: Kootut teokset 4: Kertomuksia ja kirjoitelmia by Erkko J H - Finnish fiction; Short stories Finnish; Finnish essays

@FreeBooksTue 06 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

punehtui entist? enemm?n -- varmaan olette hyv? ja opastatte minut noihin hartausseuroihin?

-- Sen teen mielell?ni, suostui h?milt??n selvinnyt neiti.

-- Ettek? ottaisi silloin minuakin seuraanne? kysyi Eliina.

-- Vaikka ainaiseksi, my?nsi apulainen. -- Haluaisin toimittaa kyl?kuntiin pyh?kouluja ja niihin ehk? l?ytyisi parhain opettajia noista hartausseuroista. Niin avaisimme v?hitt?in alaa mets?lammen rannalla uutisviljelykselle, samalla kun ammentaisimme "sulista syvyyksist?" elinvoimia nuorison hengelle. Niin liittyisiv?t seurakunnan j?senet toistensa el?m?ksi toisiinsa.

Mutta pappilan rouva tuli kutsumaan tytt?ri??n sis?lle. Heit? muka tarvittiin askareille. Apulainen j?i taas puutarhaan yksin??n. H?n rupesi muistelemaan asioita, joista oli keskustellut. H?n muisti viime sanansa Eliinalle. -- Sanoinko "ainaiseksi?" Mit? h?n mahtoikaan ajatella? Enk?h?n ollut kovin varomaton? -- teinp? sen melkein ajattelematta! Miksi pitikin luistaman tuon sanan huuliltani? Olisinko todellakin niin onnellinen, ett? voittaisin h?net el?m?ni kumppaliksi! Mutta sellaisia houreita her?tt?? ainoastaan kev?t. H?n sanoi "sulavansa" minun sanoistani. Min?h?n sulan kuin vaha h?nen henkens? liekiss?! H?nen sanansa kaikuvat kuin soitelma korvissani. Pakene, luvaton soitelma! Ei! Kaiu, i?ti kaiu! -- Mutta onhan h?n liiaksi minun kaltaiseni, h?n ei sovi minulle. Paremmin sopii papille yksivakainen Heleena. H?neen pit?? minun tutustua.

H?n nojasi p??ns? k?si?ns? vastaan.

Taasen pilpatti oksalla peippo. Taasen liverteli kev?ttaivaalla leivo. Ja lempeit? tuulelmia huokui vainion rinta.

Mutta seka??nisten kellojen kaikuessa humahti pappilan pihalle h??joukko, vihitt?v? pari. Apulaista tarvittiin virkahuoneessa.

Seuraavan sunnuntain iltapuoleksi oli kuulutuksella koottu suuri joukko pitej?n nuorisoa pappilaan. Pyh?puhtaissaan siell? liehui vilkkaita poikia ja ujoja tytt?j? sekaisin. Kaikki seisoivat nyt melkein ??neti, kainostellen, mik? apulaisen ty?salissa, mik? eteisess?, osa odotteli ulkona.

Sis?ll? koeteltiin ??ni?; kuka hyv?ksyttiin, kuka hylj?ttiin. Onnelliset ne, joille kunnian kukko lauloi koetushetkell?. Viel?kin vilkkuu muistissani heid?n iloiset silm?ns?. Min? olin silloin paimenpojan kokoinen, kun sykkivin syd?min odottelin tuota onnenkoittoa. Tuli sitten minunkin vuoroni. Siin? ensin kirisin ja pirisin, mutta kun se ei n?ytt?nyt kanttoria tyydytt?v?n, niin lopulta kaikesta voimastani huutaa huikautin, ett? salin katto kimahti. Siit? purskahtivat toiset tarjokkaat nauramaan, mutta min? kuumenin korviani my?ten. Seurauksena tuosta kuumasta koettelemuksesta oli, ett'ei minua kelpoitettu. Kanttori sanoi, ett'ei minulla ollut korvaa, vaikka niit? oli kaksikin. Pikemmin olisin sill? hetkell? uskonut, ett'ei minulla ollut silmi?, sill? niin pimeni kev?inen maailma edess?ni.

Kun sitten tuo pimeyden hetki pakeni, n?in neiti Heleenan lohdutusenkelin? edess?ni. H?n vakuutti, ett? minulle kyll? aikaa voittaen kehittyy korvaa, sen mukaan kuin miehistyn ja k?yn muita kuuntelemassa.

Joll'en olisi kuullut mit? sanottiin, niin olisin todellakin uskonut, ett'ei minulla muka ollut korvaa. Tuollaiset selitykset minua tietysti kovin loukkasivat, jonka t?hden vet?ysin tyytym?tt?m?n? toisten taakse.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!