: Margery Beade ja Beden armeliaisuus by Stretton Hesba - Christian life Fiction; Single women Fiction; Siblings Fiction; England Social life and customs Fiction

@FreeBooksWed 07 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

MARGERY BEADE JA BEDEN ARMELIAISUUS

Kirj.

Hesba Stretton

Suomennos.

Helsingiss?, K. E. Holm'in kustantama. 1883.

SIS?LLYS:

ENSIMM?INEN LUKU.

Beden kartano.

N?ytt?nee kenties oudolta ett? kerron el?m?ni vaiheita, min?, joka en ole mik??n mahtava henkil?, vaan k?yh? arentimiehen tyt?r ja oppimaton vaimo, joka olen tullut tiet?m??n ainoastaan sen: ett? kaikki on meille hy?dyksi, jotka Jumalaa rakastavat, niin k?yhi? ja oppimattomia kuin he ovatkin.

Vanha kartano kotona oli noin kahdeksankolmatta peninkulmaa Lontoosta, l?hell? Walesin rajaa, jossa raittiisen, suloiseen ilmaan ei sekautunut v?hint?k??n kaupungin savua. Menness? l?himm?iseen kaupunkiin, joka oli puolen peninkulman p??ss?, sai kulkea viheri?isten metsien ja m?nnikk?jen l?pi, ennenkuin n?ki tai kuuli jotakin kaupungin el?m?st?. Is?ni, samoinkuin isois?ni ja h?nen is?ns? olivat kaikki asuneet samassa pieness? kartanossa, johon kuului kaksisataa tynnyrin-alaa v?h?v?kist? maata, jota paitsi heill? oli oikeus pit?? lampaita yhteismaalla. T?m? ulottui kauas yksin?isen kukkulan juurelle, joka kohosi suoraan yl?s tasangolta. Kansa nimitti sit? vuoreksi, ja niin jylh?n? ja yksin?isen? seisoikin se siell?, ett? se kenties n?ytti korkeammalta kuin todenper?? olikaan. Toisinaan, kuin aamusumu oli laskeutunut kukkulalle ja peitti sen silmilt?ni, kuvailin mieless?ni enkelein liitelev?n valkean sumuhunnun takana, tai ajattelin Abrahamia, kun h?n meni vuorelle uhraamaan poikaansa Jumalalle. Ja kun pilvet rippuivat siell? tunti tunnilta paksuina ja mustina, ik??nkuin itseens? kooten kaikki taivaan pimeyden, ajattelin pimeytt? joka ymp?r?itsi Golgathan vuorta, ett'ei kansa Jerusalemissa voinut n?hd? taivasta kohti kohoavaa risti?. N?in tuli yksin?inen kukkula, joka toisinaan n?ytti niin surulliselta sumussa ja iloiselta auringon valossa, parhaimpien yst?vieni lukuun.

Kuinka hyv?sti muistan kartanon. Vanhalta ja harmaalta se n?ytti aivankuin olisi ollut puettu talonpojan kotikudottuun pukuun, samoin kuin is?nikin. Ikkunat olivat puhtaat ja niiden v?h?p?t?iset ruudut olivat asetetut kulmat yl?s- ja alasp?in; muutamissa ikkunoissa, niinkuin esim. navetan, oli ainoastaan lastat. Katto oli korkea ja tihe?t sedum-pensaat antoivat sille omituisen v?rin auringon valossa. Tuuheat muurivihre?t kierteliv?t suurien salvohirsien lomitse katon harjalle, jossa p??skyset viserteliv?t ja pojat pesiss??n piipattivat kes?p?iv?n pitk??n. Useimmiten kuljimme keitti?n ovesta, joka vei suoraan navetan edess? olevaan kujaan, jossa aamuin illoin lypsin kolme lehm?? sill'aikaa kun karjakko lypsi nelj?. Ne olivat kauniita, k?rsiv?llisi? el?imi?, joiden raitis hengitys tuntui huoneissamme, kun ikkunoiden ohitse kulkivat navettaan. Oli meill? toinenkin ovi, joka kartanon edess? olevasta puutarhasta vei suoraan per?huoneesen, vaan siit? tuskin muulloin kuljettiin kuin juhlina ja Stefanin kotona ollessa.

Ent? puutarhat. Vaikka kolmekymment? vuotta on kulunut n?hty?ni niit?, tarvitsen ainoastaan ummistaa silm?ni n?hd?kseni ne yht? selke?sti kuin ne Jumalan ilotarhaankin tultuani muistossani tulevat olemaan. Siell? oli pime? polveileva k?yt?v?, korkeine pensas-aitoineen molemmin puolin, joka vei Kondoveriin, jossa kirkko oli. Viel? n?en suoran, kapean, puksipuilla reunustetun polun, joka lehtimajasta viepi per?huoneen etehiseen. T?m? on lastoista, kaprifoliolla ymp?r?ity ja rosmariini ja lavendeli pist?v?t sielt? t??lt? ihania kukkiaan viheri?in lastain lomitse.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!