Read Ebook: Nuoren ylioppilaan kirjeitä 1850-luvulta by Krohn Julius Krohn Helmi Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1423 lines and 83081 words, and 29 pages

Editor: Helmi Set?l?

NUOREN YLIOPPILAAN KIRJEIT? 1850-LUVULTA

Kirj.

Julius Krohn

Otava, Helsinki, 1918.

N?m?t kirjeet, jotka is?vainajani k?tk?ist? lasken nyt p?iv?n valoon, ovat enimm?ksi osaksi osoitetut h?nen vanhemmilleen, yksi ainoa on sisarelle kirjoitettu ja kymmenkunta h?nen nuoruudenyst?v?lleen Kaarlo Sl??rille. Ne k?sitt?v?t 1853-1860 -vuosien v?lisen ajanjakson, h?nen ylioppilas-aikansa, josta suurin osa kului Helsingiss? lukuunottamatta lukuvuotta 1855-56, jolloin h?n sairauden vuoksi oli pakotettu keskeytt?m??n lukunsa, sek? talvea 1858-59, jolloin h?n oleskeli Rautalammilla. Paitsi sit? l?heist? suhdetta, joka vallitsi pojan ja vanhempien v?lill? ja joka n?iss? kirjeiss? ilmenee hell?n? huolenpitona vanhempien puolelta ja koti-ik?v?n? ja vanhempien tahdon ja toivomusten syv?n? kunnioituksena ja huomioonottamisena pojan puolelta, kuvaavat ne oloja ja el?m?? ylioppilasnuorison parissa viime vuosisadan keskivaiheilla ja ennen kaikkea nuoren kirjeittenkirjoittajan l?mmint? is?nmaallista tunnetta sek? innostusta suomalaisuuden asiaan, jonka hyv?ksi h?n jo t?n? varhaisena aikana oli valmis uhraamaan koko ty?ns? ja voimansa.

Jotta lukijan olisi helpompi t?ydent?? kirjeiss? ilmaantuvia aukkoja ja muodostaa itselleen kuvan siit? ymp?rist?st? ja niist? olosuhteista, joista nuorukainen oli l?htenyt, olen ottanut johdannoksi alkupuolen is?ni noin v. 1881 omakirjoittamasta el?m?kerrasta. -- Julkaistut kirjeet vanhemmille ja sisarelle ovat alkujaan kaikki saksankielisi?. Sen sijaan kirjeet Kaarlo Sl??rille ovat suomeksi kirjoitetut ja painetut alkuper?isess? muodossaan. Kielt? en ole tahtonut niiss? modernisoida, sill? kuuluuhan sekin osaltaan ajankuvaukseen.

OTE JULIUS KROHNIN OMAKIRJOITTAMASTA EL?M?KERRASTA.

Sukuni on Saksanmaalta, Pommerin R?gensaaresta. Siell? Krohn'eja nytkin viel? kuuluu olevan kosolta, niinkuin ylimalkain koko Pommerissa ynn? Meklenburgissa. Haaroja on my?s n?ht?v?sti levinnyt Tanskaan sek? Norjaan. R?genist? tuli is?ni is?, Abraham Krohn noin v. 1785 Pietariin onnen haulle. H?n oli k?yh? leipurin s?lli, koko h?nen rikkautensa, sinne tullessa, oli paksu hopeinen taskukello-nauris; mutta ennen kuoloansa oli h?n osaksi leipomisella, osaksi oluenkeitt?misell? tullut sangen varakkaaksi mieheksi. Varakas oli h?n my?s lapsista, joiden kautta h?nen sukunsa nyt on haarautunut, paitsi Suomeen, my?s Saksaan , Ranskaan, Lontooseen ja Madeira-saarelle. Siksi ett? Noan arkki tulisi oikein t?ydelliseksi, nai nuorin h?nen pojistansa espanjalaisen tyt?n -- vanhan-aikaiseen tapaan ry?st?m?ll?, koska ei katolinen pappi suostunut siunaamaan avioliittoa v??r?uskoisen kanssa. Minun is?ni, nuorinta l?hin, j?i yhdess? er??n vanhemman veljen kanssa hoitamaan peritty? oluttehdasta Pietarissa. Pommerista tulleena oli koko suku alussa Ruotsin alamaisia; mutta koska siit? luultavasti oli vastuksia liikkeelle, ostivat Pietarissa asuvat veljekset itselleen Suomen kansalaisoikeuden, joka teki heid?t Ven?j?n keisarin alamaisiksi, vaan samassa kuitenkin vapautti monista ven?l?isist? rasituksista. T?m? seikka ensiksi antoi minun kohtalolleni koko suuntansa. Sen kautta n?et is?lleni sattui mieleen halu menn? tuota uutta kotimaata katsomaan. H?n matkusti t?nne, oppi Kiiskil?ss?, likell? Viipuria, tuntemaan ?itini, Julia Dorothea Dannenbergin ja nai h?net. Is?n puolelta oli minun ?itinikin Pietarin saksalaisia, mutta h?nen ?itins? taas oli suomalainen papintyt?r, nimelt? Passelberg, Venjoelta Inkerinmaalta. Sen verran siis on minussa suomalaista verta.

Naimisensa j?lkeen eliv?t vanhempani talvet Pietarissa, kes?t Kiiskil?ss? . Kohta seuraavana kev?ttalvena taisi ?itini jo tulla v?h?n aikaisemmin sinne, ollakseen l?hemp?n? oman ?itins? hoitoa. Kuitenkaan en syntynyt Kiiskil?ss?, niinkuin aisoissa pysyv?n nuorukaisen olisi sopinut, vaan satunnaisella vierask?ynnill? Viipurin kaupungissa 19 p. toukokuuta 1835. Se oli n?ht?v?sti jonkullainen enne, ett? minusta piti tulla kansallisuutensa ja vanhan tavan rajain yli hypp??v? aituri.

Ensim?isen lapsuuteni, niinkuin yll?kerrotusta johtuu, vietin vuoroittain Pietarissa, vuoroittain Kiiskil?ss?. Ensim?isen matkani suoritin siis 4-kuukautisena, joka siihen aikaan ei ollutkaan lasten leikki?, kumminkaan kivetyll?, hirmuisesti t?risytt?v?ll? maantiell? Suomen rajalta Pietariin. Kahdeksan vuotisena p??sin viel? etemm?ksi. ?iti?ni oli jo kauan haluttanut k?yd? ulkomailla; is?ni sen viimein lupasikin, mutta eronhetkell? voitti ?idinrakkaus uteliaisuuden. H?n ei voinut erota pienoisistansa. Ei auttanut siis muu, kuin pist?? vanhin niist?, allekirjoitettu, pussiin ja vied? mukaan. Se oli kes?ll? 1843. Min? k?vin silloin Englannissa, matkustin Rheinjokea my?ten Sveitsiin, sielt? It?valtaan ja Elbevirtaa my?ten Hampuriin, josta Lyybekin kautta kotiin. Ettei se matka varsin vaikutuksettansa ollut, n?ytt?? se, ett? minulla viel?kin on selv?n? kuvana muistissani moni paikka, jonka silloin n?in, niinkuin my?hemmin tehty vertailu on minulle todistanut.

Seuraavana kev??n? vanhempani kokonaan muuttivat Suomeen, sill? ?itini terveys ei koskaan ollut hyv? Pietarissa. Is?ni erosi tehtaasta ja osti Kiiskil?n apeltaan. Ukon aikana oli Kiiskil?, kumminkin kes?ll?, aina ollut t?ynn? vieraita. Kaikellaiset ihmiset, eritt?in taideniekat poikkesivat vieraanvaraiseen taloon ja oleskelivat usein viikkokausia yht?mittaa. Kiiskil?ss? on avara, kaunis puisto, noin 3-4 virstaa ymp?rimitaten, jonka l?pi oli teit? raivattu ja johonka oli sopiviin paikkoihin penkkej? istutettu, huvimajoja rakennettu. Sinne hajosivat aina aamusilla vieraat, mik? marjoja tai sieni? poimimaan, mik? lukemaan tai juttelemaan. Kello 1 soitettiin sitten kahdenkertaisen asuinhuoneen kalterilta torveen tai laukaistiin yksi niist? pienist? tykeist?, jotka vallilla huoneen edustalla seisoivat, ja kutsuttiin karkulaiset j?lleen kokoon. L?hin osa puistoa oli laitettu kukkasmaaksi, jossa rokokoajan aistin mukaan useat puut ja pensaat olivat karsitut palleroin, lohik??rmeitten y.m. muotoisiksi. My?s seisoi siell? t??ll? puisia kuvia. Vieraissa oli varsinkin usein musiikkitaitureita, jotka yhdess? talon omain ja Viipurin musiikinharrastajain kanssa soittivat duetteja, kvartetteja, jopa suurempiakin kappaleita. Ukko Dannenberg, joka itsekin muistaakseni violoncelloa soitti, oli suurella huolella kasvattanut ?itini taitavaksi pianonsoittajaksi ja hankkinut kokonaista orkesteria varten tarpeelliset soittokalut. T?m?n ohessa oli ukko my?s harras kaikenlaisiin k?sit?ihin. Viipurin siihen aikaan hyvin iloisiin maskeraateihin esim. toimitti h?n usein kokonaisia naamusjoukkoja, joiden vaatteet, niinkuin my?s muut tarpeet: el?v?in p??t, py?rill? olevat veneet y.m. suureksi osaksi Kiiskil?ss? sepitettiin. Siell? oli h?nell? my?s pari kamaria t?ynn? s?hk?koneita y.m., ja yritteli h?n yhteen aikaan "perpetuum mobilea" eli ikiliikkujaa keksi?.

?itini ei ole t?ytt? 17 vuotta vanhempi minua; se luultavasti on ollut syyn? ruumiinheikkouteeni. Eritt?in ensim?isen lapsuuteni aika ei ollut hauska, koska yh? t?ytyi kivulloisuuden t?hden pysy? kotona ja ik?v?ll? katsella ulos ikkunasta, kuinka muut kumppanit leikkiv?t ulkona. Min? sen kautta opin enemm?n itsekseni leikkim??n ja miettim??n. N?in olin tullut 11 vuoden vanhaksi. Aika oli nyt ruveta koulua ajattelemaan. Luonnollisinta olisi ollut l?hett?? minut Pietariin johonkuhun saksalaiseen kouluun; mutta vanhemmat eiv?t hennoneet minusta erota. He p??ttiv?t siis l?hett?? minut veljeni kanssa Viipuriin ?itini sisaren luokse, jonka mies oli lehtorina Viipurin kymnaasissa. Siell? valmistettiin meit? kaksi vuotta t?h?n oppilaitokseen. Sit? varten piti nyt oppia uusi kieli, josta ei ollut meill? siihen saakka ollut paljon aavistustakaan, ett? se oli olemassa, nimitt?in ruotsi. Koko sen seudun herrasv?ess? oli n?et saksa yksinvaltainen. Yhten? kes?n? vaan oli l?hiseutuun ilmautunut virkamiesperhe Viipurista , jonka lapset ihmeeksemme eiv?t meid?n puhettamme ymm?rt?neet enemp?? kuin me heid?n. Me huomasimme kuitenkin pian, ett? oli kumpaisillakin yhteinen v?lityksen v?likappale, suomenkieli, ja sit? me sitten k?ytimmekin yhteen sattuessamme.

Ruotsi tuli nyt nelj?nneksi opetuskielekseni. Ensiksi oli tietysti ?iti opettanut minua saksaksi lukemaan; sitten otettiin Pietarista er?s siell? olevan yliopiston ylioppilas, joka opetti ven?j?ksi. Sen j?lkeen saimme ranskalaisen "kuvern??rin", joka kaksi vuotta muustakin opetuksesta piti huolen -- omalla kielell??n. T?st? tietysti taivuimme oikeiksi Baabelin tornin rakentajiksi. Koulunk?yntini ajalla puhuttiin vanhempieni kodissa joka p?iv? viitt? kielt?: saksaa vanhempaimme sek? kolmen vanhimman lapsen kesken, ranskaa toisen sisaremme, ven?j?? nuorimman kanssa ja palvelusv?elle ruotsia ja suomea.

Ylimalkain oli tuo vaikutus, sen ajan tavan mukaan, kuitenkin hengelt??n puoleksi, kielelt??n kokonaan ruotsalainen. Rakkaus omaan maahan, omaan kansaan oli pikemmin rakkautta johonkuhun menneeseen, kadonneeseen, kuolleeseen, -- rakasta muistoa olleesta paremmasta Ruotsin ajasta, jonka viel? s?ilyneet j??nn?kset olivat kalliit. Mit? kieleen tulee, ei ruotsinkielen yhteensopimattomuus tosikansallisen edistyksen kanssa ollut viel? selvinnyt. Minusta tuli koulussa t?ysi ruotsalainen, kaikissa ajatuksissanikin, tunteissani. T?ll? kielell? syntyiv?t n?in? aikoina my?s minun ensim?iset runokokeeni.

Yht?hyvin ilmautui jo silloin koulunuorisossa yksi ja toinen todellinen suomalaisuuden itu. Meiss? oli, varsinkin pari vuotta vanhemman Kaarlo Sl??rin vaikutuksen kautta, syntynyt jokseenkin vilkas kirjallinen harrastus. Kolme, nelj? sanomalehte? toimitettiin; my?s perustettiin Kirjallisuusseura, joka toimissaan tuli niin pitk?lle, ett? hankki itselleen sinetin ja sitten sen j?ttil?isponnistuksen j?lkeen on lev?ht?nyt t?h?n hetkeen saakka. Yhdess? n?ist? sanomalehdist?, jota Sl??r toimitti, alkoi ylimalkain ruotsalaisen tekstin seassa v?list? ilmautua joku suomalainenkin runokappale . My?s sis?lsi se muistaakseni joskus suomenkielen viljelemiseen kehoittavia kirjoituksia. Minuun n?m?t kehoitukset syvemmin vaikuttivat kuin, sen verran mit? tied?n, keneenk??n muuhun koulutovereistani. Min? rupesin hartaasti k?ytt?m??n hyv?kseni suomenkielen opetusta koulussa; olinpa ainoa luokallani, joka siihen kuuluvat l?ksyt luin, sill? muut osasivat kielt? k?yt?nn?llisesti paljon paremmin, niin ett? ilman lukemattakin kutakuinkin saattoivat p??st? l?pi. Suomenkielen oppiminen siihen aikaan ei ollut leikin asia, kun esim. oli olemassa ainoasti alkupuoli Europaeus'en ruotsalais-suomalaista sanakirjaa, niin ett? l?yt??kseen kutakuinkin sopivia suomalaisia sanoja, piti ponnistaa kaikkea kekseli?isyytt?ns?, ja keksi? edes A-L alkavia synonyymej?. T?h?n aikaan my?s rupesin lukemaan Kalevalaa laajemmalta, kuin mit? koulukurssiin kuului, ja yll?mainitun neiti Fabritius'en avulla laittamaan Kalevalassa l?ytyvien outojen sanojen luetteloa.

Niinkuin yll? kerroin, olin lapsena kovasti kivulloinen. Minun ruumiini vahvistui kuitenkin suuresti koulun ajalla, etenkin raittiin elomme kautta kes?ll? ja lupa-aikoina talvellakin. Me olimme koko p?iv?kaudet mets?ss? marjassa tai sieness? tai muussa askareessa. My?hemmin vaihtuivat n?m?t huvitukset purjeretkiin merell?. Tavallisesti ei meit? n?hty ennen p?iv?llist?, kun kerran olimme satamasta ulos kiit?neet; usein oli ev?s muassa, tuhkassa paistettavia perunoita ja vartaassa paistettavaa lihaa, ja silloin palasimme saaristosta vasta illan h?m?rt?iss?. Tietysti ei laiminly?ty uimista, vaan polskaroitiin, sukellettiin joka salmessa, niin ett? siihen taitoon jokseenkin hyvin harjaannuin ja v?list? uin sangan leve?in selk?in, kerran koko virstanm??r?isen poikki. Talvella hiihdeltiin ahkerasti. Viimeisen? kouluvuotenani tuli t?h?n lis?ksi mets?stys, joka siit? ajoin on ollut vaarallisin ep?jumalani, mutta samassa paras terveyden vahvistaja, ruumiin virvoittaja.

Syksyll? tulin Helsinkiin ylioppilaaksi. T??ll? ensim?inen lukukauteni ei kuitenkaan ollut oikein hauska. Olin suuren osan sit? aikaa rintatautisena; mutta viel? enemm?n vaikutti siihen se, ett? tuo siihen aikaan perin ruotsalainen Helsingin kaupunki minulle oli kovin outo. Vaikka kyll? koulussa olin niin ruotsalaistunut, tunsin kuitenkin t??ll? selv?sti, ett? tuo suusuomalaisuus ei voinut minua tyydytt??. "Kaikki, tahi ei mit??n!" on joka asiassa aina ollut tunteitteni ja ajatusteni perusteena. N?in my?s tahdoin nyt kokonaan tulla suomalaiseksi. Suomenkielen oppimiseen rupesin siis t??ll? t?ydell? innolla, varsinaisten luonnontieteellisten lukujeni ohessa, sill? min? olin, l??k?riksi aikoen, luonnontieteellis-matemaattiseen tiedekuntaan antaunut. T?st? p??suunnasta poikkeutti minut kahden vuoden kuluttua vaarallinen ja pitk?llinen rintatauti, jonka n?ht?v?sti olin saanut kemiallisen laboratoorin myrkyllisten kaasuin kautta. Minun t?ytyi koko lukuvuosi 1855-56 kivulloisuuden t?hden olla poissa yliopistosta kotona, ja kun syksyll? 1856 palasin Helsinkiin, salli is?ni, joka muuten ei vaihtelemista voinut k?rsi?, minun ruveta filoloogiksi.

Edellisen? kes?n? olin terveyteni vahvistukseksi ollut l?hetetty merille, kuitenkin niin, ett? joka maassa oli lupa viipy? joku aika. T?ten n?in uudestaan Pohjois-Saksan ja tutustuin my?s v?h?isen Pohjois-Englantiin, Skotlantiin ja Norjaan. Viimeksi vietin kuusi viikkoa yksin?isell? Helgolannin kalliosaarella, meress? kylpemisen t?hden. Niinkuin arvata voipi, vaikutti t?m? retki, ensim?inen omain siipein nojassa, yht? paljon hyv?? henkiseksi kehki?miseksi, kuin ruumiin vahvistukseksi. El?hytt?v?iset tavallansa olivat my?s olleet edelliset sotavuodet, muun muassa sen kautta ett? saaristo is?ni maatilan edustalla oli kes?ll? t?ynn? ven?l?ist? nostov?ke?, jonka p??llik?t olivat kaikki lukeneita, sivistyneit? ihmisi?.

Palattuani yliopistoon otin p??aineikseni historian sek? filosofian juuri nyt professoriksi tulleen Snellmanin johdon alla. Tietysti jatkoin my?s suomalaisia lukujani ja rupesin nyt todentodella suomustamaan itse?ni. Historiaa lukeissani, koetin aina p??ss?ni kerrata luettua suomeksi, samoin k??ntelin latinaa suomeksi. T?t? tehdess? piti alinomaa turvata sanakirjaan, niin huono suomalainen yh? viel? olin. Puhumiseen olisin my?s mielell?ni hakenut harjoitusta, vaan sit? ei siihen aikaan tuskin viel? ollut saatavissa. Niin sanottuin suomikiihkoistenkin seuroissa ei paljon koskaan kuulunut muuta kuin ruotsia. Muistan min? viel?, kuinka masentuneena palasin kotiin er??n? iltana, jonka olin viett?nyt Ahlqvistin, Tikkasen, Pol?nin ja Salmelaisen kanssa ja jossa olin ottanut puheeksi, eik? jo olisi meid?n aika ruveta suomea edes kesken?mme viljelem??n, vaan olin tullut nauretuksi ja eritt?in viimeksimainitulta saanut pitk?n selityksen sen tarpeettomuudesta ja ennenaikaisuudesta. Ainoasti Sl??rin kanssa, Viipurissa 1856 tehdyn v?lipuheen johdosta, k?vi puhe aina suomeksi.

Suomenkielen harjoittamisen t?hden vietin kes?kauden 1857 Karjalassa, Kaavin pit?j?ss?; samoin koko syksyn 1858 ja alun vuotta 1859 Rautalammilla. Voitto ei tullut niin suureksi, kuin mit? ennalta olin toivonut; sill? edellisell? kerralla eksyimme aiotulta tielt?mme pois hauskoihin herrasv?en seuroihin, j?lkim?isell? esti johonkin m??r??n toinen rinnakkaistarkoitus, nimitt?in luku filosofiankandidaatti-tutkintoa varten, joka nyt t??ll? er?maan hiljaisuudessa viimeinkin oli t?ydell? todella suoritettava. Kaikissa tapauksissa on kuitenkin suomenkielentaitoni, sen verran kuin sit? on, suureksi osaksi per?isin noista kolmesta olosta kansan keskell?. Kirjallisuutta siihen aikaan viel? oli liian v?h?n, ett? se olisi voinut olla suureksi avuksi, yksist??n Salmelaisen toimittamat sadut ja tarinat poisluettuina, joita k??ntelin ruotsiksi ja parin viikon kuluttua j?lleen koetin suomentaa.

Rakas ?iti.

Samaan aikaan kun saat t?m?n kirjeen, olen ehk? menossa varakansleri Nordenstamin luo n?ytt??kseni itse?ni t?ysiss? tamineissani, miekka vy?ll? ja kolmimasto p??ss?. Sill? useamman p?iv?isen pr?ss?yksen j?lkeen hyv?ksyttiin meid?t vihdoinkin eilen. Tutkinnon alussa oli meid?n parvessamme kuusi toivorikasta nuorukaista, yksi joukosta livahti kuitenkin heti tiehens? huomatessaan, ett? h?nelt? alkoi k?yd? huonosti; toinen kesti tosin loppuun saakka, mutta sai reput. Ainoastaan me nelj? viipurilaista l?ysimme armon tutkijan silmiss?. Kun tutkinnot olivat loppuunsuoritetut, t?ytyi meid?n odottaa viel? puoli tuntia p??t?st?, mik? oli kovin tuskallista. Aivan levollisia me emme olleet, sill? vaikka me olimme ehk? viel? paremmin selvill? asioista kuin tutkinnossa Viipurissa, niin nolostuimme v?list? siin? m??rin, etteiv?t vastaukset oikein hyvin sujuneet. Tutkijat olivat kuitenkin tyytyv?isi?, ja v?hin ??nim??r?, mik? tuli meid?n ryhm?mme osaksi, oli 23.

Mutta nyt tahdon kertoa jotain matkastammekin. Alussa, niinkauankuin me ajoimme tuttujen seutujen halki, olin kovin alakuloisella mielell?. Mutta niinpiankuin ne olivat j??neet taaksemme, kiinnitti kaikki uusi, mink? edess?ni n?in, siin? m??rin huomiotani, ett? v?hitellen tulin oikein iloiselle mielelle. Niinp? me ajoimme entisen Ahrenbergin tilan sek? Harjun ohi, joista edellinen sijaitsee eritt?in kauniilla paikalla. Haminassa me aterioimme ensi kertaa, ja tulimme viel? siksi hyviss? ajoin Korkeakoskelle, ett? n?imme putouksen p?iv?n valossa. Suoraan sanoen, olin kuvaillut mieless?ni sit? suuremmoisemmaksi. Kev?isin se kuuluu muuten olevan paljoa voimakkaampi. Syd?ny?n aikana saavuimme Loviisaan. Seuraavana aamuna matkustimme Porvooseen. Vihdoin kello puoli kuusi illalla tulimme perille. Seuraavana p?iv?n? k?vin ilmoittautumassa rehtorille ja sitten tutkintoon, ja olen nyt Jumalan avulla ylioppilas. Lyyry prameilee jo lakissani, mutta vasta torstaina saan t?ydet tamineet.

Sunnuntaina olimme professori Nordmannin luona, joka otti meid?t hyvin yst?v?llisesti vastaan. My?s Arpen olemme tavanneet, ja h?n miellytti suuresti is??; min? tunsin h?net jo ennest??n.

J?? hyv?sti, oma, rakas ?iti, tervehdi isovanhempia sek? kaikkia yst?vi?ni, joita satut n?kem??n ja suutele puolestani rakkaita siskoja.

Rakkaat vanhemmat.

Sain t?n??n ?idin kirjeen ja kiiruhdan vastaamaan. Sill? koska ty?ni ei viel? ole s??nn?llisess? kulussa, on minulla ollut liiaksi aikaa aprikoimiseen. Usein olen ollut alakuloisella mielell?; varsinkin sunnuntai-iltana tunsin itseni kovin yksin?iseksi. Siksip? tekee mieleni kirjoittaa teille voidakseni ainakin ajatuksissani olla luonanne.

T?n??n k?vin ensi kertaa professori Arpen luennolla; huomenna alkaa professori Nordmann. Heit? molempia aion aluksi kuunnella; sill? prof. Arppe arveli, etten enn?tt?isi kuunnella sen useampia, koska itse aineet ovat minulle aivan oudot. Nordmannin luona tulen kai hyvin usein olemaan niinpiankuin Arthur palaa kotiin Lapista. Iloitsen suuresti saadessani tutustua h?neen, sill? varmaankin meill? on paljon mielenkiintoista kerrottavana toisillemme.

Pari p?iv?? sitten olin j?lleen kutsuissa. Mutta ne olivat aivan siivot. Ylioppilaskunnan parhaat laulajat olivat kutsutut, ja sen vuoksi oli se pikemmin soitannollinen illanvietto kuin juomaseura.

Perjantaina olin t?ydess? juhlapuvussa Nordenstamin luona; h?n oli hyvin kohtelias, varsinkin sen j?lkeen kun h?n kuuli, ett? olin saanut 33 ??nt?. My?skin inspehtori Hj?rne oli eritt?in yst?v?llinen; olihan se muuten aivan luonnollista, sill? minussa, s.o. minun univormussani ei ollut v?hint?k??n moitteen syyt?.

Lauvantaina oli inskriptioni. Rehtori piti kauniin puheen; sitten menimme kirkkoon, jossa er?s professoreista saarnasi.

Sunnuntai-aamuna k?vin Viaporissa. Se on j?ttil?ism?inen ja suurenmoinen laite, mutta mielt? kauhistuttaa n?hdess? nuo muurit ja synk?t, surulliset asunnot. Hirve?t? olisi varmaankin asua siell?.

Kaunis ilma n?ytt?? nyt loppuneen, niin ett? tuskinpa en?? t?n? vuonna voin tehd? huviretki?. Sit? ahkerammin aion k?ytt?? aikaani lukuihin.

Muutamia asioita, joita tarvitsisin t??ll?, pyyd?n teit? l?hett?m??n minulle, nimitt?in:

Nilssonin Faunan. Renvallin suomalaisen sanakirjan. Bergrothin fysiikan.

Rakkaat vanhemmat.

Varmaankin teit? ihmetytti viimeinen valittava kirjeeni. ?lk?? k?sitt?k? sit? kuitenkaan aivan sananmukaisesti, sill? olin hyvin alakuloisella mielell?. Minun t?ytyi pahoinvoinnin vuoksi pysytell? pari p?iv?? sis?ll? ja tunsin itseni ty?tt?m?n? ollessani kovin yksin?iseksi. Mutta nyt, kun olen taas hyviss? voimissa ja voin k?yd? luennoilla, olen taaskin iloinen ja reippaalla mielell?, eik? koti-ik?v? vaivaa minua yht? suuressa m??r?ss?. ?lk?? kuitenkaan luulko, ett? silti olisin unohtanut teid?t. Ainoa erotus on se, ett? ajattelen ilolla kotiinpaluuta, sen sijaan ett? aikaisemmin vain surin sit?, mit? minulla ennen oli ollut.

V?hitellen tutustun t??ll? sek? ihmisiin ett? oloihin. Olen tehnyt useita tuttavuuksia, muun muassa maalari M. v. Wrightin, joka maalaa niin kauniisti suomalaisia lintuja. H?n on samalla hoitajana er??ss? museossa, jota h?n n?ytti minulle. H?n pyysi, ett? toisin h?nelle kaikki harvinaiset linnut, joita saan ammutuksi. Museon vahtimestari opettaa minua t?ytt?m??n el?imi?. Wrightin johdolla jatkan piirustusta.

Toinen tuttava, joka on minulle hyvin mieleinen, on er?s nuori Niclander, ahkerimpia ylioppilaita tiedekunnassani, joka on varsinkin luonnontieteest? huvitettu. H?n alkoi viime vuonna koota kovakuoriaisia; h?nen kokoelmansa on jo varsin suuri, ja min? aion rikastuttaa sit? kaikin tavoin.

Niclanderin p??aine on kasvitiede. H?nell? on hyvin runsas kasvio.

Er??seen toiseenkin hy?nteisyst?v??n olen tutustunut, nimitt?in nuoreen parooni Hisingeriin. H?n on tosin valinnut toisen ryhm?n, nimitt?in k?rp?set kokoiluhalunsa esineeksi, mutta h?nell? on my?skin suuri kokoelma brasilialaisia kovakuoriaisia.

Er??seen uuteen perheeseen olen my?skin p??ssyt lehtori Ahrenbergin suosituksen v?lityksell? olen n?et tutustunut Forssmanin perheeseen.

Eilen oli meid?n tiedekunnallamme kokous. P??tettiin, ett? joka kokousp?iv?, s.o. joka perjantai, joku j?senist? pit?? tieteellisen esitelm?n, ja sit? paitsi perustetaan sanomalehti.

Kymmenen vanhinta valittiin vastaaviksi toimittajiksi. Jokainen voi kirjoittaa lehteen.

Niinkuin n?ette, kuluu aika ty?n ja virkistyksen vaihdellessa; el?m? on sek? hauskaa ett? hy?dyllist? samalla.

Rakkaat vanhemmat.

Voitte kai kuvailla mieless?nne, miten iloiseksi tulin saadessani niin monta kirjett? yht? aikaa. Syd?mest?ni kiit?n kaikkia, jotka tuottivat minulle t?m?n ilon.

Alan jo v?hitellen hiukan kotiutua t??ll?. Ty?t lis??ntyv?t ja j?rjestyv?t, niin ettei alakuloisiin ajatuksiin j?? aikaa. Ehk?p? teit? huvittaa tiet??, miten aikani kuluu; t?llainen on lukuj?rjestykseni:

Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai

Jokainen professori pit?? nelj? julkista luentoa viikossa ja kerran kertausta; s.o. koko viikon luentojen kuulustelun. Iltapuolisin minulla ei ole luentoja. Silloin kirjoitan puhtaaksi luentovihkoni ja luen kirjoistani eteenp?in sit?, mit? professori kulloinkin on luennoinut. Keskiviikkoisin ja lauvantaisin k?yn t?st? l?hin 4-6 museossa oppimassa el?inten t?ytt?mist?. My?hemmin, kun olemme p??sseet pitemm?lle kemiassa, alotan k?yt?nn?lliset ty?ni. Niit? on joka p?iv? teht?v? 4-7:??n. Ennen marraskuun puoliv?li? tuskin alotan kuitenkaan.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet