: Capitale de la douleur Répétitions; Mourir de ne pas mourir; Les petits justes; Nouveaux poèmes by Luard Paul - French poetry 20th century

@FreeBooksThu 08 Jun, 2023

Posted in: #FreeBooks #FreeBooksIndia #FreeBooksApp #gg

Vote Up Vote Down

Translator: Samuli Suomalainen

AVOJALKA

Kirj.

Berthold Auerbach

Suomentanut Samuli S.

K. E. Holm, Helsinki, 1876.

SIS?LLYS:

Aamulla varhain syksyn sumussa kulkee kaksi lasta, poika ja tytt?, kumpikin noin kuuden tai seitsem?n vuoden i?ss?, k?sitysten puistontiet? my?ten kyl?st? ulos. Tyt?ll?, joka n?ht?v?sti on i?lt??n vanhempi, on taulu, kirjoja ja vihkoja kainalossa; poika kantaa samoja kapineita avonaisessa, harmaasta palttinasta tehdyss?, laukussa, joka riippuu h?nen olkansa yli. Tyt?ll? on p??ss? valkoisesta kilpikankaasta tehty p??hine, joka ulottuu otsalle saakka ja sill? tavoin vain tarkemmin n?ytt?? mykev?n otsan kaarituksen; poika on paljain p?in. Heid?n astuessaan eiv?t kuulu kuin toisen askeleet, sill? pojalla on kovat keng?t jaloissa, vaan tytt? on avojaloin. Miss? tie sallii, kulkevat lapset vierekk?in; mutta kun polku k?y kapeaksi, niin astuu tytt? aina edelt?.

Pensaiden kellastuneita lehti? peitt?? valkoinen huurre, ja pihlaja sek? kuusainmarjat ja eritt?inkin pystyp??t orjantappurat alastomilla oksilla ovat kuin hopeoituja. Varpuset sirkuttelevat pensastossa ja lasten l?hetess? pyr?htelev?t s?ik?htynein? lentoon joukottain, vaan laskeuvat j?lleen l?helle heit?, kunnes uudestaan s?ps?ht?v?t ja lent?v?t vihdoin puistoon, istautuen siell? omenapuuhun, niin ett? lehdet rapisten putoilevat maahan. Harakka lent?? kapsahtaa tielt? ja kiit?? suureen mets?-p??ronapuuhun, jossa varikset istua k?k?ttelev?t; jotakin harakka heille lie virkkanut, sill? varikset pyr?ht?v?t ilmaan, liihoittelevat puun ymp?ri, kunnes vanha varis laskeutuu ylimm?isen, heiluvan latvan nen??n, ja muutkin l?yt?v?t alemmilla oksilla sopivat paikat katsellaksensa: hauskahan tuota olisi tiet??kin, miksi lapset koulukapineineen ovat l?hteneet kiertoteille ja kulkevat kyl?st? ulos; korppi se oikein vakojana lent?? lepsuttaa edelt? ja istautuu latvotun salavan oksalle lammikon rannalla. Mutta lapset ne kulkevat hiljalleen tiet?ns?, kunnes enn?tt?v?t lammikon rannalla kasvavain lepp?puiden kohdalla maantielle, ja kulkevat sitten tien poikki toisella puolella olevan matalan tuvan eteen. Tuvan ovi on kiinni ja lapset, seisahtuen, napauttavat hiljaa siihen. Tytt? huudahtaa rohkeasti: "is?! ?iti!" ja verkalleen ??nt?? poikakin: "is?! ?iti!" Tytt? ottaa kiinni, h?rm?isest? ovenrampista ja painaa sit? hiljaa: oven laudat narahtavat, tytt? kuuntelee, mutta turhaan, ja nyt uskaltaa h?n ruveta nopeammin kolisuttamaan ramppia, mutta ??net vaikenevat autiossa eteisess?; ihmis??nt? ei kuulu sis?st?, ja asettaen suunsa ovenraolle huutaa poika; "is?! ?iti!" H?n katsahtaa kysyv?isen? sisareensa; h?nen henk?yksens? ovelle on muuttunut h?rm?ksi sekin.

Sumun verhoamasta kyl?st? kuuluu riihimiesten kalkutuksia, milloin vihaisen vihurin kaltaisina, milloin verkalleen ja hiljalleen naksutellen, milloin raikkaasti, milloin taas kumeasti ja tohuten; nyt ei kuulu kuin yksityisi? kolahduksia, mutta pian yhtyv?t j?lleen kalkutukset eri haaroilta yhteen. Lapset seisovat neuvottomina. Viimeinkin lakkaavat he kolkuttamasta ja kutsumasta ja istauvat yl?skaivetuille puunkannoille. N?m? ovat p??lletysten pihlajan ymp?rill?, joka kasvaa tuvan vieress? ja nyt koreilee punaisilla marjoillaan. Katsomistaan katsovat lapset viel? oveen, mutta t?m? ei ota auetakseen.

-- "Nuo on is? tuonut Moosbrunnin mets?st?", virkkaa tytt?, kantoihin osoittaen, ja lis?? tiet?v?isen n?k?isen?: "niist? l?htee paljon l?mmint?, ne ovat kelpo puita, niiss? on paljon pihkaa, ja se palaa kuni kynttil?; hakkaaminen niiss? kumminkin enimm?n maksaa".

-- "Jos olisin jo aika mies", vastasi poika, "niin ottaisin is?n suuren kirveen ja tammisen nuijan ja kaksi rautaista nalkkia ja lepp?isen my?skin ja sitten m? silpoisin niit? rikki kuin lasia ja sitten tekisin niist? sorean ter?v?k?rkisen pinon, niinkuin Sysi-Matti mets?ss?, ja kun is? tulisi kotiin, niin h?nenp? olisi niin hauskaa! Mutta sin'et saa sanoa, kuka sen on tehnyt". Niin p??tti poika pakinansa, h?rist?en sormellansa sisarelleen. T?llep? n?kyi jo jonkunlainen aavistus h?m?rt?v?n siit?, ettei is?n ja ?idin odottamisesta l?hde mit??n, sill? h?n katsahti veljeens? varsin murheellisena, ja luotuaan silm?ns? h?nen kenkiins?, sanoi h?n: "Silloinhan pit?isi sulla olla is?n suuret saappaat my?s. Mutta menn??np?s voileipi? viskomaan. Saatpas n?hd?, ett? min? viskaan kauemmaksi, kuin sin?".

Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg

Login to post a comment!