: Maahengen uskossa by Eerola Eero - Short stories Finnish; Finnish fiction 20th century

@FreeBooksThu 08 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

POHJAN-PILTTI

Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

Kirj.

Yrj?-Koskinen

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1891.

Jos otamme vanhat Klint'in merikartat katsellaksemme ja haemme sen lehden, miss? Merenkurkku lukemattomine luotoinensa kuvataan, keksimme pian keskell? meri?, toista peninkulmaa Mikkelinsaarista luodetta kohden, pienen karimerkin, jonka viereen on pantu nimi: "Pohjanpiltti". Olen useilta saaristolaisilta ja merimiehilt? kysellyt, mink?-n?k?inen t?m? Pohjanpiltti on. Mutta t?n aian ihmisist? ei ainoakaan voi sanoa sit? n?hneens?, vaikka se ennen muinoin mainitaan ter?v?n? k?rken? yl?ttyneen muutaman kyyn?r?n korkeudelle veden pinnasta. Vanhat tiet?v?t jutella, kuinka t?m? pieni kari heid?n vanhempiensa nuorella i?ll? oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun syys-y?n pimeydess? n?it? vesi? sattuivat kynt?m??n. Se oli aina ik??nkuin joku lumous olisi vietellyt heid?n haahtensa sinne k?sin kulkemaan. Lukemattomat laivat ja alukset olivat yht'?kki? t?rm?nneet t?t? julmaa nirkkoa vastaan, ja silloin oli aina kaikki pelastus mahdoton. N?k?isen? aikana oli helppo karttaa t?t? kovaa onnea, sill? Pohjan piltin sivut ja hamara hohti p?iv?nvalossa erinomaisella loisteella, jonka silakan-pyyt?j?t Mikkelin-saaristosta n?kiv?t kaukaisena t?hten? n?k?-alan luoteisessa ??ress?. Mutta harvat lienev?t kuitenkin p?iv?nvalossakaan uskaltaneet l?hesty? t?t? kamaloittavaa paikkaa, jossa niin monelle miehelle oli surma tullut. Yleinen luulo oli, ett? Pohjanpiltti oli henki jonkin-lainen, ja kun aiottaisin tapahtui ett? tuo p?iv?s-aikainen loiste moneksi vuodeksi h?visi ja haaksi-rikkoja silloin aina eneni, sanoivat saaristolaiset kesken?ns?: "nyt on Pohjanpiltti ?keiss?ns?". Mutta mist? sen suuttumus ja ?re? mieli n?in aiottain oli syttynyt, sit? eiv?t oikein tienneet. Saaristolaiset t?ll? puolen ovat Ruotsalaisia ja Pohjanpiltti oli heille muukalainen.

Mutta nyt on Pohjanpiltti h?vinnyt, eik? kukaan ole kuullut isoon aikaan sit? mainittavankaan. Samalla aikaa kuin kaikki muut karit ja luodot n?ill? vesill? ylenev?t ylenemist?ns?, satamat mataloituvat ja koko Merenkurkku jo rupeaa kuivalta tuntumaan Pohjan kaupunkien suurille laivoille, on t?m? kari n?ht?v?sti vaipunut syvemm?lle ja k?tkenyt ter?v?n k?rkens? syv?lle aaltojen alle. Vai olisiko sen nirkko taittunut, sen voima ja viha s?rkynyt? --

Syyskuussa 1595 kulki iso, mutta kanneton vene hyv?ll? purje-tuulella Pietarsaaren rannikolta Merenkurkkua kohden. Ilta alkoi pimet?, ja muutamat miehist? jo olivat levitt?neet avarat sarka-kauhtanansa aluksen pohjalle, miss? venyiv?t, jos ei juuri nukuksissa, kuitenkin hyv?ss? levossaan, sill'aikaa kuin muut istuivat purjeita kaitsemassa. Aluksessa olikin kelpo lailla v?ke?, eik? tavaraa n?ht?v?sti mit??n, jotta helppo oli havaita, ett'ei tavallista kauppa-matkaa kuljettu. Tosin oli pitkin alusta ladottu iso joukko kirjavia vakkoja, mutta n?it? tuskin lienee isompi luku ollut kuin miehi?k??n, ja koska jokaisen kannessa oli punalla tai keltamaalilla kirjoitettu nimi ja vuosiluku, ei ollut ep?ilemist?k??n, ett? niiss? ei muuta tavaraa s?ilynyt kuin matka-ev?s jokaiselle miehelle ja muut pitk?n matkan tarve-kalut. Perimm?inen vakka oli muita suurempi ja kantoi kannessansa nimen: "Pentti Pouttu", mutta rinnatusten seisoi toinen v?h?isempi, jossa ei n?hty muuta kirjoitettuna, kuin: "H. H. F.", ja t?t? vastaan nojausi hylkeen-nahkainen kesseli eli kapsekki, joka oli pystyyn pantu. Vahvamainen hylkeen-pyssy eli niinkuin silloin sanottiin tuli-putki seisoi vakan ja kesselin nojassa, josta arvaisit kaikella kolmella olevan yksi omistaja, ja vahva nahka-kinnas, sisustettu nuorella n??d?n nahalla, oli peitteeksi asetettu pyssyn suuhun. Toinen samanlaatuinen kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa per?-melaa hallitsi ja veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silm?ili keulan edustaa kauas siintyv?? selk?? my?ten. Puvusta arvaten n?ytti t?m? mies ik??nkuin aluksen p??llysmiehelt?. H?nell? tosin oli lammasnahkainen alus-takki niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty. Mutta lakkinsa ei ollut koirannahkaisella reunuksella niinkuin useimpien muitten, vaan kokonansa n??d?n-nahasta tehty, semmoinen kuin aatelisten siihen aikaan oli tapa kantaa. Ja kuitenkin ei t?m? ollutkaan aatelinen, vaan pikemmin talonpoikainen mies. Se oli tuo rikas ja mahtava nimismies Hannu Hannunpoika Fordeel, joka itse, samatekkuin is? vainajansa ennen, oli Ruotsin kuninkaille rahoja lainannut, ja t?ss? aatelittomassa Pohjanmaassa tosin oli mainiompi mies kuin moni aatelinen muualla. Mutta mik??n p??llysmies h?n ei kuitenkaan t?ss? ollut; senp? jo olisi n?hnyt siit? rohkeasta silm?st?, jolla h?nt? tarkasteli toinen mies, istuen k?det ristiss? l?hisen vakan ??ress?. T?m? mies oli jotenkin lyhyt ja vahva, erinomaisen palavat silm?t p??ss? ja suu v?h?isen ilveiss? p?in. Leve? naama todisti H?m?l?ist? suku-per??. Se oli tuo mainio talollinen Pentti Pouttu Kyr?st?.

-- "Min? olen sielunne halki katsonut, Hannu", sanoi Pouttu, yh? luoden ter?v?t silm?ns? per?mieheen. "Noihin Pietarsaarelaisiin en paljon luota, mutta teihin luotan. Kuitenkin tahdon toden puhua. Te kyll? pid?tte kaikella rehellisyydell? meid?n puoltamme, te kyll? rakastatte Pohjanmaan vapautta -- siihen teill? hyv?t syyt on, -- mutta teilt? puuttuu rohkeutta. Jos ei teid?n varomisenne olisi aina esteen? ollut, me talonpojat jo olisimme sonta-ryytt?reit?mme p??h?n kolahuttaneet".

-- "Ja saaneet koetella oman niskanne vahvuutta", lis?si Hannu Hannunpoika, katsomatta toisen puoleen; "min? taidan vakuuttaa, Klaus herralla on ter?v?t kirveet ja koko mestarit mestaus-miehiksi. Rautalammessa ovat n?m? jo oppineet, millainen niskan-rakennus H?m?l?isill? on".

-- "Klaus herra! no, min? tahtoisin sen pirun nokista nen?? v?h?n pest?", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mielt??n ja lis?si: "Puhutte oikein, Hannu; t?ytyy odottaamme, mit? apua Kaarlo herttua meille tiet??. Eip?h?n s??dyt suotta lie S?derk?ping'iin kutsuttu".

-- "Min? en luule", vastasi Fordeel, "ett? H?nen ruhtinaallisen armonsa asiat niin ?kki? valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja min? aion siksi aikaa j??d? Ruotsiin valvomaan t?m?n maakunnan asioita. Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihink??n rupea".

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!