Read Ebook: Iloisten ukkojen kylä by Sepp Nen Unto

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 565 lines and 24324 words, and 12 pages

Release date: October 30, 2023

Original publication: Helsinki: Otava, 1927

Credits: Tuula Temonen

ILOISTEN UKKOJEN KYL?

Kuvaus kannaksen el?m?st?

Kirj.

UNTO SEPP?NEN

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1927.

Aamun kosteat varjot olivat pienentyneet huomaamattomiin. Kuuma maantie vavahteli kavioitten raisusta kosketuksesta. Ajuriukkoja py?rteli talokujasilta heiluvin ohjasperin valtareitillens?: maantien kiihke? p?iv? oli alkamassa. J?rvituitun ukot laskettelivat kiehuvissa p?lypilviss? asemalle ajorahtiinsa, ja jokaisen pilven sis?ss? tuikki halu antaa p?iv?n luikahtaa hopeaksi taskujen nurkkiin.

Yl?kylilt? luikertelevat tiet solmuuntuivat yhdeksi kappaleen matkaa asema-aukeasta, ja solmu venyi ajanmittaan pieneksi toriksi, jota saarsi kolme raskasnurkkaista ja matalaa talorotteloa. Kaksi niist? oli j?hmettynyt tynnyri- ja laatikkovuorien v?liin kuin kuskiukot pukeillensa. Niiden tomuisten akkunalasien takana h??m?tti nauhoissa riippuvia l?kkiastioita, saippuatankoja, kauhtuneita karttuunihuiveja ja auringon k?prist?mi? lastenkenki?, ja niiden ovet liikkuivat alituisesti sis?ll?k?vij?iden k?sien laineissa. Takapihoilla seisoi s??nn?llisesti ryhm? ajureita, jotka likaisine kaurapusseineen odottelivat myym?l?kiireist? hetkeksi kartanolle pujahtavia hikisi? puotilaisia. Mutta kolmanteen taloon keskittyi seudun ajurien el?m?, ja siin? talossa oli kyl?kapakka. Matala, kerran valkeaksi maalattu rakennus, jonka akkunoista yletti kurkottaa tielle, haavitsi aina aamuisin jokaisen asemalle vy?ryv?n p?lypilven sis?st? miehen, t?ytti h?net v?kev?ll?, kuumalla teell? ja riemukkailla kaskuilla, joitten paineissa p?iv? sitten hurahti alkuunsa ramakasti kuin nelist?m??n l?htenyt s?lkev?. Ja sama talo tarjosi junien v?liajoilla oivallisen kyyditt?vien v?ijymispaikan, puhumatta muusta.

Oli kulunut jo aikaa siit?, kun aurinko oli ponnistellut itsens? irti pet?j?nlatvustosta p?in v?lji? korkeuksia. Sen ilmoitti jo maantien jytin?kin, kun l?hikylilt? ajoi sirppiviiksisi? ajuriukkoja puolip?iv?n junille, joilta ensimm?iset apajat nostettiin rattaille. V?lkkyviin valjastettuja hevosia tuli tuon tuosta kapakan isoon pihakatokseen. Hevosille puhelevia ukkoja hyppi k?rreilt? maahan. He taputtelivat ky?mikkiens? kauloja, luikahduttivat suitsiremmit liukkaisiin solmuihin, etsiv?t kaurapussit istuinlaatikoista ja astelivat tarinoiden kauppojen pihoille kauroja tahtomaan. Joku j?i viel? p?lyytt?m??n ruoskansa varrella istuinpatjaa, ja joku j?i tarkastelemaan heponsa kenki? pit?en pient? kilkutusta ja kyyryss?olijan ?hkin??. Hevoset viskoivat katoksessa p?it?ns?, h?nn?t viuhuivat, valjaat nasahtelivat. Joskus luimahti hevosen p?? kiilana toisen kupeeseen, ja huikea kiljahtelu alkoi, johon paiskautui sekaan miesten huutoja ja kirouksia. Pari ruoskan ved?llyst? ja valjaskulkusten vapiseminen p??ttiv?t metelin. Ja uusia ajureita saapui yht?mittaa, yksitellen ja jonoina. Kuka tuli k?rreill? seisten, ohjakset viulunkielin?; kuka ajoi ravissa kartanoon ja oli ly?t?tt?? ?kkipys?hdyksell? valjaat hevosen p??n l?pi; kuka tuli rennosti per?ll? istuen kuin juomareissua ajaen, joku k?veli jo portista sis??n ajaessaan rattaittensa vieress? kuin lannanved?tt?j?. Kapakkapiha eli yhten? liikkeitten laineena. Riemusta kirkuvia poikia saapui rattaitten siivill? seisten, ja hevosten pys?htyess? he juoksivat takaisin l?heiselle vartiopaikallensa, tienmutkan kivelle, josta loikkisivat taas kapakalle ajaville rattaille.

Er??ss? J?rvituitusta py?riv?ss? p?lypilvess? ajoi ajuriukkojen heimop??llikk?, Ruoska-Juones, asemalle. H?nell? oli kaikki kuskipukin aatelismiehen merkit: lyhyt etukumarainen vartalo, uljaat sirppiviikset, niiden v?liss? aurinkoa ja piiskaryyppyj? heijastava nen? ja hauskasti k?pertyv? leikkotukka, joka p??sti t?sm?llisesti vakoontuneen niskan oikeuksiinsa. Ruoska-Juones oli vanhapoika ja eleli enemm?n rattaillansa kuin tuvassaan, jossa em?nnyytt? hoiteli h?nen sisarensa Ieva. Ja niinkuin jokaisella kokemusten aateloimalla ajuriukolla on omat tapansa, niin Ruoska-Juoneskin moksautti tuon tuosta piiskansa varrella saapasnahkaa. H?n ei milloinkaan ly?nyt hevostansa, antoipa vain saappaansa kuoresta kipakan ??nen hepallensa. Ja tuo tapa tiivistettiin sitten h?nen nimeens?kin: Ruoska-Juones. H?n oli seudun ajurivanhin ja ajeli asemastansa tietoisena tyylikk??sti omat matkaviivansa; nen?ss? iloinen veitikkuus ja samalla viiksien k?rjill? syv? vakavuus.

Ruoska-Juones ajoi verkkaisesti maantiet? pitkin ja napautti kiivaan ??nen saapasvarrestansa vasta hiukan ennen tienmutkan kive?, jossa arvasi poikanulikoiden vaanivan kyyti?. Mutkassa jo rattaat lenn?htiv?t arveluttavasti, kivell? kaksi velikultapoikaa j?nnitt?ytyi loikkaukseen, ja Ruoska-Juones h?il?hdytti ohjasperi?.

-- Nyt kun ovat taas siin? nokat v??r?ll??n, vai niin vai!

Kun Ruoska-Juones saapui kapakan pihalle, tipahtivat ?skeiset pojat h?nen k?rriens? takaa ja pikelsiv?t nauraen tiehens?. Juones manasi, ajoi hevosensa nurkkapilttuuseen, p?yhi sille heini? turvan alle ja saapasvartta naputellen k?yri kapakkaan. Siell? piiritti rikkin?isill? vahakangaspalasilla verhottuja p?yti? seudun ajurikaarti kodikkaasti oijennellen. Hikinen, lihava nainen ty?ntyi tuon tuosta sylit?ytisineen odottavien luo, latjasi p?ydille kolhiintuneita kannuja, laseja, sokeriastioita ja isoja vehn?si?. P?ydiss? leimahti aina v?h?n p??st? naurunr?h?kk?, ja joskus koko kapakka ulvahti yhdest? suusta jollekin syv?? vakoa kynt?v?lle sutkaukselle. Pidettiin puhetta kaikesta siit?, mihin silm? ja ajatus oli l?hip?ivin? tarttunut. Kannuista valettiin laseihin tulista teet?, lautaset lenn?htiv?t sormien nenille ja tahdikas h?rppiminen s?esti ??nten hulmuntaa. Otsille hel?hti hikiherneit?, naamat punoittivat, viikset retkahtelivat lerpalleen, ja k?det v?ljenteliv?t kauloilla paitojen kireytt?.

Ruoska-Juones py?rsi ajurivanhimman arvokkuudella huoneen suurimpaan p?yt??n, jossa h?nen vakituinen paikkansa oli. Kapakkavaimo toi Juoneksen eteen tavallisen teepanoksen, ja pian ukko sovittautui huoneen hikiseen, h?yry?v??n ja h?rppiv??n tunnelmaan.

Aikansa tarinoituaan juonnin katteeksi Juones asteli ulos. Merkki oli annettu. P?yd?t alkoivat jyr?hdell?, lasit kilahtelivat ja ?kki? koko kapakka oli tyhj?. Ja niin alkoi aamun merkkihetki. Ajurimiehet asettuivat kartanolle tiukkaan keh??n, sovittelivat olkap?it?ns?, pusertelivat kuumassa retkahtaneet viiksens? ryhdikk?iksi ja odottelivat t?rkein? aamuarpaa. Juones nyhti ruoskan saappaansa varresta, l?i sill? kolmasti saapasnahkaa ja p?r?ytti kumean huudon:

-- Arpaan! Arpaan! Arpaan!

H?n n?ki kyll?, ett? kaikki olivat jo painautuneet keh??n, mutta tuo huuto kuului t?rke?n? alkuna niihin menoihin, joihin juuri oltiin heitt?ytym?ss?. Huudettuaan Juones k?veli kapakan eteiseen, venytti itsens? varpailleen ja otti ovikamanan p??lt? k?teens? pienen nahkaisen s?kin. Ja nyt Ruoska-Juones tunsi keisariutensa kiit?v?n hetken olevan lentimill??n. Juones k?pitteli kankein jaloin kuin niskakarvansa p?rhist?nyt koira kartanolle, s?kki? varovasti kannatellen. Ukkojen piiri repeytyi hetkeksi ja imaisi Juoneksen sis??ns?. H?n j?i seisomaan keskelle ja tunsi, kuinka jokainen silm?pari sinkosi n?kym?tt?m?n silmukan h?nen k?dess?ns? olevaan s?kkiin ja kiristi sit? yh? tiukemmalle, sit? mukaa kuin h?n viivytteli toimituksen alkamista.

Ruoska-Juones helsk?hdytti p??tt?v?ll? liikkeell? s?kki?, jossa kupariset arparahat odottivat onnimannejansa, ja hellitti s?kist? pari suunkuroutumaa, niin ett? sai k?tens? h?mment?m??n sen vaskista aarretta. Ja kun h?n nosti varovasti k?tens? n?kyviin, oli h?nen peukalonsa ja etusormensa v?liin tiiviisti puserrettuna kirkkaaksi kulunut arparaha. Merkki oli taas annettu. Piiri otti pari kiihke?? askelta ja ahdisti Juoneksen saarrokseensa. K?si? sukelteli s?kkiin, joku pyrki h?mmentelem??n, joku sieppasi rahansa silm?t killill??n ja kynnet suorina kuin tiira kalan. Kaikki ottivat omalla vakiintuneella tavallaan. Mutta jokainen j?tti arparahansa tiukasti etusormen ja peukalon nipistykseen. Kukaan ei katsonut rahaansa. Kartanolla oli pelihimon j?nnityst?. Pari ukkoa vaihtoi ummessa silmin arpansa. Muutamien vaikenevista sormista n?ki, ett? he koettelivat kiivaalla puserruksella saada rahan numeroa painumaan paksuun sorminahkaansa ja siten arvailla onnensa. Piiri suureni. Juones seisoi taas v?lj?ss? keh?ss?, nahkas?kki ammollaan toisessa k?dess?. ?kki? h?n kiepautti sormiinsa nipistetyn arparahan n?kyville, nosti sen siristyvien silmiens? korkeudelle kuin vaahtoavan olutlasin ja tokaisi pelihimosta v?r?ht?v?ll? ??nell?:

-- Kuusitoista silm??!

Ja j?lleen oli merkki annettu. Odotuksen ponnistin laukesi j?ykistyneess? ukkoparvessa. Jokainen katsoi rahaansa taas omalla tavallaan. Yksi katsoi numeron kouransa sis?ss? salaisesti niinkuin hoitopeliss? katsotaan kortin silm?t; yksi lenn?hdytti rahansa ilmaan ja katsoi vasta kiinni kopattuaan sen numeron. Muuan sylk?isi ja manasi ja avasi kouransa niinkuin se olisi ollut ampiaisen vankilana. Muutamat m?k?siv?t viel? kuuluviin hovinoitaisunsa:

-- Tersii Tepa hevosta!

-- Antiahan Luoja lykky?!

Ruoska-Juones k?veli s?kki k?dess? pitkin piirin rintaa ja ker?si arparahat takaisin. Kukin huusi numeronsa rahaansa viskatessaan ja sen tehty??n kiiruhti hevoskatokseen. Juones kuroi vaskis?kin huolellisesti kiinni, kurotti sen ovikamanan p??lle ja saapasvartta ruoskalla pompottaen k?veli hevospilttuulleen.

L?hdettiin junalle. Katoksessa oli kihin?? taas kerrakseen. Hevosia perittiin purnuilta ??nekk??sti kartanolle. Urkittiin toisten numeroita ja kiroiltiin huonoa tuuria. Kulkuset pitiv?t sen kymmenist? soittoansa. Kapakoitsijan pojat seisoivat rapuilla ja odottivat taas kyytiin p??sy?. Valjaita kiristeltiin, istuinpatjoja p?lytettiin, kauras?kkej? nivottiin kiinni. Jo l?j?htiv?t ohjasper?t lautasille, onnekkaimman numeron saanut l?hti loilotellen hevospuomille; ja sit? mukaa muut. Kaksi veitikkaa ponnahti rapuilta rattaiden siiville ja he katosivat pian tien p?lyyn. Pitk? ajurijono lasketteli tiet? jytisytt?en l?heiselle asema-aukealle. P?lylle nen??ns? nyrpistelevi? palvelijattaria pakeni kiirett? pit?en kauppoihin, ja likainen torikoira vouskutteli ilmeett?m?sti kauppiaan portilla. Sen haukku sai kuitenkin ilmett?, kun se huomasi poikien juoksevan takaisin kapakalle tien irtonaista p?ly? kynt?en. Se sy?ks?hti mukaan. Mutta pojat leiskauttivat itsens? viimeisten rattaiden askelmille ja h?visiv?t h?rn??vin elein p?lymereen. Torikoira nosteli hetkisen kuonoansa ja loksahdutti k?rp?sloukkuna hampaitansa sek? hiipi laatikkovuorien varjoon.

Hevoset seisoivat nyt ajuripuomilla is?ntiens? aamuonnen mukaisesti. Odotuksen j?nnitys heijastui hevosistakin. K?det nykiv?t v?h?n v?li? ohjaksia parantaakseen k?rrien asentoa ja saivat aikaan alituisen liikkeen hevosien rintamassa. Ukoista aina joku pist?ytyi kurkistamassa radalle. Hevoset olivat kunnossa, nyt somistivat ukot itse?ns?. Viikset taottiin uudestaan k?yr?lleen kuin lokin siiviksi, luhistuneet saapasvarret vedettiin suoriksi, lakit siirrettiin veike?sti korvalliselle, ja kellonperiss? riippuvat hopearuplat koetettiin saada sopivasti r?tk?ht?m??n n?kyviin. Oli liian lyhyt aika junan tuloon: kaskut eiv?t jaksaneet l?v?ist? koko ajuririntamaa, vaan putosivat jo viimeist??n puoliv?liss? maahan jonkin ylimielisesti torjuvan sylk?isyn mukana. Poikia seisoi ajuripuomin p?iss? silmi?ns? haristellen ja ihmetellen puomin valtavaa tenhoa, v?lkkyvi? valjaita, kuorossa hel?htelevi? kulkusia ja hevosten alati liikkuvien jalkojen hauskaa viivaleikki?. Asemalaiturilla k?veli lauantaivarhaisia rouvia niskoissansa pitsiset p?iv?nvarjot kuin isot helttasienet. Pari valkeaesiliinaista kulkukauppiasta seisoi vasut p??laella, ja he keskustelivat ??nekk??sti ja k?si?ns? k??nn?tellen, v?liin iskien kyntens? parran juuristoon.

Juna vinkaisi. S?hk?isku vihlaisi odottajajoukon selk?piit?. Rouvat nykiv?t p?iv?nvarjonsa suppuun. Pojat riensiv?t laiturille. Juna vuhahti asemalle. Vaunuista tuli monenn?k?ist? kansaa: turpeita kauppiaita, pitk?partaisia tiedemiehi?, silkkipaitaisia ylioppilaita, koristeissaan kolisevia kenraaleja, tavaroiden kanssa tuskittelevia rouvia, ylpe?rintaisia imett?ji? ja itkeskelevi? lapsia. Vastaanottopusut moksahtelivat, terveiset soivat, ja joku huuteli junasta viel? kesken j??nytt? puhettansa. Asemalle pudottautunut v?ki alkoi edet? pienin? ryhmin? ajuripuomille. Niinkuin ahnasta kipunaa seuraa aina tulenleimahdus, samoin seurasi asemalaiturilla kajahtanutta melua uusi ja valtavampi. Satakunta ajuriukkoa hypp?si seisomaan kuskipukeillensa, ja he alkoivat huudella tuntemiensa herrojen nimi? ja hevostensa hyvyytt? ja kaikkea, mit? aamun korkeimman tapauksen tunnelmat l?iv?t sanoiksi, toiset viel? k?sill?ns? laapottaen niinkuin kanat siipi?ns? lentoon yritt?ess??n. Ja siin? sit? olikin huutoa ja hilskett?. Junan l?ht?vihellys kilpistyi voimattomana ja ohuena hevospuomin meluun. Tulijat melkein ry?stettiin rattaille. Ohjasper?t ja siimat lankesivat notkein kaarin valjaitten v?leihin, ja hermostuneet hevoset ampaisivat juoksuun naisten naurun ja kirkumisen s?estyksess?. El?m??, v?ri? ja ??nt? tulvehtinut puolenp?iv?n hetki sammui sit? mukaa kuin rintama hajosi alkukes?n vihreihin maisemasokkeloihin. Teitten ylle j?i leijumaan hauras p?lykatos. Mutta asemalle ei j??nyt muuta ??nt? kuin kuumuudessa tuskittelevien ratakiskojen napsahtelut. Unen ja p?lyn sokaisema torikoira koetteli kapakan nurkalla siepata ohitse sujahtelevilta rattailta pakettien hajuja, mutta kyll?styi kykenem?tt?myyteens? ja luikki kostean hevoskatoksen varjoihin.

Ajoon l?hteneet miehet saapuivat jo hyviss? ajoin kapakalle iltap?iv?junille menn?kseen, vaikka tiesiv?tkin, ettei niilt? montakaan kyyti? herunut. Vasta iltajunilta sai kulta-apajan. Ja juuri lauantai-iltoina el?m? oli asemalla kaikkein kiihkeint?, kun toimissa olevat aviomiehet palasivat Pietarista tuttavineen ja kameelinkantamuksineen perheittens? ja luonnon leveille helmoille. Silloin tappelivat tulijat ajureista eiv?tk? ajurit tulijoista. Mutta iltajunien tuloa odotellessa sopi mukavasti pist?yty? iltap?iv?junillakin, jotka eiv?t tulleet Pietarista asti, vaan jostakin l?hemp??. Ja junien v?linen aika saatiin uljaimmin menem??n kapakan tutuissa suojissa kaskujen ja naurun humistessa. Sit? silm?ll? pit?en, ett? eukot olivat saunanl?mmitysaikoina kaikkein kiukkuisimmillaan, ajoi moni ukko jo hyviss? ajoin ennen iltap?iv?junia kapakalle, t?ytti sen ovipielen isosta tupakkakulista piippunsa; huusi teet? eteens? ja alkoi kuulostella naapurip?yd?n puheita niiden sy?tteihin tarttuakseen. Moni iski silm?? kapakkavaimolle, sai piiskaryyppyns?, nakkasi vastaan kopekkansa ja alkoi himmein silmin kehua liikkuvaa kalustoaan: hepoa ja rattaita.

Ruoska-Juones saapui melkein viimeisen? taas ja sai juotavat joutuisasti eteens?. H?n antoi punaisen nen?ns? pusertaa pinnalleen pari hikihernett? aina juotua lasia kohden, h?rppi viikset melkein suuhunsa janoissansa, sinkoili ter?vi? katseita nurkkaan ja toiseen ja puhalsi aina lasin v?lill? kuuluvasti ja tyytyv?isesti.

Kun h?n nousi, nousivat kaikki ja katosivat pihalle.

-- Arpaan! Arpaan! Arpaan!

Torikoira ja kapakan pojat olivat jo paikoillaan, ja aamulliset ??net ja tapaukset uudistuivat.

Junalla tapahtuikin ihmeit?. Tulijoita ei ollut montakaan, mutta niist? olikin yksi oikein neulojen neniss? pidelt?v? herra. T?m? tahtoi kyyti? aina merenrantaan asti. Ajurit katselivat toisiansa, vilkuttivat silm?? ja lupasivat l?hte? kyll? sadasta ruplasta reissuun. Herra paiskasi k?tens? ristiin, puhkesi haukkumaan koko ajuripuomia ja l?hti kiukkuisena kuin kirppuinen koira hakemaan poliisia. Miehet l?iv?t sill? aikaa hepojansa selk??n ja pakenivat hunnilaumana kapakalle.

Pian saapui sinne kuitenkin poliisi rintaansa r?yhistellen, aukoi papereitansa ja totesi ajoalueen piiriin kuuluvan sen kaukaisen rantaviivan p?tk?n, jonne h?nen rinnallansa polpottava herra halusi. Mutta ajureista ei kukaan tahtonut l?hte? juuri pyh?n aattona p?iv?kuntaiselle ajolle, ja kaikki kielteliv?t. Poliisi merkitsi kielt?jien nimet kirjaansa. H?n kysyi jokaiselta erikseen, kaikki lupautuivat kyll? ensin sadasta ruplasta l?ht??n, mutta poliisi luki taksasta kaksikymment? ruplaa ja merkitsi ristin viel? jokaisen nimen viereen kertomaan taksan omavaltaisesta ylitt?misest?. Ajurivanhin huudettiin poliisin ja kiukuttelevan herran luokse.

-- L?hdepp?s kyytiin!

-- Eih?n t?ss? nyt oikein lenkahda sille tuulelle.

-- Mink?t?hden? -- Poliisi py?ritteli valppaasti kyn??ns?.

-- Onhan n?it? sialla syit?: konsa on maa j??ss?, konsa k?rs? kipe?!

-- Nyt ei olekaan mik??n leikkipaikka! Ajurivanhimman on nyt pakko l?hte?, taikka muuten k?y huonosti, vaikka t?ss? k?y huonosti joka tapauksessa teille kaikille!

Ajurijoukosta saapui sopottelevia ukkoja Juoneksen luo, h?n ny?kk?ili, k??nsi hevosensa keskelle kartanoa, nosteli noituvan herran tavarat rattaillensa ja karjaisi:

-- Posaalusta!

Herra nousi pomiluiden rattaille. Juones painautui tiiviisti pukillensa, viritti ohjakset ja roimasi ensikertaa el?iss??n hevostansa ruoskalla oikein kipakasti. Nyt ?llistyiv?t sek? pihalla seisovat ukot ett? aisoihin vangittu hevonen. Se seisoi hetken kivettyneen?. Juones l?i uudestaan. Silloin hevonen pyyh?lsi kaula suorana hapraaseen neliin ja h?visi ukkojen edest?.

Kapakan nurkalle juosseet miehet n?kiv?t hetken kuluttua junan nopeudella etenev?n p?lykiilan, joka sy?ksyi mets?n vihre??n nieluun kuin ?k?isesti singottu kivi.

Ruoska-Juones tunsi, ettei h?n ollut ikin? ajanut sellaista vauhtia kuin nyt mets??n saavuttuaan. K?rrit luistelivat tien kahta puolta kepe?sti kuin vesikirppu joen pintakelmulla. Herra mylvi kuin hautova kalkkuna per?istuimella. Mets?tiell? Juones ?kki? seisatti hevosensa, vyyhtesi ohjasper?t ja heitti ne poikittain ajokkinsa selk??n. Herra katseli silm?t renkaallaan Juoneksen liikkeit?, tarttui p??h?ns? ja lasketteli kes?iseen p?iv??n tulvanaan rumia nimi?. Juones tempasi saapasvarrestansa ruoskan, l?i sill? kuskilautaa ja karjaisi kovalla ??nell?:

-- Min? sanon sinulle oikein j?rvituittusen morskoi-??nell?, jotta sin? ole paisti hiljaa minun rattaillani, ?l?k? m?yki ja ?lise -- taikka min? nyk?sen sinut maahan ja ryvettelen porossa, se k?visikin sinun m?rk??n n?k??si vaikka kuinka hyvin kiinni!

Herra synkistyi myk?ksi, puserteli k?si?ns? ja lenn?hdytti niist? toisen tuon tuosta napauttelemaan pitki? ja vet?vi? ristinmerkkej?.

Nyt ajoi Juones k?ym?jalkaa. H?n oli p??tt?nyt ajaa viisipenikulmaisen matkan lannanajon tahdissa. Kulku k?vi hitaasti. Herra torkkui ja Juones aprikoi poliisin sekaantumista juttuun. H?n arvasi, ett? jos ukoille k?visi huonosti, k?visi h?nelle my?skin, sill? h?n oli nyt vain pakkoajossa, ensin kielt?ydytty??n kuten toisetkin. Saavuttiin aukealle palokankaalle. Kanervamattoiset nummet huokuivat kuivaa, lamauttavaa kuumuutta. Kaukaiselta ilmankartanolta rynt?si raskas, uhkaava pilvi taivaan kaaristoon ja leveni tasaisesti ilmanpielien v?liin. Herra huokaili ja ?hki torkuksissaan, havahtui kuivaamaan hike? turpeilta kasvoiltansa ja huomasi h?tk?ht?en taivaankannelle j?nnittyv?n pilven. H?n osoitti sit? vaikerrellen Juonekselle ja yritti samalla ohjasperi? k?teens?. Juones seisautti heti hevosensa, vyyhtesi ohjasper?t ja aikoi laskeutua maahan ?skeiseen tapaansa, kun herra ?kki? putosi polvillensa rattaiden pohjalle ja itkien rukoili Juonesta ajamaan kovemmin eik? kiusaamaan h?nt? kuoliaaksi. Juones karjaisi j?re?ll? ??nell?:

-- Niettu!

Matkue oli jo ehtinyt l?v?ist? suunnattoman paloaukeaman, kun ensikerran jyr?hti, pitk??n ja raivokkaasti. Herra sai hermokohtauksen. Sen kuluessa Juones ehti tyhjent?? jaloksissaan olevan hein?s?kin, jonka kulmat h?n sovitti sis?kk?in ja sai syntym??n munkin kaapua muistuttavan sadetakin. Sen h?n sitten kiepautti harteillensa.

?kki? putosi monenlaista: salamoita, jyrin??, rakeita, vett?, kuivuneita oksia, k?pyj? ja neulasia. Herra loikkasi mets??n ja kyyristyi ison kuusen alle. Juones viittasi h?nt? takaisin. Herra ei ollut n?kevin??nk??n. Hevonen aloitti taas verkkaisen kulkunsa, ja rattaat eteniv?t pisaroista valkeana kiehuvalle tielle. Herra rynt?si mielett?m?sti karjuen per?st?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet