: Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta by Krohn Julius Krohn Helmi Editor - Krohn Julius 1835-1888 Correspondence; Folklorists Finland Correspondence; Fennomania

@FreeBooksWed 07 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Editor: Helmi Set?l?

NUOREN YLIOPPILAAN KIRJEIT? 1850-LUVULTA

Kirj.

Julius Krohn

Otava, Helsinki, 1918.

N?m?t kirjeet, jotka is?vainajani k?tk?ist? lasken nyt p?iv?n valoon, ovat enimm?ksi osaksi osoitetut h?nen vanhemmilleen, yksi ainoa on sisarelle kirjoitettu ja kymmenkunta h?nen nuoruudenyst?v?lleen Kaarlo Sl??rille. Ne k?sitt?v?t 1853-1860 -vuosien v?lisen ajanjakson, h?nen ylioppilas-aikansa, josta suurin osa kului Helsingiss? lukuunottamatta lukuvuotta 1855-56, jolloin h?n sairauden vuoksi oli pakotettu keskeytt?m??n lukunsa, sek? talvea 1858-59, jolloin h?n oleskeli Rautalammilla. Paitsi sit? l?heist? suhdetta, joka vallitsi pojan ja vanhempien v?lill? ja joka n?iss? kirjeiss? ilmenee hell?n? huolenpitona vanhempien puolelta ja koti-ik?v?n? ja vanhempien tahdon ja toivomusten syv?n? kunnioituksena ja huomioonottamisena pojan puolelta, kuvaavat ne oloja ja el?m?? ylioppilasnuorison parissa viime vuosisadan keskivaiheilla ja ennen kaikkea nuoren kirjeittenkirjoittajan l?mmint? is?nmaallista tunnetta sek? innostusta suomalaisuuden asiaan, jonka hyv?ksi h?n jo t?n? varhaisena aikana oli valmis uhraamaan koko ty?ns? ja voimansa.

Jotta lukijan olisi helpompi t?ydent?? kirjeiss? ilmaantuvia aukkoja ja muodostaa itselleen kuvan siit? ymp?rist?st? ja niist? olosuhteista, joista nuorukainen oli l?htenyt, olen ottanut johdannoksi alkupuolen is?ni noin v. 1881 omakirjoittamasta el?m?kerrasta. -- Julkaistut kirjeet vanhemmille ja sisarelle ovat alkujaan kaikki saksankielisi?. Sen sijaan kirjeet Kaarlo Sl??rille ovat suomeksi kirjoitetut ja painetut alkuper?isess? muodossaan. Kielt? en ole tahtonut niiss? modernisoida, sill? kuuluuhan sekin osaltaan ajankuvaukseen.

OTE JULIUS KROHNIN OMAKIRJOITTAMASTA EL?M?KERRASTA.

Sukuni on Saksanmaalta, Pommerin R?gensaaresta. Siell? Krohn'eja nytkin viel? kuuluu olevan kosolta, niinkuin ylimalkain koko Pommerissa ynn? Meklenburgissa. Haaroja on my?s n?ht?v?sti levinnyt Tanskaan sek? Norjaan. R?genist? tuli is?ni is?, Abraham Krohn noin v. 1785 Pietariin onnen haulle. H?n oli k?yh? leipurin s?lli, koko h?nen rikkautensa, sinne tullessa, oli paksu hopeinen taskukello-nauris; mutta ennen kuoloansa oli h?n osaksi leipomisella, osaksi oluenkeitt?misell? tullut sangen varakkaaksi mieheksi. Varakas oli h?n my?s lapsista, joiden kautta h?nen sukunsa nyt on haarautunut, paitsi Suomeen, my?s Saksaan , Ranskaan, Lontooseen ja Madeira-saarelle. Siksi ett? Noan arkki tulisi oikein t?ydelliseksi, nai nuorin h?nen pojistansa espanjalaisen tyt?n -- vanhan-aikaiseen tapaan ry?st?m?ll?, koska ei katolinen pappi suostunut siunaamaan avioliittoa v??r?uskoisen kanssa. Minun is?ni, nuorinta l?hin, j?i yhdess? er??n vanhemman veljen kanssa hoitamaan peritty? oluttehdasta Pietarissa. Pommerista tulleena oli koko suku alussa Ruotsin alamaisia; mutta koska siit? luultavasti oli vastuksia liikkeelle, ostivat Pietarissa asuvat veljekset itselleen Suomen kansalaisoikeuden, joka teki heid?t Ven?j?n keisarin alamaisiksi, vaan samassa kuitenkin vapautti monista ven?l?isist? rasituksista. T?m? seikka ensiksi antoi minun kohtalolleni koko suuntansa. Sen kautta n?et is?lleni sattui mieleen halu menn? tuota uutta kotimaata katsomaan. H?n matkusti t?nne, oppi Kiiskil?ss?, likell? Viipuria, tuntemaan ?itini, Julia Dorothea Dannenbergin ja nai h?net. Is?n puolelta oli minun ?itinikin Pietarin saksalaisia, mutta h?nen ?itins? taas oli suomalainen papintyt?r, nimelt? Passelberg, Venjoelta Inkerinmaalta. Sen verran siis on minussa suomalaista verta.

Naimisensa j?lkeen eliv?t vanhempani talvet Pietarissa, kes?t Kiiskil?ss? . Kohta seuraavana kev?ttalvena taisi ?itini jo tulla v?h?n aikaisemmin sinne, ollakseen l?hemp?n? oman ?itins? hoitoa. Kuitenkaan en syntynyt Kiiskil?ss?, niinkuin aisoissa pysyv?n nuorukaisen olisi sopinut, vaan satunnaisella vierask?ynnill? Viipurin kaupungissa 19 p. toukokuuta 1835. Se oli n?ht?v?sti jonkullainen enne, ett? minusta piti tulla kansallisuutensa ja vanhan tavan rajain yli hypp??v? aituri.

Ensim?isen lapsuuteni, niinkuin yll?kerrotusta johtuu, vietin vuoroittain Pietarissa, vuoroittain Kiiskil?ss?. Ensim?isen matkani suoritin siis 4-kuukautisena, joka siihen aikaan ei ollutkaan lasten leikki?, kumminkaan kivetyll?, hirmuisesti t?risytt?v?ll? maantiell? Suomen rajalta Pietariin. Kahdeksan vuotisena p??sin viel? etemm?ksi. ?iti?ni oli jo kauan haluttanut k?yd? ulkomailla; is?ni sen viimein lupasikin, mutta eronhetkell? voitti ?idinrakkaus uteliaisuuden. H?n ei voinut erota pienoisistansa. Ei auttanut siis muu, kuin pist?? vanhin niist?, allekirjoitettu, pussiin ja vied? mukaan. Se oli kes?ll? 1843. Min? k?vin silloin Englannissa, matkustin Rheinjokea my?ten Sveitsiin, sielt? It?valtaan ja Elbevirtaa my?ten Hampuriin, josta Lyybekin kautta kotiin. Ettei se matka varsin vaikutuksettansa ollut, n?ytt?? se, ett? minulla viel?kin on selv?n? kuvana muistissani moni paikka, jonka silloin n?in, niinkuin my?hemmin tehty vertailu on minulle todistanut.

Seuraavana kev??n? vanhempani kokonaan muuttivat Suomeen, sill? ?itini terveys ei koskaan ollut hyv? Pietarissa. Is?ni erosi tehtaasta ja osti Kiiskil?n apeltaan. Ukon aikana oli Kiiskil?, kumminkin kes?ll?, aina ollut t?ynn? vieraita. Kaikellaiset ihmiset, eritt?in taideniekat poikkesivat vieraanvaraiseen taloon ja oleskelivat usein viikkokausia yht?mittaa. Kiiskil?ss? on avara, kaunis puisto, noin 3-4 virstaa ymp?rimitaten, jonka l?pi oli teit? raivattu ja johonka oli sopiviin paikkoihin penkkej? istutettu, huvimajoja rakennettu. Sinne hajosivat aina aamusilla vieraat, mik? marjoja tai sieni? poimimaan, mik? lukemaan tai juttelemaan. Kello 1 soitettiin sitten kahdenkertaisen asuinhuoneen kalterilta torveen tai laukaistiin yksi niist? pienist? tykeist?, jotka vallilla huoneen edustalla seisoivat, ja kutsuttiin karkulaiset j?lleen kokoon. L?hin osa puistoa oli laitettu kukkasmaaksi, jossa rokokoajan aistin mukaan useat puut ja pensaat olivat karsitut palleroin, lohik??rmeitten y.m. muotoisiksi. My?s seisoi siell? t??ll? puisia kuvia. Vieraissa oli varsinkin usein musiikkitaitureita, jotka yhdess? talon omain ja Viipurin musiikinharrastajain kanssa soittivat duetteja, kvartetteja, jopa suurempiakin kappaleita. Ukko Dannenberg, joka itsekin muistaakseni violoncelloa soitti, oli suurella huolella kasvattanut ?itini taitavaksi pianonsoittajaksi ja hankkinut kokonaista orkesteria varten tarpeelliset soittokalut. T?m?n ohessa oli ukko my?s harras kaikenlaisiin k?sit?ihin. Viipurin siihen aikaan hyvin iloisiin maskeraateihin esim. toimitti h?n usein kokonaisia naamusjoukkoja, joiden vaatteet, niinkuin my?s muut tarpeet: el?v?in p??t, py?rill? olevat veneet y.m. suureksi osaksi Kiiskil?ss? sepitettiin. Siell? oli h?nell? my?s pari kamaria t?ynn? s?hk?koneita y.m., ja yritteli h?n yhteen aikaan "perpetuum mobilea" eli ikiliikkujaa keksi?.

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!