Read Ebook: Jouluilta: Kolmilauluinen runoelma by Runeberg Johan Ludvig Juva Valter Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 99 lines and 8628 words, and 2 pages

Translator: Valter Juva

JOULUILTA

KOLMILAULUINEN RUNOELMA

Johan Ludvig Runeberg

Suomentanut Valter Juva

Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1921.

Suomennoksessani olen siell? t??ll? tehnyt edelt?j?ni, Paavo Cajanderin, k??nn?ksest? lainauksia, jotka kuitenkin runoelman kuusmitta-s?keisiin n?hden ovat useimmiten verrattain v?h?p?t?isi? ja vain ani harvoin k?sittelev?t kokonaisia s?keit?. Toisessa laulussa olevan romanssin entist? k??nn?st? on noin kaksi viidennest? s?ilytetty.

ENSIMM?INEN LAULU.

Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in.

??neti torpastaan, salomailla mi kaukana piili, l?ks sotavanhus Pistoli pois h?myhelkehen illan, l?mmenneen? jo liedest??n, nys? r?iskiv? suussa. Kenk??n m?kki? ei kotimiehen? katso ja kenk??n ukkoa seuraa ei. My?s ainoa poika ja turva kauas l?ks sotateille ja taisteli Turkkia vastaan. Murhein matkahan ei toki vanhus l?htev?n n?yt?; mieliss??n kuni muut h?n joulun riemua vartoi, vankkaan kartanohon kun kutsut n??t oli saanut. >>Viitsit, mies>>, oli virkkaillut majur, arvosa herra, kirkon luona kun ?skett?in aseveikkohon yhtyi, >>viitsit, Pistoli, istua noin kuin korpien metso, p?rr?n? piileillen; niin harvoin meill? m? n??n sun! Viel' ik?-p?ivi? on, viel' askelen astua jaksaa jalkasi ruhjounut; tule pois, tule jouluna viimeks. Juhlat pitki? on; kun marsseja, taistoja kerrot, hauskuttaa h?mypuhteet voit tuvan untelo-renkein.>>

N?in oli haastellut sek? olkaan ukkoa ly?nyt. Mieless' yst?v?-kutsu ja my?s majur arvosa itse, ukko nyt unhottaa tien vaivat, tyynn? h?n uhmaa mets?? synkkenev?? sek? lunta, mi laattua tuiskun, kattaen maat, loi nietoksin polun aution umpeen. Rient?en uppoavaa puujalkaa pisti ja nosti uljahin innoin, p??sten niin, vaikk' ontuen, eesp?in.

Mut toki joutuummin v?en-pirttiin hauskahan aatos eelt? jo kiiti, ja mieless??n h?n haasteli hiljaa: >>Riemua riitt?? nyt, heti pirtiss' aatto jo alkaa, huolet kaikki jo nurkkaan j?? sek? ty?puku kirstuun, kynttil?t tuikahtaa, ja jo permannolla on oljet. Joulu jos ois nyt my?s salin uljaan kruunujen alla, miss? he ennen leikki? l?i sek? lauleli aina! Vaan suru kuuluu nyt siell' istuvan, ankea kaipuu, siit? kun nuoren, kapteenin piti Turkkia vastaan taistoon menn? ja appelahan sulo puoliso j?tt??. Harvoin kieli se helkkyy nyt klaverissa, ja soitto ei ilotanssiin vie, talo vierait' ei ole t?ynn?. Yksin puoliso kapteenin vait itkevi, surren riemua menneen lemmen kuun, sek? kehtoa soutain, kaihoja laulavi lapselleen, jota ei is? n?hnyt. Vanhenneena ja nurjana vait talon arvosa rouva ky?kit k?y, salit tyhj?t k?y, taas k??ntyvi ky?kkiin, ?rtyy, moittivi t?it?, ja jos lepo muistuvi mieleen, k?tkyen ??reen j?? sek? yhtyy tytt?ren itkuun. Poissa se n?in koko viihtymys on. Majur ukko, jo kyltyin naisten kyynelihin, nojatuoliss' istuen, yrmii p?iv?t kaikki ja tuskaantuu, ikiparkuja kuullen. Yksip? siell' on vain, min lapsenmieli se seesn? valmis riemuhun ain' on, lempe? Augusta neiti. Vienona h?n, hymysuin kuin enkeli liikkuvi ko'issa, leikki? ly? sek? lohduttaa, tai tyynt?vi viiht?in, milloin murhe jo pilvi? tuo, ja ne myrskyt? uhkaa. Neitosen ansio my?s on, jos t?n? iltana oiva lie v?en kestitys, ei sit? nyt kai muistane toiset; h?n, tuo lapsekas impi, mi on koko kartanon nuorin, huoltaa kaikki ja on vain riemun tuojana muiden.>>

Noin h?n mietti ja sai kyl?tielle ja j?lki? raiteen kulki jo huojentuin, asutumpia seutuja, miss? loittoa loimahtain valo joskus kohtasi silm??. Pitk?p? taival viel' oli astua. Ilta se joutui kolkon synkk?n? vain. Yh? kiiruhtaa koki vanhus, kulkushelske kun ?kki? soi sek?, t?ytt?en ilman, korvia yll?tt??. H?n s?ikkyin hoippuvi syrj??n, hankeen vaipuen, katsoo taa. -- Iso??nisin elkein korskana hoilasi vain ajomies. Ohi juoksija kiiti ohjin hellitetyin, kun >>Iltaa, Pistoli!>> kuului reest?, ja vauhdissaan ori seisahtui heti kohta.

Lempe? ??ni se korviin soi sek? ukkoa kutsui: >>Tulkaa, Pistoli, varmaan kai vie meille nyt tienne, tulkaa pois, reen reunall' lie toki istumapaikka; kolkko ja raskas tie pime?ss? on astua ramman.>>

N?in soi kutsu, ja riemastuin h?n k?sky? kuuli, tunsi jo ??nest' arvoisan sulo Augusta neidin, totteli kohta ja mieliss??n reen reunahan istui. Ihmeiss??np? jo p?in h?n k??ntyi vienohon impeen: >>Joulua viett?m?h?n salomailla te j?ittek?, neiti, matkaan umpioteill? ja pakkas-iltana yksin, kartanohon kun nyt valo, l?mp? jo kaikkia kutsuu, kun rujo rampa se my?s lumihankia kahlata koitti, pyrkien innoissaan v?en-pirttiin hauskahan aatoks?>>

Leikki? laskien vastasi vain kuustoistias impi: >>N?hk??s, Pistoli, korvess' on liki lampea m?kki, syrj?inen kuni teid?nkin, maja sortuva melkein! Kuusien alla ja nietosten pes? siell? on ahdas n?lkiyneen emo-pyyn sek? viiden poikasen orvon; jouluna my?skin nuo jyv?-kultaa, riemua kaipaa.>>

Lausui n?in hymysuin. H?myillan k?tkem? kyynel ?ij?n silm?h?n ensi, ja noin h?n heltyen haastoi: >>Tulkoon teillekin niin ilo suojiin kartanon uljaan, tulkoon nyt t?n? p?iv?n? niin, yh? j??m?h?n eelleen, kuin salom?kkiin syrj?iseen ilon itse te toitte, ihmisrintoja lohduttain sek? kurjia viiht?in!>>

H?llep? vastasi huoahtain kuustoistias impi: >>Turhaa vartoakaan! Ilo koskaan ei tule meille, pois meni, pois kera kapteenin sotateille se Turkkiin. Matkaan kun teki l?ht?? h?n, ja he kamssuja kiirein senkin seitsemin etsi ja toi sek? kuomuhun ahtoi, silloin siskoni onni se my?s sek? ?itini riemu, taattoni leppoisuus tuli kuormaan my?t? ja hukkui. Itse kun viittasi vait, ikip?iviks l?htien ehk?, ??neti hauskuus reen taa nousi ja l?ks sit? tiet?.>>

Ukko se aatteli vain, miten anteja suo eri m??rin kohtalo meille, ja kuin tois t?lliin onnea h?lle tuo, jota rikkaat hyljeksii, ja h?n ilmi jo lausui: >>Viihty? rinnan kuink' elo uhkea voi sek? kaipuu, kuink' ei inhemo riemuiten hyv?n arvoa huomaa? Mist?p? teill' on puutoskaan? Ik?miehen? liikkuu perheess??n is? reippain p?in, yh? toimia johtain. ?iti se j?rjest?? talon askaret arvoa t?ynn?, helppoja huolia huojentaa omat tytt?ret armaat. Kilvan palvelijat k?y ty?h?n. Jos mit? mielit, ihmiset toimekkaat heti kiirein toivosi t?ytt??. Vankka ja vauras kartano on; sit? kulkija tiell? katselemaan j?? ihmeiss??n. Yli aittojen, aumain siunaus runsauden kuni p?iv?npaiste se virtaa. Totta jo riitt?? tuo: ei paljoa vaadita onneen! Tulkaa katsomahan toki m?kki? Pistoli-vaarin! Kykkivi itsekseen sotavanhus. Vilkuvi yksin lieteen, hoitavi hiilostaan, on vaiti ja miettii. Kenk??n siell' ei jaa ukon niukkoja anteja; kenk??n laittele ei h?nen atriataan, ei patjoja p?yhi; kolkoks oltava k?y, ei ihmiskieli se ??nny. Kuuntelemaan jos j??, lumimyrskyss' soi humu hongan, Luojan luomia jos h?n joskus mielisi n?hd?, hukka se, yksikseen kuni h?n, liki m?kki? kiert??. Jos l?pi ruudun tarkastaa, milt' ulkona n?ytt??, huomaa vain h?myvy?n, kunis yhtyy maa sek? taivas, miettivi, tiet?in: ei koko maailmass', ilmojen alla ihminen ainoakaan syd?mess??n muistele h?nt?, aattele riemukseen, ett' el?? Pistoli vanhus! Siltip? t?lliss??n yh? vaan h?n piippua polttaa, p?iv?n tyynen? alkaa, vait sen loppua vartoo.>>

Yst?v?-lohduin vastasi vain kuustoistias impi: >>Murheet pois! Pian ehk? ja arvaamatta jo poika saapuvi taaton luo sotateilt?, ja loppuvi kaipuu. H?n tuvan ahtaan laajentaa sek? uusivi silloin, sarkoja jatkaa, tuo kotitoimiin nuorikon armaan, viihtyvi, onnea luo el?m??nne ja varttuvi vauraaks. Rakkailleen is?vaari ja lapsenlapsien riemuks, istuen kunniapaikallaan, sotamuistoja kertoo; poikapa piskuinen, joka marssii pyssyn? sauva, polvellenne jo k?y sek? neuvoja kuulevi, kuinka verty? tiet?? mies, kun kutsuu syntym?maamme.>>

Suoristautuvan n?it h?myss' ?ij?n. Taistelumuistot mielen t?ytti, ja unhottain er?maat sek? puutteet, juhliin reimana saa sotaveikkona kartanoherran.

Kun liki kuistia seisahtui jalo juoksija vihdoin, tyynn? jo viettohan aaton l?ks v?en-pirttihin ukko; lempe? tytt? se taas ilomielin rient?vi saliin.

Riemupa nyt kodin armaan ei ota impe? vastaan, huoli ja hiljaisuus vain, joulun vierahat oudot, vienoa kohtaa. Turhaan loi valo kynttil?kruunuin hohtoa juhlaisaa salin uljaan loistoa n?ytt?in; ilmeni selvemmin vain murhe, mi mieli? kalvoi. Synkk?n?, keinua soudattain, majur arvosa istui, huulilleen lasin nyrpeiss??n vei, lauhkenematta, kun ik?-puoliso, tuskauneena ja huolia t?ynn?, teekupin unhottain, siin' eess??n j??hty? soi sen. Istuen itsekseen sek? vanhempain n?kyvist?, vait, k?si otsallaan nyt kapteenin sulo rouva hoivakseen vain lohtua kaipuun katkeran etsi. Silm??n vaiteliaan k?vi varkain kyynele, toinen poskea polttelevaa helohelmen? uursi ja h?ipyi.

Tuon n?ki, touhuin tullessaan, heti lempe? tytt?, aavistain, ett' taas h?nen armaitaan oli myrsky raastaen h?irinnyt; vain hetkeks n?ytti se laanneen. Haastaa tohtinut ei. Vait ny?k?ten, arkana riisuin, p??si jo vaatteistaan, ja jo paljastui siro p??hyt. Kutreja j?rjest?in luo siskon hiipivi hiljaa.

Vanhapa rouva se huoahtain noin virkkavi vihdoin: >>Augusta, kuule ja n??, mit? uutislehti se tiet??, posti min ?sken toi. Jos haudass' ois polo ?itis! Ly?ty jo ruhtinas on, jota lankosi seurasi; saartoon, vangiks joukko se j?i, vain harvat v?lttiv?t turmaa.>>

>>Vaimo, sa hourit>>, harmissaan majur arvosa haastoi, >>eih?n vankeja mainita lain, ei saartoa my?sk??n; kylke? vastaan hy?k?ttiin, j?i rintama vaaraan, hukkui miest?, mut tien avas urho, ja kunnia s?ilyi. Viihty? juhlan suo, ?l? joulun riemua riist?; vuoden tarjona siltikin on surup?ivi? kyllin.>>

Katkerin ??nin, huoahtain ik?-puoliso vastas: >>Soisit, voisit siis ilakoivina n?hd? s? meid?t, leikki? n?hd? ja liehuntaa, kun ehk? nyt Aadolf kamppailee kera kuolon, maaksi jo maatuvi, taikka Turkin vankina saa veririnnoin joulua viett??!>>

Oihkien kapteenin sulo rouva se kimposi pystyyn, k?tki jo kasvons' itkeyneet avohelmahan ?idin, lohtua saadakseen; majur-ukkopa ?kki? maljan p?yt??n laukasi, nousten vait. Jalo silm? se loisti, ?iss??n oikasi varttaan h?n, lumip?isen? seisten. Vaimoon k??ntyen, ylv?in p?in nyt verhoa vaatteen riist?vi rinnaltaan, poven uhkean arpia n?ytt?in: >>Talven kolmenkymmenisen sija tuoss' oli sulla; tokkopa haavat n??, verivammat kiinni jo k?yneet, rauhasi vei, sua kiusasi, kun syd?mell?ni uinuit? Halvemmaksiko, vai, ik?v?ity? tytt?res arvaa, miekka ja luoti jos on silonahkaan naarmuja tehnyt, kylmemm?ksik? j??v? se lie syli arpisen urhon? Vaikene siis; vaikk' kaatuis h?n, mit? voivotus auttaa? Kyyneltulvia kalliimpaa sek? parkua naisten hurmeen tilkkakin on, min sankari kuolema eess??n taiston hetken? suo kotimaansa ja kunnian uhriks.>> Haasti ja istuutui sek? julmana keinua alkoi. Puoliso, karttaakseen ukon nurjaa hetke?, hiljaa keitti?h?n meni toimiin, kun tyt?r ankea huoltaan kaihoin itkem?h?n l?ks ??neti kammiohonsa.

Taaton seurahan yksin j?i kuustoistias impi. Lapseen vienoiseen suru vanhuksen k?vi vihloin; syrj?ss' istuen, kyyneltyin tyt?r ukkoa katsoi, miettien mieless??n kodin entis-onnea, jolloin riemu ja hilpeys soi: is? otsall' leppe? rauha siin' oli armaan sees, kuni illan v?ikkyv? hohde. Kaikk' oli toisin nyt! ?k?p?isen?, pelkona muiden, harteillaan i?n taakka ja huolta ja harmia t?ynn?, outo ja vieras vain oli perheess??n is?-kulta. Hapsia harmait' tahtonut ois silitell? nyt impi, suukoin pilvi? h?ivytt??, jotk' kaihtivat otsaa, jos vain tohtinut ois h?n h?irit? taattoa tuimaa. Nyt vain hiipivi luo klaverinsa ja kieli? hiljaa empien koskettaa, taas ??nten haipua antain. Vaan jopa soinnut helkkyin soi, yh? vaihtelevammin iskev? tahti se ly?, ja jo nuoruuslaulua taaton s?ist?in laulavi raikkain suin kuustoistias impi.

Kun sanat innokkaat, nuo muistoon viel' yh? j??neet taistelun-aikaiset, taas korviin lauluna kaikui, pohjaan joi lasin ukko ja keinuen tahtia polki. Harmi se h?ipyi pois, lumo sointuin tenhosi mielt?; nuoruus-aikojen aatokset her?s, suopea tunne rinnan t?ytti, ja vihdoin soi tuon mahtava ??ni, s?ist?en bassollaan, sek? lauluun tytt?ren yhtyi. Vaan kun vaikeni laulu, ja sormin leikkivin impi hiljaa h?lvenem??n loi vienoja sointuja viel?, nousi jo vanhus tuolistaan. Mut lempe? tytt?, hoitaen haaveissaan sulosoittoa, ei sit? huomaa, ennenkuin is?, k?yden luo, k?den ??neti laski hius kiharoille jo pienon p??n. Ilon yll?tys immen valtasi siin', yl?s silm?n loi h?n, katsoen taattoon. Silm?ss' urhon herkk?n? n?it helokyynelen uivan, syntyiss??n heti ehk?istyn; sylihins? jo hell??n sulkevi lapsens' armaan h?n sek? lauhana lausuu: >>Lohdun tuoja, s? l?hde ja viekota ?iti? riemuun, niinkuin viekotit ilvein mun, mene siskosi luokse, raukan viihdykkeeks sana keksi, m? en sit? l?yd?, vaikka ma j?rke? jankkaisin jurop?in koko illan.>>

Haasti ja laski jo tytt?ryen; suli lempehen impi, ?kki? varpailleen kohos, suuteli h?nt? ja kaikkos.

TOINEN LAULU.

Arkiohuoneessaan, yl?kerran kammioss' surren, puoliso kapteenin kera lapsens' uinuvan istui. Kyynelsilmin kehtoa h?n vain souteli verkkaan, lapsenpiika kun, askartain muka, tuoleja hiljaa siirteli paikoilleen tai lieden hehkua hoiti. Kaikk' oli vait, y?p?yd?ll' lekkui himme? lamppu, raskas, synkk? ja tympe? vain nyt siell' oli joulu.

??neen puhkesi huoahtain toki tytt? jo vihdoin: >>Oi>>, h?n lausui, >>onnipa on, kun ei mua raukkaa poika se pyyt?nyt oo, kun rintani vaisuna viel? vain omat tuskani nuo, omat onnen-toivehet tuntee. Istuen yksin voin ik?viss?ni itke? joskus, p?iv?ni pitk?ks k?y, soma ois oma yst?v? saada: -- mieluummin toki kaipuun veet, kuin raastava huoli! Milt?p? tuntuis mun, jos mulla se ois sotateill? sulho, ja seikka se itsellein uness' sattunut oisi, mink? m? ?skett?in sain uinahtaissani n?hd?. Y? oli p??ttyvin??n; mut viel' yli kartanon usvat synkki? varjoja loi, oli syyskes?, puiss' oli lehv?t, vaan surun ?iset kyynelveet joka lehte? painoi; kaikk' oli itkua vain, koko luontoa murhe se kaihti. Vaan etel?ss? m? pilven n?in: veri tummana tullen, taivaan??ren t?ytti jo tuo sek? p?in yh? painui; puistoss' ?kki? n?in nyt kapteenittaren yksin. S?ikkyen huusin: 'Tulkaa pois, rajuilma se uhkaa, kiirein suojahan, oi!' Vait paikallenne te j?itte. Pilvi jo puhkesi, purkautui, -- vaan en n?e vett?! -- ruusuja vihmoi vain, punaruusuja; kuin verivihmein loisti ne vaan, ja te v?rjyin j?itte jo kukkien verhoon. Niinp? m? arvelen itseksein: etel?st?p? varmaan nyt veriviestej? saa, -- oat tunteva on moni rinta!>>

Rouva se murheissaan p??n kutrisen nosti ja tytt??n katseen loi sek? tuskain syyt tukahutti ja lausui: >>L?hte? hetkeks voit luo muiden riemuhun illan, leikki? pirtiss' on, veriviestej? ei tule sinne. Onnekas, oi, pian itsest?s n?et ehk? jo unta myrskyineen ja sa k?tk??n vain pyrit, itkien y?ss?s.>>

Lausui n?in; huvituksihin illan riensi jo riemuin tytt?, ja yksin j?i kera lapsen lohduton ?iti.

Kauan herkk?n? vait oli h?n: yh? toivoton aatos kiiteli harhaillen, suli riemuun entisen onnen, tai kuvitelmia tuskain toi; v?lihetkin? vain h?n lastaan valvenevaa, suin haikein laulaen, viihti.

>>Uinuos, armas>>, lauloi h?n, >>kukan umpuna uinu, unten mailla sa n??, miten ?itis tuutivi lastaan! Ah, pian itse on noin h?n tuskia tuntematonna, vaan et niin sulo unta sa saa, kun tuutivi vieras. Auvo sa ?idin, painuissain yli viehke?n otsas rauhaisan, mun seestyvi silm? ja haipuvi kyynel; vaikka se kierisi kasvoilles, sulosuin, univalvein vain hymy?isit, kuin jos poskeas sormeni hempis. Rauhaan, purppurapilvi, s? j??: elon aamuna viel? uinua saat; pian harhailut kera p?iv?si alkaa. Kohtalo kiid?tt?? sua myrskyn my?t?, ja silloin tummuvi kirkkautes, helo h?ipyvi, kyynelet tulvii. Kullan pilveni, oi, elos aamuna tyynn? s? uinu!>>

Lauleli n?in, mut vain eri ottein. Vaihtuvin aioin vaikeni laulu, ja taas nyt kehdon liepe? liike kuului vain sek? naksutus uuraan heilurikellon.

Vihdoin uksi se ulvahtaa. Tuli lempe? sisko, herkk?n?, huolissaan, surevalle jo lohtua tuomaan. Saapui h?n hymysuin, mut syrj??n j?i, muka suuttuin, kun h?my synkk? se vain sek? mykkyys kohtasi h?nt?. Hell??n nuhteli h?n nyt siskoa ankeamielt?: >>Kultani, y?ss?k? n?in kuin haudan haamu sa istut, yksin?s aaveillen, huh! pois heti kirkuen juoksen! Haasta jo, nouse jo, oi, tule, h?ivyt? kanssani, kulta, huoltesi kaihot pois, unen ilveet vain sua vaivaa.>>

Kynttil?haaruihin sai tulta jo tytt?, ja loistain huone jo hohti, ja j?lleen h?n hymysuisena lausui: >>N?in valo vallitkoon, niin seestyy mielesi, murhe hiipivi pois, sun poskesi taas on kukkia saava. Hyi, vai kohdata noin, kuin kuihtunut eukko, sa aiot miest?si, tullessaan p?? Turkin naisia t?ynn?! Naurahdat? Hui hai, ota itsees vain! It?mailla ei el? villit; hehkua tunteen siell? ja hurmaa, silm?in s?ihky? on, maan p??ll? on auvoja taivaan. Kirjoja luin: ota Moore tai Irving, tutki Alhambraa, verta ja kahleit' et syd?mess?si aattele silloin, pelk??t ehk?p? vain, ett' ylti?riemuhun armaas Pohjolan unhottaa sek? murheisen kotisirkun. Hetkeks jos, surut unhottain, mua kuulla sa tahdot, niin luen laulun vain, mihin aiheen antavi Aadolf; haaveiluks et saa sit? v?itt??; -- niin k?vis seikat, jos h?n vangiks j?is; it?maista on kaikki ja totta.>> Lausuen n?in, sirolehti? kirjoitettuja impi auki jo k??ri ja poskillaan puna viehke? alkoi:

Viestit kulkee seraljissa; haltijatar haaremissa, uinumaanko j??t? Saapui kirje sulttanilta: >>Seidi! pylv?skaitehilta, sulttanitar, juhlasaaton n??t.>>

Aamun tenhoon, h??t?in h?iv?n, nousi kultakehr? p?iv?n yli Bosporin; kauniimpana hohti helyin, s?deloiston kimmeltelyin parvekkeella t?hti haaremin.

Sulo silm? v?ikkeen vienon tuikahtaa soi yli tienon; juhlat alkavat. Minne katsoi, kansaa kiehuu, venheet liukuu, purjeet liehuu, el??, liikkuu salmet, rantamat.

Mist? riemu, jok ei laannut? Lippu Mahmudin on saanut voiton ylv?h?n: Viel' on maassa tarmon j?nne, taisto p??ttyi, orjiks t?nne riemuin tuodaan vangit Ven?j?n.

Kalvas joukko tulee tuolla! Vaaran, taiston tiell? kuolla tyynn? tohtis tuo; kahleissa nyt joukko vankein allap?in k?y mielin ankein, yksi vainen uhkakatseen luo.

Tiuskiessa vartijoiden, kahleissaankin kauhuks noiden, urho nostaa p??n. Jalot piirteet synkistyv?t, s?ihkyin leimuu silm?t syv?t; surmaa uhmas viha ylv??n t??n.

Kiihtyin kansa ty?ntyi kohti, katsehissa kiukku hohti, uljast' uhaten; mutta parvekkeelta l?hti vienona, kuin tuikkis t?hti, s?de silm?n, vankiin kiintyen.

Seidin syd?n vuotaa verta; noinpa h?nkin vietiin kerta synnyinmaastahan, Serbian laaksoin lapsuusko'ista, satakielten ruusustoista, onnestansa mailta Moravan.

Povi nousee, posket palaa; >>Katsos vierasta!>> h?n salaa virkkaa orjalleen. >>Kahleen kantajaks ei totu valtakotkan vapaa rotu, lent?? tahtoo yli maan ja veen.>>

>>Urhon vapaaks saatan varmaan: el?k??n h?n eest? armaan, maineen, synnyinmaan!>> Lausui, rinnass' into hell?, laittoi ruusulehtisell? puolisolleen kainon viestin vaan:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet