: Tieni varrella tapaamia 1 by Friberg Maikki - Biography 19th century

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

TIENI VARRELLA TAPAAMIA

Maikki Friberg

Ensimm?isen kerran julkaissut Naisten ??ni 1920.

Lukijalle!

SIS?LLYS:

Eva Ingman ......................................... 1 Anna Berendsen ..................................... 17 Vaikutelmani Virosta ............................... 26 Hector Denis ....................................... 45 Alexander Herzenin tytt?ren luona .................. 57 Catherine Breschkovski ............................. 74 Kuuluisuuksien kesken .............................. 89 Personallisia muistoja Gina Krogista ............... 103 Professori Georg v. Gizucki ........................ 130 Yst?v?ni Auguste Fickert ........................... 138 Charlotte Schr?der ................................. 155 Liebknechtin puolisot .............................. 164 Ann Margret Holmgr?n ............................... 175 Bertha v. Suttner .................................. 186

EVA INGMAN.

Se tuli kuin salama selke?lt? taivaalta, eih?n sit? edes ollut kuullut h?nen olleen sairaana. Ja siksi olikin niin vaikea k?sitt??, ett? Eva Ingman, joka tuntui ikuisesti nuorelta, iloiselta ja el?m?nhaluiselta, jota niin monet siteet liittiv?t el?m??n, jolla oli hiin paljon yst?vi?, ett? h?n oli mennyt pois. Eva Ingmanin kuva nousi silloin kauniina ja el?v?n? kaikkien h?nen yst?viens? silmien eteen, ja he sanoivat varmaan kaikki kuten min?kin: >>Eva oli monessa suhteessa poikkeusihminen, h?n oli sek? sis?llisesti ett? ulkonaisesti rotuihminen ja harvinaisuus>>.

Ja mit? h?n kerran oli lukenut, sen h?n osasi. H?nell? oli nimitt?in aivan kadehdittavan hyv? muisti. Yht?kki?, h?nen kanssaan keskustellessa, kun jokunen sana tai ajatus antoi aihetta siihen, saattoi h?n toistaa kohtia Kalevalasta, Ibsenin Per Gyntist?, Holbergin tai Moli?re'in komedioista y. m., puhumattakaan saksalaisista kirjailijoista, joiden henkisten muistomerkkien ymp?r?im?n? h?n eli. En ole koskaan tavannut henkil??, joka niin kevyesti ja vaivatta olisi sirotellut ymp?rilleen sek? vakavia ett? hauskoja otteita eri kirjailijoiden teoksista, niin paljon lystikk?it? kaskuja ja sanasutkauksia. -- Yht? kevyesti tuntui h?n kirjoittaneenkin. Vaikka kirjalliset ty?t eiv?t kuuluneet h?nen varsinaiseen el?m?nteht?v??ns?, oli h?n aina yst?viens? pyynn?st? valmis tarttumaan kyn??n ja antamaan avustusta heid?n toimittamiinsa julkaisuihin ja lehtiin. Ne koskivat silloin enimm?kseen taidetta ja kirjallisuutta, ja samassa kun ne kertoivat h?nen harvinaisesta lukeneisuudestaan ja hyvist? tiedoistaan, olivat ne aina muodollisesti eritt?in hienot ja hiotut.

Eva Ingmanissa ei ollut rahtuakaan kunnianhimoa ja halua tulla huomatuksi ja kuuluisaksi. H?n rakasti kulttuuria sen itsens? takia, eik? k?ytt?nyt kielitietojaan ja maalaustaitoaan hankkiakseen itselleen tunnettua nime? ja suurta mainetta, johon kiusaukseen niin monet muut h?nen sijassaan varmaankin olisivat langenneet. Mutta sensijaan h?n oli aivan ruhtinaallisen antelias ja aina valmis muita ilahuttamaan. Kukapa on antanut yst?villeen sellaisia suurenmoisia lahjoja kuin Eva Ingman, j?ljent?ess??n heille heid?n lempitaulujaan Dresdenin taulukokoelmista; ja heid?n muotokuviaan h?n oli yht? valmis maalaamaan.

Ei mik??n todista h?nen rajatonta hyv?ntahtoisuuttaan ja anteliaisuuttaan paremmin kuin seuraava, h?nen serkkujensa kertoma tapaus. Eva Ingman oli er??n? kes?n? kotimaassa k?ydess??n oleskellut Ruovedell? ja maalannut siell? muun muassa er??n pienen tyt?n muotokuvan. Lapsukainen oli ollut varsin levoton ja vaivalloinen, mutta lopulta oli Eva kuitenkin saanut h?nen pienen naamansa kankaalle kiinnitetty?. Ja niin onnistunut kuva siit? tulikin, ett? h?n ilolla ajatteli sen ottamista mukaansa Dresdeniin. Ennen l?ht???n pyysi h?n pikku tyt?n ?iti? pesem??n itselleen puseron, ja kun sitten oli kysymys maksusta ja Eva tahtoi tiet?? mit? h?n oli velkaa siit?, vastasi pesij?: "No kymmenen penni?, mutta kyll? min? olen yht? tyytyv?inen, jos te annatte tuon tyt?st?ni maalaamanne kuvan." Eva purskahti syd?melliseen nauruun. H?nt? huvitti niin sanomattomasti tuo ajatus, ettei luonnon ihminen arvioinut h?nen ty?t??n sen kalliimmaksi, ja seuraus oli, ett? ?iti sai kuvan.

"Kukapa olisi silloin voinut aavistaa", lis?si Eva hymyillen, kertoessaan t?st? kerran minulle, "ett? siit? pienest? r??p?st? tuli n?in iloinen ihminen".

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!