: Palkkapiian päiväkirja: Romaaninovelli by Pennanen Ain Elisabet - Finnish fiction 20th century

@FreeBooksThu 08 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

e poikaruusu, jonka lapsuudenkuva lupasi, -- liek? parempi ja el?v?mpi n?in? Ei ole aivan solakkakaan, hyv?n joukon alle is?n mittaista miest?. Sen sijaan harteva ja tavattoman varma ryhdilt??n, yhtaikaa painava ja sulokas. Kasvot puhtaat ja jotenkin miehekk??t, hipi? niin ruusuinen ja hienosyinen, ett? sen edess? nainenkin aivan harmittelee. Ja muuten, juurevuutta niiss? my?s on, sek? henkist? ett? ruumiillista, aivan kuin h?n liikavoimin tekisi kaiken mit? tekee. Puku ja ulko-asu t?ysin eurooppalainen, -- eik?h?n nuo kravatit olleet yht? aistikkaat ja loisteliaat kuin kerran kertoi minulle er?s Levertinin yst?v?t?r suuren Oscarin kauluskoristeiden olleen. Mutta harmaankirjainen puku oli hieman, aivan hieman nukkavieru kyyn?rp?ist? ja taskun l?p?t niin tottuneesti sis??np?in.

H?nen k?yt?ksens? johti jollain tavoin mieleen Ferdinand Lassallen, ritarillisimman Euroopan miehist?. Ensi hetkest? oli maisteri Eric omituisen valpas, kuulostava ja varovainen, talousneidillekin erinomaisen lahea ja huomaavainen, muutamat juttunsa ilmeisesti aiottu naisen huvittamiseksi. H?n kuin kohotti korkeimpaan potenssiin l?sn?olevainkin herkkyyden ja hienotunteisuuden. Joka liike, joka ilme muuttui t?rke?ksi h?nen aikanaan -- syd?mess? her?si kuin syntyper?inen prinsessa! Ja silloin t?ll?in heitti iloisen vakavan puheensa joukkoon jonkun maailmanmiehen rohkeamman pilan, jonkun v?kev?mm?n mausteen, -- ei ole naisellinen tuomarin poikakaan! Mutta ?kki? saattoi my?s katsoa kylm?sti ja kysyv?sti, kuin olisi keksinyt jonkun vian, jonkun kaulan suolakupposen! -- mik? ei ollut aivan tuores eik? kuten olla pit??! -- ja seuraavana hetken? oli ritarissa tapahtunut ylimeno diplomaattiin -- levottomaksi, hienon pahoinvointiseksi tehden --

Hieno herra, hienoin, mit? olen Suomessa koskaan n?hnyt!

Ja tuomari oli my?s mies poikaansa n?kem??n ja kuulemaan. Teki hyv?? t?m? ukolle. Sille ilmestyikin poskiinsa hiljaiset myrskynmerkkins?. Kumma sent??n, kuumenee noin kainosti omasta lapsestaan --

Noustessa p?yd?st? kiitti maisteri k?dest? sek? is??ns? ett? minua. Oli sek? hyv?, ett? hyv?? kotona.

Herrat astuivat parvekkeen ovelle, jotka Rosenberg kiihke?sti ty?nsi auki. Kaidepuulta riehahti hele? intiaanikrassi vastaan kuin mahdollisimman rehev?sti tervehti?ksens? nuorta is?nt??, joka oli palannut kukkain loistavampain siskojen luota. Ja rannan h?myst? muutamain haaveellisesti yli tukiensa riippuvain marjapensaiden takaa kohosi humalamaja, laki kullassa kuin joku unohdettu onnen temppeli. Vastarannan viile? iltavesi nukkui vasten mets?nrintaa, joka oli pukenut mustat kasvonsa rubiininkarvaiseen harsoon hetkeksi ik?v?ns? unohtain. Puutarha iltavalaistuksessa oli kuin hieno pohjoismaalainen rokokonovelli... joka vain odotti haravoiduille k?yt?villeen nuoren jaloittelevan herrasv?en... rouvan p?yhe?n hameen helmassa nelikertaiset rimssut...

Herrat meniv?t halliin polttamaan sikarinsa ja sinne vietiin kahvikin.

Kuulin maisterin sanovan:

-- Hon ?' ju ganska s?t, o' mycket sn?ll, sku' ja' tro, v?r nya hush?llsfr?ken!

Viidestoista p?iv?.

Aamu oli sytytt?v?n kaunis! Suoraan vuoteesta sy?ksyin uimaan, niin ett? paljaat kynnet vain kapisivat kuivaa savikkopolkua vastaan.

Mutta vilpoisa polku, joka k??ntyi uimakopin kohdalla, vei ja vetikin eteenp?in. Jalkater? sukelsi kosteaan rautalehteen, kastikashein? raapasi nilkkaa, s?tkynkukkaset heiluivat jo korkeina kultapisareina yli muun nurmen, -- ah, sellainen se polku, ett? teki mieli painua sit? pitkin, syleill? sit? ja maata ja ruohoa ymp?rill?, huutaa ja potkia ilosta ja onnesta!

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!