Read Ebook: Tee työtä eläkä joudu epätoivoon! by Carlyle Thomas Brummer Uno Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 18 lines and 1491 words, and 1 pages

Translator: J. Hollo

Produced by: Tapio Riikonen

SIS?ISET VOIMAT

Kirj.

Charles Baudouin

Suomentanut

J. Hollo

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1925.

SIS?LLYS:

VAIKUTUSVOIMAINEN AJATUS.

Ainetta tutkivien tieteiden alalla viimeksikuluneina kahtena vuosisatana tapahtunut verraton kehitys johti mit? merkillisimp??n seuraukseen. >>Tieto on valtaa>>, toistettiin mielell??n Baconin ajoilta, ja niinmuodoin n?ytt?? luonnolliselta, ett? ihmisen olisi t?ytynyt tieteen edistyess? alkaa yh? lujemmin uskoa omiin voimiinsa. On kuitenkin k?ynyt aivan toisin. Mit? syvemm?lle aineen salaisuuksiin olemme tunkeutuneet, sit? selvemmin olemme alkaneet tajuta siin? vallitsevaa ankaraa mekanismia.

Jo varhaisimpina aikoina varmaan tunnettiin taivaankappaleiden lainmukaisuus, p?ivien ja ?iden, vuodenaikojen ja vuosien jaksoittainen toistuminen. My?nnettiin viel?, ett? j?rk?ht?m?t?n tapahtuminen voi kahlita ihmisen vapauden ja ett? taivaankappaleiden lait voivat kaikkeuden valtavassa ykseydess? vaikuttaa ihmisiinkin. Taivaan tarhoissa havaittu p?iv?n ja y?n vaihtelu liittyi kiinte?sti el?m?mme valve- ja unitiloihin. Oliko siis kovinkaan uhkarohkeata otaksua, ett? Onnen py?r?n n?enn?isesti mielivaltaiset py?r?hdykset todellisuudessa johtuivat El?inradan py?r?n kierrosta? Niin otaksui astrologia. Astrologinen kohtalousko ja muut fatalistiset opit eiv?t kumminkaan olleet niin ankarat, ettei ihmisen omalle aloitekyvylle j??nyt mit??n liikkumisalaa. Tiedusteltiin jumalten ennemerkkej?, mutta ne tarjosivat ainoastaan yksityisi? kiinnekohtia tulevaisuutta arvattaessa, ja ihminen voi sent??n kohdasta toiseen siirtyess??n jossakin m??rin valita tiet?ns?. Siten johduttiin rikkiviisaisiin keksint?ihin, joiden avulla toivottiin voitavan, tosin kunnioittavasti, kiert?? sallimuksen lakia: jos oraakkeli ennusti gallialaisten ottavan haltuunsa roomalaisten kynt?maata, haudattiin maahan kiireen kaupalla muutamia gallialaisia oraakkelin tyydytt?miseksi. Kristillinen katsomus, jonka mukaan Jumala tiet?? ennakolta kaikki kohtalot, otaksui sekin t?st? huolimatta, ett? ihminen itse kykenee ohjaamaan vaiheitansa. Inhimillisen vapauden ja jumalaisen ennaltatiet?misen yhteensoinnuttaminen tarjosi kristillisten ajattelijain j?rjenponnistukselle ylivoimaisen teht?v?n. Mutta olipa t?m? k?sitys kuinka ep?loogillinen tahansa, ihminen tunsi vallitsevansa kohtaloltaan Jumalan kaikkitiet?v?isyyden uhallakin, ja vain se on t?rke?t?. Kaikkein ehdottomimmin fatalistiset oppimuodostumat, esimerkiksi Calvinin oppi ja jansenismi, my?nsiv?t nekin hengen voivan tuntea itsens? voimaksi, tosin v?ltt?m?tt?myyden vallitsemaksi, mutta silti valtavaksi, sill? jos ajatuksemme ja tekomme toisaalta ovatkin j?rk?ht?m?tt?m?n syyn -- armon -- vaikutusta, ovat ne kuitenkin toisaalta v?ist?m?tt?mien vaikutusten syit?; ne ovat kohtalomme -- autuuden tai kadotuksentekij?it?, vaikka t?ytt?v?tkin ylh??lt? tulevia j?rk?ht?m?tt?mi? k?skyj?; juuri t?m? seikka luo niiden jokaiseen liikahdukseen arvaamatonta t?rkeytt? ja vaatii meilt? pelokkaan kiinte?t? tarkkaavaisuutta. Niin saa selityksens? se usein todettu ristiriita, ett? juuri fatalistiset opit ovat tehneet kannattajistaan mit? tunnontarkimpia sis?isen el?m?ns? tutkistelijoita ja ovat olleet erikoisessa m??r?ss?, nykyisi? nimityksi? k?ytt??ksemme, itsens?vallitsemista ja moraalista tarmoa t?hdent?vi? oppisuuntia. Niiden mukaan ihminen ei ole vapaa, mutta on voimallinen; tuskin paradoksia hipoen voisi sanoa, ett? h?n on sit? voimallisempi, koska ei ole vapaa. H?nell? ei ole vapautta olla voimaton.

Uudenaikaisesta tieteest? johtuneet opit, joiden ei silti tarvitse aina olla tieteellisi?, tarjoavat aivan toisenlaisen n?ytelm?n. Onko syyt? mainita ne muutamat j?ttil?isaskelet, jotka on astuttu suurten keksint?jen aloilla? Halley toteaa pyrst?t?htien m??r?aikaisen paluun, ja niin sulkeutuu lopullisesti viimeinenkin rako, josta astronomiselle taivaalle n?ytti voivan pujahtaa jonkinlaista mielivaltaa; Newton todistaa, ett? paino ja vetovoima ovat yht?, ja niin alkaa fysiikka n?ytt??, yh? selvemmin astronomian sisarelta, joka sekin noudattaa ankaran j?rk?ht?m?tt?mi? lakeja; Lavoisier kehittelee kemian selv?piirteisemp??n muotoon, ja ihmishenget tottuvat yh? enemm?n pit?m??n aineellista maailmankaikkeutta kokonaisuudessaan muuttumattomien lakien vallitsemana. Yhdeks?nnell?toista vuosisadalla opitaan sitten n?kem??n ihmiselimist?ss? vain fysikaalis-kemiallisten tapahtumien kentt?, mielisairauksia tutkimalla saadaan selville hengen ja elimist?n v?lill? vallitseva kiinte? yhteys ja katsotaan edellinen j?lkimm?isen tuotteeksi, siis fysikaalis-kemialliseksi tuotteeksi, joka on samojen muuttumattomien lakien alainen.

Jo ennen t?m?n kehitysjakson p??ttymist? oli ep?ilem?tt? esiintynyt lukuisia determinismin kannalla olevia ajattelijoita. Mutta n?m? filosofit -- Spinoza, Leibniz, Kant -- j?ljitteliv?t t?ss? kuten monessa muussakin kohdassa edelt?ji?ns?, vanhoja kristillisi? ajattelijoita: hekin osasivat determinismist??n huolimatta suoda sijaa jonkinlaiselle vapaudelle. Siit? he eiv?t tahtoneet miss??n tapauksessa luopua, vaikka t?ytyikin, esimerkiksi Kantin, karkoittaa t?m? vapaus >>noumenaaliseen>> maailmaan, aistittavan maailman yl?puolella sijaitsevaan kerrokseen, er??nlaiseen romuloukkoon, jossa s?ilytet??n uudenaikaisen hengen asutuista huoneistaan poislakaisemia kunnianarvoisia vanhoja k?sitteit?.

Yhdeks?nnell?toista vuosisadalla esiintyv? uusi determinismi oli laadultaan ankarampi. T?m? johtuu n?hd?kseni kolmesta syyst?. Se on ensinn?kin radikaalisenapi, se ei huoli romuloukosta, vaan kielt?? avoimesti kaiken tahdonvapauden. Sit?paitsi se ei tyydy pit?m??n hengen tosiasioita syin?, jotka eiv?t ole vapaita, koska ovat toisten m??r?ttyjen syiden ehdottomia tuloksia, vaan v?itt?? lis?ksi, ett? ne ovat pelkki? vaikutuksia eiv?tk? kykene toimimaan vuorostaan syin?. Noudatellen ylemp?n? esitetty? kehityslinjaa, joka johtaa aineesta el?m??n ja el?m?st? henkeen, t?m? oppi p??ttelee, ett? henki on ketjun viimeinen rengas ja ettei kauemmaksi voida p??st?. Henki ei kykene mitenk??n vaikuttamaan el?m?n ja maailman kulkuun, ei enemp?? kuin veturin raiteille heitt?m? punainen kajaste junan liikkeeseen, k?ytt??ksemme vertauskuvaa, joka oli aikoinaan hyvin suosittu. Henki on >>epifenomeeni>>, se on pelkk? lis?ilmi?, kaupanp??llinen. Kolmas ja t?rkein syy on se, ett? t?n? yleisen oppivelvollisuuden ja tieteen kansantajuiseksi tekemisen vuosisatana, t?m? oppi tietenkin voitti jalansijaa suuressa yleis?ss?, johon aikaisemmat deterministiset teoriat eiv?t olleet milloinkaan vaikuttaneet. Ei olekaan suurta vaaraa, vaikka filosofi tunnustautuu deterministiksi, viel?p? >>epifenomenistiksikin>>; siin?kin tapauksessa, ett? h?n on h?vitt?nyt talostaan Kantin ullakon, h?n on henkil?, jonka eri kerrokset on hyvin j?rjestetty ja v?liseinill? erotettu, ja ellei h?nen mielest??n olekaan olioiden pohjimmaisessa perustuksessa sijaa vapaudelle ja henkiselle mahdille, h?n kuitenkin my?nt??, ett? asuinsijanamme olevassa ilmi?iden, kerroksessa >>kaikki tapahtuu ik??nkuin>> henki ohjaisi toimintaamme joka p?iv? ja joka hetki. Siten filosofi v?ist?? pulman, h?nen oma teoriansa, h?nen epifenomenisminsa on h?nelle epifenomeeni, ylellisyysk?site, joka ei mitenk??n vaikuta el?m??n.

Aivan toisin on laita suuren yleis?n, kaikkien puolisivistyneiden, kaikkien yleistajuiseksi muutetun tieteen ahmijoiden, kaikkien >>vapaa-ajattelijoiden>>, viel?p? paljon huomattavampien ja mainehikkaampienkin henkil?iden. T?ll?in teoria vaikuttaa mieliin sit? voimakkaammin, mit? yll?tt?v?mpi se on; se saa koko tunne- ja kuvitteluvoiman liikkeelle, se ymm?rret??n puutteellisesti, mutta siihen suhtaudutaan eritt?in vakavasti. Sellaiset teoriat vaikuttavat nimenomaan siit? syyst?, ett? juuri t?ll?in -- auttamattomasti -- ajatukset toimivat vaikuttavina syin?. Hengen t?ydellisen voimattomuuden ajatus kykenee tekem??n hengen t?ysin kykenem?tt?m?ksi. Huono muisti, arvellaan, johtuu aivojen kemiallisista tapahtumista, joten sit? on turha yritt?? korjata -- ellei kenties turvauduta rohtoihin. Koska laiskuutemme, virheemme ja, paheemme ovat samaisen kemian vaikutuksia, perinn?llisyyden ja kerta kaikkiaan kohtalokkaasti m??r?tylt? n?ytt?v?n rakenteemme tuloksia, niin miksi yritt?isimme asiaa auttaa? Kalteva pinta johtaa kauas, ja vaikka onkin totta, ettei teoreettinen materialismi est? julistajaansa olemasta tahdon sankari , vaikuttaa sellainen materialismi kuitenkin aivan toisin syvien rivien mieheen, koska h?n ei pys?hdy teoriaan; varsinaisista moraalisista vaikutuksista puhumatta viitattakoon t?ss? ainakin siihen, ett? sellainen vakaumus ehdytt?? useimpia tarmonl?hteit?. T?m? teoriasta johtuva tuuliajolle joutuminen voi hyvinkin olla ep?loogillinen asia , mutta kummassakaan tapauksessa ei ole t?hdellisen? seikkana logiikka, vaan uskomus, joka muuttuu el?m?n todellisuudeksi. Ihminen, joka varmaan uskoo henkens? olevan pelkk?? >>heijastusta>>, joutuu -- loogillisesti tai ei -- vaaraan sallia tuon heijastuksen v?ikky? virvatulena mielin m??rin, ja itsens?vallitseminen ei merkitse sellaiselle ihmiselle mit??n. Keskim??r?isesti sivistynyt nykyaikainen ihminen on tottunut pit?m??n maailmankaikkeutta valtavana kellonkoneistona, jonka kaikki rattaat liittyv?t t?sm?llisesti toisiinsa, El?inradan suuresta py?r?st? syd?memme hiljaiseen sykkeeseen saakka, ja henke?mme voitaisiin niin ollen verrata osoittajiin, jotka n?ytt?v?t liikkuvan itsest??n, mutta joita todellisuudessa liikuttaa mekanismi, niiden kykenem?tt? mitenk??n vaikuttamaan t?h?n liikuttajaansa enemp?? kuin omaan liikkeeseens?k??n. Olisi ep?ilem?tt? viisaampaa j?tt?? koko k?sitys metafysiikan haltuun ja ottaa huomioon, ett? olosijanamme olevassa kokemuksen maailmassa ajatuksemme aivan ilmeisesti esiintyv?t tekojemme synnytt?jin?; mutta kuinka voisikaan ihmisten suuri enemmist? omaksua sellaisen hiuksenhienon erotuksen?

Mit? sanoisimmekaan maalaajasta, joka p??ttelisi, ettei v?rej? ole olemassakaan ja heitt?isi siveltimens? pois, koska n?kee fysiikan oppikirjan todistavan, ett? v?rit ovat matemaattisesti m??ritelt?vi? v?r?hdyksi?? H?n menettelisi v??rin, sill? fysiikantutkijan kvantitatiivisen n?k?kannan ohella saa kielt?m?tt? sijansa taiteilijan kvalitatiivinen katsantokanta, ja v?r?hdysten abstraktisen maailman ohelle j?? olemaan v?rien aistittava maailma. Useimmat positivistimme menettelev?t kuitenkin niinkuin maalarimme: he eiv?t osaa erottaa toisistaan abstraktista maailmaa, miss? kaikki on mekanismia, ja konkreettista maailmaa, jonka alueella me kuitenkin pysymme tekojemme tekij?in?. Onkin varsin ymm?rrett?v??, etteiv?t he tuota eroa havaitse; he ovat ainakin vilpitt?m?mm?t kuin sadun kalkkuna ja useimmat filosofit.

Asia johtaa kuitenkin aikalaistemme keskuudessa merkilliseen taikauskoon. Henkil?, joka pyrkii sit? vastustamaan, koska on omaksunut uusia aatteita ja oppeja, jotka tulevat tuonnempana puheeksi, joutuu ihan ihmeisiins? havaitessaan, kuinka varmasti ihmiset uskovat olevansa ehdottomasti riippuvaisia tuhansista eri seikoista. Me pelk??mme taikauskoisesti mikrobeja samoinkuin iso?itimme aikoinaan noituutta ja m?rk?j?. On sin?ns? ep?ilem?tt? varsin hyv? tuntea meihin vaikuttavat aineelliset tekij?t, joiden mekanismin tiede selvitt??, mutta toisaalta on suuri vahinko, jos uskomme olevamme t?ysin niiden armoilla ja j?t?mme huomioonottamatta, ett? sielullinen suhtautumisemme kykenee joka hetki melkoisesti lis??m??n tai supistamaan niiden toimintaa. T?m?n vakaumuksen omaksuminen edellytt?? kuitenkin, ett? tiede astuu askelen kauemmaksi, ja koska t?m? askel on astuttu vasta aivan ?skett?in, ovat vanhat tottumukset j??neet vallitseviksi. Toistaiseksi alistuvat sivistyneet, jopa suuret oppineetkin, viel?p? spiritualististen teoriain edustajatkin , orjamaisesti palvelemaan vatsaansa tai pernaansa, perittyj? ominaisuuksiaan, tottumuksiaan, tupakoimis- tai nuuskaamishimoaan ja monia arveluttavampia virheit?

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet