Read Ebook: Maahengen uskossa by Eerola Eero

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 266 lines and 13072 words, and 6 pages

POHJAN-PILTTI

Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa

Kirj.

Yrj?-Koskinen

Werner S?derstr?m, Porvoo, 1891.

Jos otamme vanhat Klint'in merikartat katsellaksemme ja haemme sen lehden, miss? Merenkurkku lukemattomine luotoinensa kuvataan, keksimme pian keskell? meri?, toista peninkulmaa Mikkelinsaarista luodetta kohden, pienen karimerkin, jonka viereen on pantu nimi: "Pohjanpiltti". Olen useilta saaristolaisilta ja merimiehilt? kysellyt, mink?-n?k?inen t?m? Pohjanpiltti on. Mutta t?n aian ihmisist? ei ainoakaan voi sanoa sit? n?hneens?, vaikka se ennen muinoin mainitaan ter?v?n? k?rken? yl?ttyneen muutaman kyyn?r?n korkeudelle veden pinnasta. Vanhat tiet?v?t jutella, kuinka t?m? pieni kari heid?n vanhempiensa nuorella i?ll? oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun syys-y?n pimeydess? n?it? vesi? sattuivat kynt?m??n. Se oli aina ik??nkuin joku lumous olisi vietellyt heid?n haahtensa sinne k?sin kulkemaan. Lukemattomat laivat ja alukset olivat yht'?kki? t?rm?nneet t?t? julmaa nirkkoa vastaan, ja silloin oli aina kaikki pelastus mahdoton. N?k?isen? aikana oli helppo karttaa t?t? kovaa onnea, sill? Pohjan piltin sivut ja hamara hohti p?iv?nvalossa erinomaisella loisteella, jonka silakan-pyyt?j?t Mikkelin-saaristosta n?kiv?t kaukaisena t?hten? n?k?-alan luoteisessa ??ress?. Mutta harvat lienev?t kuitenkin p?iv?nvalossakaan uskaltaneet l?hesty? t?t? kamaloittavaa paikkaa, jossa niin monelle miehelle oli surma tullut. Yleinen luulo oli, ett? Pohjanpiltti oli henki jonkin-lainen, ja kun aiottaisin tapahtui ett? tuo p?iv?s-aikainen loiste moneksi vuodeksi h?visi ja haaksi-rikkoja silloin aina eneni, sanoivat saaristolaiset kesken?ns?: "nyt on Pohjanpiltti ?keiss?ns?". Mutta mist? sen suuttumus ja ?re? mieli n?in aiottain oli syttynyt, sit? eiv?t oikein tienneet. Saaristolaiset t?ll? puolen ovat Ruotsalaisia ja Pohjanpiltti oli heille muukalainen.

Mutta nyt on Pohjanpiltti h?vinnyt, eik? kukaan ole kuullut isoon aikaan sit? mainittavankaan. Samalla aikaa kuin kaikki muut karit ja luodot n?ill? vesill? ylenev?t ylenemist?ns?, satamat mataloituvat ja koko Merenkurkku jo rupeaa kuivalta tuntumaan Pohjan kaupunkien suurille laivoille, on t?m? kari n?ht?v?sti vaipunut syvemm?lle ja k?tkenyt ter?v?n k?rkens? syv?lle aaltojen alle. Vai olisiko sen nirkko taittunut, sen voima ja viha s?rkynyt? --

Syyskuussa 1595 kulki iso, mutta kanneton vene hyv?ll? purje-tuulella Pietarsaaren rannikolta Merenkurkkua kohden. Ilta alkoi pimet?, ja muutamat miehist? jo olivat levitt?neet avarat sarka-kauhtanansa aluksen pohjalle, miss? venyiv?t, jos ei juuri nukuksissa, kuitenkin hyv?ss? levossaan, sill'aikaa kuin muut istuivat purjeita kaitsemassa. Aluksessa olikin kelpo lailla v?ke?, eik? tavaraa n?ht?v?sti mit??n, jotta helppo oli havaita, ett'ei tavallista kauppa-matkaa kuljettu. Tosin oli pitkin alusta ladottu iso joukko kirjavia vakkoja, mutta n?it? tuskin lienee isompi luku ollut kuin miehi?k??n, ja koska jokaisen kannessa oli punalla tai keltamaalilla kirjoitettu nimi ja vuosiluku, ei ollut ep?ilemist?k??n, ett? niiss? ei muuta tavaraa s?ilynyt kuin matka-ev?s jokaiselle miehelle ja muut pitk?n matkan tarve-kalut. Perimm?inen vakka oli muita suurempi ja kantoi kannessansa nimen: "Pentti Pouttu", mutta rinnatusten seisoi toinen v?h?isempi, jossa ei n?hty muuta kirjoitettuna, kuin: "H. H. F.", ja t?t? vastaan nojausi hylkeen-nahkainen kesseli eli kapsekki, joka oli pystyyn pantu. Vahvamainen hylkeen-pyssy eli niinkuin silloin sanottiin tuli-putki seisoi vakan ja kesselin nojassa, josta arvaisit kaikella kolmella olevan yksi omistaja, ja vahva nahka-kinnas, sisustettu nuorella n??d?n nahalla, oli peitteeksi asetettu pyssyn suuhun. Toinen samanlaatuinen kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa per?-melaa hallitsi ja veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silm?ili keulan edustaa kauas siintyv?? selk?? my?ten. Puvusta arvaten n?ytti t?m? mies ik??nkuin aluksen p??llysmiehelt?. H?nell? tosin oli lammasnahkainen alus-takki niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty. Mutta lakkinsa ei ollut koirannahkaisella reunuksella niinkuin useimpien muitten, vaan kokonansa n??d?n-nahasta tehty, semmoinen kuin aatelisten siihen aikaan oli tapa kantaa. Ja kuitenkin ei t?m? ollutkaan aatelinen, vaan pikemmin talonpoikainen mies. Se oli tuo rikas ja mahtava nimismies Hannu Hannunpoika Fordeel, joka itse, samatekkuin is? vainajansa ennen, oli Ruotsin kuninkaille rahoja lainannut, ja t?ss? aatelittomassa Pohjanmaassa tosin oli mainiompi mies kuin moni aatelinen muualla. Mutta mik??n p??llysmies h?n ei kuitenkaan t?ss? ollut; senp? jo olisi n?hnyt siit? rohkeasta silm?st?, jolla h?nt? tarkasteli toinen mies, istuen k?det ristiss? l?hisen vakan ??ress?. T?m? mies oli jotenkin lyhyt ja vahva, erinomaisen palavat silm?t p??ss? ja suu v?h?isen ilveiss? p?in. Leve? naama todisti H?m?l?ist? suku-per??. Se oli tuo mainio talollinen Pentti Pouttu Kyr?st?.

-- "Min? olen sielunne halki katsonut, Hannu", sanoi Pouttu, yh? luoden ter?v?t silm?ns? per?mieheen. "Noihin Pietarsaarelaisiin en paljon luota, mutta teihin luotan. Kuitenkin tahdon toden puhua. Te kyll? pid?tte kaikella rehellisyydell? meid?n puoltamme, te kyll? rakastatte Pohjanmaan vapautta -- siihen teill? hyv?t syyt on, -- mutta teilt? puuttuu rohkeutta. Jos ei teid?n varomisenne olisi aina esteen? ollut, me talonpojat jo olisimme sonta-ryytt?reit?mme p??h?n kolahuttaneet".

-- "Ja saaneet koetella oman niskanne vahvuutta", lis?si Hannu Hannunpoika, katsomatta toisen puoleen; "min? taidan vakuuttaa, Klaus herralla on ter?v?t kirveet ja koko mestarit mestaus-miehiksi. Rautalammessa ovat n?m? jo oppineet, millainen niskan-rakennus H?m?l?isill? on".

-- "Klaus herra! no, min? tahtoisin sen pirun nokista nen?? v?h?n pest?", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mielt??n ja lis?si: "Puhutte oikein, Hannu; t?ytyy odottaamme, mit? apua Kaarlo herttua meille tiet??. Eip?h?n s??dyt suotta lie S?derk?ping'iin kutsuttu".

-- "Min? en luule", vastasi Fordeel, "ett? H?nen ruhtinaallisen armonsa asiat niin ?kki? valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja min? aion siksi aikaa j??d? Ruotsiin valvomaan t?m?n maakunnan asioita. Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihink??n rupea".

-- "Vai Ruotsiin j??d?!" kertoi pilkallisella ??nell? Pouttu; "no, no, kukin ihoansa arostaa".

-- "Pentti!" vastasi toinen, katsoen kumppalinsa silmiin, "olen j?tt?nyt vaimoni kotia; sin? tied?t, ett? h?nt? arostelen enemmin kuin omaa ihoani".

Pentti ei vastannut mit??n ja hetken p??st? puhe k??ntyi toisaalle.

-- "Jos tuuli n?in pysyy, olemme ennen p?iv?? p??sseet Kurkun l?pi".

Pouttu nousi pystyyn ja katseli merta ymp?rillens?. -- "Jos t?t? suuntaa pid?tte, tulemme ennen y?syd?nt? asumaan Pohjanpiltin linnassa. Olen min?kin n?it? vesi? ennen kulkenut".

"Olkaa vai!" vastasi Hannu vakavasti. Mutta yht'?kki? molemmat s?ik?htiv?t. Y? oli n?k?inen ja t?ysi kuu tuolloin t?ll?in paistoi pilvi-hattarojen lomasta. Nyt juuri kuu uudestaan n?ytti kirkkaat kasvonsa ja samassa toinen loiste leimahti veden pinnassa, noin puolen penikulmaa keulan edest?. Kaikki valveilla olijat sen kohta havaitsivat ja muutamat tekiv?t vanhasta katolilaisesta tavasta ristinmerkin. "K??nt??!" huusi Hannu Hannunpoika per?st? ja kohta purjeet olivat l?yh?ss?. V?h?isen ajan p??st? taas pursi lenteli laineilla, mutta nyt etel?mp?? suuntaa, Maksamon saariston puoleen.

-- "Pohjanpiltti on armollinen t?n? vuonna", arveli taas Hannu Hannunpoika, kun kaikki oli suorassa. "Muutoin sen ei ole tapa l?hett?? loistettansa kuin p?iv?ll?, ja lapsuudessani Kustaa kuninkaan loppu-aioilla muistan kuulleeni, kuinka alukset p?iv?-syd?nn?kin j?iv?t sen nokkaan k?k?tt?m??n, kuten lahnan-lisut onkeen".

-- "Niin kyll?", vastasi Pouttu, -- "vanha is?nt? ei ollut Pohjanpiltin yst?vi?, sen taidan kyll? uskoa. Mutta jos t?ll? kertaa olemme pelastuneet, niin minua tosin siit? saatte kiitt??. Min? tahdon teille asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielell??n upottaa omaa sukuaan. Mutta jos toisten n?ill? vesill? kuljette, ett'en min? muassa ole, katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tiet??, mik? t?m? Pohjanpiltti onkaan?"

-- "Sit? ei juuri paljo kukaan tiet?ne", arveli nimismies.

-- "Min? tied?n", sanoi vakavasti Kyr?l?inen ja v?h?n ajateltuansa h?n alkoi jutella.

-- "Taidatte tiet??, ett? Kyr?n kirkko ja Viipurin linna ovat yhtaikaiset. Toisen on rakentanut koko Ruotsin-valta, toisen Kyr?n seurakunta. Siit? on nyt kolmen vuosisadan paikka. Nep? kyll? rauhattomat ajat oli, jos n?m?tkin". -- --

-- "Vai rauhattomat!" keskeytti nimismies; "sit? ette sanoisi, jos olisitte lukeneet riimi-kronikaa. Herra Liungo Kalajoessa, jonka hyvin tunnette, on siit? tehnyt suomennoksen, josta kohta kuulette, olivatko Torkel Knuutinpojan ajat rauhattomat. Kuulkaappas nyt, mit? riimi-kronika lausuu:

Silloin hallitsi Torkel Knuutinpoika, Taitava mies ja varsin oikea. Talonpojat, papit, ritarit ja herrat H?nehen suostuivat kaiket kerrat. Riemu ja tanssi ja ritari-painit Hoviloissa n?htiin, my?skin kaikki mainit. Viljaa ei puuttunut talonpojilta, P?yd?ss' oli kalaa ja lihaa joka ilta. Eip' ollut h?t?? kell??n koko maassa, Rauha oli rikkomaton valtakunnassa, Eik? kukaan tohtinut v??ryytt? tehd?, Sit? ei marski k?rsinyt n?hd?.

Sentapainen mies oli Torkel Knuutinpoika. Kuinka semmoisen miehen ajat sanotte rauhattomiksi?"

-- "Sanon kun sanonkin", vastasi Pouttu; "minulla on toinen kronika omassa ja esi-isieni hyv?ss? muistissa, ja sen m? taidan teille vakuuttaa, ett? minun muisti-kronikassani on paljoa sujuvampi runon-puku, kuin teid?n riimi-kronikassanne. Mutta siit? ei tarvitse meille riitaa tulla, sill? tahdon teille jutella asian paljailla puvuttomilla sanoilla. Satuin sanomaan, ett? Kyr?n kirkko ja Viipurin linna ovat yht'-ik?iset. Olisi pit?nyt sanoani, ett? Kyr?n kirkko on vanhempi, ennemmin aloitettu. Mutta valmiiksi se saatiin vasta kymmenen vuotta my?hemmin. T?m? ei tullut siit?, ett? Ruotsin-valta on suuri ja Kyr?n pit?j? v?h?inen. Ei vain! Kyr?n pit?j? silloin oli kuin valtakunta. Koko etel?inen Pohjanmaa, rannat, saaristot ja syd?nmaat, olivat silloin t?m?n pit?j?n alla, ja sen asukkaat olivat kuin ruhtinaita, vallitsivat koko Lapinkansan yli ja kokosivat veron-saaliiksensa oravan- ja n??d?n-nahkoja summattomat m??r?t. Silloin tulivat n?m? Ruotsin Hurrit rantoihimme ja juuri se sama Torkel Knuutinpoika ne t?nne l?hetti. Luuletteko t?m?n asian rauhaksi k??ntyneen. H?n, joka ei k?rsinyt muka n?hd? v??ryytt? kellenk??n teht?v?n, -- eik? h?n t?ss? tehnyt meille v??ryytt?? Saatpas n?hd?; jos sonta-ryytt?rit kerran voiton saavat, he varmaankin tekev?t yht?l?isen kiitos-puheen Klaus Fleming'ist?". -- --

N?in kulki Pouttulaisen puhe eteenp?in, samalla lailla kuin pilven-hattarat taivaalla, jotka milloin yhtyv?t milloin taas hajoovat, mutta kaikki kuitenkin vihdoin kulkevat yht? suuntaa. Nykyisen ajan seikat sekaantuivat Kyr?l?isen ajatuksiin ja vetiv?t h?nen kertomuksensa oikealta tielt?, vaikka h?n tavan takaa koki palata poikkeemisistansa. Koko y?kauden lienee juttunsa kest?nyt, jolla aikaa vene hyv?ll? vauhdilla kulki Riitakarin ohitse ja siit? lounaista suuntaa Kurkun l?pi Ruotsinpuoliselle Raumanmerelle.

Sille tielle tahdomme j?tt?? Pentti Poutun; mutta h?nen juttunsa tahdon s?ilyyn ottaa. Jos lukija joskus on lehdess? ollut, lieneep? n?hnyt, kuinka toinen kassaralla leikkaa lehtev?t oksat maahan, toinen ne kokoilee ja sitoo kerpoihin. J?lkim?inen virka annetaan vaimov?elle ja lapsille. Niin min?kin tahdon Poutun kertomuksesta ko'ota nuo hajalliset aineet vihkoloihin, enk? v?h?ksy? t?t? alhaista virkaani niin mainion miehen alla.

K?r?j?t.

Er??n? aamuna p?iv?n noustessa kokoontui suuri joukko miehi?, Joutsi kunkin olalla, sille tasaiselle kunnaalle Kyr?joen varrella, miss? nyky?ns? V?h?n-kyr?n kirkko seisoo. Ne olivat Pirkkalaiset Lapink?vij?t Suupohjassa , jotka suvi-syd?nn? pitiv?t k?r?ji? ja keskustelemuksia yhteisist? asioistaan. Keskell? kunnasta oli kaksitoista istuma-kive? piiriss?, ja kullekkin istuutui yksi niist? Pirkkalais-seuran vanhemmista, joitten neuvot ja p??t?kset enimm?sti asettivat sek? seuran yhteiset asiat ett? yksityisten keskin?iset riidat. Tulipunaiset lakit leve?ll? n??d?n-nahkaisella reunuksella olivat vanhinten tunnus-merkki, vaikka muuten kyll? olivat eri-pukuiset. Yhden puku oli varsinkin eri-n?k?inen. Muun vaatteensa ylle oli heitetty rauta-paita, kudottu hienoista renkaista, ja jaloissa oli rauta-saappaat semmoiset, joitten varret yl?ttyiv?t polvien yli, rauta-paidan liepeitten alle. Itse mies, joka t?m?n raskaan rauta-kuorman yll?ns? kantoi, ei ollut en?? paraassa i?ss??n; mutta joka kerran h?nen muotoansa katseli, olisi luullut, ett? iho kasvoissansa oli samaa ainetta kuin paita ja saappaat, ja ett? p?? ja kasvot ainoastaan siit? syyst? olivat j??neet rauta-pukua vaille, koska jo itsest?ns? olivat niin lujat, ett'ei mink??n aseen ter? niihin pystynyt. H?nen jalkojensa juuressa makasi suuri halleva koira, silm?t ummessa, ik??nkuin nukuksissa. Pitk?t selk?-karvat, jotka v?h?n v?li? pystyyn nousivat, osoittivat kuitenkin selv?sti, ett? niitten omistaja oli valppovalveillansa taikka ainakin levottomia unia n?ki.

Vasta-p??t? t?t? rautaista vanhusta istui vanhinten joukossa toinen mies, jonka puvussa ei mit??n erinomaista ollut, mutta jonka vahvat j?senet ja pitk? varsi todistivat tavattomia ruumiin voimia. H?nen p??ns? istuessakin ylettyi puolta kyyn?r?? korkeammaksi kuin muitten istujien. H?nen muotonsa n?ytti iloiselta ja vapaalta, ja vapaasti h?nen silm?ns?kin kulkivat kokoontuneen k?r?j?-joukon ymp?ri. T?m? joukko oli ik??nkuin siirtynyt enemmin sille puolelle, miss? viime-mainittu mies istui ja levoton h?ly kuului heid?n keskelt?ns?, sill'aikaa kuin vanhimmat tuosta t?st? keskustelivat. Se oli niinkuin ensim?iset suhinat puitten latvoissa, raju-ilman l?hestyess?.

Keskustelemus-aineet olivat nyt loppumaisillansa, kun yht? ?kki? tuo pitk? mies vanhinten luvusta nousi pystyyn ja nyt vasta n?htiin, ett'ei koko joukossa sen mittaista ollut. Kaikki h?ly oieti vaikeni, kun t?m? otti puhuaksensa:

-- "Matti Kurki!" lausui h?n, ja halleva koira kohta jaloillansa oli, kun kuuli is?nt?ns? nime? mainittavan, -- "Kurki! min? tahdon t?ss? kaikkien Pirkkalaisten l?sn? ollessa sulta asian kysy?. Miksik? olet poikasi l?hett?nyt Ruotsin kuninkaan kartanoihin? Miksik? h?nen olet l?hett?nyt Ruotsin marskin seuraan, omia velji?mme vastaan Karjalassa sotaa k?ym??n? Outoja puheita jo k?ym?ss? on. Mutta tied? se, ett? vaikka tulisit kuningasten kummiksi ja ylimysten apiksi, vaikka poikasi koko Karjalan valloittaisi ja vihdoin t?nne palajaisi kultaisiin kannuksiin puetettuna, ei tule sinusta eik? sinun suvustasi ikin? meille herroja. Me olemme t?h?n asti pit?neet sinua p??miehen?mme. Mutta t?m? on ollut ja on viel?kin meill? ehdon asia. Me emme ole sen vuoksi muuttaneet H?meen suloisista maista n?ihin Pohjan r?meisin, ett? pit?isi joutumamme rauta-h?yhenisten kurkien tallattaviksi. T?n? p?iv?n?, jos mielemme tekee, valitsemme toisen p??miehen".

Se oli Kurjen vanha sota-toveri, Viljakka Pouttu, joka n?in lausui, ja muusta joukosta kuului iso h?lin?, joka kyll? todisti, ett? Viljakan puhetta oli hyv?ksytty. Kurjen ukon silmiss? n?kyi vihan leimaus, joka levitti kalpean loisteen h?nen rautakarvaisiin poskip?ihins?. Mutta h?n ei noussut eik? virkkanut mit??n.

-- "Se on totta, mink? Pouttu puhuu", lausui toinen vanhimmista; "siit? Kurjen suvusta paisuu meille ankara esivalta. H?n istuu keskell?mme niinkuin kuningas, tuskin on kuulevanansa mit? keskustellaan; mutta kun vihdoin sanansa sanoo, se sana ei ole neuvon sana, se on k?skyn. Jos annamme ylpeyden paisua, tulee meist? pian Lappalaisia ja h?n meid?n vero-herraksemme. Ottakaamme toinen p??mies, joka meid?n-mukainen on ja meid?n-mukaisia poikia kasvattaa, -- ottakaamme Pouttu".

"Pouttu p??mieheksi", huusi koko k?r?j?-joukko. Mutta Kurki nousi seisaalle, jotta rautarenkaat paidassansa helisiv?t. Kaikki joukon meteli tyyntyi, kun h?nen ter?v?t silm?ns? synk?sti tarkastivat heit?. Sitten n?m? silm?t palauttivat ter?ns? ja vaipuivat maata kohden. Ik??nkuin itseksens? h?n puhui:

-- "Ihmisell? on lyhyt ik?, mutta sit?kin lyhyempi muisti. Siit? ei ole t?yteens? kahta kymment? vuotta, kuin min? ja Viljakka Pouttu te'imme naimis-matkan, veimme miekka k?dess? kaksi kaunista sisarta Karjalasta. Siihen aikaan n?htiin meiss? kaksi luopumatonta toveria. Mutta yst?vyys on haihtunut kuin oluen vaahto ja vanha toveri jo yritt??, mill? saisi veikkonsa re'en syrj?lt? kinokseen. H?n on uusia velji? saanut Karjalassa, miss? emme ennen muuta n?hneet kuin yhteisi? vihollisia. -- No, onko viisitoistakaan vuotta kulunut siit?, kun k?vin Maunu kuninkaan puheilla toimittamassa koko t?lle Pirkkalais-v?elle herruuden Lappalaisten yli, jota ei yksik??n teist? olisi voinut. Nyt olen mielest?nne jo tarpeeton, mit?t?n mies. Kiitollisuus on riutunut, niinkuin kev?inen j??, se on umpeen mennyt, niinkuin re'en j?lki lumituiskussa". -- H?n nosti silm?ns? taas; kaikki oli ??neti ja h?n jatkoi: "Minua soimataan siit?, kun poikani olen l?hett?nyt kuninkaan ja marskin hoviin! Mill? lailla luulette voivanne pit?? sen oikeuden ja herruuden, jonka teille toimittanut olen, jos en min? teille pid?t? Ruotsin hallitusmiesten suosiota. Minun poikani palvelus vieraassa maassa on teille suojelusta, h?nen retkens? Karjalan pakanoita vastaan ostaa teid?n syntinne Jumalalta anteeksi. Mutta te ette ymm?rr? taivaallisia eik? maallisia etujanne. No", h?n lis?si uhka-??nell?, "min? pyyd?n teist? eron. Maksakaa vain, mink? olen hyv?ksenne kuluttanut!" -- Koira kerran haukahti puheen p??tteeksi, ik??nkuin sanoaksensa: "Niin maksakaatte, taikka!" --

??net?n odottamus vallitsi koko joukossa. Mutta Viljakka Pouttu kohta uudestaan nousi.

-- "Jos tahdot meist? eron", sanoi h?n, "niin kulutuksesi ja vaivan-n?k?si ovat helposti maksetut, -- ne, mitk? meid?n edest?mme olet tehnyt ja n?hnyt. Sinun syntiesi t?hden olemme jo ruvenneet kirkkoa rakentelemaan ja joutuneet Turun pispan vallan alle. Sinun omaatuntoasi painaa kahden naisen murha, ja sinulle helpoitukseksi painaa meit? nyt Turun paavin paimen-sauva. Sinun muistosi on h?ltynyt, kun et en?? oikein muista sotaretke?mme Karjalaan. Min? olin naimaton, ja kun kaksi kaunista sisarta tapasin, niin sodan oikeudella otin toisen, -- te'in h?nen naisekseni. Mutta sulla oli nainen kotosella. Mit? vasten silloin otit toisen Karjalais-neidon mukaasi. Ja minne entinen em?nt?si katosi? minne sen lapset? Ja kuinka uuden naisen k?vi? Se vihasi sinua, se on totta. H?nt? miellytt??ksesi, sin? tapoit entisen em?nn?n ja entiset lapset; mutta h?n vihasi sinua viel? enemmin. Kaksi lasta, pojan ja tytt?ren, h?n oli sinulle synnytt?nyt, niin l?yttiin h?n muutamana p?iv?n? hirtettyn? mets?st?. Sin? olet julma mies, Kurki, mutta sin? olet jumalinen. Sinun poikasi nyt k?ypi risti-sotaa oman ?itins? sukua vastaan, mutta Lappalais-raukkoja sin? raatelet, niinkuin olisivat mets?n-riistaa. Ne pakenevat meit?, ne h?vi?v?t, ja meilt? h?vi?? verot ja saaliit. -- No, mekin tahdomme sinusta eron. Jos tahdot, niin ostamme sinulle sijan Turun luostariin, miss? oikein voit viel? pyh?ksi k?yd?. Mutta jos olet tottumaton avoin jaloin k?ym??n, meill? on avarat tilukset H?meess?. Ota ne, muuta sinne; siell? olet Ruotsin ylimyksi? ja Turun pappeja likemp?n?".

Koko joukko huusi suostumusta t?h?n ehdotukseen, ja Matti Kurki oli h?mm?styksiss?, ett? h?nen uhkauksensa oli semmoisen p??t?ksen saanut. Viha syd?mmess?, t?ytyi h?nen mielty?. Pouttu p??mieheksi eli Lapinvoudiksi valittiin, viideksi vuodeksi. K?r?j?t vihdoin hajosivat.

Pohjan Neito.

Meid?n ei ole helppo arvata, mit? kaikkia tuumia ja hankkeita oli Kurjen ukon p??ss? asunut. Pohjanmaan Lapink?vij?t, joitten p??miehen? h?n alusta saakka oli ollut, olivat viime aikoina ruvenneet pahaa aavistelemaan ja olivat nyt mieli-hyvill??n, kun asia semmoisen lopun sai. Tosin muutamat, niinkuin Viljakka Pouttu, joka vanhastaan tunsi h?nt?, tiesiv?t, ett? h?n ei t?mm?ist? loukkausta kostamatta j?tt?isi. Mutta salaiset juonet heit? enemmin pelottivat kuin t?ysi vihollisuus, ja samassa senkin arvasivat, ett? Kurjen mahtavuuden aurinko oli laskeumassa, niin pian kuin p??miehyytens? Pohjan miesten seassa oli lakannut. Jos h?nt? t?h?n asti oli Ruotsin hovissakin jotenkin suuressa arvossa pidetty, se isommaksi osaksi oli l?htenyt siit? syyst?, ett? h?nt? oli katsottu ik??nkuin Pohjanperien ja Lappien kuninkaaksi, jota ei k?ynyt aivan halpana alamaisena pit??. Jos nyt Pouttu taikka joku muu k?visi Ruotsissa tarjoomassa yht?l?ist? alamaisuutta ilman Kurjetta, niin arvattavasti Ruotsin hallitus ei ottaisi entisen p??miehen koston-tuumia suojellaksensa, ja silloin ei olisi h?t?? h?nen yksityisist? yrityksist?ns?. N?in vanhat viisaat arvostelivat t?m?n tapauksen valtiollisia kohtia.

Mutta Pohjan Pirkkalaisissa ei ollut paljaastansa vanhoja viisaita, vaan my?skin nuoria veitikoita, ja n?m? eiv?t paljon suinkaan ajatelleet valtiollisia seikkoja. Ett? Kurjen ukko itse muutti muuanne, he kyll? mielell??n n?kiv?t; h?nen kolkko katsantonsa ja ylpe? k?yt?ksens? ei voinut olla heillekk??n mieluinen. Mutta t?m?np? melkein olivat unohtaa, muistaessaan h?nen ainoata tyt?rt??n, joka oli Pohjan kuuluna, Pohjan kunniana.

Lyyli, lylyn lykytt?j?, Kautokeng?n kuluttaja. Hirven ahkion ajaja, Pohjan neito pulskeainen, Veikko viidan impil?ille, Suloisille, suike'ille, Sisar Vellamon v?elle, Veen em?nn?n tytt?rille. --

Pitik? h?nenkin l?htem?n pois, h?nen joka oli Pohjan poikien ihastus ja kerskaus, "maan kuulu, veden valio"? -- Vanhat viisaat vastasivat, vaikka vastoin mielt?ns?: "totta kaiketi; h?n seuraa is??ns?, niinkuin tyt?r ainakin" -- --. Mutta nuoret yhdell? ??nell? arvelivat: "ei suinkaan; h?n on meid?n, h?n on Pohjanmaan!" -- ja totta puhuen, eiv?t vanhat viisaatkaan voineet t?t? kielt??. Lyyli oli ik??nkuin juurtunut Pohjanmaahan.

Kaikki tiesiv?t, ett? Lyyli itse ei tahtonut pois syntym?-paikoiltansa, ja he tiesiv?t sen ohessa, ett? Lyyli oli itsevaltainen lapsi, Matti Kurjen omaa j?ykk?? luonnetta, eik? milloinkaan tottunut muitten tahdon alle taipumaan. Koska Luoja ei n?'y tehneen ainoata ihmist? niin kiven-kovaksi, ett'ei mit??n hell?? paikkaa h?nen syd?mmess??n l?ydy, oli Kurjen ukollakin, varsinkin vanhalla i?ll?ns?, muutama heikompi puoli, ik??nkuin reik? ruosteen sy?m?ss? rauta-asussa. T?m? heikkous oli rakkautensa lapsiinsa, varsinkin tytt?reen. Ei sit? tarvinne muistuttaakkaan, ett? t?m?kin rakkaus oli itsek?s, niinkuin koko mieskin. Mutta osaksi taisivat oman-tunnonkin soimaukset siit? mit? h?n ?iti? vastaan oli rikkonut, tehd? h?nen hellemm?ksi, jopa liiankin my?ntyv?iseksi tyt?rt? kohtaan, ja Lyyli oli t?st? syyst? saanut olla ja el?? varsin omilla valloillansa. Is? enimm?lt??n oli kotoa poissa, milloin Lapinmaissa k?ydess??n, milloin muissa t?rkeiss? toimissa, ja suuressa talossa, suuren perheen keskell? oli Lyyli jo lapsuudesta asti enimm?sti ainoana haltiana. T?m? asia oli jo aikaisin kasvattanut h?nen neronsa ja ?lyns?, mutta samassa totuttanut h?nt? ohjattomaan vapauteen, johon vihdoin vanhan Kurjenkin, kotona ollessansa, t?ytyi suostua. Vapauttansa ja el?m?n t?ytt? nuoruuden-riemua rakasti Lyyli enemm?n kuin mit??n muuta maailmassa, ja t?m? miehen luonne ilmaantui kaikissa h?nen huvitus-t?iss??nkin. Taitavammin kuin h?n ei kukaan osannut purttansa ohjata Merenkurkun kuohuvissa tyrskyiss?, ja tarkemmin kuin h?n ei kukaan l?hett?nyt nuoltansa vikkel?n k?rp?n silmi? kohden. Talvisaikana oli suurin huvituksensa asettaa is?ns? lahjoittama aljo-hirvi ahkion eteen, ja sitten niinkuin tuulen siivill? liidell? Pohjanmaan ??rett?mill? nevoilla. -- "Pohjan neiti k?y", oli ihmisten tapa sanoa, kun h?nest? vilahduksen n?kiv?t, ja Lappalais-raukat luulivat h?nen Pirkkalaisten haltiattareksi, joka n?ille heid?n herroillensa antoi niin suurta onnea ja menestyst?. Itse Pohjan Pirkkalaisten seassa oli monella melkein sama luulo.

N?in oli Kurjen ukko antanut tytt?rens? ylet? ja kasvaa oma-valtaisessa vapaudessa. H?n uljaili syd?mmess??n Lyylin puhkeavasta ihanuudesta ja mietteili mieless??n suurta tulevaisuutta rakkaalle tytt?rellens?. Suurta, komeata naimista h?n sille toivoi. H?n oli sit? varten jo muutama vuosi sitten H?meen puolisissa tiluksissaan rakennuttanut upean kartanon Vesilahdella, josta piti tulemaan Lyylille perint? ja morsius-my?t?j?iset, koska taas Pohjanpuoliset tilukset ja p??miehyys Pirkkalais-seurassa oli annettava Lyylin veljelle osaksi. Sill? tavoin muka molempien onneksi oli tehty, mit? hell? is? suinkin tehd? saattoi: pojalle perint? m??r?tty siin? maakunnassa, miss? h?n saattoi etevimm?n sian pit?? is?ns? j?lkeisen? hallitsijana, tytt?relle taas asunto m??r?tty H?meen suloisilla niemekkeill?, miss? h?nelle korkeat, ritarilliset naimiset olivat tarjona.

Niinkuin jo olemme n?hneet, oli kuitenkin Pohjanmiehill? toinen mieli, -- ja niin oli Lyylill?kin. Ei ole mik??n niin inhoittava nuoren tyt?n kuulla, kuin toisen sille rakentamat naimis-tuumat, ja kun Kurjen ukko toisinaan kuvaili tulevaista onnea ja kunniaa tytt?rellens?, kuinka sen piti korkean miehen puolisona istuman Laukon kartanossa Vesilahdella ja tuleman suuren suvun kanta-em?ksi, oli tuo Lyylille niinkuin kalman kylmyytt?, eik? h?n ollenkaan voinut ymm?rt??, miksik? hauen pit?isi milloinkaan naimisiin ruveta ja miks'ei h?nen k?ynyt elin-aikaansa tytt?n? liidell? revon-tulten valaisemilla Pohjan aukeilla taikka puna-purjeillansa lasketella Merenkurkun aaltojen yli. Koko Laukon kartano, koko H?meenmaa oli k?ynyt h?nelle kiusaksi ajatella, siit? ainoasta syyst? ett? se oli h?nelle naimis-asunnoksi aiottu, ja kun Kurjen ukko otti t?t? ainetta puheeksi, oli Lyylin tapa sanoa, p??tt?neens? vaihe-kauppaa tehd? veljens? kanssa, jonka sopisi muka isoisena ritarina Laukossa asua, j?tt?en Pohjan p??miehyys sisarellensa. "Neidon mieli on kuin kev?inen ilma, milloin tuulta, milloin tyynt?", arveli siihen vanha Kurki, ja siksens? olivat asiat muutaman aikaa j??neet. H?n oli vakuutettu, ett? tytt? pian oli omaa parastansa ymm?rt?v?.

Mutta nyt olivat asiat yht'?kki? saaneet vakaisemman muodon. Ei ainoastaan Lyylin, mutta itse Kurjenkin koko perheinens? piti H?meesen muuttaman. Se oli auttamaton asia. Vaivoin hillitty vihan liekki riehui vanhan p??miehen syd?mmess?, eik? h?n en?? k?rsinyt leikki-puhetta tytt?relt?ns?k??n, joka tosin olikin iloisen mielens? per?ti kadottanut. Yhteinen tympeys vallitsi Kurjen ukon koko huonekunnassa. Itse h?n valmisti muuttoansa tulisella innolla, ik??nkuin maa olisi h?nen jalkojansa polttanut; mutta koko h?nen perheens? vitkasteli, vaikka juurtunut kuuliaisuus kuitenkin saatti heid?t is?nn?n k?skyj? noudattamaan. Totki, tuo vanha uskollinen koira, jonka ik?? ei kukaan oikein tiennyt, veti y?t p?iv?t surullista virtt?, ik??nkuin olisi pahoja aaveita n?hnyt. L?ht?-aika l?heni, ja joku osa palkollisista oli jo edelt? l?htenyt Laukkoon; toiset ottivat eronsa, kosk'ei tehnyt mielens? Pohjan seutuja j?tt??. Ainoastaan viimeiset toimet olivat en?? teht?vin?, niin Matti Kurki saisi pudistaa tomun jaloistansa ja l?hte? pois entisest? vaikutus-alastaan, jota h?n nyt sadatteli, -- l?hte? takaisin syntym?-maahansa, joka oli n?hnyt h?nen ensim?iset askeleensa vallanhimon tiell?.

Mutta Lyylin piti syntym?-maastaan l?hte?, vieraasen maahan, tietym?tt?m?n tulevaisuuden maahan tulla. Jo t?m? ajatuskin tahtoi hyydytt?? h?nen l?mpim?n verens?; mutta asia oli auttamaton. Jos olisivat kaikki muut seikat olleet vanhallaan ja vanha Kurki olisi tahtonut ainoastaan vanhat tuumansa toteen saattaa, h?nen tytt?rens? ep?ilem?tt? ei olisi taipunut, nosti, huomasi h?n sen vihre?pukuisen vanhuksen siell? yksin?isen n?reen luona sammaloitunutta torveaan soittavan. Itkuvirtt? se oli. Ja suuret kyynelhelmet soittajan poskilla vieriv?t, vieriv?t kuumina ja kirkkaina, ja putosivat sitten n?ivettyneen kukan lehdille, joka siin? h?nen jalkainsa juurella nuokkui. Ah, suuri on sen murhe, jonka s?velet noin tummina soivat.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet