: Rauta-kallo: Historiallinen kertomus nuorisolle by Hoffmann Franz T Rm L Emanuel Translator - Historical fiction; German fiction Translations into Finnish; Charles XII King of Sweden 1682-1718 Juvenile fiction

@FreeBooksWed 07 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

multa-vallit, puun-rungot, oksat, kaatuneet sotamiehet, ja kaikki mit? nopeasti k?siin saatiin, k?ytettiin haudan t?ytteeksi. Kuningas, kenraalit, upsierit ja sotamiehet astuivat toistensa olkap?ille ja niin tulimme me viimein yl?s haudasta ja seisoimme liittoutuneitten vihollisten leirin vastassa. Ensim?inen hy?kk?yksemme saattoi kohta preussil?iset ja tanskalaiset h?iri??n, mutta ruhtinas Leopold oli uljas sota-herra: h?n kokosi j?lleen hajoitetut joukkonsa ja karkoitti meid?t nelj?sosa-tunnin ajan kest?neen verisen tappelun j?lkeen takaisin leirist? ja yli haudan j?lleen. Jopa ajoi h?n meit? lakealle kent?llekin j?ljist?. Kuninkaalta ammuttiin hevoinen ja h?n oli juuri joutumaisillaan vangiksi. Er?s tanskalainen upsieri tunsi h?nen, k?vi h?nen k?si-varteensa ja huusi: "antaukaa, Teid?n Majesteettinne, tahi olette hukassa!" Mutta Kaarle ei antautunut. H?nell? oli pistooli pistettyn? vy?h?ns?, sen tempaisi h?n ja l?visti sill? upsierin p??n. Sitten otti h?n kaadetun upsierin hevoisen ja jatkoi tappelua. H?n tuli j?lleen ymp?rins? saarretuksi ja jopa sai luodin raapaisemankin juuri rintansa alle, mutta h?n tunkeusi piiritt?j?ins? l?pitse ja kehoitti meit?, Jumalan t?hden, olemaan rohkeita. Ah, me teimme kyll? teht?v?mme, mutta onni ei ollut en??n puolellamme. Viisisataa uljasta toveria j?timme kuolleina j?ljillemme taistelu-kent?lle ja niiden joukossa my?skin kuninkaan rakkaimmat kenraalit Grothusen'in ja Daldorf'in. Kaarle itse sai kiitt?? kreivi Poniatovski'a hengest?ns?. Kreivi tempaisi h?net nimitt?in pois tappelusta ja kiirehti h?nen kanssansa meren rannalle, jossa laiva oli h?nt? odottamassa, vied?kseen h?nt? Stralsund'iin. Min? olisin mielell?ni auttanut h?nt?, mutta luoti rinnassani makasin min? maassa kelvotonna. Toverini taljasivat minut "Alte Fehr'in" linnoitukseen, jossa nyt turvaa etseimme. Niin p??sin min? hengiss? siit? metelist?, mutta parin p?iv?n per?st? t?ytyi meid?n antautua vangeiksi ja R?gen joutui niin vihollisten valtaan.

Kuninkaan n?in min? sitten ensi-kerran vasta kolmen vuoden kuluttua, v?h?n ennen sit? onnetonta laukausta, joka tempaisi h?net pois h?nen elonsa keski-ij?ss?. Kuitenkin oli kuningas nyt piiritettyn? Stralsund'issa, ja oli kadottanut melkein kaikki muut, paitsi rohkeata miehuuttansa. Er?s toveristani kertoi minulle sitten Fredrikshall'in tyk?n? esimerkin siit?. Kun kuningas istui kerran ja saneli jotain kirjett?, niin tuli tuli-kuula katon kautta huoneesen ja laukesi sivu-huoneessa sellaisella julmalla paukahduksella, ett? koko huoneen luultiin hajonneen. Kuninkaan kirjoittaja pudotti kyn?n pelj?styksiss?ns?, mutta kuningas kysyi aivan rauhallisesti: "no, miks'ette kirjoita?" -- "Ah, tuli-kuula, Teid?n Majesteettinne!" vastasi kirjoittaja vavisten. "No, mit? tuli-kuulalla on kirjeen kanssa tekemist?? Kirjoittakaa vain!" sanoi kuningas ja saneli taas rauhallisesti, ilman v?hint?k??n h?iri?t?.

Sellaisia todistuksia pelvottomuudestansa osoitti h?n usein, mutta nyt ei auttanut en??n kaikkein suurinkaan miehuus, pelastaa Stralsund'in linnaa, kun R?gen oli kerran vihollisten vallassa. Kaarlen t?ytyi paeta. Y?ll? 11:sta p?iv?? vastaan Joulukuussa 1715 astui h?n venheesen ja purjehti onnellisesti R?gen'in ohitse, vaikka saaresta ankarasti ammuttiin h?nen alustansa; tapasi It?meress? er??n sota-laivoistansa ja tuli ehe?n? Trelleborg'iin. Joku aika sen j?lkeen antautui Stralsund vihollisille.

Itse silmin-n?kij?n? en voi sitten seuraavasta kolmesta vuodesta kertoa mit??n, sill? min? olin preussil?isessa vankeudessa ja makasin sairaana haavoistani. Kuitenkin sain min? kuulla kyll?ksi, taitaakseni surra. Sanomattomilla ponnistuksilla sai kuningas kokoon armeijan keskell? talvea ja johti sit? Tanskaa vastaan. H?n aikoi menn? j??t? my?ten Juutin-rauman ylitse, mutta suoja ilma pakoitti h?nen palajamaan takaisin ja marssimaan Norjaa vastaan, h?tyytt??kseen Tanskaa sen maa-kunnissa. Mutta ei h?n saanut paljon aikaan siell?k??n, ja h?nen t?ytyi pian palaita takaisin Ruotsin puolelle; ja palatessansa hukkasi h?n melkein kolmannen osan miehist?ns?.

Sitten oli h?n hetken rauhassa ja varusteli uudestaan itse?ns?. Tulipa vuosi 1718. Nyt oli h?nell? 36,000 miehinen armeija aseissa, ja siihen olikin h?n pannut kaikki voimansa. T?m?n armeijan jakoi h?n kahteen osastoon; toisen osaston l?hetti h?n kenraali Armfeldt'in johdolla pohjois-Norjaan; toista osastoa johdatti h?n itse etel?-Norjaan ja tuli Fredrikshall'in linnan edustalle; Fredrikshall'in olivat tanskalaiset j?lleen sill? ajalla varustaneet.

Kenraali Armfeldt'in k?vi huonosti. H?n ei voinut valloittaa Trondhjem'i?, jota h?n piiritti, ja paluu-matkalla kuoli melkein koko h?nen joukkonsa n?lk??n ja kauheaan, ?kki? tulleesen tammi-pakkaiseen. Tuskin viitt?-sataa palasi h?nen tuhansistansa j?lleen koti-maahansa.

Samaan aikaan kun Armfeldt'in k?vi niin pahoin pohjoisessa, ei Kaarlellakaan ollut etel?ss? juuri paljon parempaa onnea. Kun min? tapasin kuninkaan kolmen vuoden per?st? -- min? pakenin preussil?isesta vankeudesta ja suurella vaivalla saavuin Kaarlen luokse Fredrikshall'in edustalla -- niin tapasin min? h?net valli-haudassa kovassa pakkaisessa. Huolimatta pakkaisesta ja j??tyneest? maasta oli h?n luotattanut valli-hautoja, p??st?ksens? siten likemm?ksi linnaa. H?n tarkasti t?it? ja kulki er??n ranskalaisen rakennus-mestarin, ?versti Sicre'n kanssa; sama Sicre oli ty?n johtajana. Sen miehen muotoa en voinut k?rsi?: raiskattu ja himojen kuluttama oli h?nen kasvojensa muoto. Kaarle nuhteli h?nt?, ett? valli-haudat valmistuivat hitaasti, Sicre kuunteli h?nt? rauhallisesti ja puhdisteli puoliansa sill?, ett? kauhea kylm? oli kovettanut maan vallan kiveksi. Kuningas kohoitti olka-p?it?ns? ja k??ntyi h?neen selin. Samassa huomasi h?n minut ja tunsi minut kohta.

"Roos!" huudahti h?n ja ojensi minulle k?tens?, johonka min? kohta tartuin syv?sti liikutettuna, suutelin sit? ja kumarsin polvilleni. "Mik?, Jumalan nimess?, on sinut t?nne tuonut? Jo kauvan sitten pidin sinua kuolleena!"

"En ole kuollut. Teid?n Majesteettinne," vastasin min?. "Viel? min? el?n ja vereni on teid?n. Min? toivon, ett? Teid?n Majesteettinne suopi minun taistella vieress?ns?, kuni entisin? aikoina!"

"Sin? olet terve-tullut Roos," sanoi h?n ja nosti minut jaloilleni. "?versti Sicre, t?ss? n?ette yhden niist? harvoista, jotka tuntevat Pultavan ja Bender'in, vanhan yst?v?n, ?versti Roosin. Luonnollisesti j??t sin?, Roos, luokseni. Seuraa minua! Menemme katselemaan v?h?n linnan ymp?ryst??."

Minun tuloni ei n?ytt?nyt eritt?in miellytt?v?n ranskalaista, mutta min? en huolinut h?nest?, sill? ymm?rsin, ett? olin viel? kuninkaan suosiossa, ja viel?p? niin suuressa, ett? minun piti asua h?nen laheisyydess?ns? ja melkein alin-omaa olla h?nen seurassansa.

Kuningas oli t??ll? kuin kaikkiallakin aina sama. Kahdeksantoista-vuotinen karkaiseminen oli tehnyt h?net vallan raudaksi ja ter?kseksi. Kovimmalla pakkaisella makasi h?n vain oljilla lattialla, ilman muuta peitett? paitsi lev?tti?ns?. H?nen terveytt?ns? ei n?ytt?nyt mik??n voivan runnella. Monta sotamiest? paleltui kuoliaaksi vartiossansa, mutta ei kukaan uskaltanut valittaa, koska itse kuningas k?rsei yhdess? heid?n kanssansa. Kun kuningas oli kerran huonon-vointinen, niin viiteen vuorokauteen ei maistanut h?n palaistakaan ruokaa, teki sitten useamman penikulman pitk?n ratsastuksen, ja s?i sitten taas vatsansa t?yteen. Siin? oli h?nen rohtonsa.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!