Use Dark Theme
bell notificationshomepageloginedit profile

Munafa ebook

Munafa ebook

Read this ebook for free! No credit card needed, absolutely nothing to pay.

Words: 24324 in 13 pages

This is an ebook sharing website. You can read the uploaded ebooks for free here. No credit cards needed, nothing to pay. If you want to own a digital copy of the ebook, or want to read offline with your favorite ebook-reader, then you can choose to buy and download the ebook.

10% popularity

Release date: October 30, 2023

Original publication: Helsinki: Otava, 1927

Credits: Tuula Temonen

ILOISTEN UKKOJEN KYL?

Kuvaus kannaksen el?m?st?

Kirj.

UNTO SEPP?NEN

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1927.

Aamun kosteat varjot olivat pienentyneet huomaamattomiin. Kuuma maantie vavahteli kavioitten raisusta kosketuksesta. Ajuriukkoja py?rteli talokujasilta heiluvin ohjasperin valtareitillens?: maantien kiihke? p?iv? oli alkamassa. J?rvituitun ukot laskettelivat kiehuvissa p?lypilviss? asemalle ajorahtiinsa, ja jokaisen pilven sis?ss? tuikki halu antaa p?iv?n luikahtaa hopeaksi taskujen nurkkiin.

Yl?kylilt? luikertelevat tiet solmuuntuivat yhdeksi kappaleen matkaa asema-aukeasta, ja solmu venyi ajanmittaan pieneksi toriksi, jota saarsi kolme raskasnurkkaista ja matalaa talorotteloa. Kaksi niist? oli j?hmettynyt tynnyri- ja laatikkovuorien v?liin kuin kuskiukot pukeillensa. Niiden tomuisten akkunalasien takana h??m?tti nauhoissa riippuvia l?kkiastioita, saippuatankoja, kauhtuneita karttuunihuiveja ja auringon k?prist?mi? lastenkenki?, ja niiden ovet liikkuivat alituisesti sis?ll?k?vij?iden k?sien laineissa. Takapihoilla seisoi s??nn?llisesti ryhm? ajureita, jotka likaisine kaurapusseineen odottelivat myym?l?kiireist? hetkeksi kartanolle pujahtavia hikisi? puotilaisia. Mutta kolmanteen taloon keskittyi seudun ajurien el?m?, ja siin? talossa oli kyl?kapakka. Matala, kerran valkeaksi maalattu rakennus, jonka akkunoista yletti kurkottaa tielle, haavitsi aina aamuisin jokaisen asemalle vy?ryv?n p?lypilven sis?st? miehen, t?ytti h?net v?kev?ll?, kuumalla teell? ja riemukkailla kaskuilla, joitten paineissa p?iv? sitten hurahti alkuunsa ramakasti kuin nelist?m??n l?htenyt s?lkev?. Ja sama talo tarjosi junien v?liajoilla oivallisen kyyditt?vien v?ijymispaikan, puhumatta muusta.

Oli kulunut jo aikaa siit?, kun aurinko oli ponnistellut itsens? irti pet?j?nlatvustosta p?in v?lji? korkeuksia. Sen ilmoitti jo maantien jytin?kin, kun l?hikylilt? ajoi sirppiviiksisi? ajuriukkoja puolip?iv?n junille, joilta ensimm?iset apajat nostettiin rattaille. V?lkkyviin valjastettuja hevosia tuli tuon tuosta kapakan isoon pihakatokseen. Hevosille puhelevia ukkoja hyppi k?rreilt? maahan. He taputtelivat ky?mikkiens? kauloja, luikahduttivat suitsiremmit liukkaisiin solmuihin, etsiv?t kaurapussit istuinlaatikoista ja astelivat tarinoiden kauppojen pihoille kauroja tahtomaan. Joku j?i viel? p?lyytt?m??n ruoskansa varrella istuinpatjaa, ja joku j?i tarkastelemaan heponsa kenki? pit?en pient? kilkutusta ja kyyryss?olijan ?hkin??. Hevoset viskoivat katoksessa p?it?ns?, h?nn?t viuhuivat, valjaat nasahtelivat. Joskus luimahti hevosen p?? kiilana toisen kupeeseen, ja huikea kiljahtelu alkoi, johon paiskautui sekaan miesten huutoja ja kirouksia. Pari ruoskan ved?llyst? ja valjaskulkusten vapiseminen p??ttiv?t metelin. Ja uusia ajureita saapui yht?mittaa, yksitellen ja jonoina. Kuka tuli k?rreill? seisten, ohjakset viulunkielin?; kuka ajoi ravissa kartanoon ja oli ly?t?tt?? ?kkipys?hdyksell? valjaat hevosen p??n l?pi; kuka tuli rennosti per?ll? istuen kuin juomareissua ajaen, joku k?veli jo portista sis??n ajaessaan rattaittensa vieress? kuin lannanved?tt?j?. Kapakkapiha eli yhten? liikkeitten laineena. Riemusta kirkuvia poikia saapui rattaitten siivill? seisten, ja hevosten pys?htyess? he juoksivat takaisin l?heiselle vartiopaikallensa, tienmutkan kivelle, josta loikkisivat taas kapakalle ajaville rattaille.

Er??ss? J?rvituitusta py?riv?ss? p?lypilvess? ajoi ajuriukkojen heimop??llikk?, Ruoska-Juones, asemalle. H?nell? oli kaikki kuskipukin aatelismiehen merkit: lyhyt etukumarainen vartalo, uljaat sirppiviikset, niiden v?liss? aurinkoa ja piiskaryyppyj? heijastava nen? ja hauskasti k?pertyv? leikkotukka, joka p??sti t?sm?llisesti vakoontuneen niskan oikeuksiinsa. Ruoska-Juones oli vanhapoika ja eleli enemm?n rattaillansa kuin tuvassaan, jossa em?nnyytt? hoiteli h?nen sisarensa Ieva. Ja niinkuin jokaisella kokemusten aateloimalla ajuriukolla on omat tapansa, niin Ruoska-Juoneskin moksautti tuon tuosta piiskansa varrella saapasnahkaa. H?n ei milloinkaan ly?nyt hevostansa, antoipa vain saappaansa kuoresta kipakan ??nen hepallensa. Ja tuo tapa tiivistettiin sitten h?nen nimeens?kin: Ruoska-Juones. H?n oli seudun ajurivanhin ja ajeli asemastansa tietoisena tyylikk??sti omat matkaviivansa; nen?ss? iloinen veitikkuus ja samalla viiksien k?rjill? syv? vakavuus.


Free books android app tbrJar TBR JAR Read Free books online gutenberg


Login to follow ebook

More posts by @FreeBooks

0 Comments

Sorted by latest first Latest Oldest Best

Back to top Use Dark Theme