuksiin. Alituiset vaihdot korkeimmassa k?skynhaltiudessa ja kahnaukset siviilihallinnon ja sotilaskomennon kesken vaikuttivat, ett'ei mit??n vakaantunutta ohjelmaa voitu noudattaa. Itse Pietarissa, keisarin l?heisyydess?, oltiin kauan aikaa erimielisi? siit?, mik? m??r? itsehallintoa sopisi Puolan kuningaskunnalle my?nt??. Ylip??ns? yleinen mielipide Ven?j?ll? oli Puolalaisille varsin suopea, mutta vanhan j?rjestelm?n miehet, joilla viel? oli paljon vaikutusvaltaa, pyrkiv?t miten mahdollista supistamaan tai ainakin hidastuttamaan luvattuja uudistustoimia ja saattoivat vastahankansa perusteeksi esiintuoda sek? Puolalaisten vanhastaan tunnettua ep?luotettavuutta ett? maassa yh? yltyv?? kiihkotilaa. Samalla kertaa sek? Preussi ett? It?valta, joilla kumpaisellakin oli kappaleita Puolan kansallisuutta hallussaan, eiv?t suinkaan suopein silmin katsoneet uusien olojen syntymist? kuningaskunnassa.

Vihdoin viimeinkin oli kumminkin markiisi Wielopolskin onnistunut maltillisella ja luottamusta her?tt?v?ll? k?yt?ksell??n p??st? Pietarissa tarkoitustensa perille. P??tettiin korkeimmassa paikassa, ett? Puolan sis?llinen hallinto oli kokonaan eroitettava keisarikunnan viranomaisista, ett? keisarin edusmieheksi Varsovassa oli asetettava Aleksanteri II:n veli, Suuriruhtinas Konstantino Nikolajevitsh, ett? piiritystila oli v?hitellen lakkautettava ja siviili-oikeuslaitos siis pantava voimaansa, ja ett? siviilihallinnon p??llik?ksi oli asetettava n?iden uudistusten alkuunpanija markiisi Wielopolski. T?m? uusi hallitusmuoto oli ep?ilem?tt? v?hemmin loistava kuin se, mink? Aleksanteri I v. 1815 oli Puolan kuningaskunnalle lahjoittanut; muun muassa puuttui varsinaista kansan-edustusta, koska hallituksen asettama Valtioneuvosto harjoitti ainoastaan neuvon-antamisen ja anomisen valtaa. Mutta t?ll? hetkell? ei sopinutkaan laveampaa itsehallintoa pyyt??. Koko hallintokoneisto oli kumminkin uskottava puolalaisten kansalaisten omiin k?siin, ja erin?iseksi suosion-osoitukseksi oli katsottava jalon ja hyv?ntahtoisen Konstantinon nimitys hallitsijan paikalliseksi edusmieheksi.

Kes?k. 14 p. 1862 Wielopolski saapui Varsovaan, ryhty?kseen uuden virkansa toimiin. H?n heti k??ntyi maan etevimpien miesten puoleen, saadakseen heid?n is?nmaallista my?t?vaikutustaan. Mutta h?nt? vastaanotettiin ylip??ns? varsin kylm?sti. Aateliston johtomiehet, etup??ss? Andreas Zamoiski, eiv?t voineet sulattaa, ett? Maanviljelysseura oli lakkautettu, ja pysyiv?t itsepintaisesti uudistustointen ulkopuolella. Kumouspuolue viel? jyrkemmin vastusti kaikkia parannuksia jo senkin vuoksi, ett? ne olivat Ven?l?isten my?nt?mi?. Paitsi sit? asetettiin ehtoja, joista hyvin tiedettiin, ett'ei keisari paraimmallakaan tahdolla olisi voinut, Ven?l?isten kansallistuntoa loukkaamatta, niihin my?nty?. Wielopolskille luettiin viaksi, ett'ei h?n saanut toimeen Litvan ja L?nsi-Ven?j?n yhdist?mist? Puolaan. T?m? j?rjet?n vaatimus rikkoi kaikki sovinnon mahdollisuudet. Kun salainen valta kumminkin pelk?si, ett? Wielopolski'n j?rjestelm? p??sisi mieliss? voitolle, ryhdyttiin taas v?kivaltaisiin toimiin ja uusi h?mmingin aika alkoi.

SALAMURHAN-YRITYKSET. ILMI-KAPINA v. 1863.

Kes?k. 27 p., muutamia p?ivi? ennen kuin Suuriruhtinas oli saapunut, tehtiin murhan-yritys kenraali L?ders'i? vastaan. Itse Suuriruhtinasta aiottiin murhata rautatie-asemalla, h?nen saapuessaan puolisonsa kanssa, ja Hein?k. 3 p. tehtiinkin h?nt? vastaan murhanyritys, joka ei kuitenkaan onnistunut. Kuukautta my?hemmin Wielopolski'a vastaan yritettiin samanlaista rikosta. Kolme rikoksen-tekij?? tuomittiin kuolemaan ja hirtettiin. Mutta salainen keskushallitus julisti heid?t marttiiroiksi, k?skien pit?? julkisia rukouksia heid?n edest?ns?, ja p??kaupungin hienottaret kunnioittivat n?iden muka is?nmaallisten miesten muistoa. Tarkastukset, jotka murhan-yritysten johdosta pantiin toimeen ja joissa 66 salaisen hallituksen j?senist? otettiin kiinni, saattoi my?skin ilmi salaliiton ohjes??nn?t. T?m? asiakirja ei en?? sallinut ep?ilyst? siit?, ett? tuo "Kansallinen keskuskomitea", kuten se itse?ns? nimitti, tarkoitti ja valmisti yleist? kapinaa, ett? se sit? varten kokosi aseita ja ker?si rahavaroja, ett? sen aikomuksena oli itse Ven?j?nmaallakin yllytt?? tyytym?tt?m?t ainekset yhteist? vihollista, s.o. Ven?j?n hallitusta vastaan. N?ihin paljastuksiin "Keskuskomitea" vastasi ilmoittamalla, ett? se juuri katsoikin itse?ns? kansan todelliseksi ja lailliseksi hallitukseksi. Yleinen mielipide maassa n?ht?v?sti ei ollut pahantekij?in puolella; p?invastoin kauhistus ja mielipaha n?kyy olleen maaseuduilla varsin suuri, ja suuriruhtinaan julistus Elok. 27 p., joka vetosi Puolalaisten is?nmaan-rakkauteen ilkit?iden ehk?isemiseksi, kohtasi paljon my?t?tuntoisuutta. Mutta yleinen mielipide oli yleens? heikko ja helposti eksytetty. Aateliston joukossa oli kyll? maltillista osaa, joka oivalsi, mihin t?m? hurja meno lopulta veisi. Niinp? Syyskuun alussa noin 300 aatelismiest? kokoontuivat Varsovaan. Alkuper?inen tarkoitus oli erin?isess? adressissa k??nty? Suuriruhtinaan puoleen, lausumalla rehellisten ihmisten inhoa siit?, mit? oli tapahtunut. Mutta kun ei sovittu sis?llyksest? ja kun ei kreivi Zamoiski tahtonut yhty? t?h?n mielen-osoitukseen, j?i yritys sillens?. Sen sijaan allekirjoitettiin Syysk. 11 p. kreivin luona er?s h?nelle osoitettu kirjelm?, jossa kokoontuneet pyysiv?t h?nt? esitt?m??n H?nen Keisarilliselle Korkeudelleen kansan tarpeita ja vaatimuksia. Mutta n?in muodostuneena kirjelm? p??asiallisesti muuttui valituskirjaksi, jossa vanhat ja uudet k?rsimykset lueteltiin ja sovinnollista mielt? tuskin nimeksik??n tuli n?kyviin. P?invastoin kirjelm?n viimeiset lauseet katkaisivat kaikki sovinnon mahdollisuudet. Ne kuuluivat:

N?m? sointuvat lauselmat selv?sti ilmoittivat, ett'ei mit??n sovintoa voisi synty?, ennen kuin kaikki ne alat, joissa Puola muinoin oli hallinnut litvalaisen ja pikkuven?l?isen v?est?n yli, j?lleen siihen yhdistett?isiin. Sananmukaisesti n?ytti siin? olevan sekin vaatimus, ett? viel? Posenin ja Galitsian maat pit?isi Ven?j?n keisarin toimesta takaisin hankittaman. N?ytti todellakin silt?, ett? Puolan aatelisherrat eiv?t olleet historiasta mit??n oppineet.

T?m? surullinen k??nne asiassa on ep?ilem?tt? luettava kreivi Andreas Zamoiski'n syyksi. Asemansa ja nauttimansa arvon kautta h?n yksin olisi voinut johtaa olot sovinnollisille perille. Mutta h?n ei ollut se mies, joka olisi pannut kansan-suosiotansa alttiiksi kansan pelastamiseksi, ja n?in h?n joutui muiden johdettavaksi. Kohta sen j?lkeen h?n sai k?skyn l?hte? Pietariin, tekem??n keisarille selkoa kannastansa. H?n ei noudattanut k?sky?, vaan matkusti sen sijaan Pariisiin, jossa niin muodoin yhtyi tuohon Puolan kansalle niin paljon vahinkoa jo tehneesen pakolaiskuntaan.

Yleinen asema oli todellakin kummallinen. Wielopolski'n v?sym?tt?m?ll? toimella uudistuspuuhat edistyiv?t hyvin. Alustalaismaiden arvaus lunastusta varten kulki tasaista menoaan. Koululaitoksen uudistus edistyi eritt?in nopeasti; kolmenkymmenen-vuotisen lakkautuksen per?st? Varsovan yliopisto syntyi uudestaan ja sai opettajakunnan, etev?mm?n kuin mit? oli toivottukaan. Uusia lakiehdotuksia oli yh? tekeill?: rikoslaki oli uudistettava, samoin kunnallis-asetus, Puolan pankin ohjes??nt?, jonka ohessa uusi maanviljelys-pankki oli perustettava alustalaismaiden lunastamista varten, y.m. Toiselta puolen oli kumouspuolueen vastahanka jo k?ynyt aivan julkiseksi. Lokakuussa 1862 "Kansallinen keskuskomitea" vaati aatelistolta kansallisen veron. Sen valtaa melkein tunnustettiin lailliseksi, ja sen kuolemantuomiot, jotka "jumalallisen koston enkelit" s.o. keskuskomitean hirtt?j?-santarmit panivat t?yt?nt??n, katsottiin luonnolliseksi vallanharjoitukseksi. Kaikkialla ja kaikissa kansanluokissa oli se ajatus jo juurtuneena, ett? ennen tai my?hemmin yleinen kapina oli nostettava. Mutta enimm?lt??n, jopa itse keskuskomitean johtomiehiss?kin, oli se k?sitys vallalla, ett? valmistukset viel? olivat keskentekoisia ja ett? toimeenpano oli lyk?tt?v? soveliaampaan aikaan. My?skin Pariisilainen pakolaiskunta kehoitti malttiin ja varovaisuuteen, koska eurooppalaiset valtio-olot eiv?t tuntuneet lupaavan kapinalle mit??n todellista kannatusta.

Vaan erin?inen seikka ajoi n?m? viivytystuumat tyhjiin. Oli jo kes?ll? keisarikunnan sotaministeri vaatinut, ett? Puolanmaasta, joka useita vuosia oli saanut olla sotav?en-otosta vapaana, piti ensi tilassa otettaman suhteellinen rekryytti-m??r? valtakunnan sotav?keen. Uuden asevelvollisuus-lain mukaan olisi palvelukseen ottaminen ollut m??r?tt?v? arvan mukaan. Mutta erin?isist? syist? s??dettiin, ett? t?ll? kerralla tilanhaltijat ja koko maanviljelys-luokka oli vapautettava, ja ett? irtaimesta v?est? ja kaupunkien levottomasta nuorisosta piti otettaman keit? vain k?siin saatiin. Tunnustettuna tarkoituksena t?ll? mielivaltaisella toimella oli riist?? kumouspuolueelta sen varsinaiset liikevoimat. N?in suunniteltuna rekryytin-otto tapahtuikin aamu-y?st? Tammik. 15 p. 1863. Keskuskomitea oli pit?nyt huolta siit?, ett? melkoiset joukot otettavista olivat edellisin? p?ivin? p??sseet Varsovasta pakenemaan joko ulkomaille tai maaseuduille; mutta aseelliseen vastarintaan ei ollut silloin viel? aikomus ryhty?. Asia kuitenkin p??ttyi toisin. Keskuskomitean johtomiehet eiv?t en?? voineet hillit? niit? intohimoja, joita se oli viritt?nyt. Y?ll? Tammik. 17 ja 18 p. v?lill? se pakoitettiin julistamaan yleisen noston alkavaksi y?ll? 23 p?iv?? vastaan. Jo 18 p. ilmestyi ensim?inen sissiparvi Kampinos-mets?ss?, pohjoisessa Varsovasta. Arpa, koko Puolan kansalle onneton arpa, oli siis langennut.

Itse asiassa kapinan-nosto t?ll? hetkell? oli hurjinta hulluutta; sill?, vaikka salaliiton j?rjestelm? sin?ns? oli suurella taidolla kehitetty, puuttui liikkeelt? todellisen sodank?ynnin ensim?iset ehdot: joltinen varasto aseita sek? sotataitoisia p??llik?it?, jotka olisivat osanneet harjoitella noita tarjoutuvia vapaaehtoisia v?ltt?m?tt?miin temppuihin. Kuinka toisenlaisilla toiveilla oli alkanut 1831 vuoden kapina, jonka syd?mmen? oli valmis kansallinen armeija kokeneiden kenraalien johdon alla. Mit??n yhteist? johtoa ei t?ss? voinut olla, ja nuo hajanaiset sissijoukot, jos kohta jokuinen niist? nousikin 3000:een mieheen, olisivat olleet muutamassa viikossa h?vitetyt, ellei ven?l?inen sotakomento olisi noudattanut mit? takaperoisinta taktiikkaa. Vastoin Suuriruhtinaan mielipidett? ja Wielopolski'n neuvoa, ko'ottiin sotaneuvoston k?skyn mukaan tuo 83,000:een mieheen nouseva ven?l?inen varusv?ki muutamiin strateegillisiin p??paikkoihin, ik??nkuin olisi oltu tekemisess? vahvan vihollisvoiman kanssa. Seurauksena oli, ett? yleens? maaseutu ja pienemm?t kaupungit j?iv?t kapinoitsijain valtaan ja itse v?est?, jota ei hallitus osannut suojella, k?sitti kapinan tunnustetuksi sodank?ynnin muodoksi. Viel? t?rke?mpi etu kapinoitsijoille oli ulkomaisten rajain paljastaminen, joten saattoivat etenkin Galitsiasta t?ydent?? asetarpeitansa ja muita puutteita. Sill? tavoin kapina sai jatkua ja voimistuakkin, sill'aikaa kuin ven?l?inen p??komentaja, Suomesta kotoper?inen parooni Ramsay, osoitti varsin v?h?n pontevuutta sotatointen johdossa.

Kev??n tullen ulkomaiset vallat alkoivat sekaantua asiaan. Huhtikuun alkupuolella Ranska, Englanti ja It?valta l?hettiv?t Pietariin yhteisen kirjelm?n, jossa moittivat Ven?j?n hallitusta Puolassa suunniteltujen uudistusten riitt?m?tt?myydest?. Samaan aikaan oli keisari erin?isell? julistuksella tarjonnut kapinallisille anteeksi-antamusta, jos he kuukauden kuluessa heitt?isiv?t aseensa; h?n sen ohessa lupasi viel? pit?? voimassa alkuun-panemansa parannukset maan sis?llisess? hallinnossa sek? ne "kehitt?? aian ja kansan tarpeiden mukaan". N?m? sovinnon alkeet nyt turmeli ulkovaltain esiintyminen. Puolalaiset eiv?t voineet muuta uskoa, kuin ett? aseellinen apu oli odotettavissa, jos vastarinta jatkuisi ja tulisi yh? yleisemm?ksi. Pariisilaisen pakolaiskunnan kehoituksesta useat valtioneuvoston j?senist? jo luopuivat ja Wielopolski'n johtama siviili-hallitus kohtasi yh? enemm?n vaikeuksia. Itse Suuriruhtinas Konstantino, jonka seurapiiriss? Varsovan ylimysnaiset jo kauan aikaa olivat kuiskanneet ep?luuloja Wielopolski'a vastaan, ei en?? ollut varmalla kannalla asiain tarkoituksen-mukaisen johdon suhteen. Sota-toimissa tosin tuli parempi j?rjestys, kun Ramsay'n sijaan jo Huhtikuun alulla tuli tuo Suomessa hyvin tunnettu, entinen kenraalikuvern??ri, kreivi Fredrik Wilhelmi Berg, i?lt??n l?hes 70-vuotias ja ulkomuodolta jo kuihtunut vanhus, joka kuitenkin oli s?ilytt?nyt kaikki henkiset voimansa ja sukkelan kekseli?isyytens?. Mutta kreivi Berg ei my?sk??n ollut taipuvainen kannattamaan sit? itsen?ist? siviilihallintoa, joka tavallaan oli esteen? kapinan kukistamiselle. N?in Wielopolski'n asema tuli yh? enemm?n mahdottomaksi. Kes?ll? h?n vihdoin anoi virkavapautta ja matkusti Berlin'iin, terveytt?ns? hoitamaan. Syyskuussa Suurruhtinas kutsuttiin pois Varsovasta ja samaan aikaan Wielopolski sai lopullisesti eron virastansa. Koko valta, sek? siviilihallinto ett? sotakomento, j?i kreivi Berg'in haltuun.

Kapinallisten sotatoimet eiv?t olleet muuta kuin s??nn?tt?mien partiojoukkojen hajanaisia yrityksi?, joissa ep?ilem?tt? osoitettiin suurta uroutta, mutta kokonaisjohtoa puuttui. Tosin jo Maaliskuussa er?s Langievitsh oli anastanut diktaattori-vallan, mutta ennen pitk?? h?n tungettiin Galitsian puolelle, jossa It?valtalaiset ottivat h?net talteensa. Useat muut p??llikk?nimet mainittiin taistelujen ohessa: Frankovski, Padlevski, Bogdanovitsh, ranskalainen Rochebrune, viel?p? er?s nainen neiti Pustovojova, y.m. Mutta n?iden hajanaiset urosty?t eiv?t voineet toivottua tulosta tuottaa, kun ei mik??n varsinainen armeija niit? kannattanut. Itse "keskuskomitea", joka nyt otti nimen "kansalliskomitea" ja sinetiss??n k?ytti Puolan, Litvan ja Ruthenian vaakunat, oli alituisten sis?llisten vallankumousten alaisena eik? lopulta muuta toiminut kuin salamurhan tuomioita ja niiden t?yt?nt??npanoa k?tyriens? kautta. Ven?l?inen sotav?ki taas, ?rsytettyn? sissijoukkojen p??llekarkauksista, harjoitti monessa paikoin julmaa kostoa. Kaikki yhteiskunnallinen j?rjestys oli kerrassaan loppunut.

T?ll? v?lin oli yleisess? mielipiteess? itse Ven?j?nmaalla tapahtunut suuri muutos Puolan suhteen. Niinkuin jo olemme maininneet, Puolan hallinnollinen itsen?isyys her?tti ensi aluksi Ven?j?ll? paljon my?t?tuntoisuutta. Mutta Puolalaisten osoittama vihamielisyys ja olletikkin ulkovaltain uhkaukset vaikuttivat k??nteen yleisess? mielipiteess?. Vanhat muistot 1812 vuoden taistelusta Napoleoni I:st? vastaan virisiv?t uudestaan ja kaikista keisarikunnan osista tulvasi uskollisuuteen vakuutuksia keisarille. Sanomalehdist?, olletikkin Moskovskija Viedomosti, yllytti t?m?n kansallisen kiihon ??rimm?lleen. Ensi aluksi keisarillinen hallitus ei tahtonut muuttaa suunnitelmaansa kuningaskunnan suhteen. Viel? Toukokuun keskipaikoilla oli sis?-asiain p??llik?ksi Varsovassa nimitetty puolalainen ylimys, kreivi Ostrovski; mutta samaan aikaan l?hetettiin Vilnaan tuo s??lim?t?n kenraali Muraviev, jonka teht?v?n? oli jos mill? keinoin hyv?ns? tukehuttaa Litvaan levinnytt? kapinaliikett?. Se oli paha enne varsinaiselle Puolanmaalle. Kun Wielopolski ja Suuriruhtinas Konstantino olivat poistuneet, ryhtyi kreivi Berg asiain johtoon; hyvin k?sitt?en, ett? Varsova oli kapinaliikkeen syd?n, h?n p??tti "kansallishallituksen" harjoittamaa hirmuvaltaa vastaan panna yht?l?isen hirmuvallan. Kaupunki jaettiin pieniin piirikuntiin, jokaisessa oma sotap??llikk?ns?; toreille nostettiin hirsipuita ja nuo jokap?iv?iset salamurhat, joita kaupungissa yh? harjoitettiin, saivat aina vastineeksi hirtt?mistuomion, joka kohtasi milloin syyllist?, milloin syyt?nt?kin, ellei syyllist? l?ydetty. Vaikutus oli pian huomattava. P??kaupungin v?est?, joka peloituksen valtaamana oli noudattanut salaisen hallituksen k?skyj?, asettui pian tuon viel? peloittavamman virallisen hirmuvallan puolelle. Jonkun viikon kuluessa kansallishallituksen j?senet olivat p?tkineet tiehens? rajan yli ja kapinaliekki oli p??asiallisesti sammunut.

Kun maa t?ll? tavoin oli rauhoitettu, olisi kreivi Berg ep?ilem?tt? osannut j?rjest?? s??nn?llist? siviilihallintoa, kenties jossakin m??rin jatkaa Wielopolski'n aloittamaa uudistusty?t?. Mutta h?n ei en?? hallinnut asemaa. H?nelle tosin j?i varakuninkaan eli namiestnikin ulkonainen arvo. Mutta sis?asiain johtoon l?hetettiin Ven?j?lt? toisia miehi?, Nikolai Miljutin ja ruhtinas Tsherkaski, joiden teht?v?n? oli h?vitt?? perin juurin, mit? Puolassa viel? oli kansallista. N?iden toimet eiv?t en?? kuulu t?m?n historian keh??n. Ainoastaan sen tahdomme mainita, ett? alustalaismaat ilman korvauksetta annettiin talonpojille, -- siis viel? jyrkempi ratkaisu kuin mit? Maanviljelysseura aikoinaan oli p??tt?nyt. Aateliston k?yhdytt?minen oli t?m?n toimenpiteen silm?m??r?n? ja seurauksena.

Kes?ll? Ranska ja Englanti viel? kerran olivat uudistaneet diplomaatilliset huomautuksensa Puolan asiassa. Se kuitenkin jo alkoi olla selv??, ett? suurten sanain takana ei ollut mit??n vakavaa tarkoitusta. Kun Ven?j?n valtiokansleri, ruhtinas Gortshakov, oli L?nsivalloille antanut ter?v?n vastauksensa, lakkasi tuo diplomaatillinen meteli itsest??n. L?nsivallat eiv?t olleet muuta vaikuttaneet kuin selv?? turmiota Puolan kansalle.

Markiisi Aleksanteri Wielopolski, n?iden tapausten merkillisin mies, h?n joka oli suunnitellut uuden tulevaisuuden kansallensa, asettui sitten Dresden'iin asumaan ja kuoli siell? Jouluk. 30 p. 1877.

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page

Back to top Use Dark Theme