Read Ebook: Vuonna 2000: Katsaus vuoteen 1887 by Bellamy Edward Kari J K Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1692 lines and 80502 words, and 34 pages

Translator: J. K. Kari

VUONNA 2000

KATSAUS VUOTEEN 1887

Kirjoittanut Edvard Bellamy.

Saksasta suomentanut J. K. Kari.

Ensimm?isen kerran julkaistu 1902.

ALKULAUSE.

Shawmut-yliopiston historiallinen tiedekunta Bostonissa. 26 p. joulukuuta 2000.

Meid?n, jotka nyt el?mme kahdennenkymmenennen vuosisadan viimeist? vuotta niin yksinkertaisen, johdonmukaisen ja siunauksista rikkaan yhteiskuntaj?rjestelm?n alaisina, ett? se n?ytt?? muodostavan terveen ihmis?lyn riemusaaton, on varmaankin vaikea, ellemme nimitt?in ole harjoittaneet laajempia historiallisia opinnoita, k?sitt??, ett? nykyinen t?ydellinen yhteiskuntaj?rjestelm? ei ole viel? vuosisadankaan vanha. On kuitenkin per?ti helppo todistaa, ett? aina yhdeks?nnentoista vuosisadan loppuun saakka uskottiin yleens?, ett? vanha teollisuusj?rjestelm? kaikkine kauheine yhteiskunnallisine seurauksineen oli kest?v? kautta aikojen, kunhan sit? v?h?n paikkailee. On ihmeellist? ja melkein mahdotonta uskoa, ett? se summaton siveellinen ja aineellinen kehitys, joka sen j?lkeen on tapahtunut, on voinut tapahtua niin lyhyess? ajassa! Tuskinpa l?ytyisi toista selvemp?? todistusta siit?, kuinka helposti ihmiset tottuvat parempiin oloihin ja alkavat pit?? niit? aivan luonnollisina, vaikka entisetkin olot n?yttiv?t heist? sellaisilta, etteiv?t monet osanneet toivoa parempia. T?m? havaanto on omiaan j??hdytt?m??n niiden maailmanparantajain intoa, jotka toivovat puuhainsa palkaksi tulevien sukupolvien syv?? kiitollisuutta.

T?m? kirja koettaa auttaa niit?, jotka tahtovat saada selv?n k?sityksen yhdeks?nnentoista ja kahdennenkymmenennen vuosisadan v?lisist? yhteiskunnallisista eroavaisuuksista, mutta pelk??v?t n?it? asioita valaisevia kuivia historiallisen tutkimuksen tuloksia. Kun tekij? opettajana saavuttamansa kokemuksen nojalla tuntee, ett? oppimista pidet??n sangen v?sytt?v?n?, on h?n koettanut lievent?? kirjan opettavaa luonnetta k?ytt?m?ll? siin? kertomuksen muotoa, joka jo itsess??nkin toivottavasti kiinnitt?? jonkun verran mielt?.

Lukijasta, jolle nykyiset yhteiskunnalliset laitoksemme ja niiden pohjana olevat periaatteet ovat tuttuja, tuntunevat tohtori Leeten selitykset jotenkin jokap?iv?isilt?. Mutta meid?n on muistettava, etteiv?t ne olleet tuttuja tohtori Leeten vieraalle, ja ett? t?m? kirja on kirjoitettu nimenomaan siin? tarkoituksessa, ett? lukijat lukiessaan unhottavat tuntevansa n?it? asioita.

Viel? yksi asia. Puhujat ja kirjailijat, jotka ovat k?sitelleet t?t? kahden vuosituhannen v?list? k??nnekohtaa, ovat melkein poikkeuksetta pit?neet silm?ll? tulevaisuutta. He eiv?t ole kiinnitt?neet samaa huomiota menneisyyteen ja jo saavutettuihin edistysaskeleihin, kuin tulevaisuuteen, viel? saavutettavaan kehitykseen, joka on yh? jatkuva eteen- ja yl?sp?in, kunnes ihmiskunta on saavuttanut tuntemattoman p??m??r?ns?. T?m? on tosin hyv?, varsin hyv?; mutta toiselta puolelta emme luullakseni voi mist??n l?yt?? suotuisampaa maaper?? suloisille toiveille ihmiskunnan jatkuvasta kehityksest? tulevan vuosituhannen kuluessa kuin luomalla >>katsauksen>> viime vuosisataan.

Toivoen, ett? t?m? kirja on kyllin onnellinen l?yt?m??n lukijoita, jotka harrastuksesta sis?lt??n j?tt?v?t esityksen puutteellisuudet huomioonottamatta, astuu tekij? nyt syrj??n ja j?tt?? puhevuoron herra Julian Westille.

ENSIM?INEN LUKU.

N?m? syntymist?ni koskevat ilmoitukset n?ytt?v?t tietysti jokaisesta per?ti mielett?milt?, varsinkin jos mainitaan, ett? olen n?k?j?ni kolmenkymmenen ik?inen. Siksip? ei olisikaan kummaa eik? moitittavaa, vaikka lukija heitt?isi syrj??n kirjan, joka uhkaa panna h?nen herkk?uskoisuutensa niin kovalle koetukselle. Mutta siit? huolimatta vakuutan lukijalle t?ydell? todella, ett? en aio kertoa h?nelle satuja, ja koetan saada h?net t?ydellisesti vakuutetuksi t?st?, jos h?n malttaa viel? hetken tarkata sanojani. Sallittakoon minun siis -- sill? nimenomaisella ehdolla, ett? tulen todistamaan ?skeisen v?itteeni -- lausua, ett? tied?n paremmin kuin lukija, milloin olen syntynyt. Ja nyt jatkan kertomustani.

Jokainen koulupoika tiet??, ettei yhdeks?nnentoista vuosisadan lopulla tunnettu meid?n aikamme sivistyst?, eip? edes sen tapaistakaan, vaikka ne ainekset, joista nykyinen sivistys on syntynyt, olivat jo silloin kiehumistilassa. Ei ollut tapahtunut mit??n, joka olisi voinut muuttaa tuon ylimuistoisista ajoista vallinneen yhteiskuntien jaon nelj??n luokkaan tai kansakuntaan, kuten niit? voisi kutsua, koska niiden v?linen ero, ero k?yhien ja rikasten, sivistyneiden ja tiet?m?tt?m?in v?lill? todella oli paljoa suurempi kuin nykyj??n ero eri kansojen v?lill?. Min? puolestani olin rikas ja sivistynytkin; omistin siis kaikki onnen-ehdot, mit? parempiosaiset siihen aikaan nauttivat. Vietin loisteliasta el?m??. Ty?n?ni oli huvitukset ja el?m?n nauttiminen. Yll?pitooni tarvittavat varat sain toisten ty?st?, tarvitsematta osottaa heille mink??nlaista vastapalvelusta. Vanhempani ja heid?n vanhempansa olivat el?neet samalla tavalla, ja toivoinpa, ett? perilliseni, jos sellaisia ilmestyisi, saisivat el?? yht? mukavaa el?m??.

Lukija kysynee, miten voin el?? ihan hy?ty? tuottamattomana j?senen? maailmassa. Miksi maailman t?ytyi el?tt?? tyhj?ntoimittajaa, joka olisi kyennyt itsekin tekem??n ty?t?? Vastaus on, ett? is?ni iso-is? oli koonnut rahasumman, jonka nojalla h?nen j?lkel?isens? siit? saakka olivat el?neet. P??t?tte luonnollisesti, ett? summa lienee ollut per?ti suuri, kun ei kolme joutilaisuudessa el?v?? miespolvea ollut voinut kuluttaa sit? loppuun. Niin ei kuitenkaan ollut asian laita. Summa ei suinkaan ollut alkujaan eritt?in iso. Se oli p?invastoin paljon kasvanut alkuper?isest? sill? ajalla, kun kolme sukupolvea oli joutilaana el?nyt sen varassa. T?llainen mahdollisuus n?ytt?? loitsimiselta. Miten voi k?ytt?? rahoja ilman ett? ne v?henev?t, miten synnytt?? l?mp?? ilman palamista? Salaisuus oli siin?, ett? silloiset ihmiset osasivat taitavasti k?ytt?? er?st? keinoa, joka nyt jo on onneksi unohtunut, mutta joka esi-is?imme k?siss? oli kehittynyt eritt?in laajaper?iseksi ja t?ydelliseksi: he osasivat vieritt?? oman yll?pitonsa taakan toisten hartioille. Sen, joka t?h?n p??m??r??n oli p??ssyt -- ja siihen kaikki pyrkiv?t -- sanottiin el?v?n p??omansa koroilla. K?visi liian pitk?ksi ruveta t?ss? selittelem??n, miten entinen yhteiskuntaj?rjestelm? teki t?m?n mahdolliseksi. Huomautan vain, ett? p??oman korot muodostivat jonkunlaisen vakituisen veron, jota p??oman-omistajat nostivat ammattialoilla palvelevilta ty?ntekij?ilt?. Olisi v??rin luulla, ettei t?m? meid?n mielest?mme per?ti v??r? ja mahdoton j?rjestelm? koskaan joutunut esi-is?imme arvostelujen alaiseksi. P?invastoin oli lains??t?j?in ja profeetain pyrint?per?n? kautta aikojen ollut koron poistaminen tai ainakin korkokannan alentaminen. Mutta n?m? pyrinn?t eiv?t koskaan onnistuneet, kuten oli luonnollistakin vanhan yhteiskuntaj?rjestelm?n vallitessa. Siihen aikaan, josta nyt on kysymys, s. t. s. yhdeks?nnentoista vuosisadan lopulla, eiv?t hallitukset yleens? en?? koettaneetkaan j?rjest?? n?it? seikkoja.

Kuvatakseni lukijalle yleisin piirtein puheenaolevan ajan ihmisten yhteisel?m?? ja k?yhien sek? rikasten suhdetta toisiinsa on mielest?ni parasta verrata silloista yhteiskuntaa j?ttil?isvaunuihin, joiden eteen oli valjastettu summattomia ihmisjoukkoja vet?m??n niit? pitkin m?kist? ja hiekkaista tiet?. Ajurin nimi oli n?lk?, eik? h?n sallinut kenenk??n lev?t?, mutta siit? huolimatta oli kulku hidasta. Vaikka vaunujen vet?minen niin huonoa tiet? my?ten oli per?ti raskasta, olivat vaunujen kaikki paikat t?ynn? matkustajia, jotka eiv?t astuneet koskaan alas, ei edes jyrkimmiss? ahteissa. Katolla olevat paikat olivat eritt?in viileit? ja mukavia. Sinne ei ylettynyt p?ly, ja niiden omistajat voivat mukavasti ihailla n?k?aloja tai arvostella vet?jin? ponnistelevain ansioita. N?m? paikat olivat tietysti hyvin haluttuja, ja niist? kilpailtiin kovasti, sill? jokainen piti t?rkeimp?n? el?m?ns? teht?v?n? hankkia itsellens? sijaa vaunuissa ja j?tt?? sen perint?n? lapsilleen. Vaunulain mukaan voi kukin luovuttaa sijansa, kenelle tahtoi, mutta toisaalta oli my?skin monta onnettomuustapausta, joiden kautta sija menetettiin ikuisiksi ajoiksi. Sill? vaikka istuimet olivat sangen mukavat, olivat ne kuitenkin hyvin horjuvat, ja joka kerta kun vaunut ?kki? jys?htiv?t, vier?hti joku istuimeltaan ja putosi maahan, jossa h?n heti pakoitettiin tarttumaan k?ysiin ja kiskomaan eteenp?in vaunuja, miss? h?n itse ?sken viel? matkusti sangen mukavasti. Paikkansa menett?mist? pidettiin luonnollisesti suurena onnettomuutena, ja pelko, ett? t?m? voisi tapahtua joko jollekin itselleen tai h?nen omaisilleen, oli alituisesti uhkaavana pilven? ajajain onnentaivaalla.

Lukija kysynee: eiv?tk? nuo ihmiset ajatelleetkaan muita, kuin yksinomaan itse??n? Eik? heid?n asemansa k?ynyt heille siet?m?tt?m?ksi, kun he vertasivat sit? vaunujen eteen valjastettujen veljiens? tai sisartensa asemaan, tai n?kiv?t, ett? heid?n painonsa lis?? n?iden kuormaa? Eiv?tk? he tunteneet s??li? kanssaihmisi?ns? kohtaan, joista heit? erotti vain onnen sattuma?

Kyll? vaunuissa olevat lausuivat usein s??liv?ns? niiden eteen valjastettuja, varsinkin kun vaunut joutuivat huonoon kohtaan tiell?, kuten alituiseen tapahtui, tai per?ti jyrk?n m?en alle. Silloin oli sangen tuskallista n?hd? vet?jien ep?toivoisia ponnistuksia, heid?n tuskallisia vavahduksiaan n?lk?ruoskan armottomista iskuista, ja noita monia, jotka vaipuivat voimattomina vetohihnojen viereen ja poljettiin lokaan. T?m? n?ky sai katollaolevat usein puhkeamaan sangen kiitett?viin tunteenpurkauksiin. Sellaisina aikoina oli matkustajilla tapana huudella kehoituksia k?ysiss? ponnisteleville, kehoittaa heit? k?rsiv?llisyyteen ja kuvitella heille korvausta k?rsimyksist??n ja kovasta kohtalostaan tulevassa maailmassa. Toiset taasen kokosivat rahoja ostaakseen voiteita ja laastaria haavoitetuille ja raajarikkoisiksi joutuneille. Oltiin yksimielisi? siit?, ett? vaunujen raskaus oli per?ti surkuteltava asianhaara, ja yleinen helpotuksen tunne t?ytti mielet, kun p??stiin jonkun sangen huonon tieosan ohitse matkan varrella. T?m? helpottava tunne ei kuitenkaan johtunut yksinomaan s??list? vet?ji? kohtaan, vaan siit?, ett? sellaisissa paikoissa olivat koko vaunut ilmeisen kaatumisvaaran alaisina, jolloin kaikki olisivat pudonneet maahan ja menett?neet paikkansa.

Totuuden mukaisesti t?ytyy tunnustaa, ett? p??asiallisena seurauksena vaunujen eteen valjastettujen kurjuuden n?kemisest? oli se, ett? matkustajat tunsivat viel? selvemmin paikkojensa arvon vaunuissa ja koettivat kynsin hampain s?ilytt?? niit?. Jos he olisivat tunteneet olevansa itse turvassa, ja tiet?neet varmasti, etteiv?t he eiv?tk? heid?n omaisensa koskaan putoa alas katolta, olisivat he v?h?n v?litt?neet vet?jist?, vaikka ehk? olisivatkin toisinaan heitt?neet roponsa siteiden ja voiteiden ostamiseksi.

Tied?n kyll?, ett? moinen menettely tuntuu kahdennenkymmenennen vuosisadan miehist? ja naisista uskomattomalta, el?imelliselt? julmuudelta, mutta kaksi sangen merkillist? seikkaa selitt?v?t t?m?n tylyyden, ainakin osaksi. Ensiksikin uskottiin j?rk?ht?m?tt?m?sti, ettei ihmiskunta voinut pysy? pystyss? eik? p??st? eteenp?in muutoin kuin siten, ett? joukko veti vaunuja, joissa muutamat harvat ajoivat. Uskottiinpa viel? lis?ksi, ettei valjaita, vaunuja, teit? eik? ty?jakoa voi tuntuvammin korjatakkaan. Aina ne olivat olleet samanlaisia kuin nyt, ja sellaisina ne tulevat aina pysym??nkin. Oli surkeaa, ett? niin oli, mutta sit? ei voinut auttaa, ja filosoofinen maailmankatsomus kielsi tuhlaamasta s??liv?isyytt? asioihin, joita ei voitu muuttaa.

Toinen seikka oli viel? omituisempi. Vaunujen katolla istuvat luulottelivat nimitt?in, etteiv?t he olleet aivan samanlaisia, kuin vetohihnoissa ponnistelevat sisarensa ja veljens?, vaan ett? he olivat hienommasta aineesta ja kuuluivat korkeampiin olentoihin, jotka oikeudenmukaisesti voivat vaatia, ett? heit? vedet??n. T?m? n?ytt?? k?sitt?m?tt?m?lt?, mutta kun min? itsekin olen aikoinani ajanut juuri samoissa vaunuissa ja ollut saman harhaluulon vallassa, niin on sanojani uskottava. Omituisinta t?ss? kuvittelussa oli, ett? nekin, jotka vast'ik??n olivat maasta p??sseet kiipe?m??n jollekin istuimelle, joutuivat sen alaisiksi jo ennenkuin hihnojen synnytt?m?t rakot ja k?ns?t olivat ehtineet kadota heid?n k?sist??n. Ne taasen, joiden vanhemmat ja esivanhemmat olivat olleet kyllin onnellisia s?ilytt?m??n paikkansa vaunuissa, uskoivat j?rk?ht?m?tt?, ett? heid?n kaltaistensa ja tavallisten ihmisten v?lill? oli suuri ero. On selv??, ett? t?llainen kuvittelu muutti ihmiskunnan k?rsimyksien luoman s??lintunteen pintapuoliseksi filosoofiseksi surkuttelemiseksi. T?m? on ainoa syy, jonka voin lausua pyyt??kseni sen nojalla anteeksi sit? v?linpit?m?tt?myytt?, joka oli omiaan kuvaamaan minunkin suhdettani veljieni kurjuuteen sin? aikana, mist? kirjoitan.

Vuonna 1887 aloin kolmannenkymmenennen ik?vuoteni. En ollut viel? naimisissa, mutta olin kihloissa Edit Bartlettin kanssa. H?n matkusti kuten min?kin vaunuissa, tai toisin sanoen oli rikas -- p??st?ksemme jo k?ytt?m?st? ?skeist? vertausta, jonka toivon tehneen teht?v?ns? ja antaneen lukijalle yleisen kuvan senaikaisesta el?m?st?mme. Kun rahalla silloin voitiin hankkia kaikki el?m?n sulot, jopa sivistyksenkin siunaukset, saivat tyt?t kyll? kosijoita, kunhan olivat rikkaita, mutta Edit Bartlett oli sen lis?ksi my?skin kaunis ja miellytt?v?.

Tied?n, ett? lukijattareni vastustavat t?ss? suhteessa v?itett?ni. >>Kaunis h?n ehk? lienee ollut>>, kuulen heid?n sanovan, >>mutta miellytt?v? h?n ei voinut olla miss??n suhteessa k?ytt?ess??n pukuja, jotka olivat siihen aikaan muodissa. P??hineen?h?n oli jalan korkuinen kummallinen rakenne, ja hameen takapuolelle oli keinotekoisesti muodostettu tavaton lis?ke, joka rumensi ihmisruumista enemm?n kuin mik??n aikaisempi neulojattarien keksint?. Miten voi kuvitellakaan, ett? kukaan olisi miellytt?v? sellaisessa puvussa!>> V?it?s pit?? kyll? paikkansa, enk? voi vastata siihen muuta, kuin huomauttaa, ett? kahdennenkymmenennen vuosisadan naiset kyll? ovat todistuksena siit?, kuinka sopiva puku korottaa naisen miellytt?v?isyytt?, mutta sen nojalla, mit? muistan heid?n ?itiens? ?iteist?, voin min? puolestani v?itt??, ettei mink??nlainen puku, kuinka muodoton ja rumentava se lieneekin, voi tykk?n??n riist?? heid?n vieh?tt?v?isyytt??n.

Meid?n vihki?isemme oli m??r?tty tapahtuvaksi heti, kun uusi taloni, jota parhaallaan rakennutin er??seen hienoimpaan kaupunginosaan, oli valmistunut. Hienolla kaupunginosalla tarkoitan rikasten asumia kortteleita, sill? meid?n on muistettava, ettei Bostonin kaupunginosien miellytt?vyys riippunut siihen aikaan luonnonsuhteista, vaan siit?, mink?laista v?ke? niiss? asui. Jokainen luokka asui erikseen omissa kortteleissaan. Rikas, joka asui k?yhien keskell?, tai sivistynyt, jonka ymp?rist?ss? oli ainoastaan sivistym?tt?mi? henkil?it?, tunsi itsens? erakoksi oudon ja kateellisen kansan joukossa. Kun aloin rakennuttaa taloani, toivoin sen valmistuvan talvella 1886; mutta se oli viel? seuraavan vuoden kev??ll?kin keskener?isen?, ja vihki?isteni viett?minen oli siis yh? tulevaisuuden kysymys. T?m?n viivytyksen syyn?, joka tietysti oli omiaan suututtamaan hurmautunutta rakastajaa, oli joukko ty?lakkoja, s. t. s. muurarit, kirvesmiehet, maalarit, levysep?t ja muut rakennusty?ss? tarvittavat ammattilaiset kielt?ytyiv?t tekem?st? ty?t?. En voi en?? muistaa, mik? n?iden lakkojen erityisen? syyn? oli. Ne olivat siihen aikaan niin yleisi?, etteiv?t ihmiset en?? v?litt?neet kysell?, mist? ne kulloinkin johtuivat. Lakkoja oli jatkunut melkein katkeamatta milloin yhdell?, milloin toisella teollisuusalalla aina sitte suuren taloudellisen ahdinkoajan vuonna 1873. Oltiinpa jouduttu jo niin kauas, ett? pidettiin poikkeuksena, jos joku ty?v?enryhm? harjoitti ammattiaan muutamia kuukausia yht?mittaa.

Lukija, joka kiinnitt?? huomionsa mainittuihin vuosilukuihin, k?sitt?? tietysti, ett? n?m? teollisuusaloilla sattuneet h?iri?t olivat ensim?isi? itsetiedottomia ja yhten?isyytt? puuttuvia yrityksi? siin? valtavassa liikkeess?, joka loi nykyisen teollisuusj?rjestelm?n kaikkine johdonmukaisine yhteiskunnallisine seurauksineen. Luodessamme katsauksen taaksep?in, tuntuu t?m? kaikki niin selv?lt?, ett? lapsikin voi sen k?sitt??. Mutta me emme olleet profeetoita emmek? siis voineet silloin selv?sti tajuta, mit? ymp?rill?mme tapahtui. Huomasimme kuitenkin, ett? maan teollisuus oli sangen kierossa asemassa. Ty?nantajain ja ty?ntekij?n, p??oman ja ty?n v?linen suhde oli jollakin k?sitt?m?tt?m?ll? tavalla joutunut vinoon. Ty?ntekij?ihin oli ?kki? ja melkein kaikkialla tarttunut taudin tavoin syv? tyytym?tt?myys asemaansa, ja heid?t valtasi luulo, ett? oloja voitaisiin tuntuvasti parantaa, kunhan tiedett?isiin, mist? alkaa. Yksimielisesti vaadittiin joka taholla korkeampia palkkoja, lyhemp?? ty?aikaa, parempia asunnoita, syv?llisemp?? opetusta sek? osallisuutta el?m?n mukavuuksiin ja nautinnoihin: kaikki vaatimuksia, jota ei luultu voitavan t?ytt??, jos ei maailma tulisi tuntuvasti rikkaammaksi. Vaikka ty?v?est? osaksi tunsikin, mit? se tahtoi, ei se kuitenkaan tiennyt, miten t?m? voitaisiin saavuttaa, ja se innostus, joka kokosi ty?v?est?? jokaisen ymp?rille, ken edes n?ytti voivan antaa jonkunlaista selityst? asiaan, teki ?kki? kuuluisaksi monen, joka halusi puolueenjohtajan mainetta, vaikka usea heist? kykeni hyvin v?h?n asiaa valaisemaan. Kuinka ep?varmalta ty?v?est?n pyrinn?t n?yttiv?tkin, ei ole ep?ilemist?k??n, etteiv?t he tarkoittaneet t?ytt? totta. Sit? todistaa se altis innostus, mill? he tukivat toisiaan lakoissa, jotka olivat heid?n t?rkeimm?t aseensa, ja se uhrautuvaisuus, jota he osottivat p??st?kseen n?iss? voitolle.

Oltiin per?ti erimielisi? ylemmiss? kerroksissa siit?, mihin n?m? ty?v?enlevottomuudet -- sill? nimell? kutsuttiin yleisimmin t?t? kuvaamaani liikett? -- lopullisesti johtavat. Kiivasluonteisimmat, pintapuolisimmat vakuuttivat kiven kovaan, ett? ty?v?en vaatimusten t?ytt?minen on mahdotonta ja asiain luonnolle vastaista, siit? yksinkertaisesta syyst?, ettei maailmassa ole kylliksi siihen vaadittavia varoja. Ihmiskunta pelastuu yleisest? n?lk?kuolemasta ainoastaan siten, ett? rahvas tekee kovaa ty?t? ja el?? puutteessa, eik? heid?n asemaansa voida parantaa niin kauan kuin maailma on yht? k?yh? kuin silloin. Ty?ntekij?t eiv?t taistele kapitalisteja vastaan, sanoivat he, vaan he ponnistelevat v?ltt?m?tt?myyden rautaista tutkainta vastaan, jonka alaisena koko ihmiskunta on. Heid?n rauhoittumisensa riippuu siit?, kuinka kauan heid?n kovap?isyytens? est?? heit? huomaamasta asiain todellista tilaa, ja vakuuttamasta itsi??n siit?, ett? v?ltt?m?tt?myytt? ei voida muuttaa, vaan sit? on k?rsitt?v?.

V?hemm?n kiivaat ja syv?llisemm?t my?nsiv?t t?m?n kaiken todeksi. Ty?ntekij?in vaatimuksia ei luonnollisesti voida koskaan toteuttaa, se on itsest??n selv??. Mutta on pel?tt?v??, etteiv?t he huomaa t?t? seikkaa, ennenkuin ovat saaneet yhteiskunnan t?ydellisen sekasorron valtaan. Heill?h?n on ??nioikeus ja siis valta tehd?, mit? tahtovat, ja heid?n johtajansa juuri pyrkiv?t synnytt?m??n h?iri?t? ja sekasortoa. Muutamat n?ist? synkk?mielisist? ennustajista v?ittiv?t, ett? koko yhteiskunnan t?ydellinen perikato on odotettavissa jo aivan l?heisess? tulevaisuudessa. He v?ittiv?t, ett? ihmiskunta on jo ehtinyt sivistyksen tikapuiden ylimm?lle askeleelle ja on nyt sy?ksem?isill??n p?istikkaa alas, jonka j?lkeen se taas uudelleen virkoo ja alkaa uudelleen kiivet? yl?sp?in. T?llaiset uudistuvat tapahtumat sek? historiallisina ett? esihistoriallisina aikoina ovatkin ehk? olleet syyn? niihin omituisiin, t?h?n saakka selitt?m?tt? j??neisiin kuhmuihin, joita huomataan ihmisten p??kalloissa. Ihmiskunnan historia liikkuu, kuten kaikki suuret liikkeet, keh?ss? ja tulee yh? uudelleen l?ht?kohtaansa takaisin. K?site loppumattomasta kehityksest? suoraviivaiseen suuntaan on mielikuvituksen tuote, jolla ei ole mit??n vastinetta todellisessa luonnossa. Pyrst?t?hden soikea rata ehk? parhaite sopisi kuvaamaan ihmiskunnan historiaa. Yl?s, l?hemm?s aurinkoa pyrkien nousee ihmiskunta raakuuden y?st? sivistyksen p?iv?paisteeseen, laskeutuaksensa taas kaukaista alkukohtaansa kohden avaruuden et?isimpiin seutuihin.

T?m? oli tietysti ??rimm?isyyksi? tavotteleva katsantokanta, mutta muistan vakavia miehi? tuttavieni joukosta, jotka lausuivat jotenkin samanlaisia mietteit? puhuessaan ajan merkeist?. Kaikkien ajattelevien ihmisten yleisen? mielipiteen? oli ep?ilem?tt?, ett? yhteiskunta l?hestyy ratkaisevaa k??nnekohtaa, joka voi johtaa syv?llisiin muutoksiin. Ty?v?enlevottomuudet, niiden syyt, suunta ja parannuskeinot olivat alituisena puheenaineena sek? sanomalehdiss? ett? vakavissa keskusteluissa, tunkien kaikki muut syrj??n.

Yleis?n hermostunut mielipiteiden j?nnitys pukeutui selvimp??n muotoonsa siin? levottomuudessa mik? syntyi, kun er?s pieni, anarkisteiksi kutsuttu joukko alkoi kiihoituksensa. Heid?n mielest??n oli Amerikan kansa saatava hirmut?ill? s?ikytetyksi omistamaan anarkistiset opit -- juuri kuin mahtavaa kansaa, joka ?sken oli masentanut toisen puolen asukaslukunsa nostaman kapinan, s?ilytt??ksens? yhteiskuntaj?rjestyksens?, voitaisiin yksist??n pelottamalla saada muuttamaan t?t? j?rjestyst?.

Kun kuuluin rikkaisiin, joille oli suurta etua vallitsevasta j?rjestelm?st?, oli minussa tietysti samat tunteet vallalla kuin muissakin luokkani j?seniss?. Ty?v?est?? kohtaan tuntemaani vastenmielisyytt? olivat sit?paitse omiaan lis??m??n ne persoonalliset syyt, joiden johdosta olin suuttunut heihin, heid?n ty?lakkonsa kun my?h?styttiv?t avio-onneani.

TOINEN LUKU.

Toukokuun 30 p?iv? sattui vuonna 1887 maanantaip?iv?ksi. T?t? p?iv?? oli Yhdysvaltojen kansa viett?nyt juhlana yhdeks?nnentoista vuosisadan viimeiset kolmisenkymment? vuotta. Se oli niin sanottu >>seppel?imisp?iv?>>, niiden pohjoisvaltioitten sotilasten muistoksi, jotka olivat ottaneet osaa sotaan est??ksens? etel?valtioita luopumasta unionista. Ne, jotka olivat sodasta hengiss? p??sseet, kulkivat t?ll?in sotilas- ja siviilihenkil?iden saattamina, soittokunta etunen?ss?, hautuumaille laskeaksensa kukkaseppeleit? kaatuneitten toveriensa haudoille, -- toimenpide, joka muodostui sangen juhlalliseksi ja liikuttavaksi. Edit Bartlettin vanhin veli oli my?skin kaatunut sodassa, ja perheell? oli tapana k?yd? seppel?itsemisp?iv?n? h?nen haudallaan Mount Auburnin hautuumaalla.

Min? olin pyyt?nyt saada seurata heit? ja palattuamme illalla kaupunkiin menin morsiameni kotiin. Kun istuimme illallisen j?lkeen seurusteluhuoneessa, otin er??n iltalehden k?teeni ja n?in siit?, ett? ?sken oli taas puhennut uusi lakko rakennusalalla, jonka t?hden kovaonnisen taloni valmistuminen siirtyi yh? tuonnemmaksi. Muistan tarkkaan, kuinka syv?sti t?m? suututti minua. Sadattelin niin vahvoilla sanoilla kuin naisten l?sn?ollessa suinkin voin sek? ty?miehi? yleens? ett? eritt?inkin n?it? lakkolaisia.

L?sn?olevat olivat aivan samaa mielt? kuin min?, ja ne huomautukset, joita asiasta syntyneess? keskustelussa lausuttiin kansanvillitsij?in kurjasta ja tunnottomasta menettelyst?, olivat sellaisia, ett? asianomaiset herrat olisivat varmaan h?rist?neet korviaan niit? kuullessaan. Oltiin yksimielisi? siit?, ett? olot muuttuvat p?iv? p?iv?lt? yh? kurjemmiksi, eik? kukaan en?? voi sanoa, mit? lopuksi tulee. >>Pahinta kaikista on>>, sanoi rouva Bartlett, >>ett? koko maailman ty?v?ki n?ytt?? yht'aikaa tulleen mielett?m?ksi. Europassa ovat olot viel? kurjemmat kuin meill?. Siell? en tosiaankaan uskaltaisi asua. Kysyin ?sken miehelt?ni, mihink? muuttaisimme, jos kaikki kauheat asiat toteutuisivat, joilla sosialistit meit? uhkaavat. H?n vastasi, ettei h?n en?? tied? ainoatakaan muuta paikkaa, miss? yhteiskunta viel? on varmoilla perusteilla, kuin Gr?nlannin, Patagonian ja Kiinan>>.

>>Kiinalaiset k?sittiv?t vallan hyvin, mit? tekiv?t, est?ess??n l?nsimaista sivistyst? p??sem?st? maahansa>>, huomautti joku. >>He ymm?rsiv?t paremmin kuin me, mihin se viepi. He n?kiv?t, ett? se on vain valepukuun verhottua dynamiittia>>.

Muistan, ett? kutsuin Editin syrj??n ja koetin saada h?net vakuutetuksi siit?, ett? meid?n olisi viisainta menn? naimisiin heti, odottamatta talon valmistumista. Voisimmehan matkustella jonkun aikaa, kunnes kotimme olisi kunnossa. H?n oli sin? iltana sanomattoman kaunis. Musta surupuku, joka h?nell? oli yll??n p?iv?n merkityksen johdosta, oli omiansa erinomaisen vaikuttavasti kohottamaan h?nen ihonsa puhtautta. Nytkin viel? voin sieluni silmill? n?hd? h?net edess?ni sellaisena, kuin h?n oli sin? iltana. Hyv?stit sanottuani seurasi h?n minua eteiseen, ja min? suutelin h?nt? kuten tavallisesti l?htiess?ni. T?m? hyv?stij?tt? ei eronnut rahtuakaan muista, jolloin olimme sanoneet toisillemme j??hyv?iset lyhyeksi ajaksi. En voinut yht? v?h?n kuin h?nk??n edes h?m?r?sti aavistaa, ett? t?m? oli erinomaisempi kuin ennen.

Mutta niin kuitenkin oli!

Oli viel? jotenkin aikaista nuoren sulhasmiehen l?hte? pois morsiamensa luota. Mutta se ei suinkaan riippunut rakkaudestani. Min? olin nimitt?in jo kauan k?rsinyt unettomuutta, ja vaikka muuten olinkin aivan terve, olin sin? p?iv?n? ihan uupumukseen saakka v?synyt, koska olin melkein kokonaan valvonut kaksi edellist? y?t?. Edit tiesi t?m?n ja h?n oli sent?hden vaatinut, ett? minun oli ment?v? kotiin kello yhdeks?n ja pantava heti maata.

Asuntonani oleva talo oli kolme sukupolvea ollut sen perheen omaisuutta, jonka nuorin ja ainoa edustaja suoraan alenevassa polvessa min? olin. Rakennus oli suuri, vanha ja hirsist? tehty sek? sisustettu vanhanaikaisella ylellisyydell?, mutta se sijaitsi korttelissa, joka jo aikoja sitte oli menett?nyt vieh?tysvoimansa, sinne kun oli alettu ratt?, Oliver.>>

>>Niin koituu -- h?nelle. Jos mies kerran nimitt?? minua merirosvoksi, orjakauppiaaksi, murhaajaksi ja taivas tiesi miksi kaikeksi, niin h?nen t?ytyy olla valmis siet?m??n tekonsa seuraukset. Mutta oletpa viipynyt kauan, Lal. Miss? olet ollut?>>

>>Ratsastin Malpasiin asti.>>

>>Malpasiin asti?>> Sir Oliverin silm?t kapenivat, kuten oli h?nen tapansa. >>Olen kuullut kuiskittavan, mik? magneetti sinua sinne vet??>>, sanoi h?n. >>Ole varuillasi, poikani. Sin? k?yt liian usein Malpasissa.>>

>>Miksi niin?>> kysyi Lionel hieman kylm?sti.

>>Tarkoitan, ett? olet is?si poika. Muista se, ja yrit? v?aa makuuhuonetta, en olisi laisinkaan voinut nukkua kaupungissa, jonka y?llinen melu ei koskaan lakkaa. Mutta t?h?n maanalaiseen kammioon ei tunkeutunut heikointakaan ??nt? ulkomaailmasta. Kun olin astunut sinne sis??n ja sulkenut oven, ymp?r?itsi minut haudan hiljaisuus. Jotta ei maaper?n kosteus p??sisi tunkeutumaan sinne sis?lle, olivat paksut sein?t ja lattia hydraulisesti puserretusta sementist?. Kun k?ytin huonetta my?skin arvoesineitten s?ilytyspaikkana, olin antanut rakentaa katon ilmanpit?v?sti toisiinsa liittyvist? kivilevyist? ja ulompi rautainen ovi oli peitetty vahvalla asbestikerroksella. T?ten varustettuna kesti huoneeni sek? varkaiden mahdolliset yritykset ett? sattuvan tulipalon vaaran. Ohkanen putki, joka oli yhteydess? katolle asetetun imurin kanssa, v?litti ilmanvaihtoa.

Luulisi, ett? sellaisen makuusuojan omistaja voi nauttia rauhallista, virkist?v?? lepoa, mutta aniharvoin voin siell?k??n nukkua kunnollisesti kahta y?t? per?kk?in. Olin niin tottunut valvomaan, etten v?litt?nyt isosti, vaikka yhden y?n uni menikin hukkaan. Mutta jos sain istua kaksi y?t? p?yt?ni ??ress? lukemassa voimatta nukkua vuoteessani, uuvuin niin, ett? pelk?sin sairastuvani johonkin hermotautiin. Viimeisen? keinona turvauduin silloin keinotekoiseen uneen. Huomatessani kahden valvotun y?n per?st?, ett? kolmas samanlainen oli tulossa, l?hetin kutsumaan tohtori Pillsburya.

H?nt? kutsuttiin tohtoriksi ainoastaan kohteliaisuudesta, sill? h?n oli, kuten siihen aikaan sanottiin, >>luonnonl??k?ri>> tai puoskaroitsija. H?n itse kutsui itse?ns? >>animaalisen magnetismin professoriksi>>. Olin tutustunut h?neen sattumalta tutkiessani kerran huvin vuoksi el?imellisen magnetismin ilmi?it?. H?n ei luullakseni ymm?rt?nyt l??kint?taidosta h?lyn p?ly?, mutta varmaa oli, ett? h?n oli erinomaisen taitava magnetiseeraaja. Kolmatta unetonta y?t? odottaessani l?hetinkin sent?hden tavallisesti hakemaan h?nt?, jotta h?n rauhoittavilla sivellyksill??n uuvuttaisi minut uneen. Olipa hermostoni kuinka kiihtyneess? tilassa tahansa, voi tohtori Pillsbury tavallisesti lyhyen ajan kuluttua l?hte? luotani, j?tt?en minut mit? sikeimm?n unen helmoihin, jota kesti siksi, kunnes minut her?tettiin vastaisen hypnoottisen k?sittelyn avulla. Her?tt?minen oli paljoa yksinkertaisempi kuin nukuttaminen, ja mukavuuden vuoksi olin antanut tohtori Pillsburyn opettaa Savyerille t?m?n menettelyn.

Ei kukaan muu paitse uskollinen palvelijani tiennyt tohtori Pillsburyn k?yntien tarkoitusta, eip? edes sit?, ett? h?n k?vi luonani. Luonnollisesti aioin ilmoittaa salaisuuteni Editille heti vihkimisemme j?lkeen. T?h?n saakka en ollut kertonut h?nelle siit? viel? sanaakaan, sill? ep?ilem?tt? yhdistyi magneettiseen uneen jonkunlainen vaara, ja min? tiesin, ett? h?n vastustaisi menettely?ni mit? jyrkimmin. Vaara oli luonnollisesti siin?, ett? uni voisi tulla liian sike?ksi, joten ei nukuttajan voima en?? voisi sit? katkaista, ja silloin seuraisi puutumustilaa kuolema. Useista kokeista olin tullut huomaamaan, ett? t?m? vaara oli per?ti pieni, jos vain otettiin huomioon muutamia tarpeellisia varovaisuuskeinoja, ja toivoin voivani saada Editinkin vakuutetuksi siit?, vaikka en sit? itse asiassa voinut oikein uskoa. L?hdetty?ni kysymyksenalaisena iltana Editin luota menin suoraan kotiini ja l?hetin Savyerin heti hakemaan tohtori Pillsburya. Sill?v?lin menin maanalaiseen kammiooni, vaihdoin pukuni mukavaan aamunuttuun ja aloin lukea iltapostissa tulleita kirjeit?, jotka Savyer oli asettanut kirjoitusp?yd?lleni.

Er?s niist? oli uuden taloni rakennusmestarilta. Se vakuutti aivan oikeiksi ne johtop??t?kset, joita olin tehnyt sanomalehtikertomuksen nojalla. Uusi lakko, kirjoitti h?n, lykk?? h?nen sitoumuksensa t?ytt?misen ep?m??r?iseksi ajaksi, kun eiv?t ty?nantajat eiv?tk? ty?ntekij?t aio my?nty? ilman sitke?? taistelua. Keisari Caligulan kerrotaan toivoneen, ett? koko Rooman kansalla olisi vain yksi ainoa p??, jotta h?n olisi voinut ly?d? sen kerralla poikki, ja pelk??np?, ett? min? t?m?n kirjeen luettuani hetken olin valmis toivomaan samaa Amerikan ty?v?enluokan suhteen. Synk?t mietteeni keskeytyiv?t, kun Savyer palasi tohtorin kanssa.

H?nen oli ollut vaikea saada tohtoria mukaansa, kun t?m? aikoi viel? samana iltana matkustaa pois kaupungista. Pillsbury kertoi minulle, ett? h?n oli sitte viime n?kemisemme saanut tietoonsa edullisen paikan er??ss? et?isess? kaupungissa ja p??tt?nyt k?ytt?? tilaisuutta hyv?kseen heti.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet