Read Ebook: Tieni varrella tapaamia 1 by Friberg Maikki

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 449 lines and 46257 words, and 9 pages

Jannsen oli aivan erinomainen sanomalehtimies, sill? ensinn?kin h?n tunsi lukijakuntansa ja tiesi mit? se enin kaipasi, ja sitten h?n aivan toisella tavalla kuin sik?l?iset papit ja opettajat hallitsi vironkielt?.

Se erinomainen menestys, joka h?nen lehdell??n oli, sai h?net aikaa my?ten tykk?n??n antautumaan sanomalehtialalle, jolloin h?n syrj?isest? P?rnusta muutti yliopistokaupunkiin Tarttoon v. 1864 ja perusti siell? "Eesti Postimees" lehden, joka tuli virolaisten aineellisten ja henkisten harrastusten kannattajaksi, ja joka ensim?isen? rupesi k?ytt?m??n nimityst? Eesti rahvas . Siihen asti oli eesti-sanalla tarkoitettu yksinomaan talonpoikaa.

Eugenie Rosenthalin kaikkein valoisin nuoruuden muisto oli kuitenkin ensim?isen virolaisen soitto- ja laulujuhlan vietto Tarton kaupungissa v. 1869. Aate oli taaskin Jannsenin, sill? h?n arveli, ett? juhlatunnelman el?hytt?m? yhdess?olo, jolloin kaikki itsekk??t pyrinn?t ja pikkumaiset pyyteet hetkeksi unhoittuisivat, liitt?isi Viron kansan erikseen olevat sirpaleet yhteen, vahvistaisi sen yhteistunnetta ja antaisi sys?yksen moneen hyv??n aloitteeseen.

Ulkonainen aihe t?m?n juhlan viettoon oli se, ett? puolivuosisataa maaorjuuden lakkauttamisesta silloin oli kulunut. Mutta siit? huolimatta oli yritys eritt?in rohkea, sill? ei ollut mit??n edellisi? traditsionia, joihin olisi voinut turvautua, eik? liioin ollut mit??n varsinaisia lauluseuroja, -- ei ainakaan viranomaisten vahvistamia -- eik? edes takeita siit?, ett? kansaa t?llaiseen tilaisuuteen saataisiin kokoontumaan.

Meid?n laulujuhlamme, jotka ovat k?yneet niin t?rke?ksi sivistystekij?ksi, ovat paljoa my?h?isemmilt? ajoilta, ensim?inen kun vietettiin vasta 1881, siis 12 vuotta my?hemmin kuin tuo virolainen, josta meik?l?iset ovat lainanneet monta piirrett?.

Mutta Jannsenin innostus voitti kaikki vaikeudet. "Vanemuine" nimisen lauluseuran h?n oli perustanut v. 1865 ja se sai nyt ty?kseen pyyt?? viranomaista lupaa laulujuhlan pit?miseen. Lupa saapui ik?v? kyll? niin my?h??n, ettei j??nyt kuin kolmatta kuukautta valmistuksiin, mutta onneksi on Viron kansa varsin musikaalista, niin ett? se lyhyess? ajassa ehti oppia ne konsertti-ja kilpalaulut, jotka l?hetettiin juhlaan ilmoittautuneille lauluseuroille. Ja sitten olivat kaikki muut puuhat jaetut niin tarmokkaasti ty?skentelevien toimikuntien kesken, ett? kaikki oli valmista, kun kes?k. 17 p. valkeni, jolloin tuo ihmeellinen juhla alkoi. Sen laajuudesta kertoo jo vain se seikka, ett? esiintyvien laulajien ja soittajien lukum??r? nousi yli kahdeksansadan, joille kaikille oli hankittu vapaat asunnot, ja ett? juhlavieraita oli tuhansia, joiden majoittamisesta my?skin oli t?ytynyt pit?? huolta.

Sama Hunfalvy kirjoitti sittemmin jotenkin laajan teoksen k?ynnist??n It?merenmaakunnissa ja siell? saaduista vaikutelmistaan, joka teos oli Rosenthalien huostassa. Siin? h?n my?skin kuvaa t?t? samaista laulujuhlaa ja oleskeluaan Jannsenin perheess?, ja se oli erinomaisen hauska t?ydennys yst?v?ni kertomukseen. Eritt?inkin minua huvitti lukea h?nen arvostelunsa Eugenie Rosenthalin sisaresta Lydiasta, h?nest?, josta me niin usein puhelimme ja jonka kohtalosta min? koetin saada kaikkia mahdollisia yksityistietoja. Hunfalvy on t?ynn? ihailua puhuessaan h?nest?. H?n kiitt?? h?nen kaunista ulkomuotoaan: ruskeata, tuuheata tukkaa, korkeata otsaa, joka osoitti sek? luonteen syvyytt? ett? ajatusten rikkautta, h?nen sointuvaa ??nt??n ja miellytt?vi? liikkeit??n, h?nen keskustelutaitoaan ja laajoja kirjallisia tietojaan. -- Min? tutkin usein h?nen kuviaan eri ajoilta ja surin, etten jo aikaisemmin tullut k?yneeksi It?meren maakunnissa, jolloin h?n viel? oli el?vien joukossa. T?h?n aikaan h?n nimitt?in jo kolme vuotta oli lev?nnyt turpeen alla.

Se oli mit? mielenkiintoisin retki alusta loppuun. Jo matka sinne tarjosi niin paljon uutta. Kauniita maisemakuvia, pieni? asemia, joiden varrella v?liin seisottiin loppumattomiin, keskustelua eestil?isen maarahvaan kanssa. Ja sitten seurasi tuo sis?lt?rikas oleskelu Tartossa. Vanha siev? rakennus puutarhoineen, jossa ruusut tuoksuivat ja kastanjat loivat varjoa, oli todellakin muistojen pyhitt?m? paikka. Sielt? oli Jannsen l?hett?nyt rakkaalle Eesti rahvaalleen viestit ja kehoitukset lehtens? v?lityksell?, siell? oli Koidulan runot ja muut kirjoitukset syntyneet, siell? oli monet t?rke?t yritykset suunniteltu, siell? oli monet innostuksen hetket vietetty, mutta my?skin kovat iskut ja pettymykset kestetty.

Puutarhassa oli pieni rakennus, joka oli varustettu meille vieraille, enk? milloinkaan unohda kuinka kodikkaan vaikutuksen se teki, kun se meid?n tullessamme oli koristettu nuorilla, tuoreilla koivuilla. Oli nimitt?in juuri juhannusaatto ja seuraavana p?iv?n? me matkustimme Odenp??n pappilaan juhannusta viett?m??n. Oli hankittu niin tilavat ajopelit, ett? me sovimme siihen kaikki -- mutta niinp? olikin 10 hevosta valjastettu niiden eteen. Siell? oli paljonkin ihmisi? koossa, mutta pappilat It?meren maakunnissa on yleens? rakennettu niin tilaviksi, ett? ihmiset, varsinkin kes?iseen aikaan, jolloin viel? on puutarhassa oleskelemisen mahdollisuuskin, voivat hajaantua eri tahoille ja niinp? ei monip?iset seuratkaan tunnu aivan suurilta. Siell? min? my?skin ensikerran havaitsin, ettei valtiollisia kysymyksi? sopinut noin vain miss? seurassa tahansa ottaa puheeksi. Me olimme kotona rva Rosenthalin kanssa niin paljon keskustelleet politiikkaa, ja h?n oli niin monelta eri taholta valaissut Viron kansan silloisia onnettomia olosuhteita ja osoittanut, ett? he kyll? itsekin olivat osaksi syyp??t alennustilaansa, ett? min? arvelin t?llaiset keskustelut kuuluvan ihan p?iv?j?rjestykseen.

Mutta kun sitten kys?sin jotain, joka oli yhteydess? politiikan kanssa, sain niin arvoituksen tapaisen vastauksen, ett? heti ymm?rsin astuneeni sopimattomalle alalle. Kovin ihmeelliselt? se silloin kuulosti minun suomalaisissa korvissani, me kun siihen aikaan viel? istuimme koskemattomassa pes?ss?mme, mutta surullinen kokemus opetti minut sittemmin kyll? ymm?rt?m??n, ett? t?ytyy tuntea l?sn?olijat, ennenkuin rupeaa poliittisia ajatuksiaan ja huoliaan p?iv?nvaloon tuomaan.

Muuten oli seurustelutapa It?meren maakunnissa varsin miellytt?v?. Tavoissa oli paljon saksalaiseen kulttuuriin perustuvaa kohteliasta ja hilpe?t?, ja samassa se saattoi muodostua sis?lt?rikkaaksikin. Miss? oli nuoria koossa, siell? otettiin esiin hauskoja ajatusleikkej?, tahi my?skin sit? soitettiin ja laulettiin. Jannsenit olivat kaikki sangen musikaalisia: Eugenie Rosenthal lauloi, h?nen poikansa soittivat pianoa, tri Eugen Jannsen soitti viulua, ja niin sit? aikaansaatiin tuon tuostakin hauskoja soitannollisia illanviettoja talonv?en kesken.

Paperi oli jo sangen kellastunut, ja muste oli k?ynyt hyvin vaaleaksi, mutta k?siala oli reipas. Tuntui silt? kuin niiden kirjoittaminen ei olisi tuottanut mit??n vaivaa, niin ne olivat pitki? ja tekiv?t selkoa kaikesta mit? kirjoittaja n?ki ja koki noissa kaupungeissa, joissa h?n oleskeli. H?n oli silloin ollut naimisissa noin 4 vuotta, pieni 3-vuotias Hans oli h?nen mukanaan, vuoden vanha tytt? oli Tartossa iso?idin luona, ja Wieniss? syntyi h?nen kolmas lapsensa. T?st? jo voi p??tt??, ettei se matka niin aivan vaivaton ollut, kun siihen viel? tulee lis??, ett? usein oltiin rahapulassa ja aina piti asuntoja ja ruokapaikkoja valitessa katsoa, etteiv?t vain tulleet kalliiksi.

Mutta ihmeen hyv?ll? p??ll? h?n jaksoi olla, ei h?n ep?mukavuuksista ja puutteellisuuksista puhuessaankaan milloinkaan valita, laskee vain pikemmin leikki?. Tietysti ei h?n paljonkaan iltasin voinut olla ulkona ja j?tt?? pient? poikaansa yksin ja usein h?n p?ivisinkin otti h?net mukaansa, v?list? vain siksi, ett? pienokainenkin saisi astua niit? paikkoja, joita ?iti piti niin suuressa kunniassa, kuten esim. G?then syntym?kotia Frankfurt am Mainissa.

Lydia Jannsenin kihlautuminen ja avioliittoon meno oli aikoinaan yll?tys kaikille h?nen yst?villeen ja tuttavilleen. H?n oli silloin jo l?hes 30-vuotias, oli antanut rukkaset niin monelle ihailijalle ja lausunut monta ep?ilev?? ajatusta avioliitosta onnen tuottajana. Ja sitten h?n otti er??n l?ttil?isen l??k?rin, jolle h?nen virolaiset harrastuksensa olivat aivan vieraat, joka jo ulkomuodosta p??tt?enkin tuntui kaikkea muuta kuin runolliselta ja jolla oli toimi Kronstadtissa, joten Lydia Jannsenin t?ytyi j?tt?? Tartto ja koko se piiri, miss? h?n sit? ennen oli oleskellut.

"Oliko h?n onnellinen avioliitossaan?", utelin h?nen sisareltaan, sill? vaikea oli ajatella "virolaisten satakielt?" tuossa vieraassa, ven?l?isess? ymp?rist?ss?. Siihen ei kukaan, ei edes oma sisar, osannut antaa tyydytt?v?? vastausta, mutta sen kyll? kaikki my?nsiv?t, ett? h?nen laulunsa sen j?lkeen vaikeni ja h?nen kirjallinen tuotantonsa loppui. My?skin sen he totesivat, ettei h?n Kronstadtissa viihtynyt. H?n lausui muun muassa er??ss? kirjeess??n, ettei h?n ymm?rt?nyt Julius Caesaria, joka mieluummin oli ensim?inen pieness? kaupungissa kuin toisena Roomassa. H?n olisi vaikka viimeinen Tartossa, kun vain saisi oleskella siell?.

Mutta sitten alkoivat nuo hirve?t puolueriidat Virossa, ei ymm?rretty yhdess? tehd? ty?t? Viron kansan aineellisen ja henkisen edistymisen eteen, vaan hajaannuttiin toisiaan vastustaviin puolueisiin, syytettiin ja haavoitettiin toinen toisiaan, ja mik? kauheinta: vedottiin vieraaseen, joka ilolla tuli v?liin saadakseen kaikki tukahutettua ja oman mallinsa mukaan laitettua. K?sitt?? miten niin hienotunteinen nainen kuin Lydia Jannsen k?rsi kaikesta t?st?, miten v?h?p?t?iselt? ja turhalta koko h?nen toimintansa tuntui n?hdess??n t?llaista raatelemista, jossa h?nen k?yh?n, tiet?m?tt?m?n kansansa etu ei merkinnyt mit??n, puoluemiesten oma kunnia ja kohoaminen sek? k?tt? taputtavien joukkojen itselleen hankkiminen oli kaikki kaikessa. Ei h?n edes voinut hyv?ksy? niit? kireit? v?lej?, joita nuo virolaiset puoluejohtajat tahtoivat rakentaa itsens? ja saksalaisten v?lille, sill? olihan h?n itse saanut saksalaisen kasvatuksen ja piti sielt? saamiaan kulttuuri-arvoja eritt?in kalliina.

N?m? seikat painostivat kyll? Eugenie Rosenthalinkin muuten niin valoisaa mielt?. Vaikka h?nell? oli kaikkien kunnioittama puoliso, joka h?nt? ylitse kaiken rakasti, kaksi lahjakasta, lupaavaa poikaa ja kaunis rauhaisa kotinsa, muodostivat Viron surkeat valtiolliset olot ja sen kansassa piilev? eripuraisuuden henki sellaisen mustan taustan, josta ei koskaan voinut tykk?n??n vapautua. H?n piti meit? suomalaisia siihen aikaan aivan kadehdittavan onnellisina, meill? kun oli oma rahamme, europalainen ajanlaskumme, omat koulumme ja laitoksemme. Monasti h?n senj?lkeen k?vi Suomessa luonani ja usein h?n suunnitteli, ett? kun h?nen puolisonsa p??sisi t?ysinpalvelleena el?kkeelle, niin he kokonaan siirtyisiv?t t?nne. Toisin k?vi kuitenkin. Sama hivuttava tauti, joka oli tuottanut h?nen sisarelleen niin suuria tuskia, ja lopulta katkaissut h?nen elinlankansa, vei Eugenie Rosenthalinkin ennenaikuiseen hautaan v. 1897.

Eugenie Rosenthal ei j?tt?nyt j?lkeens? mit??n kirjallisia muistomerkkej? kuten h?nen sisarensa Lydia, mutta sensijaan h?n oli ahkerassa kirjevaihdossa yst?viens? kanssa. Ehk?p? joku nuori virotar viel? joskus n?iden kirjeiden ynn? h?nest? s?ilyneiden suusanallisten muistojen avulla ottaa kuvatakseen t?t? "Eesti rahvaan" jaloa tyt?rt?, sill? h?nen kaltaisensa henkil?n muisto siet?? el??.

HECTOR DENIS.

Kev??ll? 1913 sain pinkan sanomalehti? Belgiasta.

Tiesin jo k?sialasta ken ne oli l?hett?nyt ja arvasin, ett? h?n niiden kautta tahtoi antaa minulle osaa jostain mielt?kiinnitt?v?st? tapahtumasta.

Aivan oikein, siell? oli er??n tutun henkil?n kuva: kauniit, miellytt?v?t kasvot, joiden henkev??, nerokasta ilmett? niin usein olin ihaillut.

Mutta mit? t?m? merkitsi?

Olen varma siit?, ett? jokaisesta, ken oli ollut tekemisiss? Hector Denis'n kanssa, tuntui, t?m?n j?rkytt?v?n uutisen kuullessaan, samalta kuin minustakin. Oli kuin kaunis, l?mmin kes?p?iv? yht?kki? olisi muuttunut kylm?ksi ja kolkoksi, taivas mennyt pilveen ja aurinko lakannut paistamasta. Ja jokainen heist? huokasi varmaan samaten kuin min?kin: "Paras, hienoin ihminen, jonka olen tuntenut, on nyt siis poissa, jaloin, my?t?tuntoisin syd?n on tauonnut tykkim?st?, sointuva, kaunis ??ni, joka puhui viisaita, innostuttavia sanoja, ei siis en?? tule kaikumaan."

Lehdiss?, joissa oli uutinen h?nen kuolemastaan, kerrottiin sitten h?nen el?m?nty?st??n, tai siihen oikeastaan vain viitattiin, sill? olihan se yleisesti tunnettu Belgiassa, ja viel?p? kauas sen rajojen ulkopuolellakin.

Kaikki tiesiv?t, ett? h?n oli Br?sselin yliopiston suosituimpia professoreja, ett? h?n oli sek? lakitieteen ett? filosofian ja luonnontieteiden tohtori, parlamentin j?sen, etev? tiedemies ja tutkija, joka oli julaissut koko joukon huomattavia teoksia sosiologian, tilastotieteen ja kansantalouden alalla.

Mutta ennen kaikkea sanomalehdet viittasivat siihen, miten suurenmoinen ja ihanteellinen h?n oli ollut ihmisen?, kuinka kaikki ne, jotka olivat joutuneet h?nen vaikutuksensa alaisiksi, olivat saaneet h?nest? haihtumattomia vaikutelmia.

Siin? toistettiin ne sanat, jotka h?nen seuraajansa yliopistossa, tri Ley, oli lausunut aloittaessaan luentosarjansa ja suurta edelt?j??ns? muistaessaan.

>>Ajatukseni johdattavat minut parikymment? vuotta taaksep?in, jolloin ensi kerran nuorena ylioppilaana astuin t?h?n saliin, miss? kaikki on entisell??n. Ensim?inen professori, jonka n?in nousevan kateederiin, oli Hector Denis. H?n oli silloin viel? parhaassa miehuuden ij?ss??n, ja muistan niin selv?sti viel? mink? vaikutuksen h?nen hieno, mitalintapainen profiilinsa ja h?nen ilmeens?, yhtaikaa sek? lempe?, ett? tarmokas, teki minuun. Korvissani soi viel?kin h?nen hillitty ??nens?, kun h?n yleisin piirtein kuvasi meille filosofian ja moraalin suuria probleemeja, kuten h?nell? oli tapana tehd? alkaessaan sielutieteellisen luentosarjansa. H?n voitti meid?t heti, me olimme kaikki joutuneet h?nen harvinaisen vieh?tysvoimansa alaisiksi, ja ihan ensim?isest? luennosta viimeiseen asti me tunsimme yh? uudestaan sen ihmisyyden henk?yksen, joka huokui kaikesta mit? h?n sanoi. H?n osasi puhua innostuksen kielt?, h?n tiesi miten esitt?? nuorille. H?n oli opettajana aivan verraton. H?n pani luentoihinsa koko intonsa; koko h?nen suurenmoinen sielunsa kuvastui niiss?.

Usein h?n toisti runoilijan sanat: >>Mik? on suuri el?m?? Se on nuoruuden ajatus toteutettuna miehuuden ij?ss?.>> Ja ne j?iv?t mieleen, sill? ne soveltuivat niin t?ydellisesti h?neen, joka ne lausui.>>

Viel? lehdet kertoivat h?nen suurenmoisista hautajaisistaan, joissa Belgian koko intelligenssi ja koko ty?v?enpuolue punaisine lippuineen -- h?n oli ollut heid?n edustajansa parikymment? vuotta parlamentissa -- oli mukana. Surusaaton ohikulku oli kest?nyt l?hes tunnin ja kirstua, joka oli aivan kukkien peitt?m?, oli seurannut kuusi seppeleill? t?ytetty? vaunua.

Kaikkia n?it? min? luin ja vaivuin muistojen maailmaan. Ei n?iss? kiitt?viss? kuvauksissa ollut sanaakaan liikaa, p?invastoin. H?ness? oli viel? monta puolta, joihin eiv?t lehdet olleet koskettaneetkaan. Eiv?t ne esim. olleet puhuneet mit??n h?nen suurenmoisesta vieraanvaraisuudestaan; kuinka h?n avasi kotinsa kaikille muukalaisille, jotka k??ntyiv?t h?nen puoleensa. Ihan omasta kokemuksesta sen tiesin.

Parikymment? vuotta sitten matkustin pakiparaastaan Br?sseliin, koska tiesin, ett? siell? oli laajalle levinnyt, vapaamielinen sanomalehdist? ja erinomaisen virke? ty?v?enliike, joihin molempiin tahdoin tutustua.

H?nen kasvonsa loistivat, kun kerroin jo edellisen? kes?n? sattumalta joutuneeni Br?sseliin ja silloin siihen niin mieltyneeni, ett? p??tin tulla uudestaan.

>>Niin, eik? totta, ett? ken kerran on Belgiassa k?ynyt, h?n tulee t?nne aina uudestaan. T?m? on sellainen pieni intressantti maa, t?ynn? historiallisia muistoja ja tulevaisuuden toiveita.>> Ja h?n rupesi kertomaan heid?n ty?v?enliikkeest??n, miten pitk?lle se jo oli joutunut, kuinka sen toimesta oli saatu aikaan suuret osuusleipomot, osuuskaupat, osuusapteekit ja komeat kansantalot. H?n antoi minulle n?it? asioita koskevaa kirjallisuutta ja pyysi minua heti j??m??n heille aamiaisille. Siihen aikaan eli viel? h?nen vaimonsa, joka samalla oli h?nen ty?toverinsa ja kaikkien h?nen henkisten rientojensa jakaja.

T?t? ensim?ist? k?ynti? seurasi lukemattomat muut. Viihdyin niin hyvin Br?sseliss?, ett? tulin viett?neeksi siell? monta kes??, seurasin yliopistossa Hector Denis'n luentoja ja olin usein sunnuntaisin kutsuttu h?nen perheeseens? p?iv?llisille, jotka palvelijoiden sunnuntaivapauden takia sy?tiin aikaisin, ja sitten siirryttiin heid?n -- kaupungin oloihin n?hden -- tilavaan puutarhaansa, miss? keskusteltiin, k?veltiin, lev?ttiin ja v?liin pantiin leikiksikin. Sinne tulivat nimitt?in aina my?skin h?nen molemmat poikansa nuorine rouvineen ja pikku lapsineen, ja kotona h?nell? viel? oli yksi lapsistaan, pieni, kymmenvuotias Germaine, joka oli is?n silm?ter?. Kaikki tiesiv?t miten suuresti prof. Denis oli kiintynyt t?h?n tytt?seens? -- suloinen ja siev? h?n olikin -- ja siksi h?nt? tuon suuren is?n takia aivan erityisesti huomattiin ja hemmoteltiin. Er?s Hector Denis'n ihailijoista, muistaakseni er?s puolalainen tohtori, oli pannut Germainen nimelle kymmenentuhatta fr. pankkiin, ja kaikki is?n oppineet tuttavat, l?helt? ja kaukaa, l?hettiv?t h?nelle aina kuvallisia postikortteja. Eik? is? itse koskaan k?ynyt miss??n panematta pikku tyt?lleen menem??n kuvakorttia, joissa v?liin oli hyvin sattuva teksti. Kun me olimme katsomassa Waterloon taistelukentt??, joka, kuten tunnettua, on l?hell? Br?sseli?, l?hetti is? h?nelle sielt? kortin, johon kirjoitti: "T??ll?, minun rakas tytt?ni, vapaus kerran pelastettiin."

Muuten ei voi kuvitella mit??n mielt?kiinnitt?v?mp?? kuin oli k?ynti Waterloon kent?ll?; Hector Denis'n seurassa. P??sty?mme nimitt?in yl?s siell? olevalle 45 m. korkealle kummulle, johon johtaa 226 porrasaskelta ja jossa ylinn? seisoo leijona, joka on valettu ranskalaisilta otettujen kanuunien pronssista, piti prof. D. meille t?ydellisen luennon taistelun k?ynnist?, osoittaen mist? suunnista liittoutuneet olivat tulleet, mihin pys?htyneet, mit? kunakin tuntina oli tapahtunut. Alas astuttuamme h?n vei meid?t katsomaan er?st? l?hell? olevaa Papelotte nimist? taloa, jonka muureissa ja portissa viel?kin n?kyi kuulia ja kanuunan kuulien j?lki?.

T?m? Papelotte on muuten hyvin muistorikas paikka. Paitsi ett? Hector Denis siell? oli tehnyt vaimonsa tuttavuuden ja viett?nyt siell? loma-aikansa h?nen kanssaan, oli Viktor Hugo asunut siell? kirjoittaessaan romaaniaan >>Les mis?rables>> .

H?nen tulonsa Br?sseliin oli muuten aikaansaanut suuria mullistuksia sik?l?isess? yliopistoel?m?ss?. Hector Denis, joka juuri siihen aikaan oli yliopiston suosittu rehtori, oli muutamien muiden vapaamielisten opettajien kera pyyt?nyt, ett? Reclus pit?isi sarjan maantieteellisi? luentoja Br?sselin yliopistossa, johon t?m? my?skin oli suostunut. Mutta silloin tulee kielto yliopiston vanhoilliselta hallitukselta. Kun ylioppilaat sen johdosta panivat toimeen mielenosoituksen ja rehtoria vaadittiin heit? siit? rankaisemaan, luopui Hector Denis rehtorin toimestaan.

Kaikki t?m? her?tti sellaista huomiota ja mielipahaa vapaamielisiss? piireiss?, ett? siell? yht?kki? koottiin niin paljon varoja, ett? voitiin perustaa uusi yliopisto jonka kuuluisimpia opettajia Elis?e Reclus oli kuolemaansa asti.

Vaikka Hector Denis oli niin t?ydellisesti kansainv?linen, niin vapaa kaikista rotu- ja kieliennakkoluuloista, oli h?n sent??n suuri patriootti. Aina h?n innostui, kun oli kysymys Belgiasta.

>>Eih?n h?n ole mik??n oikea sosialisti,>> huomautti er?s norjalainen yst?v?ni, joka oli ollut kanssani prof. D:n kodissa, >>sill? eiv?th?n sosialistit v?lit? is?nmaastaan, sen muistomerkeist? ja laitoksista niin mit??n.>>

>>Kyll? h?n sent??n on>>, vakuutin min?, >>mutta h?n on ottanut siit? sen, mik? on sen ydin: pienten kohottaminen, kaikille inhimillisten olojen hankkiminen.>>

Muistan niin selv?sti, kuinka h?n kerran, kun olimme menossa katsomaan ty?v?en osuusleipomoa, joka sijaitsee er??ss? esikaupungissa, miss? asunnot ovat k?yh?n n?k?isi?, osoitti korkealla kummulla kohoavaa "Oikeuden palatsia" ja sanoi: "Voi jos voisin nostaa kaikki nuo pienet tuolta laaksosta t?m?n tasolle". Se oli niin kuvaavaa koko h?nen ty?lleen. Aina h?n tahtoi kohottaa ja nostaa ihmisi? sek? henkisesti ett? aineellisesti.

Hector Denis't? ajatellessani, soi J. Stuart Millin sanat vaimostaan korvissani: "Jos h?nen kaltaisiaan henkil?it? olisi useampia, olisi t?m? maailma jo se paratiisi, josta me kaikki uneksimme".

ALEXANDER HERZENIN TYTT?REN LUONA.

Ilmestynyt O. Y. Werner S?derstr?min kustannuksella pari vuotta sitten nimell? >>El?m? aatteiden puolesta>> Tyyne Haapasen suomentamana.

Malvida von Meysenbug syntyi saksalaisen ministerin tytt?ren? v. 1816 ja sai nuoruudessaan kovastikin kokea miten sidottu nainen on, miten ankarasti h?ness? tuomitaan kaikkea sit?, jota miehess? kiitet??n: h?nen vapauden ja itsen?isyyden tarvettaan, h?nen toimintahaluaan, h?nen tiedonjanoaan. H?nen ainoa teht?v?ns? piti olla el?? kotia ja seurael?m?? varten. Mutta t?m? ei tyydytt?nyt Malvidan palavaa sielua. H?n huomasi sangen aikaisin kuinka mit?t?n ja tyhj? se n. k. suuren maailman seurael?m? oli, miten pintapuoliset ja v?h?p?t?iset ne kysymykset olivat, joita siell? pohdittiin.

H?n oli kaiken t?m?n johdosta sek? henkisesti ett? ruumiillisesti niin murtunut ja v?synyt, ett? el?m? tuntui h?nest? siet?m?tt?m?lt? taakalta, ja ett? h?n jo ep?toivoissaan oli p??tt?nyt l?hte? Amerikaan voidakseen katkaista kaikki entisyyden siteet. Ainoastaan h?nen ?itins? kyyneleet ja rukoukset saivat h?net t?m?n p??t?ksen hylk??m??n. Kun karkoitusk?sky saapui, ohjasi h?n kulkunsa Lontooseen ja sai siell?, ensi aikoina varsinkin, hyvin selv?sti kokea, miten ty?l?s sivistyneen naisen oli ansaita leip?ns?, miten halveksivasti h?nt? monestikin kohdeltiin varakkaissa porvarillisissa perheiss?, joiden nuorisoa h?n opetti.

Sanomattoman onnelliset olivat ne vuodet, jotka Malvida vietti Herzenin talossa. Lapset kiintyiv?t h?neen kuin ?itiin ja kehittyiv?t sek? ruumiillisesti ett? henkisesti h?nen hoidossaan. Kaikkialla vallitsi j?rjestys ja sopusointu. Mutta er??n? p?iv?n? pys?htyiv?t vaunut portaiden eteen ja niist? astuu Herzenin vanha toveri Ogarev ja h?nen puolisonsa, jotka varta vasten tulivat Ven?j?lt? h?nt? tervehtim??n. Herra Ogarev oli hienotuntoinen idealisti, kuten useimmat vallankumoukselliset ven?l?iset, mutta rouva oli ihan toista maata, oikullinen, kateellinen ja vallanhimoinen. H?n ei voinut siet?? sit? saksalaista vaikutusta, jonka tapasi Herzenin talossa, ja p??tti tehd? siit? lopun. Ja koska raa'an ep?hienon luonteen on sangen helppo taistella hienoa vastaan, koska se k?ytt?? mit? asetta tahansa, p??sikin h?n suhteellisesti pian tahtonsa perille. Herzenin olisi tietysti pit?nyt lausua ratkaiseva sana, mutta h?n oli siksi ep?k?yt?nn?llinen ja huono ihmistuntija, ettei h?n huomannut rouva Ogarevin juonia ja sit? kieroa asemaa, johon t?m? saattoi h?nen lastensa kasvattajan. Sit? paitsi h?n ihaili kaikkea, joka tuli Ven?j?lt? p?in. Ei aikaakaan niin Malvida n?ki mahdottomaksi j??d? Herzenin taloon, koska kaikki mit? h?n oli j?rjest?nyt kumottiin, ja kaikkia h?nen m??r?yksi?ns? vastustettiin. H?n l?hti siis, mutta verta vuotavin syd?min erotessaan kasvateistaan, eritt?in pikku Olgasta, johon h?n oli sanomattomasti kiintynyt.

Silloin saapui yht?kki? kirje Alexander Herzenilt?, jossa t?m? pyysi Malvidaa uudestaan rupeamaan h?nen tyt?rtens?, eritt?inkin pikku Olgan kasvattajaksi. Malvida taisteli aluksi itsens? kanssa. H?n tunsi el?m?n, h?n tiesi, ett? kaikki siteet, olivat ne sitten yst?vyyden tai rakkauden, vaikuttivat kahlehtivasti, rajoittivat yksil?n toimintavapautta, ehk?isiv?t h?nen itsem??r??misvaltaansa, tuottivat suruja ja pettymyksi?. Mutta rakkaus pikku Olgaan voitti viimeiselt?. H?n pani vain ehdoksi saada kasvattaa h?net ihan oman vakaumuksensa mukaan, ilman sivuvaikuttimia. Se h?nelle suotiinkin ja h?n otti siis Olgan luoksensa ensin Parisiin ja sittemmin Italiaan, jossa h?n p??asiallisesti oleskeli. --

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet