Read Ebook: Tieni varrella tapaamia 1 by Friberg Maikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 449 lines and 46257 words, and 9 pages

TIENI VARRELLA TAPAAMIA

Maikki Friberg

Ensimm?isen kerran julkaissut Naisten ??ni 1920.

Lukijalle!

SIS?LLYS:

Eva Ingman ......................................... 1 Anna Berendsen ..................................... 17 Vaikutelmani Virosta ............................... 26 Hector Denis ....................................... 45 Alexander Herzenin tytt?ren luona .................. 57 Catherine Breschkovski ............................. 74 Kuuluisuuksien kesken .............................. 89 Personallisia muistoja Gina Krogista ............... 103 Professori Georg v. Gizucki ........................ 130 Yst?v?ni Auguste Fickert ........................... 138 Charlotte Schr?der ................................. 155 Liebknechtin puolisot .............................. 164 Ann Margret Holmgr?n ............................... 175 Bertha v. Suttner .................................. 186

EVA INGMAN.

Se tuli kuin salama selke?lt? taivaalta, eih?n sit? edes ollut kuullut h?nen olleen sairaana. Ja siksi olikin niin vaikea k?sitt??, ett? Eva Ingman, joka tuntui ikuisesti nuorelta, iloiselta ja el?m?nhaluiselta, jota niin monet siteet liittiv?t el?m??n, jolla oli hiin paljon yst?vi?, ett? h?n oli mennyt pois. Eva Ingmanin kuva nousi silloin kauniina ja el?v?n? kaikkien h?nen yst?viens? silmien eteen, ja he sanoivat varmaan kaikki kuten min?kin: >>Eva oli monessa suhteessa poikkeusihminen, h?n oli sek? sis?llisesti ett? ulkonaisesti rotuihminen ja harvinaisuus>>.

Ja mit? h?n kerran oli lukenut, sen h?n osasi. H?nell? oli nimitt?in aivan kadehdittavan hyv? muisti. Yht?kki?, h?nen kanssaan keskustellessa, kun jokunen sana tai ajatus antoi aihetta siihen, saattoi h?n toistaa kohtia Kalevalasta, Ibsenin Per Gyntist?, Holbergin tai Moli?re'in komedioista y. m., puhumattakaan saksalaisista kirjailijoista, joiden henkisten muistomerkkien ymp?r?im?n? h?n eli. En ole koskaan tavannut henkil??, joka niin kevyesti ja vaivatta olisi sirotellut ymp?rilleen sek? vakavia ett? hauskoja otteita eri kirjailijoiden teoksista, niin paljon lystikk?it? kaskuja ja sanasutkauksia. -- Yht? kevyesti tuntui h?n kirjoittaneenkin. Vaikka kirjalliset ty?t eiv?t kuuluneet h?nen varsinaiseen el?m?nteht?v??ns?, oli h?n aina yst?viens? pyynn?st? valmis tarttumaan kyn??n ja antamaan avustusta heid?n toimittamiinsa julkaisuihin ja lehtiin. Ne koskivat silloin enimm?kseen taidetta ja kirjallisuutta, ja samassa kun ne kertoivat h?nen harvinaisesta lukeneisuudestaan ja hyvist? tiedoistaan, olivat ne aina muodollisesti eritt?in hienot ja hiotut.

Eva Ingmanissa ei ollut rahtuakaan kunnianhimoa ja halua tulla huomatuksi ja kuuluisaksi. H?n rakasti kulttuuria sen itsens? takia, eik? k?ytt?nyt kielitietojaan ja maalaustaitoaan hankkiakseen itselleen tunnettua nime? ja suurta mainetta, johon kiusaukseen niin monet muut h?nen sijassaan varmaankin olisivat langenneet. Mutta sensijaan h?n oli aivan ruhtinaallisen antelias ja aina valmis muita ilahuttamaan. Kukapa on antanut yst?villeen sellaisia suurenmoisia lahjoja kuin Eva Ingman, j?ljent?ess??n heille heid?n lempitaulujaan Dresdenin taulukokoelmista; ja heid?n muotokuviaan h?n oli yht? valmis maalaamaan.

Ei mik??n todista h?nen rajatonta hyv?ntahtoisuuttaan ja anteliaisuuttaan paremmin kuin seuraava, h?nen serkkujensa kertoma tapaus. Eva Ingman oli er??n? kes?n? kotimaassa k?ydess??n oleskellut Ruovedell? ja maalannut siell? muun muassa er??n pienen tyt?n muotokuvan. Lapsukainen oli ollut varsin levoton ja vaivalloinen, mutta lopulta oli Eva kuitenkin saanut h?nen pienen naamansa kankaalle kiinnitetty?. Ja niin onnistunut kuva siit? tulikin, ett? h?n ilolla ajatteli sen ottamista mukaansa Dresdeniin. Ennen l?ht???n pyysi h?n pikku tyt?n ?iti? pesem??n itselleen puseron, ja kun sitten oli kysymys maksusta ja Eva tahtoi tiet?? mit? h?n oli velkaa siit?, vastasi pesij?: "No kymmenen penni?, mutta kyll? min? olen yht? tyytyv?inen, jos te annatte tuon tyt?st?ni maalaamanne kuvan." Eva purskahti syd?melliseen nauruun. H?nt? huvitti niin sanomattomasti tuo ajatus, ettei luonnon ihminen arvioinut h?nen ty?t??n sen kalliimmaksi, ja seuraus oli, ett? ?iti sai kuvan.

"Kukapa olisi silloin voinut aavistaa", lis?si Eva hymyillen, kertoessaan t?st? kerran minulle, "ett? siit? pienest? r??p?st? tuli n?in iloinen ihminen".

Maalla oleskeleminen on yleens?kin onnellisinta lapsille, mutta varsinkin sill? oli suuri merkitys Evalle, joka sitten joutui niin kauas is?nmaastaan. Siell? Karjalohjan hiljaisuudessa vastaanotti h?n niin voimakkaan vaikutuksen Suomen luonnosta ja sen kauneudesta, ettei mik??n, ei vuodet, ei et?isyys, eik? monet muut my?hemm?t kauneusvaikutelmat sit? koskaan voinut haihduttaa.

Koulussa tulivat Ingmanin tyt?t piankin sangen huomatuiksi ja suosituiksi lahjakkuutensa, herttaisuutensa ja sievyytens? takia, ja Eva oli sit? paitsi jo silloin niin "sukkela suustaan".

Viel? koulunsa suoritettuaankin j?iv?t he p??kaupunkiin, Anna soitannollisia taipumuksiaan kehitt?m??n, Eva piirustamaan ja maalaamaan. He saivat parhaat opettajat, mit? siihen aikaan oli saatavissa, ja liikkuivat Helsingin ensim?isiss? seurapiireiss?. Ei ollut sit? kutsua ja juhlaa Willebrandtien, Tengstr?mien, Palm?nien, Castr?nien y. m. silloista intelligenssia edustavien perheiss?, miss? Ingmanin tyt?t eiv?t olisi olleet mukana, ja is?n hyvien yst?vien J. W. Snellmanin, C. G. Borgin ja Elias L?nnrotin luona he olivat aivan kuin kotonaan. -- Ne olivat onnellisia, huolettomia, sis?lt?rikkaita vuosia; oli paljon is?nmaallista innostusta, paljon harrastuksia, paljon yst?vi? ja ihailijoita.

Niin, ehk?p? noita viimemainituita oli liiaksikin Amalia t?din mielest?, sill? h?n p??tti matkustaa holhokkiensa kera Dresdeniin, jotta he olisivat tilaisuudessa oikein todenteolla jatkamaan opintojaan, Anna soittamaan ja Eva maalaamaan. Eva oli silloin kahdeksantoista vuotias, Anna kahdenkymmenen ja molemmat niin lupaavat, miellytt?v?t ja suloiset, ett? er?s henkil?, joka n?ki heid?t n?ihin aikoihin, vertasi heit? kahteen ruusunnuppuun.

Tarmokkaasti he Dresdeniin asetuttuaan tarttuivat ty?h?n, edistyiv?t nopeasti ja nauttivat sanomattomasti kaikesta siit? uudesta ja kauniista, joka siell? tulvi heit? vastaan. Ei silloin viel? ollut kysymyst?k??n siit?, ett? he j?isiv?t sinne ainaiseksi. Se oli vain opintomatka, ja parin vuoden p??st? he palasivat j?lleen kotimaahan, p?? t?ynn? tuumia. Anna oli valmistautunut soitto-opettajaksi, Evan erikoisala oli muotokuvamaalaus, ja molemmat toivoivat saavansa kotimaassa ty?t? ja toimeentulonsa, ja siin? sivussa he my?skin tahtoivat itse viel? paljon edisty?.

Siin?kin suhteessa Eva Ingman erosi nimitt?in niin kauniisti muista, ettei h?n milloinkaan j?tt?nyt kirjett? vastaamatta ja pyynt?? t?ytt?m?tt?, kun h?nen puoleensa vain kerran k??ntyi. Ja t?ll? tavalla yll?piti h?n vuorovaikutusta ja tuttavuutta niiden monien kanssa, joita h?n el?m?ns? varrella oli tavannut. Ellei olisi tiennyt miten paljon h?nell? oli tuttavia, olisi voinut luulla olevansa aivan erityisesti h?nen mieless??n ja ajatustensa esineen?, niin herttaisesti h?n aina kirjoitti ja muisti l?hett?? sek? joulu-ett? uudenvuoden toivotuksia.

En oikeastaan ymm?rr?, mitenk? Eva Ingman ehti niin paljon enemm?n kuin muut ihmiset, ehti maalata, kirjoittaa, lukea, matkustella, seurustella, hoitaa kotiaan, olla erinomainen em?nt? j. n. e., mutta luulen, ett? se riippui h?nen my?t?syntyneest? ty?kyvyst??n ja liikkuvaisuudestaan. H?ness? ei havainnut hituistakaan suomalaista hitautta; kevyesti, aivan kuin leikkien, h?n antautui toimesta toimeen, osoittamatta mink??nmoista kiirett?, h?tik?imist? tai v?symyst?.

Ja kuitenkin olivat jo h?nen seurusteluvelvollisuutensa niin suuret, ett? moni olisi n??ntynyt niiden alle. Ingmanien taiteellinen koti Dresdeniss? muodostui nimitt?in aikojen kuluessa tyyssijaksi, jonne kaikki suomalaiset, kaikki skandinaavit ja yleens? Dresdeniss? asuvat muukalaiset mielell??n pist?ytyiv?t. Runoilija kreivi Snoilsky puolisoineen esim. oli kahdeksankymmenluvulla jokap?iv?inen vieras heid?n kodissaan, niinik??n runoilija Erkko, joka samaan aikaan oleskeli siell?. Ja samalla tavalla voisi mainita niin lukemattomia muita. Ken oli ennest??n tuttu, meni sent?hden, ken ei ollut, meni neuvoja ja opastusta saamaan, tai vain siksi, ett? vieraalla pohjalla ollessa oli niin hauskaa tavata herttaisia, sivistyneit?, yst?v?llisi? ihmisi? ja kodin, joka oli niin sopusuhtainen ja kaunis. Dresdeniss? oleskeleminen ja Ingmanien luona k?yminen, ne kuuluivat ihan yhteen.

Pari vuotta ennen Evaa kuoli heid?n t?tins? Amalia Perander, joka kaikkina n?in? vuosina oli ollut heid?n kanssaan. H?n oli jo silloin 90-vuotias ja viime aikoina sivullisen silmiss? jotenkin vaativainen, h?n kun tahtoi, ett? kaikki talossa piti j?rjestett?m?n juuri h?nen tahtonsa mukaan. Mutta aivan ihmeellisen kauniisti ja k?rsiv?llisesti molemmat sisaret siihen alistuivat ja hoitivat h?nt? mit? ep?itsekk?immin aivan loppuun asti.

"En min? tahtoisi tulla vanhaksi", sanoi Eva kerran, johon kyll? ehk? vaikutti se, ett? h?n oli l?helt? n?hnyt, miten vaivaloinen ja puolinainen oikein vanhan ihmisen el?m? oli. "No, kauanko sin? tahtoisit el???" kysyi toinen. "Noin kuudenkymmenen-vuotiaaksi", oli vastaus.

Ihmeellisesti t?m? toivo sitten toteutuikin. H?n meni pois silloin, kun viel? oli t?ysiss? voimissa ja ty?kyky murtumaton, kun kaikki yst?v?t ja ennen kaikkea h?nen ainoa armas sisarensa niin mielell??n olisivat tahtoneet pit?? h?net t??ll?. Mutta se, ett? h?n itse oli toivonut p??sev?ns? pois, ennenkuin oli loppuun kulunut, lievensi hieman sit? katkeruutta ja surua, jota t?m? kuolinsanoma niin laajoissa piireiss? her?tti sek? h?nen uudessa kotimaassaan ett? t??ll? meill?.

ANNA BERENDSEN.

Routavuosina, jolloin oli hyvin t?rke?t?, ett? Suomen vanhurskas asia saatiin Europan tietoisuuteen ja ett? sill? oli sanomalehtimaailmassa yst?vi? ja puoltajia, jotka tunsivat sen ahdinkotilan, oli er?s tanskalainen muita innokkaammin ottanut meit? t?ss? suhteessa auttaakseen.

H?n tunsi Suomen asiat perinpohjin ja osasi kirjoittaa niist? sek? pirte?sti ett? vakuuttavasti, eik? suinkaan vain oman maansa lehtiin, vaan h?n sirotteli tietoja Suomesta siihen aikaan yltymp?ri Europaa.

Tutustuin Anna Berendseniin tuona meid?n historiassamme niin kohtalokkaana vuotena 1899. Koko el?m? k?vi silloin Suomen politiikan merkeiss? ja siit? mekin yhten??n puhuimme. H?n n?ytti minulle er?st? nahkakantista salkkua, joka oli t?ynn? Suomen kysymyst? koskevia tietoja: asiakirjoja, lentolehtisi? ja sanomalehtikirjoituksia. Sit? kutsuttiin "musteriksi" ja se paisui viikko viikolta, sill? meill? tapahtui yht?mittaa sellaista, joka taas pani mielet liikkeelle ja kyn?t k?ym??n.

N?in? raskaina surun vuosina kuului ihan asiaan, ett? jokainen suomalainen, ken oli hiukankin innostunut maansa politiikasta, k?vi Berendseneill? K?penhaminassa ollessaan, oli h?n sitten ennest??n talossa tuttu tai ei. Ja samaa tapaa jatkettiin sittenkin, vaikka olosuhteet meill? hiukan valkenivat. Ja aina suomalaiset olivat siell? tervetulleet. Oli p?iv?lliskutsut tai muut merkkitilaisuudet, aina suomalaisille annettiin siell? kunniasija ja kohdeltiin rakkaimpina vieraina. Sill? vaikkakin talon em?nt? oli el?ytynyt uusiin oloihinsa, ei ne silti olleet heikontaneet h?nen rakkauttaan is?nmaahan.

P?invastoin! Suomella oli ensi sija h?nen syd?mess??n, sen suruja h?n kantoi, sen menestyksist? h?n iloitsi. Miten onnellinen h?n esim. oli sen johdosta, ett? Suomen naiset olivat saaneet valtiollisen ??nioikeuden, sen muistaa jokainen meik?l?inen, ken oli mukana Kansainv?lisess? ??nioikeuskongressissa K?penhaminassa 1906, jonka j?rjest?misess? Anna Berendsenkin oli ollut mukana ja tapansa mukaan ottanut paljon k?yt?nn?llisi? teht?vi? suorittaakseen. Sen sijaan ett? siteet v?hitellen olisivat k?yneet h?llemmiksi, tulivat ne vuosien kuluessa yh? lujemmin solmituiksi.

Ani harva suomalainen nainen on vieraalle pohjalle jouduttuaan ollut tilaisuudessa toimia niin paljon maansa hyv?ksi kuin Anna Berendsen. Oli aikoja, jolloin suomalaisten auttaminen oli h?nen p??teht?v?ns?, jolloin h?n kokonaan eli Suomen asioita edist??kseen. -- My?skin h?nen puolisollaan oli jonkun verran harrastusta Suomen asioihin jo siihen aikaan kun he tutustuivat, mutta luultavasti se ilman Anna rouvaa olisi ajan mittaan sammunut.

Anna Berendsen kertoi heid?n tutustumisestaan, ett? h?n er??ss? meik?l?isess? rannikkolaivassa oli n?hnyt tumman, vilkkaan miehen, joka sujuvalla ranskankielell? hyvin innokkaasti keskusteli muutamien ven?l?isten kanssa. H?nen ensi ajatuksensa oli, ett? mies oli ranskalainen, mutta pian h?n muutti mielt?, kun t?m? k??ntyi h?nen ja h?nen matkatoverinsa puoleen ja t?ll? kertaa jotenkin selv?ll? ruotsinkielell? rupesi kyselem??n heilt? monenmoisia asioita, muun muassa suomenkielen rakenteesta, taivutustavoista y. m. H?n oli omin p?in hiukkasen lukenut suomalaista kielioppia ja vastaanotti siksi heid?n tiedonantonsa hieman kriitillisesti. Ivar Berendsen on nimitt?in erinomainen kielinero, eli kuten h?n itse paljoa vaatimattomammin sanoo "on h?nen aivonsa todellinen romukamari kaikenlaisia kieli? varten".

T?t? n?in satunnaisesti alotettua tuttavuutta jatkettiin sitten seuraavana kes?n? v. 1890, jolloin oli pohjoismaalainen opettajakokous K?penhaminassa ja jonne Anna Levoniuskin oli tullut. Siell? oli Ivar Berendsen koko ajan nuoren suomalaisen tuttavansa opas ja seurakumppani sill? seurauksella, ett? seurustelu p??ttyi pysyv?iseen kumppanuuteen ja yhdess?oloon.

Hyvin pirte? ja intelligentti oli se seurapiiri, johon Anna Berendsen K?penhaminaan muutettuaan joutui. Sek? kirjailijoita ett? taiteilijoita, sek? valtiollisessa el?m?ss? ett? yhteiskunnallisella alalla toimivia henkil?it? siihen kuului, niin ett? Anna Berendsenille heti tarjoutui hyv? tilaisuus perehty? Tanskan henkiseen el?m??n ja sen etevimpiin edustajiin. Ja h?n olikin eritt?in vastaanottavainen ja omisti itselleen vuosien kuluessa mit? parasta on tanskalaisessa kulttuurissa.

Tuskin miss??n n?kee taiteellisemmin ja hauskemmin sisustettuja koteja kuin Tanskassa, olivat ne sitten v?h?varaisten tai varakkaiden perustamat. Kaikki niiss? on suhteellista ja sopusointuista: huonekalut, kuvat ja tarve-esineet. Anna Berendsenin koti oli juuri noita aitotanskalaisia, jossa kukin kalu oli oikealla paikallaan ja jossa taideteoksien lukum??r? oli niin suuri, ett? er?s vieras jo ehdotti kataloogin laittamista, jotta niihin helpommin perehtyisi. -- H?nen ulkonainen esiintymisens? ja k?yt?ksens? k?vi samaten vuosien kuluessa yh? pehme?mm?ksi, sirommaksi ja sulavammaksi. "Eip? h?nt? luulisi suomalaiseksi", sanoi er?s muukalainen, joka paljon oli oleskellut Suomessa ja n?hnyt meik?l?isten kankeuden ja ujouden. -- Ivar Berendsenin tahdosta h?n my?skin opetteli tanskaa niin, ett? osasi puhua sit? aivan virheett?m?sti, aivan kuin t?m? hallitsi ruotsia.

Paljon on sellaisia ihmisi?, jotka ensi kertoja tavatessa tekev?t edullisen jopa loistavan vaikutuksen, mutta l?hempi tuttavuus osoittaa, ett? he saattavat olla vaativaisia, itsekk?it?, tyytym?tt?mi?, oikullisia. Anna Berendsenin suhteen oli juuri p?invastoin. Kuta useimmin h?nen seurassaan oli, sit? selvemmin h?nen rakastettavat puolensa tulivat ilmi, sit? enemm?n oppi h?nest? pit?m??n. H?n oli niin tavattoman hyv?syd?minen, vaatimaton, iloinen ja tasainen. Siksi kai ei edes tullut kiinnitt?neeksi huomiota h?nen sairauteensakaan, vaikkakin h?n joskus ohimennen puhui heikosta syd?mest??n, joka ajoittain pakoitti h?net j?tt?m??n kaikki kokoukset ja seurustelemiset. Mutta sitten h?n taaskin parani ja toimi yht? innokkaasti kuin ennenkin. Yhdistyksiss? ollessaan, muun muassa tuossa suuressa naisten ??nioikeus-yhdistyksess?, johon kuului toista kymment? tuhatta j?sent?, otti h?n aina mielell??n sellaisia isot?isi?, mutta luonteeltaan vaatimattomia teht?vi? suorittaakseen kuin on esim. kiertokirjeiden jakaminen, osoitteiden kirjoittaminen, ilmoituksien hankkiminen eri lehtiin j. n. e.

T?m? alttius palvelemaan ja auttamaan, miss? apu oli tarpeen, sek? se rakkaus, mill? h?n syventyi uuden kotimaansa oloihin, sivistysel?m??n ja rientoihin, vaikutti, ett? Anna Berendsen oli yleisesti suosittu K?penhaminassa, ett? h?nen lukuisat, eri piireihin kuuluvat, eri katsantokantoja edustavat tuttavansa poikkeuksetta pitiv?t h?nest?.

Siksi he kaikki, kuullessaan ett? Anna Berendsen lokak. 5 p. 1911 oli kuollut parhaassa i?ss??n 43 vuoden vanhana, tunsivat kadottaneensa jotakin valoisaa ja aurinkoista, hell?? ja ep?itsek?st?, joka ei ollut korvattavissa.

Helsingiss? asuvat yst?v?t antoivat laskea h?nen haudalleen seppeleen, jonka toisessa nauhassa oli heid?n viimeinen tervehdyksens? ja kiitoksensa, toisessa seuraavat, koko Anna Berendsenin el?m?? ja toimintaa kuvaavat sanat:

VAIKUTELMANI VIROSTA.

>>Miten oppisin k?yt?nn?llisesti saksaa>> oli kysymys, joka ehtimiseen askarrutti aivojani 90-luvulla. Saksaan menemist? oli ihan mahdoton ajatella, sill? ei niit? sellaisia matkoja senaikuisilla opettajapalkoilla tehty, mutta kuinka olisi menn? Viroon, sill? olihan saksa siell? silloin viel? puhekielen? useimmissa keskis??dyn perheiss?.

Neuvottelin tuumastani herrasv?ki Godenhjelmin kanssa, jolla tiesin olevan tuttavia siell?p?in. He rupesivat kirjevaihtoon asiasta ja ennen pitk?? he ilmoittivat, ett? er?s tri Rosenthal ja h?nen puolisonsa R??veliss? olivat luvanneet ottaa minut luokseen kes?ajaksi.

R??veli ei tehnyt hauskaa vaikutusta satamaan tullessa. Ei siin? kyllin, ett? se tuntui hyvin ep?siistilt?, ett? silm? kohtasi vain rappeutuneita rakennuksia ja mustuneita tavaramakasiineja, kivihiilen p?ly? ja hienoa, lent?v?? hiekkaa, vaan siin? tuli my?skin vastaan joukottain ven?l?isen virkavallan edustajia ja n. k. j?rjestyksen pit?ji?, jotka eiv?t tietenk??n osanneet muuta kuin >>valtakunnan>> kielt?, mutta olivat hyvin mahtavia, hyvin urkkivia ja eritt?in taipuvaisia est?m??n matkustajan maalleastumista, jos vain l?ysiv?t h?nen papereissaan jonkun puutteellisuuden. T?m? kaikki tuntui, varsinkin kolmekymment? vuotta sitten, hyvin vastenmieliselt?, sill? vastaavat olot meill? olivat silloin viel? aivan l?nsieuropalaiset, ja passikysynn?t y. m. sellaiset eiv?t siihen aikaan tulleet kysymykseenk??n.

>>Mimmoiseksi oloni t??ll? oikein muodostunee?>> arvelin itsekseni matkatavaroitani siin? kootessani ja vastaanottajaa t?hystelless?ni. Samassa tapasin tri Rosenthalin, joka aikaisesta tunnista huolimatta oli minua vastassa ja sitten sit? mentiin. Se painostava mieliala, jonka t?m? ohimennen tehty tuttavuus ven?l?isen virkavallan kanssa oli aikaansaanut, h?lveni v?hitellen, sill? satamasta selviydytty?mme ja m??r?paikkaan ajaessamme, min? ensi kerran el?iss?ni liikuin kaupungissa, joka oli ihmeellinen ja mielenkiintoinen kuin vanha kallisarvoinen kuvakirja. Kaikella oli historiansa, joka paikkaan liittyi muistoja, jokaisella omituisuudella oli selityksens?. Ja tri Rosenthal kertoi ja opasti. >>Kadut tehtiin siksi n?in kapeiksi ja mutkikkaiksi, ett? ne sotaisina aikoina -- ja niit? oli miltei aina, ellei ollut ulkoap?in tulevia vihollisia, oli sis?llisi? sotia -- voisivat tarjota suojaa. Kun esim. juoksi pakoon, saattoi pujahtaa johonkin holviin tai porttik?yt?v??n, ilman ett? takaa-ajaja kadun mutkikkuuden takia sen huomasi.>> Samaa sotaista henke? puhuivat nuo monet py?re?t tornitkin, joita n?ki kaikkialla. Toiset olivat korkeita ja hoikkia, toiset matalia ja tanakoita. N?ihin j?lkim?isiin kuului nyt etenkin >>Die dicke Margarethe>> , jonka kaikki panevat merkille, samaten sen vastakohdan, jonka nimen? on >>Der lange Hermann>> . Ihmeekseni katselin noita vanhoja kivirakennuksia, joiden p??dyt ovat kadullep?in, katot korkeat ja suipot sek? punaruskeiden tiilien peitt?m?t. Nyt vasta ymm?rsin oikein tuon Lutherin lauseen: >>Vaikka minulla olisi vihollisia yht? paljon kuin on tiilikivi? katolla -- -->>.

>>Kas tuossa>>, sanoi tri R. >>n?kyy Olavin kirkon torni, joka suippenee ter?v?ksi kuin neulan k?rki ja tuolla Domvuorella, jossa viel? on j?ljell? osa entist? jykev?? linnanmuuria, on vanha tuomiokirkko.>>

Vihdoin pys?hdyimme vanhan, jotenkin rappeutuneelta n?ytt?v?n kivirakennuksen eteen, jonka porttik?yt?v? tuntui sek? ahtaalta ett? pime?lt?.

Sen suurempi yll?tys oli sitten se kaunis koti, jonne vihdoin jouduimme, kavuttuamme useita rappusia yl?sp?in. Ja siell? seisoi talon em?nt? jo ovella meit? vastassa ja otti minut vastaan kuin vanhan kaivatun yst?v?n. Ei h?n tahtonut ensin tutustua ja sitten vasta osoittaa yst?v?llisyytt??n, ensin koetella tuota uutta tulokasta ja ottaa selkoa, mit? v?ke? h?n oli, ja sitten vasta ruveta tuttavalliseksi. H?n oli heti ensi hetkest? ?idillinen, l?mmin ja herttainen. Samassa kun h?n antoi vieraalle tilaa kodissaan, antoi h?n sille my?skin tilaa syd?mess??n.

Olen kuullut It?meren maakunnissa oleskelleiden suomalaisten sanovan, ett? Eugenie Rosenthal oli paras ihminen, paras syd?n koko Virossa. Eik? siin? arvostelussa ole sanaakaan liikaa. H?n kuului niihin sis?llisesti rikkaisiin ihmisiin, jotka luovat auringonpaistetta ymp?rilleen, miss? vain suinkin liikkuvat, h?n kuului niihin onnellisiin, jotka koko ajan vain voittavat pitempiaikaisen tuttavuuden kest?ess?.

Tuli vaikka kuinka ?kkiarvaamattomasti vieraita, oli kodissa vaikka kuinka kiireellisi? teht?vi? tai pieni? vastoink?ymisi? -- aina h?n s?ilytti tasapainonsa ja osasi hillit? itsens?. Ja tuskinpa mik??n maailmassa niin suuresti vaikuttaa kotiel?m??n kuin perheenem?nn?n itsens? hillitsemiskyky. El?m? tuntuu niin rauhalliselta ja turvalliselta kun tiet??, ettei tarvitse pel?t? mink??nmoisia pahantuulen purkauksia ja myrskyisi? kohtauksia, tuli sitten mit? tahansa.

"Kertokaa nyt taas kodistanne ja ensi nuoruudestanne" kehoitin min? usein Eugenie Rosenthalia istuessamme k?sit?ittemme parissa, sill? olihan h?nen kotinsa ja se piiri, jossa h?n oli kasvanut, ollut Viron kansallisen her??misen kehto, ja h?n oli l?hemm?ll? kuin useammat muut voinut seurata sen ensim?isi? liikkeit?.

Jannsen rupesi silloin julkaisemaan jatkuvaa kalenteria, joka ilmestyi aina vuosittain samaan aikaan ja sis?lsi sek? kertomuksia ett? maamiehen el?m?ss? tarvittavia neuvoja ja opetuksia. Ja riemu mill? se vastaanotettiin, laaja lukijakunta, jonka se sai, osoitti selv??n, ett? s??nn?llisesti ilmestyv?ll? aikakauslehdell? kyll? oli maaper??. Mutta vasta sitten kun Aleksanteri II oli noussut valtaistuimelle ja hiukan vapaammat tuulet olivat ruvenneet puhaltamaan, oli h?n tilaisuudessa toteuttamaan lempiaatteensa ja rupeamaan suunniteltua >>P?rnu Postimees>> nimist? lehte??n ulosantamaan, jonka ensi numero ilmestyi kes?kuussa 1857.

Jannsen oli aivan erinomainen sanomalehtimies, sill? ensinn?kin h?n tunsi lukijakuntansa ja tiesi mit? se enin kaipasi, ja sitten h?n aivan toisella tavalla kuin sik?l?iset papit ja opettajat hallitsi vironkielt?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet